Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Friday, October 08, 2004

Malesia

21.10.2002
No niin.
Vaihteeksi aloitan jokavuotisen emailterrorismin lomamatkaltani. Jos ette jaksa lukea jännittävä kertomusta, josta puuttuu rakkaus ja romantiikka sekä sen lisäksi järki, tunteet, tyyli sekä skandinaaviset kirjaimet, ainahan voi tekstin tulostaa printtina ja sen jälkeen sulloa A4n kierrätyspaperikoriin lukematta sitä. Saajalistaan olen lisännyt Rampin läppälistalaisetkin joten sori!
Ja hei, joitain saattaa häiritä nippelitiedot, joita sotken sekaan tottuneen taitamattomasti, mut teen sen koska tämä on samalla matkapäiväkirja itselleni....
OK........

SINGAPORE

Pitkä lento Amsterdamin kautta vieressäni hollantilainen 72v wanha äijä matkalla Perthiin, oli melko raskas, enkä pysty kunnolla nukkumaan istualtani, enkä jaksa iltamyssyjä harrastaa, painoi päälle laskeutuessani Changin lentokentälle S’poreen. Onneksi olin varannut netitse hotelli Madraksen Little Indianin kaupunginosasta, joten pääsin näppärästi metrolla lähelle "kotia". Ajattelin ottaa parin tunnin torkut ennen kuin tapaan pari uutta ystävyyttä mut venähti 7 tuntiin! Olin ollut yhteydessä erääseen Nikiin ja Idaan emaililla, joita tosin en ollut koskaan tavannut aikaisemmin, he ovat Lontoossa asuvan ystäväni Timon singaporelaisen tyttöystävän sisko ja sen veli Noh. Ja aviomies on Nik. Ja niin edelleen.

Hotelli hyvä, 60SD yö, eli noin 210 wanhaa markkaa. Ja keskellä Little Indiaa! Tuli 5 vuoden takainen Intian reissu mieleen hajuista, äänista, kaupoista, tuhansista intialaisista ja taloista, joita oli koristeltu jumalten kuvilla. Sainkin hyviä otoksia temppeleiden seremonioista niiden aikana. Ja vielä inkkariravintolat, joita riitti; kävinkin myöhemmin syömäs pitkän kaavan mukaan ravintola Delhissa kunnon inkkarisapuskat. Paikas oli myynnis mainiota Monty Python olutta, jossa teksti "tempered with burning witches" ja kyljessäluki selevällä eteläpohojammaan kiälellä notta "olut". Kuinkahan kauas pitää mennä että Suomesta pääsee eroon kun hotskun aulan kylmäkaapiskin luki et Helkama, hei kamaan. Inkkareilla on sopivasti Diwali-juhla päällä eli hindujen uusi vuosi, kadut täynnä neonkoristeita ja musa vinkuu kaitsareista volyymilla piu pau piu pau..

Little Indianin vieres on sulassa sovussa Chinatown kortteleineen kauppoineen ja ravintoloineen, hyvin mahtuvat samaan mestaan, yhdellä kadulla oli vastakkain kiinalaisten ja hindujen temppelit ja eipä matkaa kun löytyi moskeijakin. Erikoista on kun engl.kielisten kylttien lisäksi on alueittain lisäkyltit kiinaksi tai hindiksi.

S’poressa on kiinalaisenemmistö, noin 77%, ja 14% maleeseja ja 7% intialaisia. Loput on mitä on, saattaa olla pari kolme suomalaistakin. Joka tapauksessa yli 21 miljoonaa ihmistä on tunkenut ittensä tänne kaupunkivaltioon, tai niin kuin ystäväni Hamid Teheranista sanoi: Singapore is nothing but big park. Totta, puita ja puistoja riittää, helppo hengittää. (Vittu, mun näppäimistö temppuilee, älkää ihmetelkö jos esiintyy tuplavokaaleja tai -konsonantteja oudoissa paikoissa, Karpolla olis asiaa nyt.)

Paluu lähelle lähtöruutua: Nik soittikin hotskuun, ja sovimme treffeistä Boat Quayn rantaravintolakortteliin, kuin etelän lomakohteista tuttua baaririvistöä lutakon ääressä. Jälleen sivuloikka: joillekin on tuttu muutaman vuoden takainen tapaus herrasta nimeltä Nick Leeson. Hemmon kantakapakka oli täällä nimeltä Harry's Pub. Mies sai nimensä historiaan sillä että onnistui tuuppaamaan kumoon lopullisesti mainiolla rahakeinottelullaan 233-vuotiaan vakavaraisen Barings Investment Bankin ja tappioksi koitui rapiat 1,4 miljardia USD. Aika saavutus, ei mikaan turha jätkä. Mä en pystyis tohon.

Se loikasta; tavattiin siis luona wanhan veräjän eli suutarin tyttären pihalla, jossa kasvaa kaunis pihlajapuu eli.... lähdimme kuitenkin syömään ensin "food stalliin" ja verrattuna muihin kaukoidän em paikkoihin siistiä oli kuin suomalaises saunas, roskat oli roskiksessa, ei ympäriinsä; ja ruoka hyvää. Sapuskan jälkeen yöllinen kiertoajelu Sporen valomeressä, näki vähän mestoja minne tullaan päivällä notkumaan kameran kanssa.

Nik on alunperin Malesiasta, ja hänella on kansalaisuuden vaihtoprosessi käynnissä singaporelaiseksi, Ida on syntyperäinen singaporelainen, muslimeja molemmat ja Ida pitikin huivia joka kerta kun tapasimme. Todella mukava ja avoin pariskunta, juttu luisti kuin olisimme tunteneet kauankin! Ja englannilla pärjäsimme hyvin, niinkuin kaikki täällä sitä puhuvat enemmän tai vähemmän.

Pientä taustaa taas:
Kirjoitan vaan siirtomaahistoriasta; ensin täällä hyötyilivät portugalilaiset yli 100 vuotta, sitten siat limpussa hollantilaiset saman verran, ja lopuksi englantilaiset mistä juontaa englanninkielen hyvä hallinta. Tietty voi mainita suht lyhyt japsien miehitys toisen maailman sodan aikana, mutta se jäi lyhyeksi se kukkoilu ja vinoilu (silmien?). Ja hei, Spore sai vain kolmisen kuukautta aikaisemmin itsenäisyyden kuin minä eli joskus vuoden -65 nurkilla. Tilitti wanha wäsynyt äijä. Rullaattorin rasvaan rapakaljalla.

Sarjassamme hajahuomioita ja tiedonantoja:

1) liikennevaloissa on sekuntinäyttö eli kun vihreä palaa näytössä tipahtelloo vihreät sekunnit paljonko on aikaa mennä yli ennenkuin punainen paukahtaa ja sama punaisilla. Kätevää, hermot lepää kun huomaa että viel on 2 sekuntia aikaa juosta tien yli ennenkuin SL-Mersu ajais sun yli.
Noh, turvallinenhan tämä on kuitenkin, rikollisuutta ei paljon esiinny. Rangaistukset ja sakot pitävät siitä huolen: sekä täällä Sporessa että Malesiassa huumeista kiinni jäämisesta seuraa yleensä kuolemantuomio. Että se niistä taparikollisista, necktie partyt on kun kiinni jäät. Ja:

2) purukumi on kielletty kokonaan, tupakointi julkisilla paikoilla seka myös syöminen em lisäksi metrossa, muutoin napsahtaa 500 - 1000 SDn sakko (1750 - 3500FIM). Gallis tuggummi-purugumi posgessa jos giinni jäät.

Roskaaminenkin on siis laitonta. Mutta mitä voimme todeta paikallisten elintasosta kun huomasin puskassa poisheitetyt videot? Onko täällä näin hyvä elintaso että kun Suomessa kerätään tyhjät kaljapullot niin täällä kerätään turhaksi jääneet videot? En kuitenkaan nähnyt kertaakaan DVD-soittimia pensaistossa että vähän helpotti...

3) Jostain kätevyyden syystä motoristit pitää takkiaan väärinpäin eli vetoketju selässä, näillä helteillä mä en pitäis takkia edes kotona naulakossa kun olisin ajelemassa. Huvinsa kullakin peipi.

4) Taksit on luotettavia! Mittari napataan päälle heti kyselemättä ja menox! Takapenkillakin turvavyöt päälle tai sakot ja nalli napsahtaa. Aina en tosin jaksanut laittaa, kuka mut nyt näkis. Mut tiedoksi vaan.

5) Orchard Road. Käsite, miljoona yksitoista kauppakeskusta ja kauppaa. Mitä et tältä shaatanan pitkältä ja leveältä kadulta löydä, mene Keskiselle Tuuriin. Itse sain ostettua uuden paremman Nikkorin linssin ja sain wanhan vaihdossakin pois. Hassu juttu kun sanoin valokuvaliikkeen äijälle englanniksi "terve moi ja mitä kuuluu" niin äijä mulle että oot Suomesta. Ja mitä whittua, mistä tiesit? Hemmolla on kuulemma niin paljon suomalaisia asiakkaita että tunnisti aksentista, ABB:n jätkät käyvät kaupoilla tuon tuostakin että mieleen on jäänyt puhetapa, -tyyli ja -parsi.

Siinä se tyrmistyttävä tietoisku. Sanaa koko rahalla. Sitä saa mitä ei tilaa.

Muutama oma otos:


http://uk.pg.photos.yahoo.com/ph/lehtimaki_mika/album?.dir=7751/


Metro sinänsä on toimiva systeemi, ja asemia nousee lisää kuin sieniä sateella, maasta se sienikin ponnistaa tai jotain. Maksu toimii kätevasti magneettilätkällä, tosin tuli mieleen työpaikan kellokorttilätkä, uh!!!

Hitonmoinen helle puskee, otsakarpaloiden märästä määrästä päätellen 35 astetta Celsiusta sekunnissa, tropiikkiinhan tämä mesta lasketaan. Eipä ihme, päiväntasaaja on niin lähellä että ei tarvi edes nousta terassilta ylös että sen näkee, siinä se on, katkoviivana kelluu meren yllä, millähän ne on sen siihen saaneet fiksattua. Keskikevyellä kivellä kun heittäis niin ehkä osuis. Tilastojen mukaan lämpötila käy harvoin öisinkään alle 20 asteen. Mutta en valita, lämpöä kaipasinkin kaiken muun ohella! Ajattelin tehda päiväreissun Indonesiaan, mutta kun kuulin et eipä lähisaarilla ole paljon muuta kuin golfkenttiä niin päätin jättää väliin.

Kinetsut on innokkaita kurkkimaan mun wanhaa vietnaminkieltä olevaa tatskaa, lukevat, tuumivat ja sitten (n)yökkäävät sanoen very good. Tais tulla sittenkin pronomini jälkeen subjektin vaikka toisin luulin yksi vuosi ja 18 päivää sitten. Tai jotain.

