Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

VÄLIAJATUKSIA REISSULTA


11. viikko reissua menossa, La Pazin farkkukaupungissa ollaan ja odotellaan ystävääni Kanadasta saapuvaksi ja siinä sivussa onkin aikaa käydä lukemassa emailit.
Ja niitä on tullut mukavasti, kiitoksia!

Emaileista 8 koskee tekstejäni, niistä 7 kehuja ja 1 ala-arvostelua. Mukavalta tuntui lukea mm hänen lähettämä email, vain näin yhden mainitakseni:

Sä siis elät ja voit hyvin!!!
Pelastit muuten tän mun päivän. Tökki tulla töihin, mutta mukavastippa tässä on tunnit kulunu ku oon lukenu sun matkakertomuksia.
Ei oo paljo ihmisten suunsoitto päässy hermostuttamaan, niinku yleensä. Kai niitä ärsyttää, ku tahtoo paikkapaikoin naurattaa noi sun kirjotukset.

Moittiva emailailija on lähettänyt jo muutaman “kritiikin” aikaisemminkin, en ole vaan vastannu niihin kun en ole oikein tiennyt mitä moiseen huonosti naamioituneeseen negatiiviseen kommentointiin sanoisin. Kirjoittaja itse kertoo olevansa “kriittinen”, ei “negatiivinen”.
Sana "kritiikki" on itsessään neutraali ja sitä voi olla joko positiivista tai negatiivista. Pelkkä "kritisointi" ei juurikaan kerro mitään vaan siihen täytyy liittyä em määre. Sitä kriitikkoni ei hahmota.

Kirjoittaja kertoo minulle missä minun pitäisi matkustaa, mitä nähdä, kauanko siellä pitäisi olla sekä mitä minun pitää matkakertomuksissani kertoa. Oli väärin mm kertoa inttikokemuksestani, sekä mitä musiikkia kuuntelin istuessani kahvilassa Ipod korvillani. Ne eivät kuulemma kuulu matkakertomuksiin.

Kun kerroin kirjoittavani mitä haluan ja mistä haluan ja että se on vain minun asiani missä matkustan ja mitä haluan nähdä, niin sain riemastuttavan "kriittisen" vaan en "negatiivisen" vastauksen.
Sain siis neuvoja mm uudistaa pukeutumistyyliäni hänen tietämättä millainen se on. Näppärää ja avarakatseista on niputtaa "vanhatpojat" nippuun saman labelin alle ja kertoa miten he (me) ajattelemme ja elämme. Mielenkiintoista että mulle sinkkuus (vanhapoikuus) on ollut aina omavalintaista. Matkakumppanikin siis löytyy.

Kirjoittaja on vähän minua nuorempi joten ajatteli kutsua minua kunnioittavaan sävyyn "harmaantuvaksi vanhaksipojaksi" tietämättä mitään minun taustastani olenko sinkku, anteeksi, vanhapoika ja miten elämääni elän.
Rivien välistä työntyy oikeassaolemisen tiukkuus ja tietynlainen "ilkeily".
Itse olen niin kiltti että skottihameen päälläpitäminen tuntuisi alleviivaukselta.
Mitä nyt joskus pultti kiristyy useasta turhasta huomauttelusta.

Täytyy sanoa että herkkä, herkempi kuin päälle näkyy. Erityisen herkkä perusteettomalle ja kohtuuttomalle arvostelulle, ja kolhiudun neuvoista joita annetaan vääristä motiiveista käsin. Matkoilla tavataan muita kanssamatkustajia ja on mukava saada vinkkejä mitä missäkin on, hotellivinkkejä ja muuta.

