Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Friday, October 08, 2004

Kuuba ja Meksiko

Terveisiä Kuubasta!
Tai pikemminkin Meksikosta Cancunista, sillä tultiin tänään tanne. Tarkoitus oli kirjoitella kuulumisia jo Kuubassa oloaikana mutta oli vaikeuksia löytää nettikahvilaa eli emme löytäneet.

Well... Tästä emailista saattaa tulla hieman sekava koska mulla ei ole paljonkaan aikaa raapustaa tekstiä (paikka menee pian kiinni), joten... hakekaa olut jääkaapista, tai kuppi kahvia työpaikkanne kahvilasta ja unohtakaa syyssateet sillä täällä paistaa aurinko ja mulla hyvä fiilis.

Saavuimme siis Havannaan viime maanantaina vaikeuksien kautta, lento Hesasta Pariisiin oli peruttu, kuten myös monia muitakin vuoroja, selitys oli konevika. Kumma juttu kun monesta koneesta oli mennyt moottorit samana päivänä rikki, veikkaanpa terrorismin uhkaa syyksi, Tukholman, Brysselin ja Madridin lennotkin oli peruttu. Pääsi kuitenkin useampi kirosana, mutta onneksi saatiin Finnairin korvaava kone alle, ja ehdimme jopa Paris - Havanna -koneeseen.

Kuumuus iski kasvoillemme kun nousimme ulos koneesta Havannan kentällä, passimuodollisuudet oli iisit, kunhan kyselivat tarkkaan miksi ja mistä olemme tulleet, onko mulla perhe Venäjällä kun näki 2 viisumia, miksi olin ollut Kanadassa ja muuta järkevää ja tärkeää asiatietoa. Eikä lyönyt passiini Cuba-leimaa vaikka pyysin. Hijo de perro!!

Mutta, taksi alle ja hotelliin, autosta valot pois päältä vähän väliä niin lamput säästyy ja ei näe pelätä kun ajaa pimeässä 120 km kuten nuorehko mukava kuskimme. Kellokin oli jo yli puolen yön. Hotelli oli hieno mesta, mutta kallis; 74 dollaria yö, eikä tule edes lämmintä vettä suihkussa. Okei jäädään, lähdetään huomenna sitten yöjunalla Santiago de Cubaan, säästämme siinä yhden yön majoituksen nukkumalla junassa. Tämä maa toimii liki täysin USAn dollareilla, lähes kaikki hinnat pikkukauppoja myöten on hinnoiteltu USD:na. Ja eivät huoli paikallista valuuttaa pesoa muuta kuin poikkeustapauksissa. Ajattelin että miten paljon USAn valtion täytyy painaa omaa valuuttaa lisää että Kuuba ja moni muukin maa pystyy pitämään moisen setelimäärän liikenteessä.

Tiistaiaamu tuli ja kiertelemään kaupungille. Havanna on 2,2 miljoonan asukkaan mesta ja ollut varmasti komea city 50-luvulla kun nämä talot olivat maalissa ja kuosissaan, rahaa ei riitä talojen kunnossapitämiseen. Sääli, sillä paikallinen arkkitehtuuri on kaunista, paljon detaljeja ja korkeita huoneita, pilareita. Tuntuu välillä kuin olisimme matkanneet ajassa taaksepäin, 40- ja 50-luvun jenkkiautoja liikkuu tuhansittain kaupungeissa, kuubalaiset pitävät niistä hyvää huolta ja Kuuban laki kieltää niitä myymästä ulkomaisille että autot varmasti pysyvät maassa.

Upeannäköisiä Cadillaceja ja Buickeja sun muita, jotkut näyttävät kuin olisivat uusia, mutta monista toki huomaa että hitsattu on nurkkaa ja reunaa kerran jos toisenkin. Kromatut paksut puskurit kiiltelevät auringossa. Toinen "jännä" laki on se, että jos ajat valtion autolla tai kuorma- etc autolla sun velvollisuus on ottaa liftari kyytiin, täällä ei yksin ajella valtion bensalla. Liftaamisia näkyykin usein kaupungissa, peukku pystyyn ja kyytiin.

Törmäsimme yhteen Humbertoon joka innokkaasti lyöttäytyi seuraan dollarin toivossa, puhui hyvää englantia ja vaikutti mukavalta tyypilta muutenkin, OK, mukaan vaan. Humberto näytti kaupunkia, vaikka olisimme tietty hyvin pärjänneet Lonely Planetimme kanssa mainiosti. Kehui erästä pikku ravintolaa, jos meillä nälkä olisi, lähdimme sinne siis vaikka tiesin että hän saa commissiota siitä, tarjosimme ruoan. Kuubassa on avattu viime vuosina paladar-nimisiä pikku ravintoloita jotka ovat yksityisomistuksessa ja periaatteessa niissä saa olla 3 pöytää ja yhteensä 12 tuolta. Tosin tässä mestassa oli 5 pöytää, laki lienee liukuva? Kommunismi muuttaa muotoaan ja olemustaan ajan vaatimuksesta?

Kaupungissa oli ollut juhlapäivä syyskuun lopulla ja Revolution-julisteita heilui vielä siellä sun täällä, Viva la Revolucion!!! Fidel on vielä voimissään, tai ainakin henki kulkee. Äijä pitää kyllä matalaa profiilia, en ole koko viikon aikana nähnyt kuin 2 kertaa Fidelin naaman julisteissa, tai missään muussakaan. Ernest "Ché" Guevaraa senkin edestä, äijä on kuin Jeesus II täällä (lue Hesus Dos). Mutta Erkistä kirjoitan enemmän toinen kerta, mielenkiintoinen tausta miehellä, ken ei häntä vielä tunne, niin heille jotain ajattelin valaista hänestä.

Siis: Otimme junan Havannasta Santiago de Cubaan, lippu 30 USD ja kilometrejä en muista miten paljon, mutta taisi olla 900km nurkilla.
Ja kas, junassa kelpasi pesotkin. Ostin neljällä pesolla ( 22pesoa = 6,5mk) pienessa pahvilaatikossa laadukasta junasafkaa; keitettyä riisiä, vihanneksia (2 vihannesta, joopa joo) ja lihaa. Hyi hitto, mä kun en edes ole oikein lihansyöjä muutenkaan, niin jäi maistamatta moiset palat. Otin tarkastelun alle ensimmäisen palan ja sehän olikin paksu siannahanpala mustine karvoituksineen. Hyvä ettei laatta lentänyt. Los perkelos!!!! Riisit kaavin ja söin ja loota penkin alle, kai se sieltä itsekseen kävelee, jonnekin, hasta luego! Onneksi(?) junassa on omat WC:t naisille ja miehille. Olisittepa nähneet (=lue: haistaneet) äijien WC:n tässä yli 30 asteen kuumuudessa, eikö nämä osu pyttyyn?

No, juna heiluu ja keikkuu sen verran että Cokistakin on enemmän naamalla kuin suussa. 16 tuntia mennä höykyteltiin etiäpäin kuin mummo hangessa ja lehmä nevassa. Mutta nyt aika loppuu ja iltaolut lämpenee vieressä, enkä ole päässyt edes keskiviikkoon asti kertomuksessani!!!