Hey, let's talk about islam. Juttelin pitkään islamista Idan ja Nikin kanssa matkalla Night Safariin, josta myöhemmin. Välispiikkinä mainitsen että kun päivällä hortoilin Arab Streetin nurkilla törmäsin muslimien hautausmaahan, jossa ei tietysti ole ristin sielua vaan vaan tylyt tolpat osoittamassa missä joku lepää ennen matkaa maisemiin muihin. Aika psykedeelinen näkymä oli, satoja isoja kookospähkinöitä lojui hautojen yllä, ei kukaan niitä ollut pois siivonnut, katsotaan mitä kamera tallensi, sainko moisen näkymän korjatuksi Kodakiin, kiinnitetyksi kinofilmiin. Ja viereisessä moskeijassa oli Coca-Cola-automaatti! Tosin se ei toiminut, lieneekä syynä ollut jumalaton raha?

Mutta hei, piti sanoa sana islamista, tai pikemminkin Koraanin kertomana, tavasta elää, sodasta ja sun muusta. Juttelin Idan kanssa aiheesta kun on ollut viime aikoina tapetilla islamilaisuus kontra länsimaiden "asiantunteva mielipide" asiasta nimeltä islamilaisuus ja mitä se oikeasti on. Hiukan itse asiaan tutustuneena ( joskaan en asiasta paljon tietävänä tai siihen siihen mukaan menneenä), ja nyt islamilaisuudessa itse aidosti elävän ihmisen kanssa juteltuani "varmistui" sen rauhanomaisuus; uskonto, jonka ääriainekset ja vallanhimoiset on "pilanneet" länsimaissa. Samaa sanoi Hamid, yliopiston proffa, jonka tapasin pari vuotta sitten Iranissa. Esimerkiksi Koraani sanoo sodankäynnistä: Sodan aikana ei saa tappaa lapsia eikä naisia, ei saa kaataa puita, ei saa myrkyttää kaivoja tai vettä ja sotavangeista pitää pitää huoltaa so. antaa ruokaa ja vaatetusta.

Näin se käy. Valta ja vallanhimo turmelee, ja samalla turmelee sen "aatteen" mitä se "toteuttaa", antaa sille kasvot jotka eivät sille kuulu.

Mutta siitä Night Safarista. Sporessa on kevyt 40 hehtaarin saitti, joka on auki öisin, pienen pieni junantapainen kulkee keskellä "viidakoksi jätettyä" aluetta ja se on täynnä eläimiä suht luonnollisessa olotilassaan. Yli sata eläintä, ja meitä ja eläimiä erottaa ojantapainen notkelma, siinä oli tiikerit, leijonat, tapiirit, hyeenat, norsut sun muut liki kädellä koskien vieressä, taitavat olla hyvissä sapuskoissa kun eivät kimppuun tulleet vaikka vaunullinen vierasta lihaa liikkuu vieressä. Kävinpä käpälöimässä pitkää kuristajakäärmeen poikasta, ihmeen ohut ja pehmeäntuntuinen nahka niillä on, aivan kuin... noh.... Ei ihme että naispuoliset kauhistuu.... aivan kuin ehtaa olis ..... Bergele.

Mukavaa oli!

Aamulla rinkka kasaan, ja valmistauduin vaihtamaan maisemaa, eli Malesia kutsuu. Ida ja Nik tuli hakemaan mua hotellista ja käytiin syömässä Idan vanhempien omistamalla food stallilla, ja sitten heippa hei bussipysäkille, josta virta vie immeiset Malesiaan. Otin kuitenkin 7SDn maksavan kimppataksin Johor Bahruun, heti rajan takaiseen cityyn, sieltä kun ei tarvi rajalla nousta kantamuksineen vaan riittää kun kuski ojentaa lasista passit immigrationiin, ja korkeintaan zekkaavat takapaksin että onko montako litraa hassista. En jaksanut jäädä bailaamaan JB:n, joka on kuuluisa vloppupaikka bileihmisille halpuudestaan, vaan nappasin seuraavan bussin Melakaan. Halpaa, 12,3 Malesian ringgettia eli noin 20FIM kolmen tunnin AirCon-bussista.

Mutta Malesiasta ens kerralla. Nyt painun bungalowiin nukkumaan, olen täällä itärannikolla Cheratingissa pari kolme päivää lepäilemässä auringossa jatkuvan menemisen jälkeen, upea mesta, ei juurikaan turisteja. Rauhaa rauhaa jälkeen Melakan ja Kuala Lumpurin...
Palataan ja kirjoitelkaa Suomen kuulumisia ja/tai muuta sälää mitä kuuluu...
Helteisin terveisin Mika :)
……………………………………………..

23.10.2002
Ja Malesiassa sitten... ...ollaan. Taisin viimeksi kirjoitella rajanylityksestä, jees niin tein.
Tulin Melakaan bussilla, taisin kyl torkkua suurimman osan matkasta, jäi maisemat kyttäämättä. Vaan kun heräsin olin jo kaupungin porteilla, ensimmäinen bussipysäkki millä pysähdyimme oli nimeltään "Persekitaran Kita". En tohdi ajatella mitä mahtaa tarkoittaa, "suu auki väärinsoittava muusikko"? Seuraavas kyltis lukikin sitten jo että "Jalan Usaha", pitkä on matka kävellen Jenkkeihin, hmmm, no "Jalan" tarkoittaa kyllä "katu" malesiaksi. "Kiitos" on Terima Kasih" johon vastataan "Sama-Sama!",
helppoa kuin,
tota noin,
junan vessa,
sen kulkiessa.


MELAKA

Melaka on Malesian wanhin kaupunki, ja siel ovat isännöineet portviinipöllyssä portugalilaiset, hollantilaiset puukenkineen ja lopuksi vielä teetä lipittävät herrasmiehet, jotka eivät koskaan juokse. Kaupungintalokin on edelleen Stadthuys-niminen, piru tietää (sekä maleesit) mitä se olis malesiaksi.

Kaupungis on upea Chinatown, kaduilla vieri vieressä antiikki- sun muita putiikkeja, sekosin sekunnissa kun näin mitä kaikkea ne myy, upeita puuveistoksia, batiikkivaatteita, maalauksia, mitä vaan Kiina-sälää, ja hiton halvalla. Rinkkani oli liki tyhjä kun lähdin ja jo nyt tekee tiukkaa että mitä vielä saan sinne ostettua ja tungettua. Olis pitänyt jättää se ylimääräinen sukkapari himaan.

Näillä oli joku hilpeä festivaali yöllä, kaupat ja ravintolat auki puoleenyöhön ja ihmisiä kadut täynnä, ja minä sitten sekaan sukkelaan. Yömarketeis on jotain omaa juttua mitä ei päivällä koe. Pysähdyin nauttimaan yöhelteestä ja syömään paikallista herkkua Nasi Lemakia joka on kookosmaidossa keitettyä riisiä, chilliä, kalaa ja vihanneksia pähkinöillä. Päälle kylmää Tigeria!! Lomafiilis!!

Ja hotelli. Hotelli oli viimesen päälle upea; Baba House nimeltään ja jo aula vaikuttava: http://www.malacca.ws/babahouse/
Kohtuuhinta, fimmeinä 140 yö, fine for me.

Aamulla lähdin nousemaan kukkulalle katteleen miltä kaupunki näyttää takaviistosta 38 asteen kulmasta, sitä ainakin astemittari näytti Celsiuksina, ja sykemittari 100 sekuntia minuutissa. Pakko bistää bisseä bäähän, tuuppasin itseni terassille, johon oli laitettu vesijohto kiertämään katonrajaan, ja suuttimia parin metrin välein, jotka suihkutti hienonhienoa vesisuihkua, viilensi mukavasti muttei kastellut kun haihtui samantien, ja eikä kaljakaan päässyt laimenemaan. Kukkulalla oli portugalilaisen kirkon rauniot, eipä ihmeelliset, mutta saipa sieltä hyvän kuvan citystä.

Kaupungissa on Nyonya-"heimon" vanhaa asutusta, ja yksi parhaiten säilynyt ja säilytetty (kaupungin ja valtion suojelema samaan tapaan kuin Vanha Rauma) alue, nimeltään Villa Sentosa, on täynnä 1920-luvulta olevia taloja, alkuperäisessä kunnossa, ja yhä asuinkäytössä. Ne on rakennettu puutolppien päälle ja näytti siltä että vain portaissa on käytetty kiveä. Yhdessä oli portti auki, ja kävelin pokkana ovelle kurkkimaan. Wanha nainen tuli ovelle vastaan ja pyysi sisään katsomaan, kengät pois kuitenkin jaloista! Talo on jonkinasteinen asutettu museo, ja nainen esitteli mulle huoneet, viehättävä villa, useita huoneita, kaikki siistinä pidetty. Seinillä isoja mustavalkoisia valokuvia talon edellisistä asukeista, eli isovanhemmat ja heidän vanhemmat etc.
Vilkaiskaahan saittia, jos huvittaa:
http://www.geocities.com/suriaty/page3.html
tai
http://travel.to/villasentosa

Oli muuten alligaattoreja pirusti siinä pikku joessa matkalla Villa Sentosaan, vajaan metrin pituisia veitikoita. Ja sitten jotain ihme kaloja jotka hiippaili rantamudan päällä evät jaloiksi väännettynä. Mitä lienee olleet mut hyvin tuntui matka etenevän pelkät evät eväänä; uusi evolutiivinen sukupolvi nousee rannalle rapakiven? Viiden vuoden päästä ne kalapeijakkaat ovat jo uudiskeksineet pyörän ja mennä jolkuttavat kilpaa rantarapakossa niin että tyrät rytkyy, kalansilmät perävaloina ja kikatus kuuluu.

Väsy iski, joten tingin riksan itelleni, pyysin kyytiä kirjakauppaan, oisin ostanut Melakaa käsittävän opuksen, mut oli bergele sunnuntai ja paikallinen Akateeminen kiinni, no tulipa ajeltua laitakaupunkiakin. Ohimennen huomasin että kaupassa, jossa on iso kyltti "Jukebox" ja jonka o-kirjain on CD-levy, ei myynyt levyjä vaan tietenkin kenkiä. Toinen pientäkin pienempi cornershop oli vaatimattomasti nimeltään "Stor Megala", on vähän jätetty kasvuvaraa kaupalle, tiedä vaikka olis nimi kopiosuojattu tulevaisuutta ajatellen. Optimismia ja kunnianhimoa!
Mutta nyt maiseman vaihto. On hyvä vaihtaa paikkaa niin kauan kuin siellä on mukava olla ja mieli hyvä, ei jää tylsentyneitä ja huonoja fiiliksia. Sopisko em tuuminta myös avioliittoon? Vaihtakaa kumppani uuteen ennen kuin wanha rupee tympimään, jää mukava muisto molemmille ja voipi sitten vaikka kerran vuodessa istua kupilliselle muistelemaan jo entisestäänkin kultaantuneita vuosia. Kätevää. Kierrätystä. Jaa-a?