Laitan tähän liitteenä tekstiä yhdestä emailista:


voi voi ! ei ole tarkoitus arvostella vanhanpojan matkustelu tapoja. te vanhatpojathan ootte oman elämänne sankareita ja ootte tottunu tekemään ja näkemään asiat ainoastaan omalla tavallanne. sitä ku yksin elää ja yksin matkustelee niin ei aina näe metsää puilta. tekee vaan asioita vuodesta toiseen omalla pinttyneellä tavallaan.tai pukeutuu vuodesta toiseen samalla tavalla! onhan se sääli ettei sulla ole toista kaveria ,jonka kanssa jakaa mahtavat matkakokemukset.onko se kyvyn vai halun puutetta ,se ei kuulu muille ihmisille. siksi sä varmaan käytätkin niin paljon aikaa kaikenmaailman nettipuuhasteluun. meilla on ainaskin paljon parempaakin tekemista reissuillamme kun kirjottaa kaikenmaailman intti-,festari-tai muista nuoruuden kokemuksista ,joilla ei ole mitaan tekemista matkakertomuksen tai matkapaivakirjan kanssa! me mennaan nettibaariin vasta, jos saa on paska tai ei todellakaan ole mitaan tekemista. ja tekemisen puutehan on mielikuvituksen puutetta.

sulla nuo kiinnostuksen kohteet taitaa olla aika vahissa taidemuseoita lukuunottamatta,jos et miljoonakaupungissa viihdy tuon kauempaa kuin mita nyt olit. sita paitsi sampan merkittavin museo on immigranttimuseo,johon kulminoituu koko sao paulon historia ja kehitys.sen nyt luulisi kiinnostavan enemman kuin minkaan muun museon! kavitkos muuten?mutta se on tietysti oma asiasi.kaikki me ei olla yhta multikiinnostuneita eri asioista. toiset ovat myos avarakatseettomampia kuin toiset!eika tama ole negatiivisuutta vaan kriittisyytta.teehan ero naiden kahden termin valilla.meidan viestit eivat ole negatiivissavytteisia vaan kriittissavytteisia.kritiikkihan kasvattaa ja toivonmukaan opettaa nakemaan omat mustat aukonsa pinttyneessa mielessaan uudella tavalla. sita vaan katselee maailmaa paperiputken lapi nakematta sivuilleen ja tekee omia juttujaan niinkuin on tehnyt viimeiset 20 vuotta.jos kritiikin tai pienen arvostelun kaantaa omassa mielessaan negatiivisuudeksi kertoo se huonosta itsetunnosta . mutta jos sita ei ymmarraa niin beati pauperus spiritu kuten muinaiset roomalaiset sanoisivat.

sita paitsi kiinnostaa meitakin taidemuseot, jonkin verran.kaytiin mm. picasson ja dalin museoissa barcelonassa.taide ihmisena olet varmaan itsekin käynyt ko. museoissa ? mutta kiinnostaako sua luonnossa liikkuminen.siella nakee mahtavinta taidetta mita planeettamme paallaan kantaa. oli sitten kyse viidakkovaelluksesta tai vuoristohaikkauksesta.

Autuaita ovat hengellisesti köyhät. Niinpä nyt aionkin autuaasti ja avarakatseisimmin ottaa vastaan tiedon hedelmiä että oppisin oikein matkustamaan, oikein kirjoittamaan ja keskityn listaamaan näkemäni paikat. Parhaiten sen teen pistämällä ranskalaisin viivoin niin lukijoiden ei tarvitse kauan koneella istua.

Jos nyt hairahdun jatkossa kirjoittamaan muutakin kuin itse asiaa niin pyydänkin lukijoita amerikkalaisen oikeussalidraaman mukaisesti olemaan huomioonottamatta kirjoituksissani kaiken mikä ei liity itse matkaan.

Tekstejä saa siis lukea mutta niiden kirjoittamiseen ei saa kulua aikaa. Eikä varsinkaan istua nettikahviloissa tuhlaten mielikuvituksettomasti aikaa. Kirjoittaja itse vietti 4 kk illat istuen hotellissa väli-Amerikassa kun ei ollut mitään tekemistä. Mielikuvituksen puutetta?

Onneksi mulla on Nokian kommunikaattori, ei tarvitse istua kahviloissa vaan kirjoitan¨kovan päivän iltana¨ sängyssäni päivän tapahtumat ylös.. Mukava käydä läpi mielessäni mitä olen nähnyt ja kokenut, päivän saldon tarkistus. Siihen on hyvä nukahtaa.

