Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Friday, October 08, 2004

Iran

Salaam aleikum!

Aiiiivan ensiksi täytyy kertoa että musta on tullut setä täällä Iranissa oloaikana! Velipojasta tuli siis isä kun esikoispoikansa saivat maailmaan, onneksi tuli poika eikä tyttö, muuten musta olisi tullut täti eikä setä ;) .... Onneksi olkoon Matti ja Minna!!!!!
Toiseksi tää juttu on ehkä suht pitkä koska en aio kirjoittaa kuin yhtenä iltana, menoa on niin että en jaksa tulla etsimään joka ilta uutta nettimestaa. Ja kun en saa kulkurin iltakaljaakaan PC:n viereen niin eipä tuu niin istuttuakaan. Kylmä kalja se irrottais juttusuonenkin paremmin, mutta toivottavasti on mukavaa luettavaa muutenkin. Eipä ole pakko lukea kaikkee jos maanantaifiilikset päällä ja hurja into päästä töihin käsiksi? Ainahan voi lukea pätkissä, sutaiskaa mustalla tussilla merkki näyttöön jotta tiedätte mihin kohtaan jäitte kun avaatte koneen seur. kerran. Eikös juu?

TEHERAN

Reissuretki alkoi hyvin, tulimme kanadalaisen ystäväni Lesan kanssa aamuyöllä 00:20 Teheranin Merhabanin lentokentälle. Vastassa oli Lesan tutun tuttu, Teheranin yliopistossa opettava 50-vee Hamid Araghi ja ystävällisesti antoi hän meille kyydin hotelliin. Hotsku ihan jees mutta respassa tarkistivat hinnan hiukan ylikanttiin. Onnex Hamid sai puhutuksi hinnan 30USD:hen.

Ja aamu koitti!: 12-15 miljoonaisen valtavan Teheranin cruisailu alkoi, läpimitta kevyet 30km. Maa itse on yli kolme kertaa Ranskan kokoinen, joten ei mikään Monaco tai Ruotsinpyhtää.
Hamid tuli hakemaan meitä ja ensiksi menimme vaatekauppaan ostamaan Lesalle "kunnon" pitkä musta chador jonka tarkoitus on peittää naista niin paljon kuin mahdollista. Naama saa kyllä näkyä. Onneksi. Voi hitto näitä suklaasilmiä, luulin että intialaiset on kaunein rotu mutta kyllä iranilaiskauneus pesee 16-0!!! Chador ei ole pakollinen kuin esim huivi, joka peittää hiukset ja jota ilman EI voi kulkea. Käsivarret ja jalat ei saisi liikoja näkyä. Jotkut naiset pitävät vielä naamallaan borqa-maskia eli paksu kangaskaistale jossa on vain silmänaukot. Mutta Hamidin mukaan vain hyvin syvän uskonnolliset niitä pitävät. Pöllöjä ne on.
Aika tuskallinen olo oli siinä helteessä tallustella siinä teltassa jota "chador" tarkoittaakin suomeksi. Kuulemma monet naiset eivät laitakaan chadorin alle mitään kuumina päivinä. Mielenkiintoinen ajatus. Jäänpä sitä miettimään myöhemmin.....

Aloitimme pyhimmästä päästä eli moskeijoiden sijaan basaarialueesta. Löysin kaksi paksua kirjaa, joissa runsaasti kuvia eri paikoista Irania, kätevä reissumielessä, näkee minne kannattaa mennä. Puvunkin ostin ja räätälöivät sen mittojeni mukaiseksi samaan 400mk hintaan. Upee musta iranilaispuku liiveineen ja hopeisine nappeineen, uujea!!

Hamid oli loistava opas, osasi kertoa alueen historiaa ja vastasi "arkoihinkin" kysymyksiin rehellisesti. Kertoi shaahi Reza Pahlavin ajan olleen parempi vaikka tosin köyhimmät ja uskonnollisemmat ovat varmaan toista mieltä. Ehdotimme piloillaan käyntiä terassikaljalla ja sen jälkeen yökerhoa, johon Hamid: "In your dreams!" Kysyin että mitkä "länsimaiset" jutut on täällä kiellettyjä ja niitähän löytyy: pelikortit, uhkapelit, alkoholi, julkinen vastakkaisen sukupuolen kädestäpitäminen ja suutelu ja jopa kättelyä ei suoda ellei nainen ensin kättään ojenna, homoseksuaalisuus..... Mutta kaikkea on ja löytyy jos vain kysyä osaa mistä saa. "It is illegal but possible" oli Hamidin vastaus moneen asiaan.