Palaan taas, en tiedä koska, toivottavasti huomenna riittää virtaa päässä. Mutta äkkiä pieni mainos: Mukavaa on ollut ja kaikkea sattunut on, en turhaan reissuun lähtenyt oo, joo. Hyvissä voimissa ollaan, maha skulaa, paitsi tunti sitten Timo joutui tutustumaan cancunilaisen hotellimme WC:seen vetelällä tavalla.
Varpusparvi Timon yllätti, pytyn täyteen Timppa mätti, "las ropinas" vaan kuului oven takaa, kun Timon maha brakaa. Tiukemmalle veti Timppa oven hakaa, maha kun ei ole kovin vakaa. No, en viitsi enempää runoilla, vakava asia :) los ripulos. Hyvä on naureskella kun itellä satakerta skulaa ja pötsi pelaa.... Näkemisiin rakkaat ystävät ja älkää tehkö mitään mitä minä en tekisi... Palaan taas.... ……………………………………………………………



Taisin jättää eilen juttuni kesken kun olimme matkalla

Santiago de Cubaan?

Pääsimme kuitenkin aamuksi perille SdC:aan jossa paikalliset kotimajoituksen välittäjät olivat kytiksellä potentiaalisia asiakkaita varten. "Casa particular" on näiden majoituksien nimitys täällä, hallitus on antanut luvan yksityishenkilöiden perustaa parin kolmen huoneen majoituksen ja hinnat ovat tietysti halvempia kuin hotelleissa.

Otimme siis kämpän erään luotettavannäköisen hemmon tarjouksen perusteella, lupasi maksaa taksin ja maksoi myös (eläköön low season, asiakkaista on pulaa). Mestan omistaja oli vanhempi lääkärinainen, puhui kohtalaista englantia ja mikäs siinä, siisti huone kahdella sängyllä ja omalla suihkulla ja pienellä terassilla 20 USD:n hintaan.

Ja haa, onni loppui lyhyeen: mun kamera otti ja teki oharin, tilt ja mikään ei enää pelannut. Ei muuta kuin molemmat kaupungin kameraliikkeet läpi, ja jopas oli hyvä tarjonta, peruskameroita ilman zoomia, perkele otin sitten jonkun romun siitä 300FIM hintaan, kamera on mulle elintarkeä reissuilla, mutta toi zoomin puuttuminen harmitti kuin koko mun oman kameran hajoaminen. Zoom on ollut hieno juttu ihmisten kuvaamisessa, ja sitä olen harrastanut täällä poikkeuksellisen paljon, kuubalaiset on flirttailevia ja katsovat pitkään kadulla ja kääntyvät jopa taakse katsomaan että katsonko minäkin taakseni, he hee, suklaasilmiä!!! Oon pysäytellyt ihmisiä kaduilla (lue: naishenkilöitä) ja valokuvannut, kukaan ei häkelly, naurua, poseerausta ja hymyä, hienoa!!

Mutta jotain SdC.sta: Tämä on vuonna 1514 perustettu city itäisessä Orienten (katsokaa filmi Mambo Kings!), provinssissa, ja eka bossi joka täällä huseerasi oli kuuluisa Hernan Cortes, joka taas tuli myöhemmin kuuluisaksi tuhotessaan puoli Meksikoa, mm mayat saivat kyytiä.

Mutta siitähän on jo aikaa, tikulla silmään sitä, joka wanhoja muistelee! Nykyisin täällä asuu 440000 immeistä ja kaupungin lähiympäristössä on jos jonkinmoista kateltavaa. Täältä on myös suhteellisen lyhyt matka Guantanamoon, jossa on amerikkalaisten sotilastukikohta, ollut jo vuodesta 1934 ja vuokrasopimus jatkuu 99 vuotta eli 2033 asti. Sopimuksen raukeaminen vaatii molempien osapuolten hyväksymisen ja arvaamme ettei USA ole sopimusta halunnut purkaa. Well, kameranoston jälkeen varaamaan yöjunalippua Santa Claraan, matkan varrelle osuu pulju, jossa saa maistiaisia kuubalaisista rommeista ja sikareista, ja sisään vaan. Tilaamme kupilliset vaaleaa ja tummaa rommia ja toteamme ettei ole meidän viinoja nämä rommit ei. Timos Turuust, oi toi uljas sankarimme Sammon, juo mukin urheasti loppuun ja minä, oi laborantti Kemiralta, kippaan omani nieluun, ah, niin pohjattomaan.

Joo, jäi myös myymälään sikarit yhtä pötköä lukuunottamatta. Kadulla tuli vastaan pari hemmoa, ja taas kerran yrityksia myydä sikareita ja kuljetusta Castillo de Morroon, nou tääänks. Äijät tulee mukaan kun mennään steissille poletoja ostamaan, ihan jees koska lady luukulla ei puhu englantia (surprise)! saamme kuitenkin yöjunaan liput, ja jatkamme poikien kanssa matkaa, pysähdymme ihmettelemään betoniaitaan maalattuja propagandatekstejä kansallissankarikuvineen, ja otamme poseerauskuvat sitä vasten ja olemme jostain... samaa... mieltä.

Vaihdoin pikkukolikoita kauniiseen 3 peson kolikkoon, jossa Erkki Che Guevara poseeraa, siistiä!

Vielä kerran tyypit yrittää myydä meille pimeitä sikareja ja ok , mennään katsomaan millaisia. Hiivimme pikkukujia pitkin pieneen asuntoon, jota hallinnoi wanhahko mamma. Esiin ilmestyy suurehko pahviloota täynnä sikarilootia. Hinta 25 kipaleen Romeo y Julieta-laatikosta 40 USD!!!! Laihialainen minussa herää eloon, ja tingin mulle ja Timolle loodat 20 USD:bn kappalehintaan.
Emme polta kumpikaan, joten luulen että seuraavat jatkot mun luona ovat keskivertoa savuisammat!?

Ja aamu tuli, helle tuli, hiki tuli ja tuli tarve päästä taksilla baanalle kaupungin ulkopuolelle. Keskusaukiolle ja tinkimään; eka taksi pyytää reissusta 60 USD, toka 40 USDia, ja Rudi, let’s go punkka palaa.

Ensimmäiseksi El Cobren kauniiseen kirkkoon vuorelle, ja sieltähän on hienot näköalat alas laaksoon. Paluu lähtöruudun kautta Castillo de Morron linnakkeeseen. de Morron linnake rakennettiin 1633 merirosvojen torjumiseksi ja on nykyisin UNESCOn World Heritagen listalla.

Taisi olla "turhaa" työtä koko linnukka koska engl. piraatti Henry Morgan tuli ja piratoi koko paikan ja pisti lapun luukulle, sori vaan guys. Kauniisti vaan liehui lippu Kuuban tornissa sen. Mutta etiäpäin sanoi mummo helteisessä hangessa, tai jossain siinä välillä.

Ostin 3 pulloa kylmää bissea ja siis kuskikin sai pullonsa, hyvin maistui 10 peson hintaan, eli kolmisen markkaa butelka. Kuski paineli Ladallansa urheasti kohti Valle de Prehistoriaa, jossa on vankien tekemiä luonnollisen kokoisia esihistoriallisia otuksia maastossa. Aika otuksia, kuin olisin muuten tullut Kiviset ja Soraset maailmaan, baaritkin olivat samanhenkiset, kas kun eivät myyneet Dino-pizzaa, Stegosaurus-pihviä ja Grrrr-oluttakin. Lasku kuitataan nuijalla eli puumerkillä. Mutta onpahan muuten mahtavia kaktuksia nyrkinkokoisine keltaisine kukkineen. Vaudeville.

