Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Friday, October 08, 2004

Vietnam

Päivää! Haloo! Sawat-Dii Khrap!

Jees, Bangkokin helteet painaa päälle, hiton suuri mesta (Juissi ainakin tietää kun oot täällä ollut), syöty on ja miksei pari kaljaakin päivässä virkistä. Uu jea muutaman tunnin ramppaamisen jälkeen kylmä Singha-olut lataa akut.
Kävin juuri Oriental Hotellin terassilla nappaamas yhen bissen, 36FIM, ryöstöä! Mutta no puitteet oli sen mukaiset: Tom Cruise on kuulemma bookannut itsensä sinne ja miksei koska hotsku on jälleen kerran valittu maailman ykköseksi hotellirintamalla. But not for me, kostar mycki mycki.

Huomenna aamulla sitten koittaa se suuri hetki: lento Vietnamiin. pakko ajaa parta että pääsee Immigrationista läpi. Vaikka onkin viisumi valmiina niin jos ei naama miellytä niin oloaika saattaa lyhetä, pitkätukat pois! Tänään on treffit yhden vietnamilaistytön kanssa, Vu Man (tsiigaa mikä nimi!!) opiskelee täällä paperialalla ja sain osoitteen ranskalaisen kesäpoikamme joka meilla Kemiralla kesätyöskenteli, ansiosta. Vienpä finski namia lahjaksi! Ehkäpä saan käytännön vinkkejä mitä kaikkee Vietnamista löytyy.

Hotelli täällä on ihan jees, nimi, hmm no joo: Golden Palace Hotel. Eilen aamulla kun panin valot päälle niin herra Torakka juoksi pytyn taa piiloon, pään kokoinen reikä oli siellä, valuvirhe valuvirhe. Vidud, sanois Andy McCoy. Jees, hieno reissu on tämä (M.Kajo), suosittelen, tähän asti ainakin. Pahannäköistä kun noi oranssikaapuiset munkit vetää Norttia posket lommolla ja ei karvan karvaa päässä mutta joillakin sentään tatuointeja pitkin pintaa, uskonto on pintaa syvempää? Ehkäpä brandi mitä ne polttaa on “Holy smoke” tms?

Jepulis kaikki maksaa, niin myös tämä e-mailailu joten menen tästä hotelliin päin ja valmiina taas tinkaamaan jonkun Tuk-Tuk-taksikuskin kanssa. Turisti on se joka maksaa ylimääräistä, tunti sitten kun tulin tänne pyysi hän 80bahtia mutta kas kummaa pääsin 40 rahalla! Ei ole inflaatiota täällä kun rahan arvo nousee 2 minuutissa 100%. M.O.T.> Laa Gorn..... Mika

Ja päivää taas!
Mitäs uutta länsirintamalta? Tämä on taas näitä jaettuja e-maileja mutta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, taitaa tosin tällä kertaa olla moninkertainen ilo(?). No anyway... kolmas päivä Saigonissa painuu lopuilleen, tämä olisi ollut hieno päivä kuolla jos olis kuollut nimittäin Vietnam on vienyt sydämeni oi Te Rakkaat Ystäväni. Tein tänään koko päivän reissun Saigonin ulkopuolelle Cu Chi-nimisen alueen nurkille. Ajeltiin kapeaa tietä pitkin läpi ympäröivien banaani- ja bambupuiden ja välillä oli silmänkantamattomiin riisipeltoja, tekee hyvää nähdä eteläpohjalaisen pojan moista Lakeutta muuallakin. Ah ja voi, kyllä on kaunista. Ja siellä sitten keskellä peltoa yhtäkkiä paikallinen Ayers rock, 2km korkea vuori. Kuka lienee sen sinne tuonut?

Eli jees, Cu Chi oli Vietnamin sodan aikana tärkeä paikka. Jenkit rakensivat alueelle tukikohtia ja ihmettelivät mistä hitosta Viet Congin sissit pääsivat alueelle öisin. Tyypit olivat pakotettuja painumaan maalle sananmukaisesti koska no chance amerikkalaisten aseylivoimaa vastaan. Maan alla on yli 250 km tunneleita jossa asui 16000 vietnamilaista käytännössä kymmenisen vuotta. Ja tietämättään siilitukat tekivät leirejään juuri näille nurkille, suoraan tunneleiden päälle. Käytiin läpi turisteille suurennettuja tunneleita, syvimmat 10 metrin syvyydessä. Ahtaanpaikankammoisille en suosittele, oli ahtaat jo nyt suurennettuina, miten ahtaat olivat ennen sitä. Eipä mahtuneet jenkkipojat luoliin.

En kyllä tajua miten ylipäätään olivat selvinneet americanot täällä, hiki valui viidakkoreissulla saatikka jos olis univormu päällä ja rinkka niskassa aseen kera, tukehtuis hikeen ja kuumuuteen. Voi poikia, eivät tienneet mihin Lyndon B. Johnson heidät lähetti. Sen verran mieshukka harmitti että kylvivat alueelle 72 miljoona litraa rikkakasvimyrkkyä tuhotakseen viidakon (Kemira Agrolla olisi ollut töitä) että löytäisivät tunnelit. Varmuuden vuoksi pommittivat päälle bensaa, napalmia ja 13000 miljoonaa kiloa pommeja ikäänkuin loppusilaukseksi, (jos ilmaisuni sallitaan, montuille meni koko maa). Joku tilastonikkari on laskenut että moisella pommimäärällä jokainen Indokiinalainen (= Vietnam, Laos + Kamputsea) immeinen sai osakseen 265kg pommia päällensä. Ja silti: amerikkalaiset hävisivät sodan. Lisää nippelitietoa: sota tuli maksamaan jenkeille sen verran että samalle populalle kun olisivat jakaneet asevarustelunsa etc kustannukset olisi vauvelista vaariin jokainen indokiinalainen saanut kouraansa 2000 USD. Olisi kannattanut jakaa ne rahat suoraan tällä lailla, olisivat jenkit voittaneet sodan ja säästäneet paljon tuskassa ja saaneet vielä sulan hattuunsa empatiasta ja muusta hyvästä. No, lyhyt anteeksiantavainen muisti näillä on, jenkit kun ovat suosikkeja paikallisille. Maat on tosin myrkytetty vuosikymmeniksi mutta mitäs pienistä. Mahtaiskohan Soomipojat unohtaa näin nopeasti tuhon? Olisikohan tällä tarinalla jotain opetusta meille?