Kerrostalojen seinissä oli valtavia maalauksia Iran-Irak -sodan ajoilta, kaikenlaista propagandatekstiä, josta en tietenkään saanut selvää, mutta naamat oli tuttuja: Khomeini-vainaa, presidentti Khatami ja nykyinen ajatollah Khamenei. Aika velikultia. Siellä täällä oli muureihin maalattu isolla punaisella "Down with the USA" tai sama teksti kuvilla jossa pommit putoaa USAn päälle.
Iran on edelleen kauppasaarrossa ja jos olet USAn kansalainen, on tasan mahdoton saada viisumia maahan. Paitsi Iranissa syntyneellä USAssa asuvalla on mahis. Huutipa kerran joku wanha mamma meille kadulla jotain Amerikka-juttuaan ja äänensävystä päätellen ei kovin kohteliasta. Luuli mummo laihialaista jenkiksi, jo on maailma mullillaan!!
Amerikkalaisia firmoja ei myöskään täällä ole ja näy. McDonalds-vapaa maa!!!

Iltapäivä koitti ja nälkä vaivasi,siispä kebapbaariin. Paikalliset kebapvartaat suussasulavia ja paljon paremman makuista kuin Suomessa olevissa mestoissa. Ehtaa lammasta. Bää, otan lisää mää!! Samoin paistetut tomaatit, miten voikin olla niin hyvänmakuisia??? Eri lajia näyttävät olevan kuin koto-Suomessa, mitä lie. Naminami..

SHIRAZ

Varasimme matkan sunnuntaiaamuksi kohti Shirazia ja lento sinne maksoi huimat 17USD eli n.115mk!!!!! Valtio subventoi, siinä syy.
Lentokentältä saimme mukavan hemmon nimeltä Amir kuskiksi ja hän lupasi viedä meidät muinaiseen Persepolikseen sopivaa päiväkorvausta vastaan eli 40000 rialia + odotustunnit 10000 rialia = 34mk + 8,5mk odotus.
Mutta ensin rinkat hotelliin, Lonely Planetin korvaamaton opaskirja kertoi mistä löytyy hyvä ja kohtuuhintainen hotelli,siis sinne!!! Tulimme aulaan ja maan tapa on että respa kerää talteen passit. Maan tapa on myös että jos hotelliin tulee mies ja nainen niin saattaapi olla hankala saada kämppää elleivät em pariskunta ole naimisissa, siispä Lesalle sormus nimettömään ja avioparia esittämään. Tyyppi mietti melkoisen pitkään kulmiaan kurtistellen kun hän kysyi että olemmeko naimisissa ja kun näki että toisen passi on suomalainen ja toisen kanadalainen ja eri sukunimet. "Kyyyyyllä me ooolllaaaan joo, naaaaaimisisahan me joo...." Hmmmm, no kämppä saatiin....
Pari kuvaa Shirazista:
http://persia.org/imagemap/shiraz.html



Ja Shirazistä päivämatkana PERSEPOLIS

Mister cabdriver kävi heittääs riisivellit naamaan ja tuli tunnin päästä meitä hakemaan ja menox kohti "Arsepolista".
Persepolis kukoisti 559-330 vuotta ennen Jeesusta kuningas Dariuksen I:n toimesta ja tuhottiin touhu-toope Aleksanteri Suuren poikki-ja-pinoon laajentumisvimman seurauksena. Kaupunki on melko hyvin säilyneistä rauniosta päätellen ollut mahtava! Jumalattomia pilareita ja joka palatsin seinä täynnä upeita kaiverruksia. Tosin missä vain "naamankuva" oli veistetty, se oli Allun poikien tuhoamisen kohteena eli miekan ja nuijien jäljet näkyi. Näitä kuvia ei toisiaan oltu kumarruttu muuta kuin nuijalla naputtamaan. Jos silloin oli klopit pahanteossa!!!! Voi Alex mitä teit...
http://www.photovault.com/Link/Cities/Asia/Iran/Persepolis.html


Seuraavana päivänä uudella ilmastoidulla Volvolla(!) matkaan kohti Esfahania ja matkalipun hinta 20000 rialia eli 17mk. Hintaan kuului vielä limsat ja pähkinät, joita "konnari" tarjoili. Tiet Iranissa ovat hyväkuntoisia ja asfalttipäällysteisiä, joten voisi harkita vaikka omalla autolla menoa, jos liikenteeseen vain uskaltaa mennä. Kaikki ajaa just niinkuin huvittaa, kaksikaistaiset tiet on käytännössä nelikaistaisia ja kuskit kaistapäitä. Bensan hinta ei kyllä kaistapäätä huimaa: 30 penniä litra.