Se siitä, paluu casaan, jossa Maria-mammamme on tehnyt meille papukeittoa, kalafilettä ja paistettuja banaanilastuja ja riisiä. Uppos kuin lehmä nevaan.
Vieressä hurruttaa wanha wenäläinen Minsk-jääkääppi, harmaa rautainen ja stanan ruma, oi tätä Soviet styleä!!!

Kamat kantoon, ja pallonmuotoinen kaksipaikkainen taksi alle, juna kutsuu. Täällä ei asemalla juipit norkoile, sisään ei pääse ellei ole nimellä varustettua lippua ja papereita että se on sinun lippusi. Mielettömän kaunis mulattinaiskonnari tarkistaa lippumme ja pakko päästä poseeraamaan hänen viereen, mitkä silmät!! (oijoi mitä musaa täällä just nyt, äsken soi Santanan aa-aa-a corazon espinado ja nyt paikallinen livebändi soittaa yhtä favoriteani Policen Roxannea!!!)

Juna Santa Claraan on vanha Ranskasta tuotu kottero, päädyissä vieläkin Ranskan rautatieverkoston kuvat, mitä noita poistamaan, sivistystä se on maantietokin. Tieto missä maa on ja missä taivas. Junassa istui Harvey Keitelin-näköinen vanhahko äijä hieno maalaisolkihattu päässään ja katseli nuorta vieruskumppaniaan pitkään tarkastellen. Poitsu oli blondannut lyhyet käkkärät hiuksensa ja käsissä tatuointeja ja pitkääkin pitemmät kynnet kaikissa sormissaan. Maailma muuttuu Kuubassakin, tuumi kovat kohtalot nähnyt kuokkamies. Suot on saatana kuokittu ja nyt nuoret (uuden ajan) rebellionit tulee ja puolue ei olekaan enää mitään. Noilla kynsillä ei tätä maata ole muokattu.

Noh, äijä on lempeä Harvey, nauti sinä poika siitä mitä me ollaan sulle valmiiksi kuokittu, ja ruokittu(kin). Viva la (r)evolucion!!! Janottaa, haluaisin colaa ostaa? Kaikki matkustajat saavat colaa ja sämpylää, paitsi me paariat jotka emme matkusta Havannaan asti, emme edes rahalla saa!! Onneksi mulla on aina litran pottu lähdevettä mukana repussa, must. Ei sitten osteta.

Juna kulkee, karavaani haukkuu ja koirat kulkee, tai jotain.
Paljon matkustamisen takia/ansiosta olen oppinut ajan arvon tai sen arvottomuuden, miten vaan, joka tapauksessa sen suhteellisuuden. Tunti ei ole enää mitään. Jos haluaa jotain nähdä, on odotettava, istuttava, seistävä, kärsittävä, joskus toki myös vituttaa.


C"est la vie! SANTA CLARA!!!

Saavumme aamuyöstä varhain St. Claraan ja Maria-mammamme on hoitanut seur. casa particularimme omistajan asemalle vastaan, muchas cracias.
Kello on vasta 4 aamulla, hei missä olis jatkot? No, unta palloon ja heräämme kymmenen maissa, ja uusi emäntämme paistoi munakkaat sun muut desayunot (aamiaiset).

Lähdemme käpytellen katsomaan maailman suurinta Che Guevaran patsasta isolle aukiolle, valtava aukio ja patsas. Patsaan alakerrassa on ilmainen museo, jossa Chen valokuvia ja henk.koht. asusteita aseineenkin. Ehkä lienee joillekin kertoa tarkemmin tästä kansallissankarista, kuten em emailissa mainitsin, lukekoon ketä kiinnostaa.

Ernesto Che Guevara syntyi 1928 Argentiinassa, opiskeli lääkäriksi, teki useita matkoja ympäri latinalaista Amerikkaa, ja totesi että demokratiaa ei täällä ole, köyhät kyykkyy, ja raha ja valta on harvojen hallussa.

Jätkä taisteli Fidel Castron joukoissa kuubalaista diktaattori Batistaa vastaan, joka vihdoin syrjäytettiin, mutta valitettavasti pakeni maasta valtion kassa mukanaan, ja kuoli rauhassa maanpaossa Ranskassa myöhemmin.

Che sai kiitokseksi toimistaan Kuuban kansalaisuuden ja toimi mm teollisuusministerinä. Elämä ei lienyt helppoa hemmolle koska jatkoi taistelujoukkojen kokoamisia tarkoituksenaan vapauttaa koko latinalainen Amerikka. Tämä sitten koitui hänen kohtalokseen.

Kuten tavallista, USA sotkeutui moneen(kin) asiaan, ja rahoitti ja aseisti Bolivian diktatuurihallitusta, ja näin kävi että Che jäi pienen joukkonsa kanssa kiikkiin USAn sotilasedustajien toimesta ja näiden silmien alla mister koki viimeisen hetkensä.

Älkää ihmetelkö miksi WTC:n tapahtumat tapahtui tänä päivänä, niin traagiset kuin ne olivatkaan syyttöminen uhrineen. Joka tapauksessa Chen maalliset jäännökset kuljetettiin muutama vuosi sitten Kuubaan Santa Claraan ja haudattiin mausoleumiin.

Välikommenttina totean että olen Suomen syksyn hengessä mukana, naamani ja kroppani on paikoittain ruskea ja punainen, eli syssyn värithän se siinä! Keltakuume puuttuu ja paletti olisi perfecto! Tosin lämmintä eikun anteeksi kuumaahan täällä on. Nam.

Totesin että kuubalaiset ovat sangen verkkaista, kiire ei ole kellään, paitsi liikentessa autoilla. Kovaa mennään koska autolla pääsee kovaa. Nörtit nurkan takaa tulleet nuriskoot.

Otamme yöbussin Havannaan ja meillä on sopivasti aikaa käydä kaupungin 116 vuotta vanhassa teatterissa katsomassa flamenca-näytösta. Haemme liput ennakkoon, 20 FIM, ja vartija opastaa meidät sisään katselemaan paikkoja vaikka mesta on kiinni. Katossa tunnistan jotain tuttua kun siinä on tumma mies tappamassa vaaleaa naista sänkyyn. Ei taitaisi Otello ja Desdemona pärjätä Tuttujuttu-showssa? Kun äijäpaha epäili mimmiään syrjäisestä hypystään, jota ei edes ollut? Ei tullut ruusua? Vaan tuli hengenlähtö. Otsku perkele, ensin tutkituta, sitten hutkituta, tai saat tuta kohtalon kalmean.

Show oli upea, penkit kylläkin peestä. Upeat naiset tanssimassa mustine kiiltävine hiuksineen ja kauniine pukuineen. Tarkat hallitut nopeat liikkeet, kuin rataa pitkin kuljetetut, kenkien kopinaa, upeaa.

Yöbussi kutsuu, tunti kymmenen myöhässä, tää on tätä.
Loma on mielentila, töissäolo on mielentila.
Löytäkää mielentila, tämä ei ole mielenpila, töissäkin voi olla kuin lomalla vaikka kyynärpäät ei olekaan aamukahvipöydän reunalla.
Helppo sanoa, eh? Olenko vastuussa sanoistani?

BACK TO HAVANNA!!!!

