Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

PARAGUAY!


Ciudad del Esteen city alkaa saman tien raja-aseman takaa ja pitkä katu on täynnä kauppoja ja kojuja. Brassit tulee tänne ostoksille, kaikkea on ja halvempaa kuin omassa maassaan.
Nappaan taksin pääbussiasemalle ja ihmettelen bisnestä, keskustan joka pikkukatukin on tukossa ihmisistä ja puljuja notkuu joka nurkka.


Asialla on toinenkin puoli; paikalla on kunnia olla yksi etelä-Amerikan korruptoituneimmista kaupungeista. Sekä kermana päällä se on salakuljettajien ja rahanpesun mekka.


Bussi pääkaupunkiin Asuncioniin lähtee sopivasti kolmen vartin päästä. Kestää 5 tuntia, bussikin on ok.


Sudenpentujen Käsikirja kertoo että maa elää maanviljelystä ja vain puolet väestöstä asuu kaupungeissa.


Sekin mainitaan että Paraguaylla ja Suomella on valtavasti yhteistä. Molemmissa runsaat 5 ja puoli miljoonaa asukasta sekä kaksikielinen maa, Paraguayssa toki espanja ja guarani.
Muuta yhteistä ei mailla sitten olekaan.


Tuntuu tutulta matkustaa, alavaa vihreää lakeutta, aivan kuin Seinäjoelle menis Laihialta! No sinne päin...
In eni keis suuria alavia peltoja jotka lainehtivat tuulessa niin että heikkopäisempi olis tullu merisairaaksi.


ASUNCION

Sopivaan aikaan perillä, on vielä valoisaakin parisen tuntia.
Kuulemma 1,2 miljoonaa asukasta että ei
mikään kyläpahanen hyvänen aika.


Aseman ohi päryyttää mopolla vanhahko naisimmeinen jolla paras rekkari aikoihin:
007 BAD
Harmi kun ehtiny napata kameraa!


Taksi alle asemalta ja vasemmalle kohti Plaza Hotelia.


Kuski ei puhu kuin espanjaa mutta höpöttelimme silti. Kiinnostui Suomesta, kyseli jotain sodasta Neuvostoliiton kanssa, olin ymmärtävinäni että veikö venakot voiton. No ei.
Kerroin että Suomessa on -25 astetta ja äijä sanoi että käsittämätöntä.


Ajo kesti ja kesti ja tuli mieleen että ajeluttaako suhari mua pitkän kautta jotta kierroslukumittariin tulis tuhdimpi tili.
Muina päivinä kun kävin asemalla busseilla huomasin että kyllä se vuan kaukana onkin, 35 minsaa bussillakin.


Hotelli on bueno, tyttö tarjoaa herralle huonetta 115000 guaranilla eli 22 USD. Mietin että pitäiskö käydä vielä toisessakin paikassa ja tyttö sanoo että eikun 20 USD.
Päätän olla miettivän näköinen vielä vähän aikaa ja tyttö tarjoaa tupaa 18 USDlla.
Sold! Jään tänne.
Toimiskohan Suomessakin jos mietiskelis Radissonin tiskillä. Tuskin.
Kämppä on iso ja ilmastoitu, jääkaappi täynnä juomaa ja suuri kylppäri, kyl kelppaa!


Kaupunki on laajalla alueella, talot matalia. Aika resuisessa kunnossa tää on lukuunottamatta hienostotaloaluetta. Keskustan ostoskadutkin on jotenkin rappia ja maalia vailla.
Kadut on toki päällystetty mutta haukottelevat siellä täällä. Kaikki on vähän niinku sinnepäin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275257%2Ejpg

Puistoja onneksi on useita. Ja kylläpä katujen vieressä kasvaa komeesti limoviikunoita ja palmuja.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275252%2Ejpg

Päätän viettää täällä viikonlopun vaikkei city nyt niin miellytäkään näin äkkiä. Huilataan!


Näiden kahden maan perusteella tatuointijuttu on täälläkin kova sana. Miehillä oli varsinkin Brasseis isoja törkeitä (makuasia)pantteri- sun muita mucho macho tatuointeja.
Naisilla niskassa tai korvan takana pieniä sieviä kukkia tai perhosia.

Onkohan nää inkkarit muuten pidätetty?

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275261%2Ejpg

Hauskannäköistä kun joka paikassa imetään alpakkapillin läpi matea, eli paikallista teetä jossa yrttejä, joko alpakka- tai lehmänsarvikupista. Pillin alapää on litteä ja rei'itetty jottei yrtit tule suuhun asti.
Vesi kaadetaan kuppiin koristetulla nahalla päällystetystä parin litran säiliöstä jossa vesi pysyy halutun lämpöisenä.
Bussikuskikin lataa joka toisessa risteyksessä lisää vettä mukiin ja imuuttaa.