ESFAHAN

Ja Esfaniin!: 1,3 miljoonan asukkaan upea kulttuurikaupunki, oli pääkaupunkina ennen Teherania. Ja niinkuin opaskirjakin sanoo: "Esfahan is a sight you won't forget." Iranilaiset kaupungit ovat kaikki siistejä ja kadut pidetään puhtaina, tiet ja ojat siivotaan ja penkat istutuksia täynnä, ja Esfahan on näistä varmaan se kaikkein siistein ja kaunein. En ihmettele miksi eräs ranskalainen hajuvesifirma nimesi yhden tuoksuistaan Isfahaniksi.

Hotellia oli vaikea saada, olisi pitänyt varata jo Shirazista lähtiessä. Ei jaksettu. Onneksi auttavainen taksikuski löysi meille mukavan mestan. Ei näillä reissuilla hotelliin tulla kuin yäksi nukkumaan mutta onhan se kivaa jos torakaton ja katollinen kämppämaja löytyy. Hieno lukaali oli, ei perinteinen hotelli vaan apartamento-tyylinen jossa meillä oli stanan suuri kylppäri kahdella pyttyvalikoimalla eli se wanha kunnon kyykkyyn-jalankuvien-päälle-ja-posliininen-reikä-lattiassa sekä sen vieressä tylsä tavallisen normaali istu-ja-ähki-ja-puhku-ja-puske-ja-vedä-narusta-ja-nauti-imusta -malli. Kouluun kotiin konttoriin. Kiva kesällä, mukava muulloinkin.
Oma keittiö oli ja hellat sun muut. Missään hotellissa ei maan ei-niin-kivan-lain takia ole minibaaria mutta isot jääkaapit kylläkin. Ei puutu kuin iltaoluet sieltä kaapista. No tökkään sinne litran kolajuomapullon nimeltä ZamZam; on nimellä paiskattu. Olis konsultille töitä.

Mentiin sitten iltateelle hotelli Abbasiin jossa on valtava sisäpiha suihkulähteineen ja istutuksineen.

http://www.caravanserai-tours.com/glory_of_persia.htm

<-Tämän sivun alalaidassa on kuva hotellin sisäpihasta,gorgeous!! Jos joku suunnittelee häämatkaa jonnekin päin maailmaa niin suosittelen Esfahania ja siellä nimenomaan hotelli Abbasia, mielettömät huoneet isoine parvekkeineen, hyvää ja halpaa ruokaa (käytiin yhtenä iltana syömässä seisovasta pöydästä ja maksoi muutaman kympin koko hoito). Hotellihuone on 120 USD, joten ei päätä huimaa kahdelle hengelle. Sviitti on jo jonkin verran kalliimpi mutta kerrankos sitä naimisiin mennään niinkuin Elisabeth Taylorkin sanoisi tähän.

Muutamia hyviä kuvasaitteja Esfanista:
http://silkroadtours.com/SilkRoadTours/Album/Iran%20photoes/Isfahan/isfahan.htm

http://www.internetacademy.co.jp/~yesaki/es2/es2.htm

http://www.fourmilab.ch/images/eclipse99/iranimages.html

Esfahan on paikkana aivan upea, leveän mutta matalan joen yli menee vähän väliä kauniita 1600-luvulla rakennettuja kivisiltoja ja muutamien niiden alle on tehty pieniä sieviä teetupia. Ei mitään rantapummipaikkoja kuitenkaan vaan persialaismatoin koristeltuja teetupia joista saa puffuteltavaksi vesipiippujakin ken tahtoo. Itse en viitsinyt kokeilla, muistaakseni kokeilin Kairossa aikoinaan. Höh, muisti meni. Mutta numerot kyllä muistan vieläkin, nämähän käyttää omia numeroitaan, vain 1 ja 9 on samannäköisiä kuin meillä.