Niin, paikanvaihto. Hyppäsin bussiin ja kohteena Kuala Lumpur, tosin vain yhdeksi yöksi, suunnitelmana vaihtaa länsi itään, eli körötellä aamubussilla KL:sta läpi viidakon itärannikolle Kuantaniin. Suomessa ajetaan autolla mettään, täällä bussilla viidakkoon.

Saavuin KL:aan iltayhdeksältä ja ostin samantien lipun aamuyhdeksältä lähtevään bussiin, matkan kesto 5 tuntia, ja hinta kätevät 20FIM, ei paha ei paha. Otin halvan mutta suht kammottavan kämpän asemaa vastapäätä, sama se missä nukun kun aikainen herätys kuitenkin. Pakollinen torakkatarkastus, ei ainakaan sängyn alla niitä norkoillut, bueno, ehkä ne ei tiedä että oon täällä yötä.

Lueskelin viel Malesiasta, maa on islamilainen (joo, oon huomannut), ja kyllähän täällä huivipäisiä naisia näkeekin jatkuvasti. Maa on tosin aika salliva, esim olutta saa yleisesti, lähinnä kyllä kiinalaisten omistamista kaupoista. Asukkaita 21 miljoona, joista suurin osa tällä niemimaalla, yks neljäsosa bunkkaa Indonesian kanssa jaetulla Borneon (Kalimantanin) saarella, jonne tosin matkaa on 500 - 600km linnuntietä. Kalimantanin itäpuolella on se surullisen kuuluisa Sipadanin saari, josta Vahanen ja Fränti sai jatkoa lomalleen. Mainitsinko jo tästä vai?
Hmm, salliva joo, riippuen osavaltiosta. En muista missä osavaltiossa oli mutta joku hemmo oli saanut 6kk ehdotonta kun oli peijakas mennyt suutelemaan jotain tyttöä bussipysäkillä! No kyllä tuosta teosta nyt sen verran saakin pistää. Ottaisivat ehkä sittenkin Suomesta oppia ja alentaisivat tuomiota erästä raiskaustapausta muistellen eli teon keston lyhyys olisi lieventävä asianhaara. Ja tiedä vaikka olis ollut tuttu tyttö, siitä pari kk pois vielä.

Joka tapauksessa Kelantanin osavaltiossa on islamilainen sharian laki otettu käyttöön parikymmenta vuotta sitten. Haittana alueelle oli että ulkomaiset sijoittajat kaikkosivat hissunkissun. Sharian laki mahdollistaa varkaalta vasemman käden amputoimisen. Jos vielä kerran ketku varastaa niin oikea käsi amputoidaan. Jos konna pirulauta kähveltää kolmannenkin kerran niin jo häipyy vasen jalka. Ja eikä mitään: jos kelvoton kelmi onnistuu neljännenkin kerran kanssaihmisen omaisuutta kajoamaan niin shelvä pyy, jo vietiin oikea jalka. Mitäpä jos vieläkin onnistuu kääntämään kamaa niin amputoidaanko pää, ja jos, niin kumpi pää. Vai saa saako valtionvarainministeriöstä viran, varan, ja mitalin sitkeydestä ja yritteliäisyydestä?

Aviorikoksen tehneet kivitetään kuoliaaksi, jos kumppani siis ei sattumalta olekaan oma kullannuppu! Tosin vain jos on jo naimisiin ehtinyt, naimaton selviää sadalla raipaniskulla. Kyllä olis Vaasan talousalueellakin paljon seepraselkäisiä nuoria notkeita "naineita"....

Siinäkin olis tilaus tarpeelle tai tarve tilaukselle: perustetaan "tilitoimisto", jossa voi tavallaan ennakolta ottaa raipat, niin vois sen jälkeen "hyvillä" mielin illemmalla käydä haureutta harrastamassa. Ikään kuin katsastuskonttorit, jotka nykyisin kilpailevat laadulla ja asiakaspalvelulla. Mainostaisivat esim "Meiltä hellimmät huitaisut. Varaa aikasi jo tänään. Näin vältät ruuhkat. Drop in, whip out!"

Täällä nettipaikas soi Kylie Minoguen ja J.Lopezin cover-biisit malesiaksi, svengaa tämäkin kuin sen junan vessa, joka meni jo, mutta sanoista en tajua tuon taivaallista. Mitenkähän kääntäisivät maleesiksi Irwinin "popopo poing poing popopoo, pooppopo poing poing popo poon"?

Jees. Kuantaniin pääsin. Vaikuttaa tylsähköltä paikalta, keskustas on tosin mielettömän kokoinen moskeija, upeat värit! Opaskirjan mukaan valaisevat sen iltaisin värivaloilla. Noh, en sitä näe, koska päätin jatkaa matkaa samantien Cheratingiin, kuvien ja kirjan mukaan paratiisi Kiinan meren rannalla valkoisine hiekkoineen ja tolppien päälle rakennettuine bungaloweineen. Sinne siis. Paikallisbussilla pääsee tunnissa perille ja aion jäädä sinne ainakin kolmeksi päiväksi vaan olemaan ja lepäämään, lomalla kun olen, näin mainitakseni, jos olette päässeet unohtamaan.

Jees, mesta tää menee kii, lähden siis litomaan Kuala Terengganin yöhön. Mutta tästä ja Cheratingista myöhemmin.... 6 tuntia on muuten aikaero, eli taitaa olla kello 16 ruuhka kotiin siellä Suomessa, tääl klo pyyhkii 22.
Hyvia öitä, älkää katsoko liikaa televisiota.....
Mika....
……………………………………………………………


26.10.2002
Terse!
Kuivin mahdollinen aloitus mutta mitä sitten?
Kokeillaan toista tapaa lähestyä: Suomen Kuvalehdes oli Jyvissä ja akanoissa tämmönen: "Yli kolmasosa briteistä kaivaa nenäänsä vähintään 5 kertaa päivässä. Tämä selittänee toisen tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan yli puolet briteistä haluaisi muuttaa pois kotimaastaan." En tiedä onko tämä sen kummempi tapa lähteä skriivaamaan tarinaa, mutta tästä on lähdettävä ja niillä korteilla pelataan mitä ollaan saatu, ja jostakin sitä on aloitettava....


CHERATING

Oh yeah, olin siis matkalla Cheratingin paratiisiin paikallisbussilla, (tapa se on sekin matkata nirvanaan, paikallisbussilla pääsee paratiisiin?) Oottelin että kuski huutaa mulle koska saa bompata bois bussista ja käsky kävi. Ja tienvarteen keskelle ei-mitään, mitä whittua, minne tästä nyt? Taapersin rinkka selässa jonnekin sivutielle, ja kas, oikeaan osuin, vastaan tuli Matahari Chaletsin bungalowit tolppien päälle rakennetuine bungaloweineen. Hinta kepeät 25 ringgetia/yö, kämpässä iso sanky, flekti katossa ja yes, jääkaappi! Samassa mestassa on myös iso batiikkibutiikki, ja mahdollisuus maalata ja väsätä omat batiikkikankaat. Näytti pari valkonaamaa täällä olevan opissa. Pikasuihku ja syömään rantaravintolaan.

Juttelin kylmän Tigerin lomassa myyjän kanssa ja ihmettelin miksi kylä on näin tyhjäntapainen. Joe-poika, ei Singaporesta vaan Cheratingista, sanoi että Balin bommit on vieneet turistit bois. No joo, onhan se eurooppalaisten kulmasta katsottuna samaa seutua, vaikka Balille on pitempi matka kuin Vaasasta Venäjälle. Sitä paitsi Malesiassa ei ole ollut ongelmia em asioiden kanssa. Enivei, hyvä mulle, huono paikallisille, en kaivannutkaan laumaa englantilaisia tai ausseja hölisemään ympärilleni.

Mutta upea ranta täällä on!: vitivalkoista hiekkaa, ja matalaa on että saapi uida koiraa niin kauas etta tekee mieli haukkua. Empä muuta teekkään kuin notkun rannan tuntumas ja latailen akkuja. Myöhemmin hiippailen bungalowiin nukkumaan, ja nukun taaskin kuin pieni vauva; eli herään 2 tunnin välein ja itken lohduttomasti yksin tyynyni kanssa. Tai sitten en.
Aatamiaisella juttelin yhden indonesialaisen täällä töissä olevan tytön kanssa, ja hän minua valistaa että täälläpäin näkyy monsuunin aikana paljon arabeja, jotka tulee tänne ihan sateen takia, äijien nurkilla kun sade on jotain ihmeellistä, niin tänne sitä pitää tulla oikein istumaan ja kokemaan että bergele vettä tulee ja taivaan täydeltä , ei meillä Arabiassa tule, paitsi Arabian pytyssä, ja junassa, sen kulkiessa. Eksotiikka on suhteellista!

Sama mimmi kertoi että indonesian kieli muistuttaa pitkälle maleeta, mutta että puhuvat mieluimmmin englantia keskenään koska jotkut sanat merkitsevät ihan muuta kuin toisessa kielessä. Tuleepa mieleen suomi kontra eesti.

Hauskaa kieltä tämä malee kuitenkin on, sanat lausutaan samalla lailla kuin kirjoitetaan, kivaa, kätevää ja mukavaa suomalaiselle. "Terima kasih" on kiitos, ja siihen vastataan "sama-sama". Onpa kelpo kieli!


Viimeinen yö paratiisissa, jossa en tehnyt mitään muuta kuin vaan olin. Olisiko se "oikea paratiisi" samanlainen? Siellä ei tehdä mitään? Ollaan vaan? Kuitenkin kävin kantapaikassa iltapalalla ja yhtäkkiä vettä tuli taivaasta (paratiisista?) kuin Esterin berseestä! Palmut heilui ja shattananmoine kohina. Siin sitten istuttiin raflan hlökunnan kaa terassin suojissa ja kateltiin kaatosadetta, mistä toikin nyt tohon itsensä keksi valuttaa? Otanpa tuopin kun ei huvita hiihtää bunkkaan suojiin tässä ilmankosteudessa. Istuskellaan ja jutellaan lopuksi sit vaikka mesta on jo kii, näillä ihmisillä tuntuu olevan aina aikaa muille. Taitaa muuten olla 45 maasta, missä oon matkustellut, tuttavallisin poppoo. Kertakaikkiaan mukavia ja leppoisan aitoja ihmisiä!
Bungalow kutsuu kuitenkin, juoksen jossain vaiheessa läpi sateen ja yritän nukkua mutta tällä kertaa uni ei ihan heti tuu, koska koko kämppä sihisee ja ratisee, kaiken maailman liskot sun muut eläimet pyrkii samaan suojaan mun bungalowiin. Helvetinmoinen skaala ääniä, ja pahinta on kun en näe onko ne mutantit mun kämpän sisällä vai ulkona. Pakko sitä on nukkua, jätän valot päälle että näen ainakin millainen elukka sitä moskiittoverkon läpi naamalle hiihtää, jos hiihtää.


