Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

BOLIVIA

Minibussi lähti ajallaan San Pedrosta, vain 5 minuuttia ja jo oltiin Chilen passintarkastuksessa. Salida-leima ja menoks!

Köröteltiin aina vaan ylemmäs vuoristoon ja yhtäkkiä kuski ajoi pikku polkua pitkin. Jonkin ajan kuluttua tultiin Bolivian raja-asemalle. Mitä ihmettä, tämähän on keskellä ei mitään?
Hällä väliä, entrada-leima passiin, vaihdoin pesoja Bolivian boliviaanoihin, kurssista en vielä tiedä, oli mikä oli.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307898%2Ejpg

Saavumme myöhemmin Laguna Blancalle, vesi on valkoista, lienee paljon kalkkia ja suoloja. Muutamia arkoja flamingoja tepastelee mutta karkuun karkasivat kun yritin lähikuvaa.

Heti perään Laguna Verde, vihreää vettä, kauniin syvä väri. Vihreys tulee liuenneesta kuparista.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307896%2Ejpg

Myöhemmin pysähdymme ihmettelemään Salvador Dali-maisemaa, hienoa hiekkaa josta pisti esiin dalimaisia kivimuodostelmia, näyttikin ihan Dalin maalaukselta kummallisine kivineen.

Menimme edelleen kuumille lähteille, vesi kuumenee tulivuoren ansiosta ja siihen liukenee mineraaleja. Bolivialaiset ovat rakentaneet kivistä altaan jonka vesi täyttää. Täällä sitä kelluskellaan kuumassa, 4250 metrin korkeudessa!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307949%2Ejpg

Lähistöllä on hemmetinmoisia kuumia geysirejä, suihkukoneen lailla huutavat kun puskevat kiehuvaa rikkipitoista vettä maan uumenista. Paksu rikinkäry, vaikea hengittää. Joissain kuplii kohinalla mutavelliä. Opas sanoo että nyt ollaan 4870 metrissä. Pitkä on matka mudalla maan alta!
Sol de Mañana-nimen ovat paikalle keksineet.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307899%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307900%2Ejpg

Matkan on jatkuttava Laguna Coloradalle. Satoja pinkkejä flamingoja järvellä. Poikaset eivät ymmärtäneet pelätä ja tulivat lähemmäksi. Ihmettelivät keitä olemme ja kun hoksasivat ettei noilta ainakaan ruokaa saa niin häipyivät. Sääli että aikuiset flamingot ovat niin arkoja, eivät päästä kovin lähelle kuvaamaan.
Pinkin värin ne saavat pikkuruisista katkaravuista joita syövät.
Vedet on täynnä suoloja, kalsiumia, rikkiä, monenlaisia mineraaleja. Tämä järvi Lago Colorado on myös pinkki miljoonista pienistä katkaravuista.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307902%2Ejpg

Alue oli miljoonia vuosia sitten merta, ja kun mannerlaatat puskivat toisiaan vasten syntyi vuoristo. Paljon myöhemmin tulivuoret puskivat magmaa niin paljon että laaksot täyttyivät ja syntyi alueen tasangot.

Talvella flamingot joskus jäätyvät kiinni järveen ja ovat helppoa saalista ketuille. Aamulla jää tietysti sulaa ja linnut pääsevät irti.
Tiesittekö mitä kettu on espanjaksi?
Zorro.

On aika tulla yöpymispaikalle. Kivistä ja risukatosta koottu iso "hotelli". Lämmitystä ei tietenkään ole ja yöllä lämpötila tulee laskemaan -10 asteeseen. Kuulemma kivisissä huoneissa on vain 0-astetta. Se nähdään. Onneksi huoneissa ei ole edes ikkunoita, ei tule tuuli tupaan.

Saamme onneksi kuumaa teetä isossa "ravintolassa". Pistän sekaan kokateetä, jos nukkuis paremmin....
Makuumestamme keittiöhenkilökunnalla on juuri sellaiset asut kuin mielikuvissa: mustat pyöreäkupuiset hatut ja paksut värikkäät villahameet. Intiaaneja ovat kaikki täällä töissä olevat.