Ja sitten moskeijoiden kimppuun. Imaami Khomeinin aukiolla on suurimmat moskeijat, käsittämättömiä kooltaan ja koristeluiltaan, liiottelematta sadoista tuhansista mosaikkisista paloista tehtyjä seiniä, kattoja ja holvikaaria, kuten edellä mainituista nettisaittien kuvista näkyy. Joissain moskeijoissa on yhdessä kohtaa lattiaa erilainen laatoitus ja kun napautat kengällä siihen niin kaikuu kiertää poukkoillen pitkän aikaa ympäri salia. Kaikkea ne Iranin insinöörit keksii.

Basaarialue on myös valtava Esfahanissa, se alkaa aukiota reunustavista kaupoista jatkuen pitkiä mutkitteleviä kujia pitkin muutamia kilometrejä ristiin rastiin. Kaikkea löytyy rihkamista kultaan, hopeaan, vaatteisiin ja maalauksiin. Ostin sileään kamelinluuhun maalatun naisfiguurin joka maksoi aikas paljon. Ja toisen suht suuren tummaan puuhun maalatun naishahmon upeine taustoineen, matkittu Iranin tunnetuimman maalarin Mahmoud Farshchianian tyyliä. Ziigaa allamainittua saittia ja siitä kohtaa "3. The Down", taulu on hiukan sinne päin:
http://www.iranonline.com/art/farshchian/

Hinta 28 markkaa!!! Mun piti kysyä kaks kertaa että onko hinta tosiaan se mikä siinä lukee. Näillä kun on kaksi tyyliä ilmoittaa hinta: 1000 tomania eli 10000 rialia, yleensä hinta on ilmaistu tuhantena tomanina joka on siis rialeina kymppitonni. Must ostos.

Hiippaillessamme aukiolla kuulen jostain suomen kieltä! Ja perkele, vieressä kulkee lauma eläkeläisiä Suomesta! Mitä mitä... minä siihen juttelemaan ja mammat on tulleet Raumalta ja Laukaalta parin viikon lomareissulle Irania kiertämään. Olivat aivan haltioissaan Iranista ja ystävällisestä kohtelusta. Enpä yhtään ihmettele.

Poikkesimme joen toiselle puolelle ja näin kaupan lasissa upean puvun, pakko saada toinenkin. Puku istui päälle kuin valettu, housuja vois vähän kaventaa, mahan kohdasta tietenkin, kiitos, eli "merci" farsin kielellä. Hemmo lupas housujen olevan valmiit iltakuuden-seitsemän välillä.
Tulin sitten siis kompromissiaikana eli tasan puoli seitsemän, housut olivat tulossa kuulemma 10 min sisään. Kaupas muutama asiakas mun lisäksi, ja koska myyjä oli hiukan pahoillaan että joudun odottamaan, niin kutsui mut ja koko muun asiakaspoppoon takahuoneeseen. Luulin että otamme kupposet teetä vaan hyllyltähän löytyi pari isoa pulloa kotitekoista viinaa! Ei kun kaikille kupit käteen ja niin lähti viinaralli käyntiin, jumaliste ku sain kupin tyhjäksi niin uus kupintäyttösatsi, vartin imuutuksen jälkeen rupes jo nupissa heittään, varsinkin kun en ollut ehtinyt mitään moneen tuntiin syömään. Ei kun koko jengi ulos kaapista pikku humalassa ja jälkisoviteltiin juuri tulleet housut. Hyvää työtä, kelpaa. Ja sitten me kaikki ryhmäkuvaan asiakkaita myöten yhden myyjän pyynnöstä, saa nähdä millaiset punasilmät on kuvissa sitten, yhdellä sun toisella heitti tukassa viinahöyryt. Aivan kuin venäläistä kaupantekoa. Voi jumaliste!

Ulos kaupasta ja tien toisella puolella oli parfyymikauppa, menenpä sinne ja kokeilen jotain paikallista sumutetta, josko vaikka olis hyväkin haju. Ja kaksi kaunista naismyyjää sekä innokas miesmyyjä. Menis pois, haluaisin hieroa kauppaa noiden tyttärien kaa, no ei sitten, jäbä tunki heti kylkeen kiinni esittelemään. Kysyi mistä olen ja kun kuuli että Suomesta ni ketale rupes puhumaan sujuvaa ruotsia. Oli asunut muutaman vuoden Ruotsissa. Tais äijä haistaa viinan hajun ja ajatteli sitten "En finne igen!" Stanan suomijuoppo.