KUALA TERENGGANU

Jaa-a, KT. Toiseksi islamilaisin osavaltio Malesiassa. Paljon muuta mulla ei oo kerrottavana tästä paikasta, mutta jatketaan:
Seuraava vaihe elämässäni oli K.T.; ostin lipun bussiin, ja tiedossa oli 3 tunnin köröttely seuraavaan Terengganun osavaltioon. Em paikassa olis tiedossa pykälää parempi majoitus, eli tolppabungalow mutta tällä kertaa meren päällä! Ilmat on parantuneet eilisyön rankkasateesta, mutten kuitenkaan luota mitä tuleman pitää, jään siis mantereen puolelle yöksi, enkä lähde saarille em mestaan. Otan kalliin hotellin, ilmeisesti hyvin muslimivoittoinen arabiankielisistä teksteistä ja oluettomuudesta. Nou hätä. Kämppä on iso kuin mikä, ja vihreä muovinuoli katossa osoittaa Mekan suunnan sitä tietoa tarvitseville. Kaapista löytyy muut tykötarpeet em ihmisille, eli matto, ruskea puuhelminauha ja Koraani, siinähän sitä olis piruntorjunta-aineistoa kerrakseen. Ikkunasta näkymä joelle isolle, mikäs siinä! Paitsi vesi suihkussa on ruskeankeltaista, vesi tullee suhtsuoraan joesta, tai pikkupikkutiny puhdistimen kautta, tai suoraan pytystä suihkuun. Mene ja tiedä. Hampaat pesen edelleen pullovedellä, se linja pitää.

Iltasyöppöhän lähti retkelleen, löysin oivan mestan pumpata turpaani aimo annos kiinalaista ja paikallista sulppua. Tilasin kasviskeiton ja jäin juttelemaan paikan kiinalaisen isännän kanssa. Hemmohan puhui hyvää englantia, oli ollut vuosia sitten töissä Hollannissa, ja matkustellut paljon Euroopassa. Tyyppi toi mulle paikkakuntaa käsittelevän kirjan valokuvineen, ja innostuin maistelemaan paikallisia perinneruokia. Karjalanpiirakkaa ei ollut vaikka yritin kysyä et oisko kumminkin tiskin alla jotain siihen suuntaan. Mies toi mulle ilmaismaistiaisia lautasilla, ja kertoi mitä milloinkin pleitillä oli, yleensä kalaa eri muodoissa. Jauhettuna nakintapaiseksi siivutetuksi pötköksi, tai taffelmaiseksi kuivaksi lastuksi, hyviä kaikki tyynni, kaikki dipattiin chilikastikkeeseen, tai sambaliin, kuten täällä sanotaan. Sambaleita löytyy myös Suomesta, Citarista itse ostaneena tiedän.

Selailin samalla kuvakirjaa, ja löytyi maininta 1980-luvun tapahtumista, mikä Suomeakin kosketti: lähisaaristojen kupeeseen ajautui silloin 250000 vietnamilaista, joista osa päätyi turvapaikanhakijoina Suomeenkin. Ken muistaa, ken ei. A mie muistan.
Pyysin lopuksi kupin teetä ja paikallinen tapa lienee, että kuppi on grand slam-kokoa, eli puolen litran muki. Sen kyllä maksoin itse, mutta mister toi tuttavallisesti 4 vastaleivottua pullaa maistiaisiksi, maukkaita oli ja paikallisia herkkuja, joista en tiedä mitään, koska en yleensä pullaa popsi, joten mitä eroa finskiversioon, en tiedä, ainakin kepeitä mussuttaa, kaloreita hmmm kevyesti kätkettynä.

Nämä on näitä matkan parhaita hetkiä. Kun ei liikoja suunnittele, valmismatkoja varaile, eikä aikatauluja iske, kiveen kiinnitä, saveen sovita, niin saa kokea ylläreitä. Mukava parituntinen äijän kanssa!

Aamulla käyn kiipeilemas läheisellä Bukit Puterin (= prinsessa kukkula) kukkulalla kattelemas kaupunkia ylhäältä alaspäin ennenkuin mun bussi taas kerran poistuu perävaloja vilkuttaen pois paikkakunnalta. Lieneekö perävalot edes toiminnassa? Minkä taakseen jättää, se sinne jää, etkä sitä hetken päästä nää, se on tarina opetus tää.


KOTA BHARU

Matkalla mestaan pohjoisempaan kyttäilin maastoa, aikamoista kumpuilevaa vehreyttä, palmurivistöjä vähän väliä. On noilla istuttajilla ollut tekemistä noita laittaessa. On tuhannet taimet maanrakoon Malesian mäntätty, isänmaahan irtopuu istutettu, punamultaan puska puskettu. Varmaankin äijä harvaparta loihe lausumahan:
Tinttasin taimen tanakan,
puunretaleen rangan räväytin,
palmupuun pökkelön paksun,
ujutin uomahan uudenkarhian,
ohuen oksan ojahan,
vartoen varttumista verson,
sadon suuren saapumista,
puupähkinän puusta putoamista,
Kookoksen kotiin korjaisin,
maidon muikean muuttaisin,
juomaksi jaloksi jalostaisin,
"no miksiköhän: Pinja Coladaksi!"


Mutta lisää next time, nettimesta menee kiinni, kaunotar intialainen jo ulos hoputtaa ja olkapäätä hellästi koputtaa. Ehkä huomenna?
Tämmöstä! Mika
…………………………………………………………

27.10.2002
Eedenistä itään, Kota Bharusta länteen…..
Good evening, my name is William Shatner and....
Moi uudelleen, uusi yö, uudet jutut, wanhalla kaavalla. Tai jotain. Ken tietää, Barbi ei.... ootteko muuten jaksaneet lueskella mun juttuja? Ette? Ei se mitään, mä näitä ratustan puoliksi itelleni, puoliksi juuri sinulle, oi rakas lukijani....


Well, KOTA BHARU

Matkalla KB:een oli jotain häslinkiä tiellä, osavaltion rajalla oli helvetisti sotilaita sotamaskit naamalla, konekiväärit jalustoillaan, ja tankkejakin asemissa siellä täällä. Sotaharjoitus? Enpä tiedä. Mut eivät ainakaan meistä välittäneet. (Ään pisteillä ja ilman em verbi.)

Bussi löysi tiensä perille, ja onneksi hotskuni oli pienen kivenheiton pääs. Islamilainen hotelli, hississäkin oli iso kyltti, jossa mainittiin ohimennen by the way Allahin olevan ainoa jumala ja Muhammedin hänen profeettansa. Oliskohan junassakin moiset kyltit, ainakin vessassa, sen liikkuessa? Respan jermu lukiessaan mun nimen sanoi että Mikha Häkkinenh ja Mikha Salo, joo tutunoloisia tyyppejä. Toinen on varmaan joku ampumahiihtäjä, ja toinen se jota ammutaan?
Painelen sitten syömään Meena Curry Houseen, luin siitä Lonely Planetin oppaasta, ruoat tarjoillaan banaaninlehti"lautasella", siihen vaan lätkäistään kasa riisiä, ja soossit päälle. Ja voi tämän myymälän hoitajaa, kaunis kuin mikä, suuret ruskeat silmät, kuin junan vessan nuppi, sen kulkiessa!

Maha pystyssä notkun katteleen kuningasperheen entistä residenssiä, nykyisin museoksi muutettuna. Palatsissa on kaikki perheen tavarat ja huoneet jätetty niinkuin silloin ennen, seinällä kuva queenin tiarasta, 1495 timanttia upotettuna ompi siinä. En jaksanut laskea viittä pitempään, johonkin kai sitä on luotettava. Korttelis oli pari muutakin mainiota museota, mutten kiusaa teitä niillä, mainitsen vaan upeasta kris-rituaalitikarikokoelmasta, komeita puukkoja etten sano, tommosella mäkin haluaisin tulla tapetuksi enkä millään Halpa-Hallin muovi-Moralla, made in Sverige, tarjouksessa kolme kolmen hinnalla. Jos kris'in malli kiinnostaa, zekkaa: http://www.kakiseni.com/articles/columns/MDExMA.html

http://shop.store.yahoo.com/malaysiastall/kermaldag.html


Kaupungista tosiaan huomaa että oon Malesian 13 osavaltion islamilaisimmassa ov:s, lähes kaikilla naisilla huivi, paitsi muutamalla kiinalaisella, jotka eivät tietty islamia tunnusta. Monet paikat sulkevat ovensa klo 19 - 19:45 välillä, koska silloin alkaa ryhmärukoukset minareettijoikuineen. Kaikella kunnioituksella. Muezzinien jollotus kuulostaa aika viehättävältä, noin musiikillisessa mielessä. Mutta this means: voe äeti, taetaa jäähä iltakalija juamata!

Otanpa kuitenkin Lonely Planetin esiin, ja zekkaan josko kuitenkin löytyis iltabissemesta ja jesh! Painelen paikkaan pisselle ja iltakeitolle. Yläkerras on oikein disko, safkan jälkeen sinne. Jos ei lasketa kolmea kiinalaistarjoilijatyttöä, niin olen paikan ainoa asiakas, parit oluet juon silti koska mestassa soi oikea kunnon 70-80-luvun diskokama, YMCA by Villit Pippelit a.k.a Village People, Knock On Wood by Amii Stewart, ja jopa Tarzan Boy by Baltimora, haa, nostalgiaa koko rahalla! Hieno homma, täällä tiukasta islamilaisuudesta huolimatta olutta saa, toisin kuin Iranissa puolitoista vuotta sitten, siellä on alkoholi ja humalassaolo laitonta, putkaa paukkuu kunnolla jos kiinni jäät. Silti sain sielläkin pari oluttölkkiä, ja eräässä vaatekaupan takahuoneessa paikallista pontikkaa, ja molempia vieläpä ilmaiseksi! Moista ei tapahdu Suomen KappAhlissa!!

Kävelen puiston läpi, ja ihmettelen kahta vierekkäin olevaa isoa katosta. Toinen on täynnä tyttöjä, toinen poikia. Isot kyltit kertovat että "Wanita sahaja" ja "Lelaki sahaja", eli "vain naisille" ja "vain miehille". Siinä ne sitten kurkkivat ja tekevät keskenään tuttavuutta turvaraon yli, käypi se näinkin. Olihan Vaasassakin muutama vuosi sitten vielä ylä- ja alatori omana alueinaan, silloin tosin jaon teki äidinkieli, eikä sukupuoli. Täällä kun ei diskoissa voi toista puolta tavata, ne kun on kielletty muslimeilta. Mutta kylläpäs muutamia sekaryhmiä katoksista löytyi, pimeällä Allah ei näe!