Tutkin kamiinan lämmössä Sudenpentujen Käsikirjaa aiheena Bolivia. Maa on kooltaan Ranska ja Espanja yhteenlaskettuna, väkeä vilisee 9 miljoonaa.
Maalla on 2 pääkaupunkia, Sucre ja La Paz, joista La Paz on de facto.
Virallisia kieliä on 4, espanja, ketsua, aymara ja guarani.
Intiaaneja onkin yli puolet väestöstä.


Bolivialla oli Perun kanssa sota Chileä vastaan jonka Chile sitten voitti. Kiitokseksi kivasta sodasta Chile palkitsi itsensä ottamalla yli 700 km maata Perulta ja Bolivialta. Bolivialaisilta vietiin yhteys valtamereen, maa on täysin muiden maiden ympäröimä.
Sodasta on yli 120 vuotta ja vieläkin näitä poikia vituttaa vesirajan vieminen ja välit Chilen kanssa on välillä kireät. Chile tuli vastaan ja antoi näille pohjoisen alueensa verovapaaksi. Siksipä selvisi miksi tullaus on satoja kilometrejä rajalta etelään.

Pitänee vielä mainita maan poliittinen kaaos: 178 vuoden aikana maassa on ollut 192 hallituksen vaihdosta. Reipasta tehtävänkiertoa. Niin sitä pitää.

Ja muuta: Bolivialla oli sota 1930-luvulla Paraguayta vastaan, keksivät että Chacon alueella olisi öljyä. Sodan oitti Paraguay, pärjäsivät paremmin viidakkosodassa. 80 vuotta on nyt öljyä alueelta etsitty eikä ole löydetty. 80000 sotilasta kuoli siis turhaan.
Shellillä oli tässäkin konfliktissä sormensa pelissä.

Kävin yökävelyllä, enpä ole koskaan niin paljon tähtiä! Linnunratakin oli paksu valkoinen maitovana. Nyt sen näki mikä vaikutus valosaasteettomuudella ja ilmankosteuden ollessa matala, tähdet näkyivät selkeinä.

Yö oli pakkasen puolella, vesiallas ulkona oli jäätynyt. Hyvin pärjäsin untuvamakuupussin kanssa, olikin ensimmäinen kerta kun nukuin siinä. Kylmä olis tullut kun ei tässä kivikasassa ole lämmitystä.

Aamiainen kylmässä huoneessa, mutta kuuma tee teki terää. Vamos, matkaan, pitkä marssi edessä tänään.

Arbol de la Piedra. Kuin kivettynyt puu, dalimaista stailia taas. Kummallisesti kulunut kivi, tuuli tuivertanut tyylillään.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307908%2Ejpg

Lagonalla Hediondalla kymmeniä flamingoja imuroimassa matalan järven pohjaa. Hitto, päästiin 10 metrin päähän niistä! Vilkuilivat hetken meitä mutta kun vain istuimme hiljaa ja kuvasimme niin jatkoivat syömistään. Sain hemmetin loistavia kuvia! Näin lähelle ne eivät ole ennemmin päästäneet. Hienosti nokallaan noukkivat pikku rapujaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307911%2Ejpg

Sitten jotkut typerät jenkkitytöt kiljuivat takana ou, look at those flamingos... etc, ja linnut olivat viittä vaille lähdössä pakoon.
Onneksi hollantilaisjätkä heilutti nyrkkiä niille että tuurpa kiinni!
Jenkit ovat täällä muutenkin suuna ja päänä joka paikassa. Huutaisivat kotonaan.

Pysähdyttiin kuvaamaan kauan sitten jäähtynyttä laavaa. Hienosti näkyi laavassa kivettyneet uurteet kun se vielä oli "nestemäistä".

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307909%2Ejpg

Muutama laama käyskenteli ruohotupsuja maiskutellen. Kokeilenpa kuinka lähelle ne päästää. Hittaasti kun kävelin, ja välillä muka poispäin niistä, niin rauhoittuivat ja pääsin ihan viereen kuvia napsimaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307904%2Ejpg

Neliveto täällä on pakko olla, maasto on suurta kivikkoa, välillä parempaakin toki. Sitten vasta faartti alkoi kun päästiin suurelle kuivuneelle suolajärvelle. Kaikki vesi oli haihtunut, vain valkoinen suola oli jäänyt. Kuski paahtoi kuin hullu, hyvältä tuntuu kun saa vaan mennä.
Järven läpi kulkee rautatie, mahtaa olla upean näköistä kun vesi on järvellä, molemmin puolin kiskoja. Ovat korottaneet vajaan metrin korkeuteen kiskoja ja pengertäkään ei ole kuin puolisen metriä molemmin puolin, siinä junaa sitten menee kuin vettä pitkin.
Chilen Calamasta Bolivian Uyuniin menee tämä tie.