Saavuimme aamulla kuudelta Havannaan ja tajuton kansainvaellus oli vastassa aseman ulkopuolella. Koko Havanna oli matkalla Plaza de Revolucionille kuuntelemaan Fidelin puhetta, kaikkien on "pakko" mennä, palkkaa ei kuulemmaa saa, jos ei työelämässä olevat saavu plazalle.

Syy miksi Fidel piti puheensa niin varhain eli ennen auringonnousua on jäbän huono kunto, Fidelhän liki pyörtyi viikkoja sitten kuumuuden(kin) takia, joten aamu on iltaa viisaampi?

Rinkka selässä ramppaamme kohti kultaisen Maria-mammamme edeltä hoitamaa kotia kohden. Pitkä matka ja taksit ei kulje, koska Fidelilla on asiaa, Karpollakin vois olla. Samaa sossupornoa? Valittakaa Jurvan kuntaan.

Hieno kämppä, kuumaa vettä suihkusta!!!! Radio, ilmastointi, jääkaappi, jossa 3 litraa lähdevettä ja 7 (seitsemän ) pulloa olutta.
Landladymme on ollut aikoinaan diplomaattina Intiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä, se selittää huoneiston varallisuuden ja laadun.

Hinta 30 USD yöltä, joten ok. Halvemmallakin saisi muualta, mutta widud, kuten Andy McCoy sanoisi.

Päivä menee pitkän lenkin tehdessä rantakaistaleella, parilla bissella ja maistoimme myös aitoa alkuperäistä Cuba Librea. Illemmalla tuli läheisessä baarissa maistettua myös Caipirinhaa. Upea mesta muuten se baari, ei muuta kuin mustia ja mulatteja ja me kaksi länsisomalialaista eikun - suomalaista valkonaamaa seassa, salsaa jengi bailas, tärkeää näyttää olevan lantion keinunta. Ne osaa sen.

Ja mä kuvasin porukoita kameralla, sain taas kivoi kuvei näteist tytöist. Los ojos bellos!!! Nämä ei todella tiedä mitä tarkoittaaa ujous, hieno homma!!!


Sunnuntaina:

VARADERO

Aamujuna Varaderoon Matanzasin kautta, reilu tunti puolitoista läpi matalan vihreän palmuviidakon.

Ok, perillä Matanzasista piti saada noin 40km matkan takia bussi Varaderoon, ei näkynyt.

Käveltiin ja odoteltiin, käytiin kiskalta ostamassa lisää vettä, ja una cerveza por favor, seinällä oli kalsarit teipillä kiinni jos vaikka joku tarvisi äkkiä uudet tangat, ei kiitos tänään, nou ripulazion.

Taksit kyllä kauppas kyytiään. Tunti kaks meni ja oli pakko ottaa vanha Lada-taksi, en tingilläkään ottanut tämmöstä wanhaa jenkkirautataksia (vaikka mieli teki) koska olivat niin witun ylimielisiä kaiken sen "no autobus hoy"- mainostamisen jälkeen.

Varadero oli kuuluisa jo 30-40-luvuilla ja mm mafiapomo Al Capone piti sitä suojaisena pako/lomapaikkanaan.
Paikka on aika pieni väkiluvultaan, mutta rannat on upeat valkoistakin valkoisemman hiekkarannan takia. Ja rantaa riittää ainakin 20km verran sinivihreine aaltoineen.

Haa, siellä norkoiltiin loppupäivä ja iltabussilla takas mamma-Clara luo.

Maanantaiaamu; pakattiin kamat ja käytiin reconfirmoimassa lentoliput Meksikoon Cancuniin, aamiainen, lisää postikortteja ja -merkkejä, hyvästit mamma-Claralle.

Taksi kentälle, joka varoitti meitä Mexico Cityn vaarallisuudesta. Kentällä passin tarkistuksessa kaksi viehkeää naistaa, jotka kyselivät jos jonkinmoista mun elämästä. Pyysin kohteliaasti leimaa mun passiin, kun en saanut sitä tullessa, se ei ole käytäntö täällä amerikkalaisten turistien takia; sain leiman, kiitos ja hymyä päälle.
Voi teitä kuubalaisia flirttikoneita.

Lentoonlähtö, ja lehdessä oli hurrikaanivaroitus, ja hiukan kone kieppuikin ilmassa. Hurrikaani Iriksen pitäisi tulla jonkin verran myös Yucatanin niemimaan kiusaksi vaan eipä ole suhinaa kovasti näkynyt.

Yritin ymmärtää meksikolaisen aamulehden tekstiä mitä maailmalla on tapahtunut, jenkit sitten meni pommittamaan Afganistania. Kertokaahan ihmeessä kuulumisia.

Ja niin kuitenkin selvisimme Meksikon maaperälle, Cancunin lentokentälle. Tämä on muuten yksi maailman vanhimmista lentokentistä, tehty jo vuonna 1712, historian siipien havinaa!!!

Mutta nyt loppuu jutut... tässä on ollut teillä jo aika pitkä pätkä luettavaksi, ilmoittakaa jos ette halua jatkossa postia multa niin jätän nimen väliin. Saattaa olla kahlaamista emaileissani, eikä välttämättä huumorini (mikä?) uppoa kaikkiin. Hyvää yötä ja huomenta Suomi syksyinen, missa ikinä oletkaan....

Mika PS:::::::

…………………………………………………………….

Joopa joo, aikaa on taas vierähtänyt kun viimeksi mitään lorua kirjoitin, täällä menee suurin osa nettimestoista kiinni klo 19 tai 20, joten en oo ehtinyt kuin lukemaan saapuneet emailit. Ja kiitos niistä! On mukava saada postia koto-Suomesta.

Mutta nyt taas juttua kehään:
Jäin viimeksi Meksikoon saapumiseen ja Cancunin lentokentälle laskeutumiseen.
Teinpä tempun. Pistin lentokentän valmistumisvuodeksi 1700-luvun alun ja kukaan ei kommentoinut mulle miten se olisi mahdollista, että jo silloin olisi muka lentokenttiä tehty!??

Joko olette:
A) lukeneet huonosti,
B) ette ollenkaan,
C) ajatuksenne pätkii tms :)

Sama se, löydän ne, terve vaan mua ootetaan....

CANCUN

Noh: Cancun on 57000 asukkaan rantamesta (aivan kuin Vaasa!) Yukatanin niemimaan koilliskärjessä, lyhyt matka Kuubaan, ja ihmettelinkin miksi kelloa piti siirtää 2 tuntia taaksepäin, eli täällä kun on keskipäivä, siellä Suomessa on 21:00.
Hyvää yötä.

Joka tapauksessa Cancunin lomarannat avattiin yleisolle 1974, ja nykyisin täällä ui yli 2 miljoonaa turistia vuosittain, aika polske käy vesissä. Onneksi tämä aika on low season ja se näkyy, hotelleja saa helposti (niitä piisaa muutenkin) ja hinnat on alamaissa, joskin ei maailman halvimmat. Rannat on hienompaakin hienompaa vitivalkoista hiekkaa, ja täällä on takuuvarmasti lämmintä ja aurinkoa riippumatta vuodenajasta.

Haluttiin Timpan kanssa viettää pari päivää under the sun ja doing nothing. Otettiin hotelli ihan Cancunin keskustasta, koska ne on siellä halvempia, ja paikallisbusseillahan pääsee minne vaan rantakaistaletta pitkin 5 pesolla.