Arabian kieltä täällä näkee joka paikassa, katukylteissä etc. Luonnollista koska Koraania on luettava ainoastaaan sen alkukielellä, muut kieliversiot eivät tee oikeutta opukselle. Mahtavat arabit olla polleeta poikaa kun heidän kieltään on monissa maissa osattava, niinkuin jenkeillä ja englantilaisilla on helppoa ympäri maailman, saa puhua oma kieltään.

Rottia täällä kyllä veivaa joka paikassa, malesialainen viemäröintisysteemi on avoviemäröinti, siellä täällä betonilevyjä ettei paskap(u)uroon putoa. Ja rotat tykkää. Vessas tuli ensimmäinen lisko vastaan, kuin ennen wanhaan Intiassa! Tosin täällä ne on pienempiä, ja minä en niitä tapa, nehän vain pitää kämpän vapaana muista ötököistä.

Aamu koitti, painelin aamuteelle rannalla kelluvaan ravintolalaivaan, tai jokin vastaava ponttoonien päälle rakennettu juttu se oli. Joki on tosi leveä, maailma on just tässä kohtaan litteimmillään, näin sen näen. Ja helvetin mutainen joki, ei näe edes yhtä senttiä syvemmälle. "Ja joki oli ruskea niinkuin nahkakin", laulais helteessä Hector tässä ja nyt.

En tehnyt yhtään mitään tuona päivänä, istuin ja luin lehtiä siinä kelluvalla terassilla nauttien auringosta ja lomasta. Luin Paavo Väyrysen tapaan Tsaikovskin koko tuotannon kolmessa tunnissa, ja olisin mielelläni kuunnellut samaan aikaan korvalapuista Tolstoin parhaat biisit.
Sarjassamme huomioita: jotenkin pöllöä mun mielestä: naisilla pitää olla huivi päässä, mutta muuten pukeutumista ei näytä säätelevän mikään. Gimmoilla näkyy olevan hameita, lyhyitäkin, päällään, samoin tiukkoja, ja tarkoitan tiuuukkojakin kuteita päällä, jotka paljastaa kaiken, muttei hiuksia. Kumma kansakunta muslimeilla kun hiukset kiihottaa kundeja niin että juuri ne on peitettävä, muulla niin väliä. But it's the koraani joka asian määrittelee. Onkohan näiden eroottiset lehdet täynnä kuvia naisista paksuissa haalareissä mutta ilman huivia? No, naisten lehtiä täällä on kioskit pullollaan, miesten lehtiä ei oo osunut silmään. Eipä silti, en niitä koskaan luekaan. Kattelen vaan kuvat..... Tästäpä linkki aik. mainitsemaani esiruoskintakatsastuskonttorijuttuun (kiva keskilyhyt sana, ERKKI lyhennettynä, uusi eroottinen nuorisolehti), eli Irwin tekis tosta kivan riimin: "Viideltä (selkä)saunaan ja kuudelta lutkaan..." No tämä nyt vaan tuli mieleeni....


Ilta koitti, ja raahasin täyden rinkkani bussiin, puolityhjä on muuttunut ylitäydeksi, ja vielä olis paikkoja näkemättä ja ostoksia ostamatta. Bussi lähti klo 21, ja ajoi ehkä 2-3km seur isolle asemalle, ja kappas shatana kun jäi tönöttämään sinne kahdeksi tunniksi. Kuski pani bussin kattotelevision päälle ja lähti ite jonnekin. Koko se 2 tuntia tuli täysillä DVDlta intialaisia leffabiisejä, noin 17 minuutin jälkeen alkoi jo ahistaa. Helpotusta ei tuonut edes se että naislaulajanäyttelijät oli sairaan hyvännäköisiä, kidutusmusaa!!!

Mutta lähdimme sitten kuitenkin klo 23. Yö bussissa meni hiinä ja hiinä, kuski ajoi kuin hullu mutkaista viidakkotietä, vähän väliä pää kolisi ikkunaa vasten. Oli liki täysikuu, joten näin vaan viidakkoa ulkona, tie tosiaan meni läpi keskeltä ei-mitään, ja kuunvalos näki hyvin pelätä, että koskas metsään mennäan kun viidakkoon vilahdetaan. Saldo oli ehkä pari tuntia unta, en pysty nukkuun penkillä bergele.

Oltiin perillä länsirannikolla aamulla 5:30, ja tukka pystyssä ilman sinua ja liikennevaloa kömmin ulos bussista. Millähän hitolla pääsen Penangin saarelle tähän aikaan, lautta tuskin kulkee, ja jos kulkee niin mistä ja miten sinne pääsen? Joku oudonnäköinen tumma äijä tulee ehdottaan että tarvinko taksia. Jees, pitäis päästä Georgetowniin saarelle. 40 ringgettiä ja hän vie, aika kallista, muuta pakko päästä sinne ja nukkumaan, sikaväsy, OK, mennään sitten. Sitten kesken matkan iski hälytyskello, mitä hittoa, äijä väitti että hän vie mut sinne taksilla, miten hitossa, ei ollut puhetta että minnekään lautalle oltaisiin menossa, varsinkin kun näin että ajettiin eri suuntaan kuin Ferry-kyltit osoitti. Voi shatana, nytkö sitten joudun ryöstetyksi, näitähän sattuu ympäri maailman, taksi vie pimeän aikana sut jonnekin, ja porukat odottaa ja sitten vaan kaara parkkiin ja jengi kimppuun.

Käyn läpi jo aikaisemmin hyväksi havaitun juonen, ja selitän että toivottavasti se hotelli Cathay huolii matkashekkejä, mulla kun ei käteistä eikä Visa-korttia ole ollenkaan, mitä nyt juuri se 40 ringgettia taskun pohjalla taksia varten. Käytin samaa juonta Mexico Cityssa, se kun on kuuluisa siitä että taksit ryöstää asiakkaita yöaikana, ja välillä pääsee hengestäänkin. Kun tietää suurin piirtein hinnan, niin tapaisin esittää että mulla oli muka just se oikea summa rahaa, ja muka tiedustelin, että hei amigo voitko viedä mut tällä rahalla hotelliin, ettei enempää ole, eikä Visaakaan satu olemaan. Tolla tavalla taksilta jää pointti pois ryöstää mut.
Muuta nou hätä, rehti reipas mies, vie mut hotelliin, ja auttaa kantamaan rinkankin. Kitoos! Cathay-hotelli on wanha siirtomaa-ajan rakennus, upea ulkoa ja aulakin komea. See sites: http://www.visitpenang.com/hotels/cathay/

http://mysite.freeserve.com/caingram_4/Malaysia/Penang_htm/penang_13.htm

Joo, vaikuttava piha ja aula. Mutta huone jonka saan, eli josta maksan, vaikuttaa.... hmm.. vähemmän vaikuttavalta. OK, mutta ei semmonen kuin odotan. Mutta torakoita en näe yhtäkään, muy bien! Sama se vaikka joku sirittäjä seinillä seilaiskin, univelkaa on ja nukahdan suht äkkiä. Herään puoli kahdelta ja nälkä! Naapurissa upea Jaipur Court, intialainen rafla, ja jään terassille ahtaamaan tulista juustopohjaista Kadai Paneeria. Sit sukellan kaupungin melskeeseen. Löydän heti seuraavalta kadulta upeita batiikkikuteita ja intialaisia kurtapaitoja. Rinkka täyttyy entisestäänkin.

Vastaan tulee Hainanilainen temppeli vuodelta 1866, valtavat lohikäärmepilarit, väriläiskä koko muuten värittömällä kadulla. Näyttää siltä että koko Penangin saari on täynnään mitä upeampia temppeleitä, moskeijoita ja pagodoita. Paljon on vielä opittavaa ja nähtävää ennen kuin palaan K-Pax -planeetalle raportoimaan!!

Nappaan taksin, ja neuvottelen hinnan kiinalaisen kanssa että vad kostar jos viet mut ensin Penangin Buddhist Assosationiin, sitten Käärmetemppeliin, ja lopuksi Malesian suurimpaan ja komeimpaan Kek Lok Sin buddhalaiseen temppeliin. Äijä on likinäköinen kuin mikä, ja jotenkin reppana. Höpöttää koko ajan kaikenlaista, ja itse asiassa hihittävine nauruineen aika hyvää seuraa omalla tavallaan. Puhuu hyvää englantia, ja kertoo koko ajan Penangin historiasta ja omista sukujuuristaan ja vanhemmistaan jotka muuttivat tänne Kiinasta 1940-luvulla. Risto Reipas!

Selvä! Ajamme ensin katseleen Penangin buddhalaisten temppeliä 1930-luvulta, mesta on Art Decoa, valkoista ja pastellivärejä ja lasikynttelikköjä täynnä koko koristeltu kakku. Siltä se näyttää, valkoselta koristellulta kakulta, hieno yhtäkaikki.

Matka jatkuu Snake temppeliin, buddhalainen niinikään, 1850 rakennettu käärmetemppeli on saanut nimensä siitä että siellä on puskat ja puut käärmeitä täynnä. Päivisin ne on rauhallisia ja vaan makailee kasoissaan, mutta iltaisin ne kuulemma luikertelee etsimään ruokaa, jota niille on tosin valmiiksi laitettu lattialle, kananmunat on niiden herkkua. Otatin itsestani kuvan, jossa kolme vihertävää käärmettä on niskassani ja käsissäni. Siinä tapitimme toisiamme.
Mutta aikapa loppui tältäkin iltaa. Mesta menee kiinni keskiyöllä ja minimekkomimmit aloittaa iltakävelynsä tällä syntisellä Lebuh Chulin kadulla, täällä kun on suosituimmat baarit ja sitä mukaa aika paljon turistejakin. Netissa ne ei surffaa, baareissa kylläkin. Minäpä se käyn heittämäs iltapalan ja meen nukkumaan. Huomenna aamulla klo 9 on bussimatka Kuala Lumpuriin ja siitä en halua myöhästyä. Ja jatkan sitten KL:ssa loputkin Penangin tapahtumat sun muut sössöttämiset. Nukkukaa hyvin, tarvitsette voimia, onhan teillä siellä työntäyteinen maanantai edessä. I am so sorry, munkin pitää nousta, tosin ehkä eri fiiliksellä?
Hyvää yötä ja huomenta, kuten Suomen huonoin bändi laulaa, sammutan valot.... Mika
……………………………………………………

28.10.2002

Jees... seuraavaksi:
KOKKOLA
Vaihdoin junaa Seinäjoella ja matkani jatkui kohti pohjolan tarunomaista Kokkolan kaupunkia, kuin Suomen Shangra-La, eteläpohjanmaan Eeden, etelän miesten El Dorado. Istuin ravintolavaunussa jo täydessä seilissä kun viereeni tuli joku kaksisataakaksikiloinen Kassu Koivuporras Kittilästä ja aloimme vaihtamaan kiiltokuvia ja Pokemon-kortteja kun yhtäkkiä hän pyysi minua tanssimaan.......
Eikun....