Ja sitten kielitoimisto tiedottaa....Thaimaalaisilla on sitten jännää kun sama sana voidaan sanoa viidellä eri tavalla, siis viidellä eri äänenpainolla. "Mai mai mai mai, mai?" voi siis tarkoittaa "uusi puu ei pala, eihän?" Vietnamilaiset pistää pykälän paremmaksi, jokainen tavu voidaan ääntää kuudella eri äänenpainolla, opi siinä sitten naukumaan oikein ettei tule puhutuksi sivu suun.

Joo, tässähän taas tuli kaikenlaista kirjoiteltua, ei mulla mitään asiaa ollut, taaskaan. Ajan kuluksi tulin lukemaan e-mailini, kiitoksia vaan kovasti niiden lähettäjille, mukavaa saada kuulumisia koto-Suomestakin. Eli onko mitään erikoista sattunut sielläpäin? Väyrynen ei ole suorittanut aseellista Coup d'Etatia? Onko Ridgellä uusi vai onko vielä vanhaakaan? Ja sitten ulkomailta, onko Turku paikallaan? Vieläkö siellä lukee liikenneympyröissä että "enintäs kymmene varvi"? Omenapuusta ei kauas putoa. Vierivä sammal ei kivety. Tässäpä näitä.

Ihanan lämmintä täällä on ja olut kylmää. Jottei menisi ihan kehuskeluksi niin eilen ei ollut ihan niin lämmin kuin tänään, en halua kateuttaa ketään. Niinkö? Joopa joo, satusetä lopettaa nyt ja mennee vielä yhelle ennen tutimaan menoa. Kortteja tipahtelloo postiluukusta, ken kiltisti ollut on. Jos ei tuu, älköön kukaan pettykö, paikallinen postilaitos saattaa olla sukua Intian laitokselle joka jätti postittamatta puolet korteistani. Toivottavasti täällä prosenttiluku on suurempi. Siispä... Näkemisiin, joskus 3 viikon kuluttua..... Mika PS. pyrin kyllä lueskelemmaan e-mailiani silloin tällöin että....

Sitä ennen..zekataa saitti, kuvat suuremmiksi klikkaamalla:

http://www.tropicalisland.de/travel_vietnam.html

………………………………………..

Saigon shakes, and maybe sucks... as well...

Oon viimeistä iltaa Saigonissa ja ajattelin palkita itseni oluella taas kerran, miksi..syytä en ole vielä miettinyt ja onko tuolla niin väliäkään? Syy moiseen otsikkoon: Oon lähettänyt 45 korttia ja ajattelin pistää tänään vielä 5 kpl että kaikki korttirumba olisi sitten "hoidettu pois jaloista". Ja kuinkas kävikään? Toivoin että korttien perillesaapumisprosentti olisi ainakin parempi kuin Intiasta (50%) niin söprais: joka vitun kortista puuttuu 1000 dongin postimerkki eli 40 penniä Suomen rahassa. Oon ostanut kahteen eri kertaan eri paikasta merkit ja molemmissa sanottiin että se on 6000 dongia per lappu mutta eräs postineiti joka osaa sujuvaa englantia ilmaisi että se onkin 7000 ja epäili vahvasti ettei mun kortteja Suomi näe. Suoraan sanottuna koko kirjoitus- ja muun rumban jälkeen vituttaa, ei oikein ainakaan innosta uudestaan ostaa-kirjoittaa-nuolla merkkejä-lähettää-etc käydä läpi. Joten Rakkaat Ystävät, jos kuitenkin saatte sen mun kortin ennen mun kotiin tuloa niin pliis ilmoitattehan mulle mailitse? Saattaahan kuitenkin olla ne tulee sittenkin.

Maailma on täynnä ihmeitä, koko Vietnam on yx ihme, täällä punainen valo liikenteessä ei tarkoitä että "pysähdy" vaan että "hidasta jos haluat". Sukkelasti nämä hemmot täällä vaan joten sekaan mahtuu, kuin tuhatpäinen lintuparvi joka yhtäkkiä muuttaa suuntaa ja kaikki menee samalla lailla. Pointti on kai että "tee mitä vaan mutta älä pysähdy".

Ja sitten Suomeen. (K)iva kuulla että sielläkin on lämmintä, olemme/olette sen ansainneet. Toivottavasti mullekin jää sitten vähän jäljelle kun palajan vai tuonko vähän mukanani ikään kuin tuliaisiksi?Okei mä tuon. Joku kyseli oonko saanut pitää lettini päässä? Joo letti on tallella ja pysyy, mikäli multa kysytään. Ajattelin käydä täällä vähän leikkauttamas, mieluimmin tosin latvasta kuin juuresta. Toinen kysymyspalstalleni tullut aihe: Hirvittikö missään vaiheessa tulla tänne? Joo, ei muuten mutta liittyen tähän maahantuloon itseensä eli sain niin paljon negatiivista infoa paikallisista byrokraateista maahantulon merkeissä, kuulemma vaikka on visa jo valmiina niin jos naama ei miellytä niin tulo evätään tai oloaikaa lyhennetään. Mun tapauksessa paluulentopäivä on jo lyöty lukkoon ja jos ne olis päättänyt lyhentää oloaikaa olisin ollut "les kuses".

Vielä postikorteista: Nämä kortit joita ostelin olivat niin hyviä välillä että ostin kokonaisen kirjan niistä. Hemmo nimeltä Hans Kemp on kierrellyt ympäri ämpäri Vietnamia ja koonnut niistä hienon opuksen ja kuulemma laittanut nettiinkin osoitteeseen: www.hanskemp.com jos innostaa niin käykää katsomas... Pidän edelleen kysymyspalstaani avoinna tyyliin "kysy mitä haluat vastaan mitä haluan", ja vain ppm:n hinnalla. Toinen motto joka on tosin lainattu Israelista sopisi näille: "Tänän ei huijata, tänän too hot, lian kuuma."