Illalla syötiin kunnon tukeva illallinen tässä ihanassa etelän pikku otsahiessä, maissilastuja sairaan hyvissä Salsa-, guacamole- ja chili-kastikkeissa ja Azteca-keittoa (pakko saada resepti!!!). Oluet on vetisemmän makuisia kuin Kuubassa.

Safkan jälkeen iltakävely, jolloin Timoon iski Montezuman kirous ja puolihölkkää hotellin WC:seen. Mä olen säästynyt wanhojen Mayojen kirouksilta, enkä koputa puuta! (Ylpeys ja lankeemus eksyneet toisistaan).

Illemmalla käväisin Las Yardas -baarissa yhdellä (lue: yksi) iltaoluella ja yllätys: kun Daruden Sandstorm rupesi soimaan niin koko poppoo pyrähti tanssilattialle, ei taida Turun Virtanen tietää kuinka kova sana sen musa on täällä!


Tuli se tiistaiaamukin, popsittiin aamiainen helteessä, otin appelsiinimehua nopal-kaktuksen mehulla sekoitettuna, erikoisen makuista vihreää kamaa. Lorvittiin uima-altaalla jo ennen kahdeksaa ja minä kun en pääse töihinkään ennen yhdeksää, ja lomalla näin aikaisin nousen!! Mitä mitä??

Olen tässä kyttäillyt meksikaaneja, ne on ihan erinäköisiä kuin esim kuubalaiset, alkuperäisasukkaiden verenperintö näkyy mm silmien muodossa, hiukan vinot.

Samoin tuntuu olevan lyhyys ja pyöreys muodissa. Jäin hiukan kaipaamaan kuubalaisten kauneutta vaikka onhan täälläkin.....

Iltapäivällä tuli kunnon puhuri, ei tuntunut missään se Kemiran huoltokonttorin pihassa kerran kun mun polkupyörä kaatui sinne kukkapuskaan, se oli pikku tuuli se.
Alvar aallot loiski niin ettei oikein voinut uimaan mennä, jäähdytti mukavasti hellettä.

Otimme iltabussin Chichén Itzaan, muutaman tuhannen hemmon pikkukylään, jossa on Maya-temppeleitä.
Kuski oli flirttihuumorimiehiä, oli asennuttanut bussiinsa ylimääräisen äänitorven, ja aina kun näki kauniin naisen kadulla tai tiellä, se painoi räikkää ja fit-fiu -äänihän se sieltä raikui. Poikkeuksetta womanit kääntyi hymyilen katsomaan että kuku se siellä.

Välillä jotkut muut bussi- ja rekkakuskit olivat vaan kerta kaikkiaan pysäyttäneet ajokkinsa keskelle tietä ja juttelivat ikkunat auki kaikessa rauhassa juttujaan kunnes letkan jompi kumpi pää hermostui ja alkoi äänitorvien kakofonia.

Näyttää siltä että Meksikossa on busseilla kiellettyä ajaa yli 95km/h, näihin on asennettu iso punainen valo bussin etuosaan ja aina kun kuski ylitti em nopeuden, lamppu syttyi, ja kuului vielä äänikin jotta top top! No pise los asientos!

CHICHÉN ITZÁ

Lopulta päästiin kylään ja saatiin suht halpa kämppäkin. Kiertelin pikarundin ja tyhjä oli kylä niinkuin Jeesuksen hauta pääsiäisenä. Ei muuta kuin nukkumaan että ehdimme aamulla varhain Maya-juttuja ihastelemaan ennen miljoonaa saksalaista etc.

Heräsin aamukahdelta kun Timo huitoi jotain naapurisängyssään ja nappasin valot päälle. Stana! Noin 130038 muurahaista kulki perävanaa meidän sänkyjen poikki suoraan vessaan, liekö kaikilla muka noin kova yhtä-aikainen hätä että sinne piti ja tähän aikaan! Kirouksia muutama, ei tonne voi todellakaan mennä nukkumaan, munkin sänky kuhisi niitä.

Puin ja painelin pihalle etsimään respan äijää, että uusi kämppä ja heti, mutta koko respa oli kiinni ja ei ketään missään. Siinä sitten ihmeteltiin tunnin verran ja katottiin kun muurahaisklaani loppui pikkuhiljaa. Tein itelleni unipaikan sängyn jalkopäähän ja varovasti unesta kiinni ja onneksi murkkujen letkajenkka oli ohi. Aamulla oli ihan jees fiilis, saatiin nukuttua loppuyö suht hyvin. Aamiainen naamaan ja kävellen 2 km päässä olevaan Maya-cityyn.

Chichén Itzá on yksi Meksikon parhaiten säilyneimpia ja suurimpia Maya-kaupunkeja. Mesta on perustettu arkeologien mukaan joskus 900-luvulla, ja välillä syystä tai toisesta hylätty. Keskellä aukiota on 25 metriä korkea pyramidin muotoinen "El Castillo", ja se on itse asiassa Mayojen kalenteri. Ylös johtaa neljä eri porrasrivistöä, joissa jokaisessa on 91 askelta, siihen lisätään ylin kerros, ja määräksi tulee siis 365 tasoa eli vuoden päivämäärät. Kaksi kertaa vuodessa, eli kevät- ja syyspäiväntasauksien aikana näkyy kolmen tunnin ajan serpentiinimäinen varjo pohjoisen puoleisella porrasrivistöllä. Ei ole oikein mikään taskukokoinen timemanager tämä versio!!

Arkeologit löysivät sattumalta temppelin sisältä toisen pienemmän pyramidin, jonka sisältä taas löytyi pitkähkö kapea käytävä huoneeseen, jossa oli punainen kivinen jaguaari-valtaistuin ja Toltecien "chac-mool", jota oli käytetty luultavasti uhraamiseen esineen muodon perusteella. Päästiin käymään sisällä kun oltiin kärkyllä ovella avaamisaikaan, ahdas oli käytävä, Indiana Jones -fiilis!!!

Onneksi ei satanut tulta ja tappuraa, ei skorpioneja näkynyt saati tarantelloja. Virvon varvon tuoreex terveex ovella ja ulos, niin kirous ei tartu.

Kierreltiin liki kaikki rakennukset läpi, ja siellä täällä juoksenteli varaaneja, aikamoisia liskoja, jotkut suuriakin, onneksi ne pötki pakoon meitä, eikä olleet turistivihamielisiä. Saitin perällä oli suuri ja mahtava hiidenkirnumainen luonnonmuodostelma, halkaisijaltaan 60 metriä ja syvyydeltaan 35m. Tutkijat ovat löytäneet sen pohjalta veden alta kulta- ja jadekoruja ja muita uhrilahjoja, mukaan lukien ihmisluita.
Luultavimmin sinne on uhrattu vihollisia että jumalat olisivat suopeita. Olkoon voima kanssamme!

Takas kyläpahaiseen ja bussilla kohti Méridaa, 612000 asukkaan kaupunkia (en laskenut, mutta jonkin verran luotan tilastoihin, myös meksikolaisiin)!


MÉRIDA

Päästiin onneksi perille juuri ja juuri valoisan aikana (hämärä tulee täällä noin klo 18 aikoihin) ja tassuteltiin mainion Lonely Planet-kirjamme vinkkaamaan hotelliin, 1,5 km menee kevyesti kuumuudessakin rinkka selässä ja kapsäkki kädessä.
Hotelli jees, jopa uima-allas sisäpihalla ja lämmintä vettä suihkussa!!! Syömään vaihteeksi kunnon juustopizzaa läheiseen ravinteliin kylmän oluen kera (pakollinen päivittäinen annos saatava).