GEORGETOWN, Penang

Matkani likinäköisen taksikuskinin kanssa jatkui kohti Kek Lok Sin buddhalaistemppelia, Malesian suurin, ja on rakennettu kukkulan rinteille. Rakennustyöt aloitettiin 1890 ja koko touhu kesti yli 20 vuotta pistää lääni pysty. Poijat oli siinä jo kyselleet että eikö JEOlta sais elementtipakettina saman plaanin mutta päämunkki oli riidois JEOn pääluottamusmiehen kanssa, joten homma jäi siihen. Tosin isommat poijat jälkikäteen vielä juttelivat perjantaipöllyissä iltapäivän lakisääteisillä että "olis sitä ny voinu tämän kerran..."

Alue on suuri kuin berggeles, täynnä patsaita, suihkulähteitä ja suuria kultaisia Buddhapatsaita. Monta temppeliä oon ehtinyt nähdä reissujeni aikana mutta on kärkikastia komeudessaan ja koossaan, värejä on enemmän kuin Tikkurila ehtii keksiä. Ziigatkaapas tämä saitti, siinä on panoraama-juttu, jonka saa pyörimään kun hiirellä säätää kuvan alla olevaan jutskaa:
http://www.pulaupinang.com/panorama/pankekloksi.shtml

Kuvassa näkyvä torni on 30metriä korkea, ja disainattu burmalaiseen, kiinalaiseen ja thaimaalaiseen tyyliin. Yhdessä isossa salissa on 10000 Buddhapatsasta, yes, ten thousand!! Toinen hemmetin hyvä saitti, jossa klikkaamalla kuvia saa ne suuremmaksi, tietty:
http://buten.net/max/My2001/penang/index_penang.html

Samalla siinä ompi muitakin kohteita kuvattu joissa kävin, kuten Penang Hillin köysiratahissi. Ja vielä lisää, niille jotka kuvia jaksaa katella:
http://nilesh.dosooye.com/travels/asiatrip/malaysiagal/

Satuin paikalle juuri iltajollotuksen aikana, munkit moilottivat kaiuttimien kautta erikoista puolimonotonista lauluntapaista loitsua niin että alue raikas. Otin kengät pois (kaikki temppelit on kenkävapaata aluetta), ja istuin hetkeksi seuraamaan seremoniaa. Rukoilijat eli siviilit heiluivat suitsukkeiden kanssa ja antoivat, hedelmä-, raha- ja muita lahjoja Buddhien jalkojen juuriin ja supisivat jotain rukouksia.

Upea mesta! Nämä eivät kyllä tosin myyntityötä unohda tehdä, joka paikas temppelialueella oli jos jonkinmoista myyntikojua, rahaa tietty tarvitaan pitämään tämä paikka kunnossa ja kuosissa, jo pelkästään maaleihin menee melkoinen summa. Yritin ottaa salavalokuvaa Snickers-patukkaa syövästä munkista, mutta äijä paha (tai hyvä) äkkäs mut kameroineen, ja en sitten kehdannut kuvailla sänkipäätä oranssissa kaavussaan. Nooh...

Ilta lykkää pukkaa päälle, ja hyppään takas em likinäköisen kinetsun taksiin. Koko matkan hotelliin äijä nauraa höpöttää ja puhua pulputtaa. Kyselen kaikenlaista ja mies kertoo minkä ehtii rönsyilevästä puhetyylistään. Mukava äijä, saa hyvälle tuulelle.

Suihkun kautta 500-800 metrin päähän Lebuh Chulia-kadulle syömään malesialaista keittoa ja... pizzaa pitkästä aikaa!, kolme pitkää (0,66ml) Tigeria ja 700-900 metriä takas hotelliin.
Minkä ilta vei sen aamu toi. Tai jotain sinnepäin, who knows. Painelen Cheong Fatt Tzen museoituun mansioniin hotellia vastapäätä. Talo on ollut rikastakin rikkaamman Cheongin omistama suuri asunto, tai pikemminkin yksi niistä. Talo valmistui 1870 ja pitää sisällään 38 huonetta. Talo on tarkkaan rakennettu Feng Shuin oppien mukaan, esim ovi ei ole kadun kanssa suorassa linjassa jottei pahat henget osaa sisään, ja joka paikassa on onnea ja vaurautta takaavia tekstejä ja symboleja. Upean siniset seinät!

Oppaana on kaunis kiinatar, puhuu loistavaa englantia, ja on kertakaikkiaan fantastinen opas, koko kierros kestää hiukan yli 2 tuntia, mutta nainen saa sen tuntemaan vajaalta tunnilta. Hän kertoo huumorilla sävytettynä Cheongin elämänkerran, paljon asiaa ja kertoo myös Fen Shuista ja Jingista ja Jangista. Mukana porukassa on kiinankiinalaisia jotka lisähöystävät juttua omilla kommenteillaan.

Osa upeista huoneista on vuokrattavissa, eli kämppiin saa majoittua, mutta hinnasta en muista muuta kuin että halpaa ei ole.

Paikka on päässyt leffaankin, "Indokiina"-nimiseen leffaan, jossa pääroolissa ikikaunis Catherine Deneuve... Hooh, Catherine, jos olisin nuorempi niin.... ikäeromme olisi vieläkin suurempi.
Kierroksen lopuksi saa jättää nimensä vieraskirjaan ,ja kaikki jotka sen tekevät saavat postissa myöhemmin kortin. Vilkaiskaapa mestan kotisivuja, ja yhtä toista saittia myös:
http://www.cheongfatttzemansion.com/

http://www.penang-hotels.com/cheongfatttze/index.htm

Taksi alle, kuskina kinetsu, ja taksis keikkuu taustapeilis ja kojelaudan päällä rivi lihavia Buddha-ukkeleita, samaan tapaan kuin Laihian kirkonkyläs wanhoissa Toyota Corolloissa karvanoppia, Wunderbaumeja sun muita linnunkiikkuja. Ei muuta kuin poppikone päälle, luu pihalle sivulasista, teko-RayBanit nokalle ja teinityttöjä takapenkille narraamaan sata kertaa kuunneltu suhiseva Modern Talking soimaan vouaavaan mankkaan. Uujeah!!

Nokka kohti Wat Chayamangkalaramin temppeliä, sievä pikku nimi. Paikka näyttää jotenkin Disneymaiselta värien ja muotojen takia. Sisällä 33metrinen makaava Buddha, josta ei saa ottaa valokuvia. Mutta kas kummaa, paikalle tulee kuvaaja "talon" puolesta ja maksan korvauksen, ja hän nappaa musta kuvan, jonka lupaa toimittaa illalla mun hotelliin, (minkä tekikin). Kiertelen Buddhan ympäri, ja takaseinässä, sekä Buddhan alla olevassa suuressa huoneessa, on satoja ellei tuhansia, seinissä olevissa lasiovisissa pikku "kaapeissa" kököttäviä posliiniuurnia. Lasiovissa on vainajan kuva, ja syntymä- sekä kuolinpäivä. Tänne saapi varmaan oman hautapaikan jos jotain maksaa. Huonoja kuvia mestasta loytyy:
http://www.cuti.com.my/Sub/Penang/guide_watchaya.htm

http://members.tripod.com/~chewks/pagoda1.jpg

Kadun toisella puolella on toinen nimihirviöity temppeli eli Dhammikarama Burmese Buddhist Temple. Täälläpä Buddha jaksaa seisoa vaikka on ollut tolpillaan jo vuodesta 1805! Kova jätkä.
http://members.tripod.com/~chewks/nandy.jpg

http://www.angelfire.com/wa2/cedarbough/malaysiabuddha.html

Baana jatkuu. Ajamme wanhan ukkelin kanssa kohti villiä länttä määrätietoisina ja itsevarmoina tehtävästämme: Meidän on päästävä Penang Hillin kukkulalle ennen pimeää, muutoin sinne emme pääse kun vaijerijuna ei enää sinne kulje. Emme kuitenkaan ole huolissamme, vaan etenemme nopeasti, mutta varmasti kohti tuota ylvästä kukkulaa. Emme puhu mitään, meidän ei tarvitse jauhaa paskaa, tärkeämpää on tehtävämme. Suorituksemme on tyylipuhdasta, kuten aina. Me olemme tiimi. Emme vain tiedä sitä. Kukaan ei tiedä sitä.

Pääsemme ovelan kätevästi em mestan alaportille, ja kuin yhteisestä merkistä katsahdamme rahatukkua kädessäni: on maksun aika. Payback time, kun kuski antaa rahasta takaisin. Hyvästejä ei ole, eikä niitä jätetä. Me molemmat tiedämme etten palaa takaisin kaupunkiin samalla taksilla. Poistun ovesta ulos, tietenkin, ja ynisen thank youn tapaisen puolilyhyen lauseen kuin merkiksi että minä selviän, aina. Silmäni kostuvat, otsaltani valuvista hikipisaroista. Kuski vastaa jotain mutta olen jo matkalla. Taksin poistuessa paikalta, katson vielä auton perävaloja, ne ovat molemmat ehjät.

Ja lippuluukulle sitten, vtunmoinen jono, ei auta. Lopulta pääsen kyytiin, ja juna on hidas kuin junan vessa, sen hiljaa liikkuessa. Joudumme vaihtamaan puolivälissä vaunua, jos ylös asti haluaa. Lopulta olen perillä 830 metrin korkeudessa, ja näköalat kaupungille ja merelle on upeet!