Ja näitä tonkkia ihmiset kuljettelevat pitkin päivää mukanaan. No saahan juomaa kun juotuttaa ja pysyy jano poissa. Tuntuu että ite en jaksais moista mollukkaa kantaa käsissäni koko ajan.


Ruoasta sen verran että kinkkua ja pekonia nämä tunkee joka jumalan paikkaan, lasagneenkin. Ja Burger Kingin hampurilaisessakin oli kuivia oksettavia pekoninpaloja. Hyj satana.


Muuten sapuskat maistuu, kävin taas mänttäämässä muotooni comida por kilossa kaikkea mahdollista mitä pöydistä löytyi. Siellä sitä sikalihalasagneakin oli, paksuja siivuja väleissä.


Sepulturalla eli hautausmaalla on vierivieressä pieniä kämppiä, kuin siirtolapuutarhoja mutta tuhkatiheämmässä. No, kyllähän näistä puutarhoista siirrytään ajasta toiseen, ikuiseen kesäaikaan. Kelloja ei siellä siirretä.
Sukuhautoja ovat siis. Ihmettelen miksi niissä on ovissa lukko? Sinne kun on pantu niin siellä pysyköön?


Poliiseja täällä on joka nurkalla ja niillä on aina ase vyöllä tai haulikko kädessä.
Ja hyvännäköisiä naispoliiseja. Tekis melkein mieli tehdä rikoksen...


Tieto lisää joskus tuskaa. Kaupungissa liehuu isoja banderolleja joissa varoitetaan dengue-kuumeesta.
Lonely Planet kertoo että ongelma on todellinen, yhdeksässä vuodessa tartuntoja on ollut jo puoli miljoonaa! 10% maan asukkaista. Se on paljon.


Tautiin ei ole edes rokotetta ja se leviää moskiittojen välityksellä ja NIMENOMAAN Asuncionin kaupunkialueen ongelma.
Kivaa.
Illalla kun olen istuskellut katukahviloissa on noita itikoita ympärillä pyörinyt. Onkohan pistäneet mua? Noin 5 vrkn kuluttua se selviää selviänkö minä.
Tauti voi olla tappava eikä siihen ole kunnon lääkitystä.


Viimeisenä iltana kaduilla kulkee oransseissa asuissa naisia jotka kysyvät saako ruiskuttaa iholle hyttysmyrkkyä, keino estää denguen saamiseksi. Tuliko turhaan, onko tauti jo itämässä.
Saatan siis kuolla Uruguayssa Montevideossa sillä siellä aion olla viiden päivän kuluttua.


Asunnottomia täällä näkyy mutta vähemmän kuin esim Riossa.
Ne nukkuu kaduilla rauhassa. Kukaan ei häiritse. Vaikka etelä-Amerikka on vaarallista aluetta öisin, näitä nukkujia ei häiritä, potkita tms.
Vaikka Suomessa on moni asia paljon paremmin niin uskaltaisin nukkua täällä paremmin kadulla yöni kuin vaikkapa Helsingissä jossa saisin pelätä potkijoita joilla ei ole sen kummempaa syytä potkia.
Paitsi se angsti mikä monessa muussakin kaupungissa on. Tuntemattomat hakataan muuten vaan. Takana peruspaha olo. Syrjäytyneen saa hakata. Se on sen oma syy.


Lauantai-illan vietän miellyttävässä "kahvila-olutpaikassa". Se on kuin olohuone. Kaksi seinää kirjoja täynnä joita saa ottaa ja lukea. Hyvää rauhallista vanhaa saxo-jazzia, seinillä öljyvärimaalauksia ja vanhoja valokuvia.
Tarjoilijat mustissa puvuissa tuovat oluen jäällä täytetyssä peltiämpärissä.
Loistava paikka chillailla iltaoluen ja oman kirjani parissa!


Paitsi että täällä oli myös pari sääskiä! Tapoin kaksi hetki sitten. Ehtikö joku pistää mua?