Aika kaunis kaupunki, keskusaukio on iso, ja liehuvine ja valkorunkoiseksi maalattuinen palmuinen viehättävä "zocalo" niinkuin paikalliset keskusaukioistaan sanovat. Poncho- ja hopeakauppiaita ja -kauppoja piisaa. Ajattelimme ottaa valokuvan kaupunkin talon yläterassilta, ja kun nousimme ylös, niin sielläpä oli Alvar Aallon näyttely! Moi vaan A.Aalto.

Tuli ilta, suihkuun ja parille bisselle läheiseen mölybaariin, jossa soi livebändi ja musana meksikorock. No, ei oikein kolissut muhun. Kokeiltiin aidot tequilapaukut kun kerran Mehikossa ollaan. Lasit nokan eteen, suolanuolaisu, muki kitarisaa kohden ja limeä päälle. No, tämä laji ei ollut parasta tequilaa vissinkään. Täällä muuten tuodaan kapallinen lime-viipaloita pöytään aina kun käy oluella ja musta on tullut oikein limeviipaleaddikti, syön niitä semmosenaan kuin leipää, ihanan kirpeä maku, slurps!

Seuraava päivä vaan kierreltiin ympäri cityä kuvaillen paikkoja, ja minä tietty ihmisiä, useasti siis tyttölapsia, otin hyvän kuvan laumasta koululaistyttöjä, jotka virnuilivat pitkään kun istuimme puistossa huilailemassa. Muutama sata kuvaa on jo tullut napsittua, taidan pitää omalta osaltani pystyssä erästä nimeltä mainitsematonta valokuvausfirmaa, jonka nimi on IFI.

Käytiin kuuluisassa ruoka/olutbaarissa nimeltaan Pancho's, tarjoilijoilla on bandiittiasut päällä ja sombrerot päässään. Caramba, niillä oli happy hour yhä!!!, siis kaksi olutta yhden hintaan. Laihia nosti päätään, ja ostimme siis yhden bissen, ja toinen meistä sai toisen siis "ilmaiseksi". Äijäpaha meni kuitenkin avaamaan meille molemmille kaksi pulloa, ja oli siinä pieni takkuaminen että se suostui että juomme kummatkin vain yhden.

Ilta tuli, Timo hyyty ja minä kaupungille sixpackin voimalla tanhuamaan. Löysin mestan jonka ulkopuolella oli kauhee ryysis, enkä ymmärtänyt miten sinne siis pääsee sisään. Kaikki heiluttelivat jotain käsimerkkejä portsarille, kuka kahta sormea, kuka kolmea etc. Onneksi sekaan tuli hollantilaisia ja pari englantilaista, ja joku niistä puhui meidät sisään ja mut siinä sivussa.

Paikkahan oli iso kuin mikä, ja juttelin pitkään tiskillä sen englantilaisparin kanssa kuin myös erään hollantilaisparin kanssa. Tämä holtsunainen oli tosi mukava ja tuli tanssittuakin pari kertaa.

Ja taas kuinka ollakaan, livebändi soi yökerhossakin, ja porukat tanssii pöydillä ja tuoleilla, moni paikallisista ei "jaksa" lähteä tanssilavalle asti, ehkä myös siksi että se on niin täynnä, ja siis tanssivat tuoliensa päällä. Hyvä meno ja taas tuli napsittua kuvia pöytäbailuista.

Maistoin sadan vuoden jälkeen Piña Coladaakin täällä. Valomerkki tuli, ja pakko huojua himaan sillä aamulla kutsuu Uxmal.

UXMAL

Hoh, aamu tuli ja bussilla Uxmaliin, toiseen kuuluisaan Maya- ja Puuc-saittiin. Paikka ei ollut kuitenkaan niin vaikuttava kuin Chichén Itzá, mutta näkemisen arvoinen kylläkin.

Vanha mesta, rakennettu vuosina 600-900. Harmitti ettemme voineet kiivetä 39 metriä korkean Pirámide de Adivinon huipulle, sieltä olisi ollut huimat näköalat! Iltapäivällö takas kaupunkiin, ja viimeinen ehtoollinen Méridassa, valkosipulikeitto, kylmä Modelo Especial -olut ja kalanfilettä Yukatanin tapaan eli sopivasti väkevää, nam!!!

Yöbussi Villahermosaan 700km:n päähän ja uni maistuu. Laukun tukin tiukasti piiloon, sillä pidä varas ettei vie varas! No, näissä "paremmissa" busseissa ei pitäisi pahemmin näpistelijöitä olla, mutta ei pidä myöskään antaa houkutukselle ja kiusaukselle aihetta. Meissä kaikissa asuu myös pieni varas? Kessä, kessä ei.


VILLAHERMOSA

Tämähän oli jotain mitä voi kutsua Luxukseksi! Aivan mieletön bussi, ja hintava myös. Ennenkuin mentiin bussiin, oven eteen hinattiin vastaanottotiski, jossa liput kohteliaasti tarkistettiin (Meksikossa ET pääse bussiaseman sisään jollei sulla ole lippua, ihan hyvä, koska se pitää epämääräiset hiipparit etc loitolla, ja tavarasi voivat säilyä eikä tarvitse pelätä varkaita).

Kun pääsimme sisään bussiin, se näytti pikemminkin lentokoneen matkustamolta, toisella puolella 2 penkkiä ja toisella yksi. Penkit leveämpiä kuin tavalliset ja jalkatilaa kunnolla. Etummaisen selkänojan alaosa aukeaa, ja voi asettaa jalat siihen ja kaataa penkin taakse, ja siitä muodostuu eräänlainen sänky. WC tietty kuuluu asiaan, sekä ilmaiset lähdevesi- ja Cokispullot ja kahvit bussin peräosassa olevasta "baarista". Katossa on televisioruudut, joista näkee elokuvia matkan ajan (ei onneksi dubattuja). Tosin monissa muissakin busseissa on tämä leffajuttu, ei tosin normaaleissa busseissa.

Tyyny ja peitto kuuluvat hintaan. Kuskikin sai olla omassa autuudessaan, äijällä on oma väliovi.

Yöllä meidät oli pidätetty jonkun sotapoliisin toimesta, nää usein tarkistaa ketä busseissa matkustaa, toki ystävällisessä mielessä. Sotilas oli katellut ja penkonut paikkoja mutta mä olin ollut niin unessa etten tiennyt koko episodista mitään.

Enivei, Villahermosaan päästiin aamukuudelta, tukkapystyssä liikennevaloissa ja etsimään hotellia, kolme ekaa täynnä, no, otetaan toi seuraava vaikka hiukan kallis. Siisti ja kuumaa vettäkin tulee, jossain vaiheessa VAIN kuumaa, lopuksi yöllä ei kumpaakaan.

Joka tapauksessa 300000 asukin kaupunki Tabascon maakunnassa (pakko ostaa chiliä täältä :) ) Kaupunki vaikutti hiukan ei niin kauniilta, joten olemme täällä vain yhden yön.