Jees, taitaa olla aika häipyä, uskomatonta miten paljon täällä on näitä nettikahviloita tai -kuppiloitahan nämä on, tuoppi Tigeria on nokan ja screenin välissä alta aikayksikon. Soppiiha tuo miulle! Jees taas ja palataan, niin ja kiitoskia palijo e-maileista. Lehtimäki Juhani Mika (vietnamilaisittain kirjoitettuna)
………………………………………………………………………………


Jees taas mukana maailman menossa

Helou "pitkästä" aikaa. Oon ollut hiukan Internet-pimennossa koska aamusta iltaan on ollut menoa ja meininkiä (niin pitääkin). Lähdin siis tiistaiaamuna varhain Saigonista bussinruppanalla kohti Nha Trangia. Samalla bussilla tuli yks pariskunta Sveitsistä, Belisario ja Manuela ja meillähän rupes juttu luistamaan että olemme sitten reissanneet kolmistaan ja jatkossakin aiomme kulkea yhteisiä polkuja. Ymmärtävät suomalaista sairaanomaista huumoriani!?! Beli on SwissAirilla töissä ja Manu on floristina omassa pikku puljussaan. Mukavaa.

No jees menimme siis Nha Trangiin ja mitä:

jos joku olisi nukuttanut mut Suomessa ja kuljettanut sinne ja herättänyt sitten valkoisella rantahietikolla niin olisin vannonut olevani Karibialla. Uskomattoman kaunis, puhdas valkoinen rantahiekka ja mikä parasta: ei juuri muita turisteja kuin me. En tiennyt että täällä on näinkin kaunista vaikka tiesin Vietnamilla olevan helvetin pitkä rantaviiva. Olis se sitten ollut kauheeta jos mut olis nukutettu sitten uudelleen ja sillä aikaa joku olis maalannut mun kämpän pinkiksi ja heräisin sitten kotonani ja kaikki olis pinkkiä. Kauheaa olisi se. (Terkkuja M.Kajolle, he he)

Aamulla sitten tehtiin koko päivän kestävä reissu laivalla ympäri ämpäri saaristoa pysähdellen välillä uimaan ja korallia keräämään. Käsittämätöntä miten halpaa täällä on kaikki. Koko lysti eli kuljetukset rantaan, laivaretki kaksinen ruokailuinen etc maksoi 35 markkaa. Tiedä mihin rahansa tunkisi.

Ystävystyin sitten respan tytön kanssa ja juteltiin pitkään niitä näitä, vertailtiin Suomen ja Vietnamin eroja, kulttuurissa loppujen lopuksi ei ole suurtakaan eroa, samat moraalisäännöt sun muut. Paitsi: täällä saa nainen täsmälleen saman palkan kuin mies samasta työstä, pioneereja pioneereja. Ja veromäärä on sama vaikka tienaisit miten paljon eli 50000 dongia kuussa (=20mk). Tyttö tienaa kuussa respan hommissaan 600000 dongia eli 240 mk, en kehdannut sanoa meidän palkkatasoa häneen verrattuna. Mukavia ihmisiä kerta kaikkiaan, kysyin häneltä missä olisi lähin Internetpaikka ja se oli 2 km:n päässä ja hän lainaisi mopoaan ettei tarvinnut kävellä, moniko Suomessa lainaisi autoaan vietnamilaiselle turistille ilmaiseksi? Lainasin mutta annoin 7000 dongia bensarahaa. Ja hiton nettimesta oli kiinni.

Ookei siis nyt tulimme tänään tänne Hoi An-nimiseen mestaan eli 1000km Saigonista pohjoiseen rannalla. Vanha kuin piru tämä kaupunki, täynnä kulttuuria, vanhaa arkkitehtuuria etc. Huomenna sitten pällistelemaan miltä näyttää. Koko hiton bussimatka tänne kesti 13 tuntia mutta oli sen arvoistakin, näki Vietnamin maaseutua ja vuoristoa, riisipeltoja silmänkantamattomiin kartiolakkipäisine ihmisineen.

Eilen vuokrattiin skootterit ja ajeltiin ympäriä kaupunkia, liikenne vaan valuu jotenkin, en tiedä miten ne pystyy tähän, välillä porukat tulee yksisuuntaista vastaan ja hyvin menee. Mulla oli koko ajan jalka jarrulla, sekopäitä kaikki tyynni. Jotenkin hidastempoista tää elämä on täällä, olemus rauhoittuu väkisinkin, ihmiset tekee työtään hissun kissun, hiukan jopa flegmaattisestikin, katuja lakaistaan vähän sinne päin ilme kuin ihmetyksen vallassa, äijät seisoskelee kusella tien vieressa sama pöllähtänyt ilme naamallaan kuin sanoen itselleen että: "Vieläkös sitä tulee sieltä?" tai "Jokos se loppui?"

Niin tai näin, kello on jo miljoona, rankka reissu takanapäin (eli se 13 tuntia bussissa) ja nyt unta palloon äskeisen hyvän ruoan ja parin (kuinka ollakaan) kaljan jälkeen. Huomenna uusi päivä mukanaan kaikkee uutta, ajatukset kirkastuu ja olo kohenee. Tää reissu on jo muuttanut jotain mussa. Tehnyt siis tehtävänsä. Valehtelisin jos väittäisin etten ole nauttinut tästä reissusta helvetisti, muistin taas kerran miksi halusin Kauko-Itään enkä johonkin Eurooppaan tai USAan, nämä maat elämäntapoineen täytyy kokea, uskomattomia fiiliksia! Uskomattomia ruokakokemuksia, kaikkee! Ja tälläisellä hintatasolla vielä, tämä siisti hotellihuone isoine kylppäreineen ja omine jääkaappineen maksoi sekin vain 30 markkaa, välillä hävettää melkein. Toi reissu tänne maksoi 50mk:n luokkaa. Nyt on tosiaan oikea aika vielä matkustaa tänne ennenkuin tämäkin pilataan liialla turismilla ja näistä ihanista valkohiekkarannoista tehdään uusia pattayjia ja las palmaksia ja aidot hymyt lakkaa näiden ihmisten huulilta ja ahneus iskee sen sijaan. No ei onneksi vielä. Eli hyvää yötä..... ja kiitos taas e-maileista... Mika
……………………………………………………………………

Terveisiä Hanoista!