Kommarissa on äökkösetkin mitä ei nettikahvilan näppäimistössä ole. Ei käy niinkuin työkaverilleni joka kirjoitti erään henkilön halanneen yhtä ihmistä ja heidät muut se vain katteli. Jonkinmoinen ero että kättelikö vai katteliko. Tietysti extrahupiahan tästä vain oli.
Muuten, kommunikaattorin muistilapputoiminto on muuten huikea keksintö! Nopein mahdollinen ylöslaitto. Varsinkin minunlaisilleni, jotka unohtaa numerot, nimet ja osoitteet nopeasti.

Ihmetyttää spekulointi että teen asiat samalla tavalla vuodesta toiseen. Itseäni kiinnostaa tehdä uusia asioita, kokeilla kaikenlaista. Näinä vuosina olen mennyt teatteriin näyttelemään, ollut mukana opperassa, näytellyt leffoissa, ollut mukana HakuPäällä-festarilla Matchmakerina ja kokeillut sanoitusta ja laulamista levylle (uuhh, joo, huh, todellakin!). Uteliaisuus ajaa kokeilemaan ja kokemaan uusia juttuja.

Ensi-ilta Rampin lavalla oli hikinen urakka, mietin mitä helvettiä täällä teen kun kuulin lavalla odottaessani ihmisten saapumisen sisään katsomoon, teki mieli häipyä lavalta.
Samoin kun tehtiin Tuppuraisen Allun ja Kuulan Amin kanssa pitkä näytelmä Penkki, ja 55 sivua piti osata ulkoa. Luulin etten IKINÄ pysty niitä oppimaan. Harjoitustuntimäärä oli kolminumeroinen, ja kyllä ne sinne muistiin jäi ne replat.
Sitä tunnetta kun ensi-ilta oli ohi, jessus mikä fiilis! Ramppilaiset sen kyllä tietävät mistä puhun..

Taide ja sen eri muodot ovat mulle henkireikä. Samaa henkireikiyttä on matkustaminen. Kiinostaa nähdä mitä muita tapoja on elää kuin tuntemamme suomalainen. Suomessa on hemmetisti hyviä asioita. Mielestäni suurin puute moniin muihin maihin verrattuna on jonkinlainen sosiaalinen kylmyys.
Tykkään esimerkiksi ranskalaisten tavasta koskettaa toisia toiselle puhuttaessa.

Kokemuksista sen verran vielä että eräs henkilö jonka tunnen halusi laajentaa kokemuspiiriänsä kokeilemalla kärpässieniä. Niistä kun kuulemma saisi tripin. Sienet piti keittää vedessä ja keittovesi ehdottomasti heittää pois. Myrkky kun liukenee siihen.
No, eräs mies sitten otti ja söi keitetyt sienet, ootti hetken, venttas vartin, ei efektejä. Niinpä mies sitten joi keittovedenkin ajatellen josko se siitä. No ei se siitäkään.
Mitään ei tapahtunut. Paitsi että maha tuli kipeäksi ja sekin kuulemma siitä että jännitti niin kovasti.
Mies en siis ole minä. :)

Kirjoittaja otti pulttia kun kerroin olevani kiinnostunut taidemuseoista ja -gallerioista rannalla makaamisen sijasta. Hänen mukaansa
joka vitun kaupungissa on taidemuseo mutta olmeekkipaita on vain yhdessa paikassa.

Kerroin luottamuksella että joka taidemuseossa on ERI TAULUT ja jos siis on nähnyt yhden taidemuseon, on nähnyt siis vain yhden. Häntä vaivasi edelleenkin kun en käynyt 6 vuotta sitten olmeekkipuistossa ja totesin että väärinmatkustamiseni onkin siis jo perinne.

Samaan aikaan moititaan että miksen viihdy kaupungeissa pitkään ja sitten että kiinnostaako mua luonnossa liikkuminen ollenkaan? Missä kaupungin ja metsän rajamaastossa oikein vietän aikani jos en ole kummassakaan?