Kävimme kaupungin museossa, jossa on runsaasti azteekkien, mayojen, tolteekkien ja Puuc-heimon veistoksia ja korulöytöjä. Mainio museo, ihmeellisiä veistoksia alkuperäisasukkailla, jotkut ihmispatsaat vaikuttivat pikemminkin avaruusolennoilta tai hirviöiltä, jotkut oli tehty kuin silmät kiinni juosten kusten, jotkut taas täynnä pieniä detaljeja ja taidokkain sormin näpelöity, jos sallitte ilmaisuni köyhyyden. Laadulla on tekijänsä.

Harmittaa ettemme aivan ehtineet Parque-Museo La Ventaan, sillä siellä olisi ollut isoja olmeekkien veistoksia, puisto menee kiinni klo 17 ja olimme paikalla klo 16:30, no poletos hoy! Ei sitten. Lo siento!

Kävimme bussiaseman kautta ostamassa liput aamubussiin kohti Veracruzia, ja taas kerran joudun selittämään espanjaksi mitä haluan, englantia tässä maassa ei juurikaan puhuta. Mutta lippumyyjän taakse tulee kaaaauunis meksikotar, joka puhuu englantia ja yhdessä hoidamme lipunvarauksen. Kauniimpaakin kauniimmat silmät ja ei sormusta sormessa, miten oletkaan välttynyt rengastukselta??? Joo-oh....

Ja mitä? Vettä alkoi satamaan!! Onneksi poistumme citystä. Lähin supermercado ja ostin pullokaupalla mainiota La Anitan chiliä, chililajiltaan Habanero, joka on väkevintä maailman chileista, ja aaah, niin hyvää... varokaa ystävät seuraavan kerran kun kokkaan teille.. hmm... jotain..

Pieni trivia tässä välissä: Arvatkaapa mikä sanapari, tai edes mikä sana, esiintyy JOKAISESSA meksikolaisessa biisissä? Luultavasti KAIKISSA espanjankielisissä kappaleissa?

Ei helvetti, kylmät Modelo especialit alkaa loppua, ja muutenkin tuntuu että tästä emailista tulee liian pitkä? Asiaakin olisi mutta oon yrittänyt karsia ja lyhentää juttuja, teitä varmaan pitkästyttää lukea äijän jorinoita, varsinkin kun työ(kin) kutsuu.
Tosin ei mua, vielä.

Kevyt iltahiki on otsalla, sillä oon just nyt Acapulcossa. Miksi, sen kerron seuraavassa emailissa, sillä ei mun tänne pitänyt edes tulla. Asioilla on syyt, asioilla on seuraamuksensa. Kumpi on ensin? Ei kumpikaan, helminauha-efekti. Joopa joo, seuraavassa jaksossa Veracruzin seikkailut, ja päivän reissu kylmässä Mexico Cityssä, jonne toki palaamme. Siihen mennessä... Hasta luego.... täältä Sierra Madre del Surin vuoriston suojaamasta helteisestä Acapulcosta (34 astetta tänään).. Mika :)
……………………………………………………………………


Jees ja moi!! Nyt on semmonen hengästynyt olo päällä kun on vain reilu tunti taas aikaa kirjoittaa ja pitäis jotain järkevääkin saada naputeltua. Well, aina voi deletea käyttää jos teksti tuntuu soopalta.

VERACRUZ

Joo, tultiin bussillä Veracruziin, vieressä istui mamma syöden suoraan pussista "raakana" corn flakesia, lopuksi kyllä joi pullollisen vettä päälle, hyi kuivaa lastua!
Matka tänne Villahermosasta läpi maaseudun oli mukavaa katseltavaa, paljon palmuja ja muutenkin vehreää seutua. Osa matkasta kyllä meni nukkuen, vaikka telkkareista tulikin mukavasti dubattua amerikkalaista soopaleffaa.

Päästiin perille, käytiin kolme hotellia läpi keskusaukion ymparistöstä, kaksi niistä aika oli meluisia ja sotkuisia, ja kolmas aivan liian kallis. Neljäs oli löytö, hiljainen ja siisti, ja jopa lämmintä vettä suihkusta! Kamat sinne ja aukiolle eli zocalolle ulkoilmaravintolaan syömään.

Tilasin kalanfilettä veracruzilaiseen tapaan, joka tahtoo sanoa että kastikkeessa on tomaattia, oliiveja ja sipulia. Ja ruokajuomaksi yllättäen kylmä olut! Oli mukava katsella paikallisten merisotilaiden lipunlaskua aukiolla, torvet soivat ja suuret valkoiseksi maalatut puunrungot toivat omaa lisaa seremoniaan. Mieletön lintujen sirkutus, tai pikemminkin möykkä, vaan peitti alleen trumpettien sointuja.

Syömässä ei oikein saanut istua rauhassa, koko ajan joku kävi kauppaamassa milloin mitäkin, yks mamma kävi kuusi-seitsemän kertaa samoja pähkinöitä kauppaamas, no cracias! Yks tyyppi kauppas kuubalaisia sikareita ja sanoin ettemme polta, niin tämä siihen oooh, no smoke, oooh! No, onpa ihmeellistä ettei käryttele, ainakaan sikareita.

Ihme juttuja oli hotellissa muuten myös, seinässä nappi jossa luki musica ja kun sitä painoi, niin katossa oleva jumalaton kaiutin alkoi särkevällä äänellä raikua jotain musaa joltain radiokanavalta. Kanava oli aina se mitä respan mammoja huvitti kuunnella, yleensä jotain imelää espanjaosastoa. DJ-mammat!

Kiillotutin kenkäni yhdella wanhalla papalla, kauheesti säälitti sen laihaakin laihempi olemus, kovan elämän ja köyhyyden merkit oli ilmeiset. Kysyin mitä maksaa kiillotus, ja se oli 10 pesoa eli 7mk. Pappa tekikin hyvän työn, saappaat oli kuin uudet plankkauksen jälkeen. En olisi mistään hinnasta alkanut tinkimään hinnasta niinkuin olen täällä liki poikkeuksetta tehnyt, vaan annoin papalle ylimääräistä 30 pesoa ja iloinen ilme oli enemmänkin kuin toi pikkuraha mulle.

Jossain vaiheessa käytiin läheises supermercadossa ostamas aamiaiskamaa, ja olin kuulevinani suomen kieltä. Menin näitä kahta naista lähemmäksi, ja kuinka ollakaan, suomeahan sieltä tuli! Eikun juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, ja tovi turistiinkin. Sovittiin myöhemmäksi illaksi treffit zocalolle iltaoluen merkeissä ja näin kävikin.

Katja ja Pirjo asuvat Helsingissa, ja höpöteltiin niitä näitä ja voivoteltiin huonoa säätä. Parin oluen jälkeen vaihdettiin mestaa paikallisempaan kuppilaan, ja siellähän oli mukava fiilis, jukeboxi pauhas spanishmusaa, ja kippasimme oluen jos toisenkin, Pirjo taisi kokeilla jotain paukkuakin. Kunnon lännentyylin heiluriovet oli ja muutenkin Meksiko-meininkiä. Vaihdettiin tien toiselle puolelle baaria, jossa olimme käyneet ovella jo aikaisemmin kuikuilemassa muttemme menneet tupaan miljoonan desibelin takia. Baariäijät olivat bisnestietoisia oluenmyyjiä ja huusivat meidät nyt sisään sanoen että nyt musa pannaan soimaan hiljempaa. Ja sinne. Ja olutta.