Ilta meni maustekauppojen kiertelyssä basaareissa ja ostin muutaman gramman aitoa sahramia, intialaiseen ruokaan kuin tehty.
Sitten unta palloon että herää raikkaana ennen aamukuutta ja 5 mk:n bussimatka Kashaniin alkaa....

KASHAN

Kashan on pikkukaupunki matkalla Esfahanista takaisin Teheraniin, mutta ajattelimme katkaista matkan poikkeamalla josko löytyis muutakin kuin Bagh-é Tarikhi-yé Finin (nimi!) kuuluisa puutarha suihkulähteineen. Kashan on vanha kuin piru ja hyvin uskonnollinen yliopistokaupunki, upeaa isoa puutarhaa lukuunottamatta eipä juuri muuta näkemistä ole. Onneksi sattui yliopisto-opiskelijoiden ryhmä vierailemaan ja puutarhasta tuli keidas, ainakin mulle, kaikki kun oli nimittäin naispuolisia. Pitkät hiukset ulkomaisella miehellä Iranissa herättää uteliaisuutta näissä ah niin kauniissa naisissa ja muutama tuli pyytämään jotain tekstiä multa kirjoihinsa. Voi tätä onnea ja fiilistä suklaasilmien ja metrin pituisten silmänripsiviidakon keskellä, pakko oli ottaa valokuvia tyttäristä. Pistän IFIn pääkonttorin palamaan Suomessa jos hukkaavat tämän filmirullan!!!! Pistin kaikille lopuksi mun Hotmail-osoitteen, he he....

Mutta kaikki hyväkin loppuu aikanaan joten etsimme taksia bussiasemalle. Pari paikallista poitsua ajelee autolla viereen ja heittävät meidät ilmaiseksi asemalle, raha ei kelpaa vaikka tyrkytetään. "Wellcome to Iran" he vaan sanovat.

8,5mk:n liput bussiin asemalta, olivat säilyttäneet rinkkojamme ilmaiseksi koko ajan tiskinsä alla, ja menoksi taas kerran Volvolla. Kesto nelisen tuntia, onneksi limsatarjoilu pelaa. Kylmä keppana kelpais kyllä mieluimmin just nyt. Naapuripenkissä istuu ja kuikuilee meitä kaksi kaunotarta, Lesa saakutti istuu just käytävän puolella ja muakin lisäks väsyttää, joten unta palloon ja päätän nähdä näistä unta.

Takaisin lähtöruutuun eli TEHERANIIN

Herätys asemalla ja Lesa olikin heittänyt juttua näiden kanssa lopun matkan ajan. Pyysimme Sorayaa ja Saloomehia teekupilliselle aseman kuppilaan ja tulivat mielellään. Siinä istuimme ja juttelimme pitkän tovin, tytöt olivat lääkäriopiskelijoita Kashanista ja olivat tulleet viikonlopuksi kotiinsa Teheraniin. Iranissa viikonloppu tarkoittaa torstai-iltaa ja varsinainen pyhä on siis perjantai jolloin monet paikat on kiinni.

Tyttöjä kauheasti kiinnosti Suomen ja Kanadan olot ja varsinkin meidän palkat. Kun näytimme laskimilla mitä tienaamme meinas silmät pudota päästä tyttäriltä, täällä kun kk-palkat pyörii 500mk:n tienoilla. Kauheasti kiinnosti heitä onko mulla oma auto ja minkälainen kämppä. Tarpeeksi iso että voisin majoittaa teidät, he hee, hmmm...

Iranilaisille Kanada edustaa onnelaa, USAhan se ei voi olla koska se on Se.Suuri.Ja.Paha.Maa, ja moni tekeekin kaikkensa että pääsisi sinne jotenkin, viisumia on iranilaisten vaikea saada. Iranin hallitus itse taas sallii kansalaistensa vapaan liikkumisen.

Ja taas napsimme kuvia kuvankauniista tytöistä ja minä änkeämään sinne keskelle. Taidanpa suurentaa tämän kuvan labran seinälle. Ja varokin IFI ettet hävitä tätäkään rullaa tai taas tuikkaan konttorinne tuleen ja ripottelen tuhkaa päällenne ja kestotilaan teille Kotilieden ja Avotakan!!!