Palautteessa tuli korjaus jossa siis taide kiinnostikin jossain määrin. Hyvä juttu. Vaikka se on jokaisen oma asia kiinnostaako taide.
Hyvästä taulusta saa paljon hyviä fiiliksiä.

Luontokokemuksen mittaaminen on vaikeaa, siksi odotankin että joku lähettaisi jonkinlaisen mittarin että voisin sen tsekata.
Itse laajensin aikanani matikan tunnilla astemitan käyttöastetta laittamalla sen pihalle hankeen. Mutta ei se mitään asteita näyttänyt, ehkä siksi että oli pakkasta ja astemitassani oli ainostaan plussanumeroita. Hiukan harmitti vähäisen vitutuksen lisäksi mutta putosin pian jaloilleni ja elämän oli jatkuttava. Kenties joskus keksisin vaikkapa lisää ruutia ja täten saisin hyvityksen.
Parhaimmat hetket matkani aikana olen kuitenkin kokenut luonnossa, kaupungeissa on kiva käydä mutta sielu lepää parhaimmin rauhallisessa luonnossa.
Baareihin mulla ei ole ollut hinkua enää aikoihin, meteliä!!

Mitä tulee paperiputken läpi katsomiseen niin täsmentäisin sen verran että ne eivät ole paperia vaan vahvastiliimattua kartonkia. Kemira toimittaa liimoja ja tuoteperhepalettiimme kuuluu mm Hydrores-, Callaway- ja Wetres -nimisiä liimoja eri käyttötarkoituksiin. Callaway sopii hyvin em hylsykartonkiin.

Hylsykartonki on kierrätyskamaa ja siten ekologista touhua.
Työn puolesta matkustan noin 100 päivää vuodessa ulkomaita myöten ja tähän mennessä työnkuvaani ja näihin asiakaskäynteihin ei ole vielä kuulunut putkenläpituijottelua. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen avarakatseisen valmis uusiin muutoksiin.
Tämä tosin aktualisoituisi vasta ensi tammikuussa, olenhan tämän vuoden vuorotteluvapaalla johon sisältyy makea asia että saan palkkaakin joka kuukausi. Kiitos.


Reissaaminen on trippii ja kokemukset on eksperienssii. Elämä on lahja, ja kun jonain päivänä poliitikotkin sen keksivät niin he alkavat periä siitä lahjaveroa. Näin olen viisaasti asian ajatellut. Paitsi että poliitikoissa on ainakin muutama fiksu nainen jotka tuskin verottaisi. Haluan uskoa.

Mitä tulee vanhapoikuuteeni niin Vaasassa minua kyllä odottaa kaksikin naista. Se nuorempi ihana tyttönen (6v) on jo keksinyt mitä tehdään kun palaan:

Mennään tivoliin, laitetaan Mika possujunaan ja sitten otetaan valokuvia.

Aivan Ihana Tyttö Hän On.

Ehkä kuitenkin jatkan valitsemallani tiellä ja kirjoitan mitä sormi suuhun tuo.
Kirjoittajan oma ääni on tärkeä, se pitää kuulua. Muuten se on matkimista.
Kriitikko itse aloitti nettikirjoittamisen luettuani tekstejäni ja ainakin silloin olivat kuulemma hyviä ja kelpasivat, ja siten alkoi myös hänen(/heidän) matkakirjoittelu mukaillen melkoisesti omaa tyyliäni.

Kirjoittaminen. Se on hyvä harrastus. Selkeyttää parhaimmillaan omaa maailmankuvaa. Jää itselle mukavia muistoja. Ja parhaimmillaan tekee hyvää lukijoillekin. Huonon kirjan ja tekstin voi jättää lukematta. Tämänkin.
En loukkaannu kritiikistä jos se on vilpittömästi ja ilman mollaamista annettu, päinvastoin se on korjausliikettä jos kurssini on ollut vino. Mulla on loistavia ystäviä jotka ovat joskus kertoneetkin asioita jotka alussa voivat olla hankalia mutta koska luotan ja tunnen heidät niin tiedän heidän puhtaat motiivit.