Joopa joo ja terve pohjoisesta Vietnamista! Taisin olla viimeksi Hoi An -nimisessa kaupungissa kun lähetin e-mailia?! No se oli ja meni ja mukana tarttui 3 Vietnamin silkkipaitaa + kravatti jotka teetin mittojen mukaan räätälillä, paita maksoi 70 markkaa kappale ja materiaali viimosen päälle. Siellä oli kyllä joka nurkalla näitä räätälipuljuja ja mesta onkin kuuluisa vaatturitaidoistaan, pakko siis ostaa paidat. Makee mesta muutenkin, korkeimmat talot tuntuivat olevan 2-kerroksisia, monet niista puuta ja jotkut jopa alkuperäisessa kunnossa jonkalaisia ne olivat 200 vuotta sitten. Käytiin tutustumas yhteen taloon joka on tosiaan rakennettu yli 200 vuotta sitten. Talossa asuu vanha rikas pariskunta ja he ovat pitäneet kaikki samanlaisina sukupolvien ajan, upeannäköinen, kuin paluu ajassa taaksepäin.

Täältä olis päässyt päivän mittaiselle reissulle 90km päähän My Lain kylään joka tuli kuuluisaksi kun amerikkalaiset tappoivat kaikki kylän asukkaat eli naiset ja lapset. Yli 900 siviilia teurastettiin kylmästi. Näin Saigonin museossa isoja värivalokuvia jotka soltut olivat ottaneet "muistoksi" uroteostaan. My Lain kylässä olisi ollut koko museo täynnä näitä suurennettuja valokuvia mutta päätimme jättää sen väliin. Huh.

Well, next etappi oli Da Nang joka ärsytti heti alussa, yritettiin vuokrata motskarit ja kun hinta saatiin sovittua kohdalleen niin tulikin aina jotain "lisämaksuja". Käytiin läpi useampikin vuokraaja ja sama juttu. Pitäkää moponne! Seuraavana aamuna yks hemmo tuli sitten hotskun ovelle ja tarjos motskarit halpaan hintaan koko päiväksi, oli takuulla kuullut ettei meille kelvannut eiliset tarjoukset ja päätti tehdä kaupat. Näin kävi. Ajeltiin läpi tämän kuuluisan "China Beach"in 11km päässä olevalle Marble Mountainille katteleen vuoren sisässä olevia luonnonluolia joista on tehty munkkien toimesta temppeleitä.

Hiton hienoja, mentiin kivisiä portaita aina vaan syvemmälle vuoren sisään ja yhtäkkiä edessa oli valtava "aukio" korkeassa katossaan pari aukkoa josta auringonsäteet tulvi sisään. Aivan kuin ote jostain Indiana Jones-leffasta, soihdut ja suitsukkeet paloi alhaalla jumalpatsaiden ympärillä,savu nousi kohti katossa olevia aukkoja, ziisus! Kiipesimme vielä kaupan päälle vuoren huipulle josta oli makee näköala kaupunkiin ja China Beachille päin, arvaatkaa valuiko hiki kun reppu seläs hinattiin ittemme "katolle", lämmintä ainakin 35 - 37 astetta. Palkinnoksi ostettiin Belin kanssa kylmät 660ml pullot Saigon-olutta, jumalten (ja meidänkin) juomaa!!!!!

Well, aika rientää.... Da Nangista siis bussilla taas kerran etiäpäin eli Hue-nimiseen kaupunkiin. Hue on ollut aikoinaan Vietnamin pääkaupunki ja siellä on vieläkin valtava linnoitus keskella cityä. Saatiin viimosen päälle oleva kamppä, marmorivessa ilmastoinnilla ja muilla herkuilla, tingitty hinta taas se sama 10 USD eli 55mk, kelpaa mulle!! Vuokrattiin pitkä vene päiväksi ja seilattiin pitkin Perfume-jokea (nimi ei vastaa todellisuutta, uskotte varmaan) ja pysähtyiltiin milloin oli joku temppeli tai muu mielenkiintoinen mesta. On ne osanneet kaikenlaista rakennella jo aikojen alusta.

Huomaa miten jenkkituristit on kuin maailman navat täälläkin, niillä junteilla ei oo mitään historiaa omassa maassaan joten ne ei tosiaankaan ymmärrä näiden kulttuurin päälle. Hoi Anin lähellä olevassa yli 1000 vuotta vanhassa Champa-kulttuurin temppelialueellakin nämä peruna suus puhuvat käppäilivät tyhmännäköisenä kommentoimassa milloin mitäkin ja muistivat vähän väliä mainostaa olevansa amerikkalaisia. Jättivät kyllä aikamoisen käyntikortin 25-30 vuotta sitten alueelle: suurin osa näistä temppeleista pommitettiin paskaksi koska epäilivät alueella olevan Viet Congin sissejä. Alue olikin täynnä suuria pommikuoppia. Eipä paljon näitä tunnu liikuttavan.

Ja taas sinne Hueen, yritimme saada yöjunan välille Hue - Hanoi kun matkaakin oli sentään 700km mutta junat oli buukattu täyteen. Shit! Täytyi siis ottaa taas se hiton bussi. Onneksi nämä bussit on ilmastoituja eikä niissä ole muuta kuin turisteja hintatasonsa takia. Ei muuten mutta näkisittepä paikallisten käyttämät bussit! Pakkaavat niin täyteen kuin on mahdollista ja lisäksi saat koko ajan pelätä mitä ehtivät varastaa. Tässä bussissa oli hyvät tilat ja sain jopa jotenkin nukuttuakin 17 tuntia kestävän matkan aikana. Noh tulipa ajettua koko Vietnam bussilla läpi eli runsas 1700km. Lomalla naatitaan mukavasta pikku bussiajelusta, ha haa.

Täällä Hanoissa siis ollaan, ihanan aurinkoinen päivä, lähdemme piakkoin kiertelemaan Hanoin Old Quarteria jossa pitäisi olla miljoona pikkupuljua joista sitten löytyy mitä vain vaatteista käärmeviinaan ja ginsengista koruihin. Tommosen ison käärmeviinapullon aioin ostaa, pullon sisällä istua kököttää iso cobra ja sitten puteli on täytetty viinalla jossa jotain aromeja mukana. Taitaa käärmeestä tulla aromeja jo itestäänkin, hemmot täällä uskoo että liemi auttaa vaivaan kuin vaivaan, Viagra tuskin tekee täällä maailman valloitusta, epäilen mä?!