Taksi alle ja uuteen hotelliin, edessä taas vaivaantunut "Yes" kun respassa kysytään "Are you married?" Takuulla äijä haistoi valheen kun meni minuutti ennenkuin sain sanotuksi että jooo-o. Soitimme Hamidille ja kerroimme missä ollaan, sovimme treffeistä tunnin kuluttua ja että sitten jonnekin syömään.
Hamid tuli ja muassaan pussi jossa kaksi kylmää oluttölkkiä eikä mitään alcohol freetä vaan tautisen vahvaa hollantilaista bisseä! "Illegal but possible". Turhan strongia biisonia olikin, toinen oli 11,6% ja toinen 10%, ei ihan mun makuun mutta kiitos!!

Hamid ilmoitti että nyt ei mennäkään kebapille vaan erikoisempaan paikkaan jossa jotain perinteistä erikoista ruokaa. Epäluulot heräs ja sain Hamidin kertomaan mist on kyse: Keitettyä lampaanpäätä!!! Hyi kauhia, voi kauhia!!! Aivot olis kuulemma tosi terveellistäkin mutta jotenkin tunsin itseni juuri nyt niin terveeksi etten kuuna koskaan ole paremmin voinut, ylikunnon paikka ja vaara!! Ei siis kiitos lampaan tai edes pässinpäätä tonite.

Vaihdoimme mestaa kebappaikkaan, ja kyllä kelpasikin. Onneksi istuin kun suklaasilmätarjoilija toi ruoat pöytään, muuten olis polvet taas kerran sulaneet alta. Hamid-veijarin kanssa meillä oli sanaton sopimus että aina kun kaupungilla tuli vastaan kaunis nainen, loimme tietyn pitkän silmäyksen toisiimme, Lesa meinas ratketa kun meidän päät pyöri kuin pöllö majakka koko ajan. Hamid oli 25-v kun vallankumous tuli 1979 ja oli tullut käyneeksi baareissa sun muissa vääräuskoisten hapatuksissa vodkaa tissuttelemassa ja muuta alaan liittyvää oheistoimintaa harrastamassa ja olipa säilyttänyt pilkkeensä silmäkulmssa vieläkin. Aika vekkulivelikulta.

Untaa taas pallon ja valmistautuminen viimeiseen päivään Iranissa.

Aamulla Hamid tuli taas hakemaan Peugeotillaan ja baana kutsui, aloitimme kristallimuseosta. Asunto oli ollut ennen vallankumousta yksityisasunto ja nyt valtion hallussa muutettuna iranilaisen taidelasin mekaksi. Täällä on osattu ja osataan käsityö. Sieltä mielenkiintoiseen rahamuseoon, löytyi lasikaapeista Suomenkin valuutat. Yhdessä kaapissa oli maailman suurimman kultarahan kopio (iranilainen, 2,2kg) ja kun kysyin missä lasikaapissa se aito on, niin se oli myyty muutama vuosi sitten jollekin yksityiselle sveitsiläiselle keräilijälle. Money talks!, ja raha tulee rahan luo. Shaahin aikana rahoissa oli tietysti Reza Pahlavin kuva ja kun Khomeini ajoi pojan pois vallankumouksen aikana eivät rahapainot ehtineet kaivertaa uusia "setelimuotteja" joten seteleihin painettiin Reza-ressukan päälle jonkinasteinen koristekuvion sotku ettei enää tarvi kattella ex-kunkun kaappinaamaa vaikka komea kingihän tuo oli. Sellaista se on se vallankumous niin.

Ja kun nyt päästiin museokierteeseen niin poiketaanpa vielä kansallismuseossa ihmettelemässä Persepoliksen säilyneimpiä patsaita ja muita mukavia kivikalikoita. Lasikaapissa olla mollotti Suolamiehen melko hyvin säilynyt pää hiuksineen ja partoineen, harmaahapsi äijä oli ollut 1600 vuotta sitten kaivoksessa louhimassa ja sinne jäänyt. Komeat bootsitkin sillä oli, sääriluu vaan ikävästi tojotti saappaasta.