Sunnuntaina kiertelen puistoissa ja joen rannalla helteessä. Jään höpöttämään kahden noin 4-vuotiaan pikkutytön kanssa jotka esittelevät mulle lelujaan leikkipaikalla. Ihmettelevät kun puhun outoa kieltä mutta mitäs siitä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275247%2Ejpg

Palma-kadulla on sunnuntaikirppis, myyvät arvoantiikista rihkamaan, vanhoja rahoja on monessa pöydässä.
Jopa "luonnollisen"kokoinen Hitlerin vahapää hiuksineen viiksineen myynnissä! Oiva vinkki äitienpäivälahjaksi.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275265%2Ejpg

Busseja täällä on varmaan miljoonia, niitä kulkee joka kadulla joka suuntaan. Kilometrihuollot niissä on jääneet tekemättä jo aikapäiviä sitten, kyljet lommolla ja savuttavat sinertävää sakeasti.


Siitä tulikin mieleeni: Kuulin että porakoneet toimivat sinisellä savulla. Porakone lakkaa toimimasta kun sininen savu tulee ulos.
Täällä bussit puskee paksua sinistä savua ja paljon. Niiden kannattais purkittaa se savu ja myydä porakonetehtaille. Saisivat lisää käyttöenergiaa niihin koneisiin. Mun mielestä ainakin kannattais kokeilla myyntiä. Myynti se on moka kannattaa.


Maanantaiaamuna klo 8 lähtee pitkänmatkan bussi läpi Paraguayn ja pohjois-Argentiinan kohti Uruguayn Montevideota.


Sain parhaan paikan bussin yläkerrasto etuikkunalta, maisemat näkyy joka suuntaan.
Palvelu kuin Thai Airwaysilla, lämmin ruoka tuodaan, kahvia ja teetä saa aina kun haluaa. Ja bussiemännän jumalaisen kauniit silmät kruunaa matkan.


Täällä on TVtkin.


Kysymys: Koska ollaan matkalla Montevideoon katsommeko matkalla monta videota?
Vastaus: Kyllä, neljä eri amerikkalaista leffaa pyörii eikä ole dubattu, great!


Aprikoin Asuncionia, paikasta jäi hiukan alakuloinen tunnelma. Ei huono mutta paikka oli joten alaviritteinen. Se oli semmonen. Se tuli nyt nähtyä sitten.


Saavumme Encarnacioniin, viimeinen kaupunki Paraguayssa ennen rajaa.
Bussista ulos hakemaan exit- tai espanjalaisittain salida-leimaa, hoituu hyvin mitään kyselemättä.


Jumallattomman leveä rajajoki Rio Parana Paraguayn ja Argentiinan välillä. Komeaa riippusiltaa yli ja ollaan Posadassa, Argentiinassa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=275267%2Ejpg

Bussiemäntä kerää tällä kertaa passit ja käy nipun kanssa hakemassa entrada-leimat. Ei tarvitse edes bussista poistua.


Argentiinan tullilla on tylyn tiukka maine. Henkilöautot tarkistetaan, ovien toppauksetkin koputellaan ettei mitään salakuljeteta.


Ja samassa meidänkin bussi tyhjennetään, rinkka ruumasta ulos ja jonotamme läpivalaisuun.
Otan valokuvatut filmirullat pois ettei röntgen pilaa niitä. Kameraan jäi sisään yksi, toivottavasti ei säteet sössää mun kuvia!


Jessuksen kuuma! Tänne ulos sulaa varjoonkin!


Jätin eväspussin autoon ja se oli tietty pengottu. Juustot oli pöllitty! Tai sitten maitotuotteita ei saa tuoda maahan ja tulli takavarikoi ne ja vetävät ite ne iltapalaksi.


Aurinko paistaa, Argentiina näyttää siltä miltä mielikuvatkin; laajaa alavaa maata jossa laidunnetaan lehmiä, onhan maa maailman suurin pihvikarjantuottaja.


Kello 21 on pimeää, tiellä vilkkuu värivalot. Hyi hitto, rekka on ajanut kolarin henkilöauton kanssa! Rekka kumossa ja auto silppuna.
Hinausauto yrittää vetää rekkaa pystyyn.
Nää tiet on kyllä alamitoitettu leveyden, tai pikemminkin kapeuden suhteen. Autot mahtuvat juuri ja juuri tielle.


Penkkakin on kapea eikä päällystettä ole yhtään penkalla.
Ja välillä ajavat kuin pössööt ylinopeuksilla.


Aamuyöllä ollaan Argentiinan ja Uruguayn rajalla, bussiemo hoitaa passi- ja tullijutut, saamme jäädä notkumaan bussiin.


Vihdoin kello 7:30 ollaan Montevideossa, matka kesti 22 ja puoli tuntia, ajettiin kahden kuskin voimalla yhtä soittoa, vain pakolliset rajapysäykset oli.


Siispä... olen Uruguayssa..

0 Comments:

Post a Comment

<< Home