Yks juttu vielä näin ohimennen ikään kuin hajahuomiona: eräs mies joka olin minä huomasi että hanoista ei tule vettä. Eikä siis mistään muustakaan entisestä vesipitoisesta putkesta. Se on siis totta. Onneksi en ehtinyt käydä aamusessiolla, ois jäänyt tanko kellumaan valkoiseen homemade-tuotteen sailöntäastiaan. Haju taataan muutaman tunnin päästä näillä pakkaslukemilla, uurnan kansi kiinni ja ulos vaan aamiaiselle. Meibi leiter, sanoo paikallisetkin.
No nyt kutsuu aamiainen, Beli ja Manu odotteli tossa, menemme siis aamukaljalle, no ei sentään. Palaan taas kun jaksan ja kerron mitä tapahtui viime yönä paikallisen klubi-illan jälkeen... voi voi mita sattuikaan mulle.... :-) Terkuin Mika
……………………………………………………………………


Oukei taas Hanoista (eli vettä tulee, vaan ei taivaalta)!

Päivää haloo eli gudaa... Tulinpahan hyvän illallisen jälkeen tsiigaamaan onko tullut jotain mahdollisia palautteita aamuisesta mailista ja olihan siellä 4 kpl, kiitoksia niistä. Oli myös huonojakin uutisia (Marjut: joo tutustuin kyllä tähän Minnaan, tosi mukava ja välitön tyttö oli, sääli, tosi sääli). Mutta näin. Tämä päivä on ollut aika haipakkaa, vuokrattiin polkupyörät (pöyristyttävät 2 markkaa/päivä, olisikohan pitänyt tinkaista/tarkistaa hintaa alakanttiin?) ja kierreltiin ympäri kaupunkia, on tämä ssaaaattanan suuri mesta, katua mittaa ettei lopu, no miksei miljoonacityssä.

Etsin tänäänkin Sun Set Pubia jonka omistaja on suomalainen vaan en löytänyt, Lonely Planet -oppaani ei oikein ole ajan tasalla vaikka onkin painettu tänä vuonna, kadun ihmiset kovasti olivat auttavinaan vaan kun eivät tiedä missä se on niin eivät tiedä. Sääli, olisi ollut mukava rupatella suomeksi ja kysellä miten on finskipoika täällä viihtynyt.

Osteltiin taas kerran CD:ta, piraatteja kuinka muutenkaan ja hinta/laatu-suhde kohdallaan: 6mk kappale. Hirvitys. Saattaa löytyä vikoja soitettaessa mutta näillä on soittimet joten saat koekuunnella ennenkuin teet raskaan osto-/ostamattajättöpäätöksen. Huihai eikun reppuun vaan.

Niin se eilisöinen seikkailu? Joo erotiikan tynkää olisi ollut saatavilla mutta kun noi koiraat ei kiinnosta niin ei innosta. Jees menimme siis syömään paikalliseen suuremman luokan mestaan ja olihan palvelua. Tytöt Ao Daissaan (vietnamilainen "kansallismekko", hiton kaunis vartalonmyötäinen sellainen, tiedoksi vaan) kantoivat sapuskat niin elegantisti pöytään että! Ja kun ruoka loppui lautaselta oli tyttö samantien lusikoimassa lisää ja samoin jos olutlasi ehti vajeta oli muki hetkessä piripinnassa. Tämän nämä osaa, palvelun + hymyn, eikä kysymyksessa ole alistuva palvelu vaan sitä mitä se parhaimmillaan on.

No pitkin iltaa kävi lavalla laulamassa miestä ja naista paikallisia hitteja upeissa puvuissan ja tämä yksi miehistä sitten osui samaan aikaan WC:seen ja heitettiin pari sanaa siinä ja käsipäivää sanottiin. Lupas tulla moikkaamaan illan päätyttyä meidän pöytään, ja tulikin. Hemmo taitaa olla jonkin asteinen julkkis tai jotain. Juteltiin niitä näitä ja tyyppi kertoi olevansa menossa viikon päästä Kiinaan parin viikon keikalle, osas laulaakin jotain kiinalaisia "hittejä".

Jees tuli "baari kiinni, menkää jo pois" -merkki ja Mr. Viet kysyi lähdemmekö jatkoille johonkin baariin ja sanoin että miksei. Beli ja Manu olivat liian väsyneitä lähteäkseen joten hyppäsin motskarin kyytiin ja baanalle. Hmmm, tyyppi oli viemäs mua keskellä yötä johonkin hemmettiin ja sanoin että lähdetään nyt katteleen sitä Sun Set Pubia vaan, muttei tietysti löydetty, muuttanut kun oli. Rupes jätkää (sanoi olevansa 37-v) kiinnostamaan mopomatkalla mun reisi sen verran että ilmoitin valomerkin olevan mulla nyt päällä eli viepäs jätkä mut hotelliin, kitoos!

Eipä tiennyt Bjöörni missä oli mun hotsku ja enkä mäkään paljon osannut auttaa kun keskella yötä ja joka kadun nimi on jotain Bag Trun, Bang Ho tai Trung Bo, Hung Ho Nam ja sitä rataa, pirukaan näitä muista kahden ja puolen sekunnin kuluttua mikä se olikaan.

20 minsaa meni ennenkuin löydettiin mesta (onneksi löydettiin), halus hemmo noin 15 kertaa matkan aikana viedä mut kotiinsa "kaffille" mutta onnex en juo kaffia. Meibi leiter. Oli jätkä surkeena hotellin ovella, antoi puhelinnumeronsa, pitäiskö soittaa? Enpä taida. Jotenkin ei oo mun makuun, olisko väärää sukupuolta? Eipä taitais Virvekaan mua siloitella saatikka iloitella moisesta "hekumasta", hyi hitto ja suupielestä valuu. Heh.

Jees ei muuta kuin aamulla 3 päivän retkelle Ha Long Bayhin, lienee maailman kauneinta saaristoa, keskelta sinivihreää vettä nousee pystysuoraan kallioita kohti korkeuksia ja kohti Vietnamin sinistä ja auringonkeltaista taivasta joka on tiettävästi korkealla. Näin uskon. Menemme dzonkilla veneilemään viikonlopuksi ympäri ämpäri ja uimaan tietysti, majoitumme jonnekin välillä yöksi ja aamulla taas vetiseen baanaan. Lauantaina käymme jonkin asteisella safarilla viidakossa.
Pitäis olla kunnon hiking shoes mut kun ei oo. Mitenkähän buutseilla pärjään? Noi mun pikkutossut on ainakin pois suljettu vaihtoehto. Menen ja tiedän. Siispa palaan maanantaiksi Hanoihin polttamaan rahaa lisää sikäli mikäli mun rinkkaan enää mitään mahtuu. Se käärmeviinapottu on ainakin saatava.