http://sungrazer.nascom.nasa.gov/iran/rusty3/Tehran/Museum-Saltman.jpg

http://www.bestirantravel.com/sights/tehran/nationalmuseum.html


Ilta tuli ja lähdimme niin monen muun iranilaisen tapaan viettämään "sunnuntai-iltaa", vaikka perjantai olikin, pohjoisessa olevalle vuorille. Ajoimme entisen USAn suurlähetystön kautta, alue on jostain syystä raskaasti vartioitu vaikka siellähän ei ole ollut vuosiin mitään, tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisenä. Sotilaat seisoivat muurin reunoilla rynnäkkökiväärit käsissä. 444 päivää saivat amerikkalaiset nauttia 80-luvulla iranilaista vieraanvaraisuutta panttivankeina täällä. Ja surullisen kuuluisa panttivankien vapautusyritys päättyi nolompaakin noloon mokaan, mr Murphy testasi lakiaan täydessä mittakaavassa ja koko sotilasoperaatio päättyi eksymiseen ja pakkolaskuun johonkin päin Iranin autiomaata. Siitä saitte. Keskittykää vaan BigMacien mussuttamiseen. Ette osu edes kepillä maahan.

Mutta vuorille. Tuhansia ihmis- ja autojonoja matkalla vuorille retkeilemään, joko omat eväät mukana tai niihin satoihin pikku ravintoloihin joita vuoristopolku oli täynnään, osa rakennettu vuoripuron ylle tai muuten vaan rinteille. Miljoonia värivaloja, ja notkuvia pöytiä hedelmineen, kebapeineen ja jäätelötiskineen. Valitsimme yhden rafloista ja istuimme paksujen persialaismattojen ja tyynyjen päälle odottamaan diziä, joka on "sekoitus" keittoa ja lampaanlihamuhennosta. Isosta ruukusta kaadetaan lautaselle ensin liemi, joka nautitaan keittona uunileivän kanssa. Sen jälkeen astiaan jäänyt muhennos huhmaroidaan muusiksi ja pistetään poskeen sahramiriisin kanssa. Leipä on hiton hyvää, paistetaan suurissa uuneissa, jossa on pienistä sileäksi hioituneista jokikivistä tehty paksu peti, joiden päälle litteä ja leveä leipä heitetään paistumaan.

Siinähän istuimme nautiskellen illan lämmöstä (20 astetta vielä klo 23) teekupin ääressä ja Hamidin kanssa bongaten liikkuvasta ihmisjonosta parhaat, hmmm, kaunottaret. Ja Lesa seurasi hymyillen ja päätään pyöritellen meidän keskinäistä silmäpeliä aina kun kohdalle osui ah niin suurisilmäisiä iranittaria. Tämä on mun maa.

Kiitos Hamid opastuksesta iranilaiseen kulttuuriin, ruokaan ja elämäntapaan. Tämä muistetaan ja onhan meillä osoitteesi ja emailkin toimii.
Summa summarumina: Seuraavaa kaukomatkaa harkitessanne ottakaa varteen Iran. Kaikki toimii, ystävällisiä ihmisiä, todella turvallista liikkua, eritoten naisen; ruoka on hyvää, kaikki on halpaa. Juomavesi on juomakelpoista, se tulee vuorilta ja itse ainakin join sitä eikä ollut mitään vatsavaivoja. Kaupungit ovat siistejä ja täynnään puistoja, puita, istutuksia. Mulla ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa maasta, päinvastoin. Huivipakko on vielä mut pakot tullee muuttumaan maltillisemmaksi, ainakin Hamid uskoo vahvasti näin käyvän. Iranilaiset tietää miten muualla eletään ja siitä muutos tulee pikku hiljaa. Lentokoneessa ainakin huivit ja kaavut lensivät samantien pois kun kone ilmaan nousi ja alla oli tyylikkäitä pukuja etc. Silti olen varma että kaupungilla liikkuu päivittäin kauniita iranittaria joilla ei ole mitään chadorin alla.

Olen varma siitä.


Hyvää yötä ja menkää kupilliselle siitä hyvästä jos jaksoitte tänne asti lukea...
Hyvää yötä Iran missä oletkaan

Mika

1 Comments:

Blogger Stefan said...

Kiva on lukea kertomuksia maailmalta. Kaikkea ei voi saada enkä edes haaveile mutta...pakko minunkin on päästää taas matkalle.

Stefan

10:26  

Post a Comment

<< Home