Kukkulan huipulla on hindutemppeli ja koruton moskeijakin, kuten aina kun niissä ei kuvia saa olla. Moskeijan muezzini köhii joka välissä kun laulaa jollottaa pesässään. Yritystä ei lasketa eikun yrittänyttä ei laiteta. Hindutemppeli on, kuten aina, kaunis väriloistossaan ja jumalkuvineen, norsunnäköistä viisauden jumalaa Ganeshaa täällä ainakin palvotaan.
Viisikko huivipäisiä muslimityttöjä tulee vastaan ja kysyy ottaisinko heidän kameroillaan heistä ryhmäkuvan, tietty babet, ja otan kaupan päälle omallanikin kuvan, tulee hyvä kuva muistoksi!
Kukkulalla on myös lintutarhantapainen alue, suurissa häkeissa värikkäitä papukaijoja ja hornbilleja, nimeä suomeksi en tiedä, julmettu nokka niillä on, about 30 centtiä! (0,3 euroa?)
http://www.animalsoftherainforest.com/rhinohornbill.htm

Mutta koska ilta alkaa tulla, ja kun ostin vain menolipun, on pakko alkaa köpöttelemään alas kukkulalta "takakautta" tietä pitkin, matka on reippaat 5km, ja hemmetinmoista pudotusta suurimmaksi osaksi. Tätä kun hölkkäis ylöspäin niin tietäis kuntoilleensa. Aika autio tie on ja yhtä viidakkoa molemmin puolin, kummallisia lintujen kirkaisuja kuuluu hela tiden. Sattumalta näen tien laidassa suurehkoja lihansyöjäkasveja, muoto on kuin... hmmm... junan vessan pytyllä, kansi loksahtaa kiinni kun ötökkä erehtyy kukan sisälle ryypylle menemään.

Äkkiä rätinää ja rytinää, lauma isoja apinoita pomppii oksistossa mun yläpuolella, onneksi eivät käy kimppuun, noiden puremat on vaarallisia. Mutta ne vaan tyytyvät kattelemaan ja kummastelemaan pientä kulkijaa.

Lopulta pääsen alas asti, tovi meni tossutellessa. Alhaalla on suuri puisto, ihmisiä pilvin pimein, ja apinoita myös jotka "ryöstävät' roskiksia, näppärästi ne aukovat jätskipaperit ja nuolevat jämät. Yhdelläon koko pää milkshakepurkis, sääli ettei oo McDonaldsin logo purkin kyljes, ottaisin kuvan ja liittäisin tekstin että tämännäköiseksi tuut kun Mäkkärin tuotteita käytät. Muuten ovat häntäheikit aika inhimillisen oloisia, kun katsovat päin niin ovat jotenkin älyllisen oloisia, tarkka katse silmissä. Emme kai ole pitkälle heistä päässeet, vain kännykät puuttuu.
Koti-ikävä iski eli hyppään bussiin ja maksan peräti yhden ringgetin. Jään pois paikallisen halpahallin kohdalla, kaikki tuotteet maksaa 2RM, eli 3,3FIM! Kaupas onkin vaikka mitä ja ostinkin astioita himaan, hitto, kiinalaista posliinia ja 2RM zipale, kuka ahtaa nää rinkkaan?

Hulluilta Päiviltä äkkiä pois, ja Lonely Planetin suosittelemaan inkkariruokalaan eli intialaiseen ravintolaan. Paikan omistaja on vaihtunut englantilaiseksi, ja kyllähan aito puhdas brittienglanti onkin kaunista kuunnella. Melinda-niminen tarjoilijanainen tulee istumaan samaan pöytään ja juttu lentää maailman menosta ja Moskovan teatterin tapauksesta, vaarallista toi teatterissa käynti.

Tää katu on kyl aikamoinen ravintolakatu, baareja ja ruokaloita vieri vieressä ja turisteja tuntuu riittävänkin, ketkä enemmän ketkä vähemmän oluthöyryissä, huumeita täällä ei kauheasti liiku, 15g satsista paukkuu automaattisesti kuolemantuomio, ja vähemmästikin määrästä saa kivasti kakkua. Tääl on kyllä toinen meno ja show kuin Kota Bharussa! Käyn vielä juomas yhden ja nakkaamas leivän naamaan naapurin suurella terassilla, DJ soittaa Beatlesia ja beetlet biisissään lupaavat, vannovat ja vakuuttavat että She loves you. Beatles elää!!


Kiva taas vaan istua ja ihmetella kun paikalliset hääräävät katukärryjensä kanssa arkiaskareissaan, myyvät ruokaa, mehua, mitä milloinkin. Istua vaan ja suunnitella taas seuraavan päivän reissua, musta ei olis yhdessä paikassa viikkoa kahta makaamaan.
Mutta hotelli kutsuu, rinkka pitäis saada jotenkin kasattua, aamulla klo 9 lähtö Kuala Lumpuriin, ja kello on jo sata. Jään kuitenkin pitkälle jutustelulle hotellin aulan wanhalle äijäporukalle, jutellaan pitkään Suomesta ja Malesiasta sun muusta mukavasta.
Harmi että aika alkaa reissussa lopahdella, Penangissa olis ollut vielä paljon nähtävää, mukava paikka, ei ihme että turistit tänne tulevat. Ja täältä pääsee tai tänne pääsee aika nopeasti Langkawilta veneellä tai lentokoneellakin, tiedoksi vaan niille jotka Langkawille matkaa suunnittelevat, tänne kannattaa tulla pariksi päiväksi jos rannan turistilaumat rupeavat rasittamaan.

Mutta nyt loppuu naputus täältä KL:n nettimestasta, vaikka tääonkin 24 tuntia auki. Tais tulla taas tuutin täydeltä tynkää tylyä? Suuri sänky kutsuu Chinatownissa, ja huomenna painelen katsomaan vuoren sisällä olevan luolan hindutemppelia. Siitäpä lisää seuraavaksi.
Hyvää yötä, tai huomenta. Älkää tehkö mitään mitä minä en tekisi.... Mika
……………………………………………………

29.10.2002
Viestiä pukkaa. Jos ei jaksa kahlata läpi, niin käyttäkää kätevää pikalukunäppäintä (delete) niin sillä selviätte nopeasti hommasta!

KUALA LUMPUR


1,5 miljoonan asukkaan pääkaupunki ompi tämä, yllättävän pieni väkiluvultaan, ainakin miun mielest! Plus laittomasti maassa asuvat indonesialaiset ja thaimaalaiset tietty lisää väestlö väkisin.
Lähdin aamulla tilavalla pikkubussilla (joukkoliikenne toimii tässä maassa!) Georgetownista puoli kymmenen nurkilla ja oltiin perillä puoli neljältä pääbussiasemalta. Olin ziigannut jo matkan aikana hotellin, ja päätin mennä Chinatowniin. Rinkka ja reppu raahaukseen, ja onneksi ei ollut 600 - 700 metriä pitempi matka, tämä helle hiostuttaa tämmösen tavarakasan alla. China Town Innissa oli tilaa, hotellia oli tosin hankala löytää kun koko Chinatownille ei riitä kadun vierustat myyntikojuilla vaan oli täyttäneet kadutkin kojuilla. Etsi siinä nyt sitten pientä porttikongia. En huomannu kytätä yläilmoille, näillähän oli jopa suuri neonmainos hotskustaan!
Sain kämpän, ja huone iso ja siisti. Isoista ikkunoista avautuu koko tohiseva tori. Ja suihkusta tuli kuumaa vettä! Tosin "kylmä" vesi ei tarkoita sitä kylmää vettä mikä suomalaisista raanoista tulee, lämmintä se on täällä siitä putkesta. Mutta mukavaa silti polttaa piintynyt shit pois höyryllä.

Suihkun jälkeen käppäilen kojujen välissä, kelloa yrittävät kaupata vaikka ranteessa jo on yksi, mut onhan toinen ranne vapaa. Sain vinkkejä respan flikoilta mistä saisin banaanilehden näköisiä lautasia, ja Little Indian kortteleista löydänkin sopivan satsin, lisää tilkettä rinkkaan. Respan tyttäret oli aika innokkaita juttelemaan, kyselivat kaikenlaista Suomesta, mm joko Karjala on palautettu, onko Lappeenrannas tosiaan yhtä paljon asukkaita kuin Vaasassa, pelkäävätkö suomalaiset pudottaa saippuan suihkussa ruotsalaisvieraiden läsnäollessa, vieläkö Irma Rewell jaksaa touhuta oopperassa, saako naapurin tontille rakentaa (nimim. paalutinko turhaan?), onko Pohjois-Karjala -projekti jo päättynyt, sekä vieläkö stadin savolaiset yrittää olla stadilaisempia kuin stadilaiset. Kaupan päälle tosiaan vielä kysyivät vakavissaan että onko mulla japanilaista verta kun mun nimi on Mika, sehän kun on Japseissa tytön etunimi. Tirskuin poninhäntääni hivellen ja ujosti varpaita katsellen "ettei oo, ei, minoon Laihialta.", ja kaivoin vaaleanpunaisen housuhameeni taskusta kivan kukallisen teinikalenterin ja kirjasin tämänkin tapahtuman ylös Leonardo di Caprion kuvan viereen. Hii!

Bergele, kävellessäni Little Indiasta etiäpäin alkoi sataa sekunnissa shatanasti vettä, äkkiä takas kauppaan ja ostin sateenvarjon. Vettä tuli 20 minsaa, ja loppui kuin seinään, muutama minuutti, ja aurinko taas helotti ja eipä aikaakaan kun kadut oli taas kuivat. Soon äkäästä täälä tua verentulo!

Kävelin lisäostoksille Golden Triangelin alueelle, täällä on hitosti suuria kauppakeskuksia, ravintoloita etc. Jotenkin löysin itseni Tower Recordsin kassajonosta käsissani nippu CD-levyja. Kostoksi ajattelin mennä syömään kunnon paikkaan ja päädyin pohjois-intialaiseen Moghul Houseen ja taas kerran sanon: intialaista ruokaa ei hakkaa mikään, ei edes Saarioisten pakasteperhepizzat, tai mitä tönkköjä ne nyt onkaan, kerää koko sarja. Paikka näytti uudelta ja viileesti (coolisti, hey babes) sisustettu.

Sarjassamme huomioita: tässä maassa on hitosti kännyköitä, joka jermulla luuri kouras koko ajan, etikettiä ei kyllä ole ehtinyt muodostua, aina kun jollakin soi puhelin, sen annetaan soida piiiitkään että kaikki varmasti huomaavat et sillä on kännykkä. Samoin tekstiviestiääneksi on valittu se pitempi piipitys jotta taas kerran kaikki kuulevat että kännykkänihan se uikuttaa, vahingossakaan piipitystä ei katkaista ennen kuin se on loppuun vinkunut. Kota Bharussa museon portsari pisti heti soittoäänet vinkumaan kun tulin sisään ja vaihteli niitä lipun zekkauksen yhteydessä että huomaisin coolin cännykkämiehen, onneksi oli sentään Nokia. Nokian puhelimet onkin suosittuja, ja mitä oon jutellut niin kaikki niitä kehuvat että tietysti Nokia. Vaikka sen omistavat aika pitkälti amerikkalaiset eläkevakuutusyhtiöt nykyisin, vai mitä Miku, äijä on jenkkifirmas töis.