Tää on kyllä tehnyt hyvää tämä reissu. On mukavasti irrottanut länsimaisesta hapatuksesta joka ei oo muuta kuin "mä-mä-ja-mulle-mulle-ja-heti-ja-pois-kun-on-käytetty/kyllästytty"-mentaliteetin kyllästämää. Saatte nyt pienen annoksen yhteiskuntakritiikkiä ja ansaittua sellaista. Välillä voin suoraan sanoen pahoin kun panen TV:n auki ja seuraan mitä sieltä tulee, Music TV ei oo mitään muuta kuin "rikastu ja saat muijia" fiiliksentäyttämiä shit-biisejä ja eipä paljon saa kehuja Suomen TV-kanavatkaan. Kuka muu kuin jo maailman mukanaan vienyt ja pään pehmeään pumpuliin upottanut katsoo moisia roskaohjelmia ja seuraa turhaakin turhempien julkkisten "elämän"menoa? Kaikki puolustelut ovat turhia, selityksiä selityksiä mutta toki inhimillisiä, olemme monet syyntakeettomia. On niin helppo unohtaa ja turtua. On niin vaikeaa ja raskasta ottaa kantaa ja ennen kaikkea AJATELLA. Täällä on aistit taas terävöityneet. Ihana katsoa kun nämä ihmiset ELÄVÄT sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä hetkessä. Toivottavasti säilytän nämä samat fiilikset mahdollisimman pitkään kun oon jo Suomessa. Arki tulee ja vie. Ei saisi. Mutta: Itseselityksiä on yhtä monta kuin meitäkin. Tämäkin on tietysti yksi tapa elää, hyvä ja huono on suhteellista. Sen näkee näissä maissa selkeästi, jos haluaa nähdä. Näin katkaisen väkivalloin ajatukseni tähän. Tässäpäpieni tuiskaus näin illan paatteeksi. Toivottavasti ei ollut raskasta, toivottavasti oli. Onpa. No voikaapa kuitenkin hyvin, meillä on hyvin, Suomessa. Tuumi Mika
…………………………………………………………..

Lähetykset Vietnamista....

....päättyvät piakkoin (Luojan kiitos siis ei enää e-maileja, siellä tuumataan) koska mulla on enää 3 päivää täällä Vietnamissa, hitto soikoon olis mennyt vielä toinenkin kuukausi, mutta... next time...

Jees, taas on takanapäin suuria seikkailuja. Ja edessäkin, onneksi. Hoh, asiasta toiseen, täällä kyllä näkee noita "vanha äijä - nuori Viet-tyttö" -pareja jonkin verran. Tossakin ulkona istuu pöydän ääressä yks 200kg Ernest Hemingwayn näköinen tyyppi harmaa parta naamassa. Pitäis panna "jarrua" sen ihraniskan jälkiruokaan (niinkuin meillä armeijas muka) ettei pääsis jätkä harrastaan "iltakiusaamista" paikallisen iines ankan kans. Kyllä siinä sitte monttu auki ihmeteltäis yhdes että miksei nahkanortti nouse? Harmittais nyt ja vielä viidestoistakin päivä, vai yökös se oli? Likka on laiha kuin lehtimettän orava. Siinä olis Oili Osteoporoosilla tarkka paikka ettei nilkkanikama naksahda, sääriluu simahda, reisiluu retkahda ja lantioluu luiskahda kun äijä hakee rahoilleen "yhtiövastiketta". Korvakki sillä on ku niittokoneen satula. No se siitä, kunhan irrottelin. Juon tässä samalla iltateetä, nukuttaa nääs "rankka päivä".

Jännää että kun ollaan kommunistisessa maassa niin teekupeissakin on korva vasemmalla puolella eikä oikealla niinkuin meillä Suomessa, vaikea juoda, tiättekste?

Oltiin torstaina hiukka fillaroimas ja käytiin kattoos Ho Chi Minhin mausoleumia, jätkä makaa siellä balsamoituna, veli venäläiset hoiti homman kuntoon kun kuulemma nää ei oikein tienneet mitä ja miten pakata äijä täyteen. Laittoivatkohan ruplan seteleitä jätkän sisään siellä rysslandiassa? No tiistaiaamuna käydään hemmoa oikein face to face kattomas, toivottavasti sillä ei oo silloin muuta menoa. Olihan makee mesta H.C.M:n museo, moinen temppeli rakennettu. Samanlaisia palvontakeskuksia on mm Venäjällä muttei näin erikoisia. Talo täynnä kubismia ja surrealismia, tosi erikoinen ja näkemisen arvoinen.

Huomenna täytyy muistaa recorfirmoida paluulippu että pääsee kotiinkin. Toivottavasti Thai Airlinesin jätkät ovat kiristäneet siipimutterin kunnolla kiinni ja tiukkaan jottei irtoo matkan aikana. Lentäminen muuten on ihan OK mutta kädet hiukan kyllä väsyy. Siitä aasinsilta vanhaan vitsiin: Paljonko eläimiinsekaantuja saa linnaa? Kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta, västäräkista vähäsen, pääskysestä ei päivääkään! Hieno homma.

Ja taas asiaan... lähdimme siis perjantaiaamuna varhain kohtia Ha Long Bayta ja sieltä veneellä Cat Bau-nimiselle saarelle. Saarella on kaks valtavaa tippukiviluolaa, upeita! Filmiä paloi, toivottavasti kuvat onnistuivat. Lienee kestänyt tuhansia vuosia saada aikaan moisia kymmenmetrisia stalagmiitteja, aika näky! Matkalla pysähdyttiin merelle uimaan, mukava pikku viilennystauko tähän helteeseen vaikka vesikin on liki 30-asteista niin..

http://www.vuw.ac.nz/staff/alastair_smith/tripix/vietnam/halong_boats.jpg

http://www.vuw.ac.nz/staff/alastair_smith/tripix/vietnam/halong_bay.jpg



Lauantaiaamuna lähettiin kiertämään saaren luonnonpuistoa ja kiipeiltiin vuoria pitkin. Saarella on 118 eri puulajia ja 160 erilaista lääkekasvia sekä lukematon (tai laskematon) määrä eri ötököitä. Näin äkkiä aatellen ainoat mitä en nähnyt oli avomaankurkku ja merilehmä, jaa en tainnut nähdä merimaskuakaan. Well, käveltiin välillä pitkin puoli metriä leveää tietä ja saman verran korkuistakin, toisella puolella hemmetin suuria riisipeltoja kuin tilkkutäkki ja toisella puolella uneliaita bambumajoja.