Hmmm, ehkä kuitenkin saamani kritiikki onkin tarkkaa ja spesifistä kohdekritiikkiä, ja niin hyvää sellaista että lukijoiden kannattaa ottaa oppia virheistäni. Sijaiskokemukset ovat tärkeitä. Sitä saa arvokasta oppia ja kokemusta ilmaiseksi ja maksutta ja lukija voi jatkossa matkustaa heti kerralla oikealla tavalla.

Vai?: Tekisinkö niin että kirjoitan sittenkin mitä kirjoitan ja teen jatkossa saamani kritiikin kohdalla samoin kuin pyytämättä saatuun Herätkää!-lehdelle: ensihölmistyksen jälkeen se pää(t)tyi roskikseen.
Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Kehottaisin tulevia kirjoittajia tutustumaan perussääntöihin ennen kirjoittamista, kuten välilyöntiin pisteen jälkeen, ja isoon alkukirjaimeen lauseen alussa. Tähän pyrin itsekin.

Lauseita ei myöskään kannata pistää yhteen putkeen, tekstistä tulee "yhtä huutoa" ja sitä on raskas lukea, kehotan siis lauseenjäsennykseen.

Lauseenjäsennys on hyvä harrastus ja sitä voi harrastaa sisällä tai ulkona, eikä sitä varten tarvita merkkituotteita tms. Sopii mainiosti koko perheelle!

Itse olen tehnyt kätevänä miehenä muistipeli-tyyppisen pelin. Kortteihin vaan piirretään pisteitä, välilyöntejä ja Isoja Alkukirjaimia. Sitten vaan pelaamaan ja muistelemaan missä mikäkin oli. Kivaa!
Ja sopii kaikenikäisille.

Vinkki: kokeilkaa sadepäivinä, ei vingu vekarat, inise itikat, kilju kakarat kun kortit esiin kaivetaan. Jo näkyy kiilusilmäisiä nasseja lastenhuoneen ovenraosta kun kuulevat papan kaivelevan korttipakkaa kirjahyllyn ylälaatikosta. Itkuiset nenut niistetään ja peli voi alkaa.

Peli ei vaadi kyseenalaistettua mielikuvitusta vaan sitä voi pelata me vähän yksinkertaisemmatkin. Mukavan tasapuolista, eikö totta?!

Näin lukijapalstan lopuksi tiedustelen onko kenelläkään kommentoitavaa tekstistäni? Lähettäkää rohkeasti kritiikkiä, kommentteja ja hyviä parannusehdotuksia joko emaililla lehtimaki_mika@yahoo.co.uk
tai sitten paperiputkella, kuoreen tunus: Onko kikki kunosa?

Uutisissa on loppukevennyksenä hyvä juttu, niin tässäkin. Mutta kun en nyt muuta muista niin kerron tämän:

Kun olin pieni, paljon pienempi, kuulin kun äiti sanoi isälle: Kuukautiset alkoivat sittenkin.
Sepä oli hyvä juttu! sanoi isä.

2 Comments:

Blogger Antti said...

Hyviä kirjoituksia,jatka samaan malliin ja nauti reissusta.

"putkenläpituijottelua" voidaan tarvittaessa listätä työohjeisiin :-)

Terveisin, Antti P

11:28  
Anonymous Anonymous said...

Tämä on kyllä ehdottomasti parasta päiväkirjaa, mitä olen lukenut. Olenkin pohtinut, mihin väliin tämän kehun kirjoitan, kun ehdin painamaan aina tuota seuraavaa raporttia. Käytköhän tätä edes lukemassa, tai tuleeko tästä joku muistutus sähköpostiisi? No, tähän kirjoitin. Luitpa tai et. Ehkä seuraava lukija lukee tämän. Kiitos!

t. Mikko P

13:18  

Post a Comment

<< Home