Pimee tuli, ja hiivin himaa kohti maha pullollaan, en kyl jaksa loppuun asti, ja jäänkin taksistandille seisomaan. Juttelen siinä yhden Singaporesta tänne muuttaneen miehen kaa ja sillä on suurin piirtein sama matka, joten pääsen sen kyydis ja eikä äijä huoli hintaakaan. Mies tekee maakauppoja täällä, kuulemma tuottoisaa bisnestä. Jään pois Chinatownin nurkilla, pimeät kujat, tummat kadut tulee vastaan, yökävely tekee hyvää räjähtäneiden neonvalojen seassa, miljöö on kuin jostain leffasta. Kiskaisen kämpässäni tölkin Cokista, sain sixpackin kolaa ja nipun varjostimia autonikkunoihin (höh) levyjen oston yhteydessä. Unta balloon!

Aamulla herään (tori)kadun kuhinaan, pikainen omeletti ja taksi alle. Matkalla Batu Cavesiin, eli luolastoon 16 km päähän citystä, juttelen kuskin kanssa ja mies kehuu maansa pääministeriä miten hyvä mies se on, muutamas vuodes rakennuttanut yli kymmenen yliopistoa, pyrkinyt pitämään maan rauhan tilassa, ja poistanut jännityksiä maleesien, kiinalaisten ja intialaisten välillä, täällä kun ei asu pelkästään maleeseja. Ajaa maltillista uskon asiaa so. ääri-islam on pahasta, tässä maassa ei etniset, sun muut ääriryhmät hillu. Hyvä äijä!

Mutta Batu luolista.Vaikuttava luola vuoren sisällä, josta on tehty hindujen temppeli. Luolan korkeus on noin sata metriä, eli ei mikään pikkurako vuoren nurkalla. 272 porrasta ja pääset sisään luolaan. Täällä hindut pitävät "koukkuja nahkaan"-bileitä kuten alla olevasta linkistä näkee.
http://home.planet.nl/~b.van.wijnen/batucaves.htm

http://www.mit.jyu.fi/~tt/photo/seasia1997/batu.html

http://www.asiatour.com/malaysia/e-08sela/em-sel23.htm

Apinoita siellä vilisi ja tonkivat nurkkia joska sapuskaa löytyis. Päätin vaihtaa zoomin kameraan, ja kun kyykyin ja avasin reppua ottaakseni putken esiin, yksi apinoista ryntäsi kohti kun luuli että kaivan jotain nannaa sille. Huusin eteläpohojammaaksi notta mee helevethin ja apina tiesi murteestani että tosisnansa ollahan ja loi pakin päälle.

Kiva vuori, pitäiskö ostaa bilepaikaksi. Mutten mä tästä täyttä hintaa maksa ku se on ontto. Täysin selvää on se täysijärkiselle.

Ja taksi alle taas, nyt matkan päänä Petronas Towers, eli Twin Towers, maailman korkein rakennus, ja vieläpä kaksi vierekkäin. Tosin siitä on ollut kiistaa että onko korkein, koska jotkut sanovat että se pitää mitata siihen korkeuteen missä toimisto-, asumis- tai muu ihmisenmentävän tilan korkeus on. Jos mittaa maasta tornin kärkeen kylmästi, tämä on maailman korkein: 452 metriä!
Klikkaa alla olevan linkin kuvaa:
http://www.greatbuildings.com/buildings/Petronas_Towers.html

http://www.greatbuildings.com/cgi-bin/gbi.cgi/Petronas_Towers.html/cid_petronas_1-Bocaling.gbi

http://www.klcc.com.my/Showcase/PTT/ps_ptt_overview.htm

Tuplatornia yhdistää 42 kerroksen kohdalla lasiseinäinen silta, jonne pääsee turistitkin tutustumaan. Tosin ei tosta vaan, lippuja, ilmaisia sellaisia, saa rajoitetun määrän ja ne pitää hakea etukäteen. Tämä kaikki New Yorkin WTC:n tapahtumien takia. Lipussa on kellonaika koska pitää olla paikalla. Tahtoo sanoa että 30 min ennemmin täytyy olla paikalla, koska turvatarkastus vie aikaa, metallinpaljastimet ja röntgenit laukuille.

Well, olin ajoissa ja pääsin pikahissillä sillalle. Opas kysyi hississä että onko porukassa korkean paikan kammoisia, näkymä kun saattaa olla liikaa semmosille, lasiseinä kun on käytävän koko matkan, lasia alhaalta ylös asti, ja keskellä siltaa on vielä tehty uloke, joka lisää tuntumaa että tyhjän päällä ollaan. Vaikuttavat näkymät.

Ja sitten nippelitietoa torneista: kerroksien määrä 88, lasisillan korkeus 170 metriä maanpinnasta, tornien lasiseinien pinta-ala 77000 m2, yhden tornin paino 300 miljoonaa kiloa, yhden tornin pinta-ala liki 214 tuhatta neliömetriä. Ja lopuksi totean että on varmaan v-mainen homma olla talkkarina tässä puljussa, ovia on 1800 kpl, miettikää mikä nippu äijän vyössä roikkuu, saatikka sitten kun raahaat kakstoista gallonaa öljyä kun rupeet saranoita rasvaamaan. Kesälomathan siinä palaa.

Hissillä takas alas katteleen kirjakauppoja, kirjafriikki kun oon, ja jääpi muutama opus Malesiasta ja kiinan kielestä kainaloon. Joku jo miettii että mihin se noi tavarat tunkee kun se on koko matkan urputtanut rinkan tilan puutetta. Samaa mietin minä. Kai mä jotain keksin.
Löydän itseni syömästä ja iltatolueenin, eikun -oluen aikahan nyt jo onkin! Syön kanalla ja perunalla täytettyä mustekalaa, yleensä mustis uppoaa muhun hyvinkin mutta tässä satsissa on 4 isoa nyrkinkokoista mustekalaa, jotka on tungettu täyteen em sössöjä ja kunnon lonkerotkin sillä on, niin sitkeät on sääret etten saa purtua poikki, hyi olkoon, olkoon syömättä kintut.

Kaupan kautta: haen pari Tiger-tölkkiä että saan kieleni kulkemaan, sanani soljumaan, virkkeeni virtaamaan tässä nettipaikassa, (auki 24h!), ja löydän tölkkiviidakosta kaikenlaista erikoista mehua esim "special herbs for married ladies", mitähän sinne on tungettu?
Tämmöstä tänään, huomenna on viimeinen päivä ulkomailla, keskiyöllä alkaa paluu pakkaseen, sohjoiseen Suomeen. Vai jokos peite luminen on jo poistunut? Toivottavasti, mulla on auto Vantaalla ja vanteilla kesäiset renkaat.

Noh, ehkäpä skriivaan huomisen törmäilyt vielä. Koko päivä on aikaa katsastaa KooÄllää... siihen asti Selamat Tinggal..... Mika
…………………………………………………..

31.10.2002
Viimeiset turhat turinat KL:sta....

Meni se keskiviikkokin äkäisesti, painelin aamiaisella kiinalaisen kauppiaan pystyssä pitämään katukeittiöön ja pistelin riisiä munalla naamariin, potkua päivään. Jämähdin sen jälkeen tunniksi tutkimaan kiihkeää katukaupustelua, tekee tiukkaa sekaan mahtua kun joka neliö kaduista ja jalkakäytävistä on käytetty hyväksi, tunnelmaa katossa, pressusellaisessa. Vähän tein syntiä kun ostin 15 piraattiCD:ta `a 7,5FIM kipale. Mutta lohdutan itseäni etten olisi näitä levyjä ostanut koskaan Suomesta, vaikka olisin saanut originaalit 40-50 FIMmiin. Roisto mikä roisto, Isolla kirjaimilla.

Well, lähdin sompailemaan jumalattoman isoon Lake Gardenin puistoon, kun on kuuma päivä taas kerran, virkistää tassutella lammikoiden ja puiden seassa pällistellen lintuja ja kukkaistutuksia. Ohimennen poikkean Islamilaisen Taiteen Museoon, ja sen jälkeen Kansallismuseoon, molemmat hiukan pettymyksiä. Olisin kyl odottanut enemmän.

Kansallisessa oli kyllä toisaalta upea täytetty krokotiili, pituutta kepeät 5,6 metriä! Tajuton toukka! "Vyötärökin" paksu ku mikä, rankka raato! Mestasta löytyy myös täytettyjä kissankokoisia hedelmälepakkoja, aika vonkaleita. Ja sitten äkkään kuvan siitä konttaavasta kalasta jonka näin Melakan mudassa, ja senhän nimi onkin "mudskipper", netistapä löytyi kiva kuvakin:
http://members.ozemail.com.au/~thebobo/mud.htm

Palatessani hotellia päin törmään kiinalaiseen teepuotiin, ja ostan purkillisen kunnon teetä ja löysinpä täsmälleen samanlaiset korvattomat kupit, mitkä ostin HongKongista, ja joista puolet meni rikki kotiin päästessäni, täältäpä uudet himaan.

Ramppaamisen jälkeen maistuu kinetsupaikassa haineväkeitto ja tulinen beef with rice. Ja saan näytteen uudenlaisesta tavasta juoda kiinalaista Heong Pine -teetä: Nainen tuo ämpärin täynnä kuumaa vettä, ja siellä pohjalla kaksi teekuppia, ne nostetaan pöydälle bambupihdeillä ja molempiin kaadetaan kannusta teetä. Takuulla kuumaa! Ja hyvää...

Sit kutsuu jo LTR-juna, eli korkealla kiskoilla kulkeva juna, painelen keskusasemalle, sieltä lippu lentokentälle. Lentokenttä on 75km päässä keskustasta, ja juna lentää sinne 28minuutissa, eli yli 150km tunnissa. Puhdas hieno juna. Junan TV:ssa mainostetaan Cuti-cuti Malaysia, joka tarkoittaa lomaa Malesiassa, LOMA tää on ollutkin! Muuten, kun junan TV liikkuu, onko se silloin matka-TV?

Kentältä ostin litran pullon Irish Creamia eräälle henkilölle, joka olen minä. Sen juo eräs henkilö, joka olen minä.
Mutta tämä täältä. Uusi reissu on jo selvillä: Kamputsea, ja siellä Phnom Penh ja valtava muinainen Angkor Wat. Matkan teen ennen Suomen lumien sulamista, pakkanen ei mua paljon lämmitä, eh? Kaipaan hellettä, KL:ssakin oli keskiyöllä 26 astetta, nou vilu.

Jo riittää höpinät, kiitos ja näkemiin....
Hei ny.

1 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Heippa...istun taalla Kuala Lumpurissa ja tujotan ikkunastani noita hehkutettuja torneja..oon koittanu selvittaa kuinka korketa ne oikestaan ovat ja kavin pari vuotta sitten siina pihallakin kyselemassa, mutta sun blogistas loyty tieto joten kiitos :)
Terveisin : Maija

12:13  

Post a Comment

<< Home