BTW, hemmetin hyviä kuvia löytyy:

http://www.tropicalisland.de/travel_vietnam.html
Klikkaamalla vieläkin suuremmiksi.


Kuumuus!
Just tämmöstä oon nähnyt niissa Vietnamsotaleffoissa ku siilitukkajenkit saapuu kylään pyssyineen hiki otsas, ja pian kuula otsas myös. Välillä rämettä ja mangrovepuita ja ympärillä ihme viidakon ääniä, kirkkaanpunaisia sudenkorentoja ja 20 senttisiä paksuja tuhatjalkaisia. Oksalla roikkui kirkkaanvihreä käärme, kirkas väri on indikaattori että "oon myrkyllinen, eipä kannata kokeilla onnea!" Enpä oo ennen nähnyt pikimustia kämmenenkokoisia perhosiakaan. Saaren linnut piti kummaa ääntä, olisko avaruuden lintuja, kummallista kilinää niiden laulu.
Välillä viidakko tiheni niin että olimme käytännössä metrin korkuisessa "luolassa", onneks ei käärmeitä roikkunut niskan päällä, kymmensenttisiä hämähäkkejä kylläkin, hyi helevetti, seittikin oli kuin paksua siimaa.

Poikettiin pikku majaan matkan varrella, asukit myy kokista ja kaljaa, saavat taskurahhaa siitä. Vähällä toimeen tulevat, polun ja pihan varres kasvaa banaani- ja papaijapuita, siitä vaan aamulla nappaa aamiaisen ja tuoreen sellaisen. Riisipuuronkin saa tosta vaan. Oon aina luullut että riisinjyvä kasvaa siellä veden alla vaan se onkin kukintona pitkän varren päässä. Kasvi käytetaan tarkoin hyödyksi, varsista tehdään katto majaan, kierrätystä sano. 18km reissun jälkeen sitä oli suhteellisen puhki, ei muuta kuin kylmä suihku, syömään ja... kulkurin iltakaljan aika.

Tutustuttiin vietnamilaistyttöön joka oli isänsä kanssa lomailemassa samalla saarella ja ehdotti että vuokrataan pikkusoutuvene ja mentäisiin viidestään yöllä merelle soutelemaan koska oli kirkas taivas ja täysikuu. Näillä oli joku täysikuun juhla ja paukuttivat rumpujaan pitkin iltaa. Ei sentään voodoota.

Oli makee reissu, tuhannet Cat Ban "asukkaat" itse asiassa asuvat veneissään (osa toki taloissaankin rannan vieressä), ovat kyhänneet pikku katoksen veneen päälle ja jonkinlaisen tulisijankin, satama ja ulkomeri loisti satoina pikkuvaloina kun paikalliset paistoivat pikkunuotioissaan kalaa vetten päällä. Olispa saanut kuvan siitä!

Rantauduttiin autiolle hiekkarannalle ja löydettiin saaattanan suuri "stingray" tai joku alien se oli. Oli huuhtoutunut rannalle laskuveden aikaan ja kuollut siihen, koko oli ainakin 35 cm ja parin sentin panssari päällä, just kuin Alien siinä leffassa, hyi hemmetti niitä pitkiä saksikinttuja, otus painaa takuulla 20kg.

Aamulla heräsin neljältä outoon kahinaan. Ja kas, veli torakka yritti avata mun aamiaisleipäpussin solmua ja oli jo tainnut saada nuppinsa sisään pussiin. Tinttasin buutsilla ja jätkä lensi teevatiin selälleen sätkimään, en viittinyt rikkoa vatia joten annoin Topi Torakan sätkiä kunnes perkele onnistui kääntymään ja karkuunhan tuo pääsi. Leipää en kyllä syönyt, pilas perkele ne.

Kuudelta aamutorille, ostin 5 paria kuuluisaa puusta tehtyä syömäpuikkoa. Hallitsijat käyttivät tätä tiettyä puulajia puikkoinaan koska jos joku vihamies pani myrkkyä ruokaan niin vaalea puu muuttui samantien mustaksi. Matkamuisto! Eihän sitä koska tiedä koska Virve tuuppaa "nelikakkosta, rotat matalaks"-pulveria mun salaattiin. Ehkei.

Torilla oli vielä muun sälän ja roippeen lisäksi kuivattuja merihevosia. Upottavat ne viinipulloon ja niistä kuulemma liukenee jotain joka sitten auttaa nivelvaivoihin sun muuhun. Eikun tuimat tömpsyt pullosta heti aamutuimaan, ja sitten uimaan. Käytiin vielä rannalla lojumas ja polskimas ennen Hanoihin paluuta, miljoonia koralleja, upeita! Selkä vähän paloi mutta oon kuin Feeniks-lintu, palan ja synnyn uudelleen, luon nahkani, entista ehomman. Niin. Tai näin.

Joo, täällä Hanoissa taas ollaan, sivistyksen parissa. Toi kolmen päivän reissu kuljetuksineen, majoituksineen ja ruokineen maksoi 200 markkaa! En kyllä tajua. Leikkuutin muutin tukkaanikin lyhyemmäksi saarella, maksoi 2mk. Tiukkaa teki, sekä laskun maksu että tukan lyheneminen, peräti 4 senttiä pois!

No eiköhän tässä oo taas teille rasitetta ollut tarpeeksi? Eli paan PC:n kiinni ja painun nukkumaan, aamulla taas 6:30 lähtö baanalle. Ehkä oon hiukan hullu kun vapaaehtoisesti lomalla nousen noin varhain kun en töihinkaan pääse ennen 9:ää. Ehkä sana "vapaaehtoisesti" on asian ydin ja pointti. Loma on mielentila. Jees ja näkemiin, kosketelkaa toisianne. Joku kenties (Tiiimooo, lopeta jo tumputus!!!) itseäänkin. TV: Mika
……………………………………………………………………………….

Nonni kotio sitte vaa....