Ja minä tanssimaan yhden tyypin kanssa kun en saanut omasta porukasta ketään lavalle. Puoli baaria taputti mukana, kyllähan tuli tanssittua, hyvä meininki. Sääli että muisti meni, toivottavasti kamera kertoo sen mitä en paikasta muista, Pirjo oli ainakin ottanut jotain kuvia kun heilun siellä. On se jännää.


Seuraava päivä meni sitten "eräästä syystä" johtuen nukkuessa, ei enää olutta kiitos never.

Muutenkin ilta sitten meni rauhalliseen oleiluun, iltasyöminkeihin ja pariin olueen. Huh.

Seuraava aamu oli taas huonohko ilma, tuuli ja hiukan tihuutti vettä, äkkiä pois täältä! Bussilla suureen "pahaan" maailmaan, eli 430km:n päähän Mexico Cityyn!!!
Matka kesti viisi-kuusi tuntia upealla Volvo-bussilla, ja toiveissa oli koko ajan että olisi aurinkoa näkyvissä. Hinta oli 212 pesoa eli 150mk. Välillä poliisit tarkistivat meidät tietullien läpi mentyämme ettei bussissa ole persona non grataa, ei-toivottua väkeä. No, mikäs siinä, matkustajien turvaahan siinä ajatellaan. Multa ja Timpalta zekattiin passitkin.

Ja perillä oltiin illan suussa viiden maissa, matka oli upea, Cityhän on suht korkealla vuoristossa, kapeita mutta hyväkuntoisia vuorenrinneteitä ajeltiin, upeita maisemia, onneksi tultiin päiväsaikaan. Välillä tosin kuljettiin pilvien läpi, onneksi nämä tiet on yksisuuntaisia ja kaksikaistaisia niin ei ole kolarin pelko kovin oleellinen.

Sen huomasi että hapen määrä väheni ja siten ilmanpaine laski mitä ylemmäs noustiin bussilla, kun Timpan tyhjäksi juotu ja uudelleen "korkkaama" jugurttipullon korkki poksahti vauhdilla kattoon. Korkki kun oli lyöty puteliin alamaissa ja paine oli sen mukainen. Poks!

Hiukan hirvitti ottaa taksi asemalta, tässä kaupungissa se on erittäin yleistä että taksit ryöstävät asiakkaita, ja ei ole harvinaista että asiakas myös pahoinpidellaan. Samoin poliisin tiedetään ryöstäneen turisteja, hellurei ja tervetuloa Meksiko Cityyn siis!

Tarkistin että taksin rekisterinumero ja ovissa olevat numerot täsmäsivät, sekä että kuskin naama oli sama kuin taustapeilin vieressa oleva taksilupa. Täsmäsivät, eli todennäköisesti hotelliin päästään ilman ryöstöä. Niinkuin kävikin.

Jotain taisi jäädä Kuubasta sydämeen ja mieleen kun valitsin hotelli Habanan Cuba-kadulta. No, toki Lonely Planetin opas kehui hintalaatusuhdetta, joten eiköhän sekin painanut jotain valintapäätöstä tehdessämme.

Zekkasimme huoneet, isot ja siistit, TV ja suihkusta tuli lämmintä vettä, sekä sängyt: kaksi suurta King Size-petiä, molempiin mahtuis kivuttomasti neljä ihmistä. Kyllä kelpaa unissa pyöriä. Ja hintakin ok, 250 pesoa yö eli 180mk. Gracias!

Käytiin illemmalla pikaisesti pizzalla, (sikahinta) ja lukemas emailit. Tarkistin säätiedotuksen ja luvassa kylmää ja pilvistä. Vasta neljän päivän päästä luvassa aurinkoa. Pikainen päätos: widdu me lähetään huomenna aamulla heti Acapulcoon! Sinne oli luvattu seuraavaksi viideksi päiväksi aurinkoa ja lämpötiloiksi 32-35, sinne siis! Hitto, kun on tottunut kuumaan, oli ensijärkytys kuinka viileää on ylhäällä Cityssä!

Näin kävi, aamulla kello 7 herätys ja äkkiä metrolla bussiasemalle. Luxusbussilla suoraan Acapulcon helteeseen läpi kauniiden pylväskaktusmaisemien, kuinka ne voikin kasvaa noin isoiksi?

Jahas, aika alkaa taas loppua, en ehdi vastata teille jotka kirjoittelitte mulla, kiitos taas niistä, mukava lueskella kuulumisia sun muuta. Kaivelen taskun pohjalta kasan kolikkoja, on muuten kauniinnäköisiä rahoja täällä, kolikot on centavoja lukuunottamatta kaksimetallisia kuten suomalainen kympin kolikko.
Näissä vaan on hienoja Maya- ja Azteekkiaiheita kuvattu, upeita. Oonkin kerännyt muistoksi jokaista kolikkoa vähintään yhden kappaleen. No, kerron sitten Acapulcosta enemmän ensi kerralla. Jotenkin ujutan tähän vielä pienen tietoiskun tequilasta aiheesta kiinnostuneille. Voipi sitten baarissa tms elvistellä tequilatietoisuudella. Tai sitten ei, miten vaan, sana on vapaa, kuin ajattelukin.

Tequila on siis tehty ns sinisestä agavesta, jota käytetään myös ruokana, vaatteiden teossa ja myös paperin valmistuksessa. Jotta saataisiin takuuvarma tequilalaatu täällä, on samoin kuin Ranskassa Cognacin ja Champacnen alueilla, eli vain neljän tietyn alueen agave kelpaa.

Meksikossa kasvatetaan enemmän kuin 100 miljoonaa tequila-agavea vuodessa, on siinä limetti- ja suolatehtaat siivellä voittoja kahmimassa kun ne tislataan viinaksi! Agave kestää kasvaa 8-12 vuotta ennenkuin sen "sydän" on tarpeeksi iso otettavaksi talteen, se voi painaa yli 50 kg, aika pötikkä.

Laki määrää että tequilassa on oltava vähintään 51% agavea ennenkuin alkoholia saa kutsua tequilaksi. Laatuja on neljä:
Kirkas eli "silver", eli ikääntymätön t. eli sitä ei ole kypsytetty tammitynnyreissa ollenkaan. "Kullanvärinen", jota on maustettu karamellilla ja siis myös kypsyttämäton.
Tequila Reposado; vähintään 2 kk tammitynnyreissä, ja
Tequila Añejo, joka on ollut vähintään vuoden tynnyreissä.

Ajattelinpa kuitenkin ostaa pullon Reposadoa, hinnat eivät ole täällä kovinkaan halpoja. Mutta nyt tuli lähtö, äijä selittää että kotio täytyis mennä. Mennään sitten.... Jakselkaahan siellä Suomessa, tuon mukanani lämmintä ilmaa ja aurinkoa.....

Hasta luego.... Mika

1 Comments:

Blogger Sari said...

Jännä, itselle oli uxmal paljon enemmän mieleen kuin Chichén Itzá, johtuen varmaan siitä et itza oli täpötynnä turisteja ja kaupustelijoita ja aito tunnelma puuttui. ihan omaa luokkaansahan on henkilökohtainen suosikki edzna, jossa ei ollut kaupustelijan kaupustelijaa :). Merida ei ollut minulle aivan yhtä mieleinen kuin campeche, et tainnut siellä kuitenkaan pysähtyä..

http://mex_sarri.vuodatus.net

02:57  

Post a Comment

<< Home