Eli Hai monoista tai moi Hanoista...
Jees paluu menneisyyteen: Olimme eilen päiväretkellä Tam Coc-nimisessa mestassa, sielläpä siististi kurvitellen risteillen menee joenpahanen vuorten välissä ja meikäläiset sitten bambuvenosella siellä "purjehdellen" etiäpäin. Välillä mentiin parin metrin korkuisten luolien läpi, meinas "tippukivat" osua nuppiin, pisin luola oli jotain 170 - 180 metriä, hiukka hirvitti jos vaikka koko vuari sortuupi niskahan. Ei sortunut. Täällä oli naiset jotka hoitivat soutamisen ja paikalle oli tyypillistä että soutavat jaloilla, näppärästi tuo kävi lyhyillä airoillaan, jalat meni niinkuin vanhanajan Singer-ompelukoneet. Sopi hyvin kuvaan kun vuorenrinteillä sirittivät taas nää mustat koppakuoriaiset, ääni tosin on kuin akkuporakoneen, on niillä vaffat jalaat ku kestää nuan kovaa hinkootesta!

http://www.thewonderingeye.co.uk/Scripts/LargeImagePage.asp?ImageID=506


Muuta erikoista oli se että naiset jäyhäävät harva se hetki Betel-pähkinöitä ja -lehtiä ikäänkuin nuuskapurkkana, kuulemma koko naama rupee kuumenemaan sitä jäyhätessä. Ja osapääsyy jäyhäämiseen on että hampaat tulee ajan mittaan pikimustiksi mikä on heidän keskuudessaan make uppia eli kaunista kaunista. Niin näytti olevan. Just päinvastoin kuin meillä, ihon ne haluaa pitää mahdollisimman valkoisena, peittävät pitkillä hansikkailla kädet ja naamalla on jatkuvasti liina tai joku muu rätti. Moinen valkoihovärin ihailu on muotia koko maassa, ollut jo vuosisatoja. Kattovat pitkään meitä typeriä turisteja jotka hihattomissa paidoissaan ja shortseissaan grillaavat ittiään otta hiessä.
Kauppanaisia ovat: kyselevät ja opettelevat heti kaikkien turistien nimet ja muistavat piru vieköön ne vielä parinkin tunnin päästä, saavat paremmin kauppaa ku nimeltä kutsutaan, tuntuu moneen tehoovan. Bussimatkalla takaisin Hanoihin istuin 75-vuotiaan äijän vieressä, puhui suht selvää englantia. Kertoi paljon kaikkee mielenkiintoista, oli ollut Vietnamin sodan aikana etelän joukoissa eli samaa poppoota kuin jenkit. Oli sotakuvaajana mukana taisteluissa ja nähnyt jos jotakin, voittanut palkintojakin. Näytti pari kuvaa joista oli voittanut pari vuotta sitten jonkun näiden palkinnon, olis ollut mielenkiintoista nähdä millaisia kuvia sodasta se on ottanut. Sodan jälkeen kun Viet Cong sitten valtasi koko etelän niin hemmo sai 5 vuotta linnaa, syynä propagandakuvat, voittajan on helppo ladella syyt ja seuraukset, oli ne sitten mitä oli.

Tämä päivä on mennyt hiton nopeesti, aamulla vuokrattiin fillarit ja poljettiin mausoleumiin kattoon vieläkö Uncle Ho makaa lasisessa arkussaan vahvasti balsamoituna. Makashan tuo. Mutta mikä vastaanotto! Parin sadan metrin punainen matto odotti kaikkia vierailijoita ulkona ja valkouniformusotilaat keräs kaikilta kamerat pois ja saattelivat hienosti porukat sisään suuren suureen mausoleumiin. Joka mutkas poseeras vormutyypit asennossa, olo oli kuin valtionpäämiehellä! Siellä se sitten makas tyynenä kammiossaan kaikkien pällisteltävänä, kalpee oli jätkä mutta ihmekös tuo kun ei oo aurinkoo saanut 30 vuoteen.

Meillä oli tapaaminen Mr. Vinhin ja tyttärensä Ms. Ngocin kanssa klo 11 ja lähettiin paikallisbaariin syömään, ruokana oli jotain lievästi sanottuna oudonnäköistä nuudelisössöö ja leivitettyjä ankeriaita ne oli, hyvää kun ei liian pitkään tuijottanut mitä söi. Lähdimme siis ostoskierrokselle, lisää silkkipaitoja! Ja ostin pari Vietnamin erikoisuutta: Nuoc Mom -kalalitkua, vastaa meikäläisten soijaa mutta taivaallinen maku eikä niin suolaista kuin tavallinen soija.
Toinen pullo oli litran lasipullo jossa viinan seassa yks iso cobra ja pari muuta käärmettä sen ympärillä, auttaa vaivaan kuin vaivaan, varmaan parhaiten krapulaan jos vaan nieltyä saa. No en aio korkata pulloa, hyllylle talteen ihailun kera! Illalla pantiin parhaat päälle ja lähdettiin viisistään hienoon ravintolaan läheisen järven rannalle syömään. Tarjottiin näille vietnamilaisille kunnon ateria. Ja sen jälkeen mentiin "water puppet theather"iin kattomaan moista showta. Se on periaattees tarkoitettu lapsille mutta ollaan vasta just selvitty murkkuiästä jotta tuohan olikin sopivaa kattottavaa ja kuunneltavaa, hyvin tehty show. Huvin jälkeen haikea ero näistä paikallisista, täytyy sanoa että olivat harvinaisen mukavia ihmisiä. Toivottelin tervetulleeksi Suomeen jos koskaan pystyvät tulemaan. Harmi että tämä ihanuus loppuu huomenna, täytyy sanoa että tämä on ollut elämäni paras reissu! Menee pitkään tämän kaiken koetun sulattelemiseen.

Onneksi ei heti tarvi töihin mennä että ehtii sopeutua Suomen oloihin ja tietyllä lailla tämän välittömyyden mikä täällä vallitsee, puuttumiseen. No oon hiton tyytyväinen ja onnellinen että tulin tänne, paljon on kolahtanut kaaliin. Jotain jää tänne (muutakin kuin rahaa) ja jotain tulee mukana. Mussa asuu nyt pieni vietnamilainen? Tänne ei tosin jäänyt asumaan/syntymään kehenkään pientä suomalaista. No nyt täytyypi mennä pakkaamaan, en tajua miten saan kaikki kamat mukanani Suomeen, pitänee hyppiä rinkan päällä, toivottavasti ei oo ylipainoa ja eivät kentällä rupee ratsaamaan rinkkaa, sitten on piru irti! Tämä täältä, viimeinen e-mail. Ja viimeinen sammuttaa valot.

Hyvää yötä...... Mika

0 Comments:

Post a Comment

<< Home