Kuskimme on reipas, ei paljon kiskonylityspaikkaa katellut, nelivedolla vauhdilla yli. Toinen kuski perässä yritti samaa mutta auto paukahti kiskojen päälle ja sammui. Ei kun käsin työntämään alas.


Pikkuruinen San Juanin kylä tuli vastaan, piruilin oppaalle että nyt hommaat meille olutkorin bolivialaista bisseä. Ei kun kauppaan ja osti meille kylmät oluset huumorista huolimatta tai sitten juuri sen takia.

Kaupanpitäjän runsas vuoden ikäinen tenava tuli turisteja pällistelemään. Oli niin söötti kun "esitteli" hedelmäkoreja että kuvahan piti ottaa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307937%2Ejpg

Naisten muoti tuntuu tällä alueella olevan perinteinen, musta knallimainen hattu ja värikäs paksu hame. Kaikilla naisilla jotka tähän mennessä olen nähnyt pitivät näitä asusteita.
Laamoja ajavat kotiin laumoittain, hauskan näköisiä kun niillä on omistajansa merkit erivärisinä tupsuina korvissa ja kyljissä.

Auringonlaskun aikaan tulimme hotelliimme. Koko hotelli on tehty suolasta, seinätiilet on isoja vaaleita kiteisiä suolamurikoita. Huoneiden lattiat on paksu kerros karkeaa suolaa, mattoja ei siis ole. Erikoinen mesta.
Lämmitystä ei näissäkään huoneissa ole mutta hotelli on suojassa ainakin tuulelta koska on rakennettu vuorenseinämää vasten.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307912%2Ejpg

Alhaalla näkyy Salar de Uyunin valtava suolajärvi. Kuivunut kokonaan, pelkkää kirkasta valkoista suolaa. Ollaan yötä 3700 metrissä.

Opas Camilo on mun kanssa samassa huoneessa, rento tyyppi, 45v santiagolaissyntyinen. Harmittelee ettei ole hetkeen satanut täällä, saataisiin hienoja kuvia suolajärvestä kun olis osittain vetinen.

Yö oli harvinaisen mukava, nukuin kuin tukki kunnon sängyssä.

Aamiaisella ihmeteltiin muumioiden valokuvia seinillä kunnes selvisi että ihan hotellin vieressä on luola jossa muumiot ovat.
Emäntä tuli avaimen kanssa ja mentiin muumiomaahan Museo de Chullpasiin.

Museo on itse asiassa luola, 3 luurankoa istuma-asennossa puista kyhätyissä bokseissa. Ei mitään lasia välissä ja saisi vaikka koskea mutten nyt kumminkaan.
Jotenkin outoa istua kolmen kuolleen vieressä ja niitä tuijotella ja kuvata. Yhdellä niistä oli paksut mustat letit päässä.
Muumiot on haudattu joskus 1000 - 1500 vuotta sitten.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307913%2Ejpg

Paikalliset kutsuvat näitä kuu-ihmisiksi. Tarina kertoo että ammoin oli olemassa vain kuu ja maa. Ei ollut eläimiä eikä kasvejakaan. Nämä ihmiset elivät kuunvalosta.
Sitten jumala päätti luoda eläimet, kasvikunnan ja auringon. Ja samassa nähdä kuu-ihmiset käristyivät hengiltä.
Totta joka sana.

Vihdoinkin pääsemme matkaan, ajamme jonkin matkaa matalaa järven läpikulkevaa tietä, sekin on korotettu muutaman kymmenen senttiä veden kohotessa joskus.
Sitten kuski tempaisee alas kuivuneeseen järveen ja paahtaa eteenpäin vitivalkoista kenttää pitkin.

Kuivunut suola on auringonpaisteessa häikäisevää ja vesi valuis silmistä jos ei olisi aurinkolaseja. Järvi on valtavan kokoinen, silminkantamattomiin valkoista sileää aavaa.

Lopulta kaukana erottuu tumma saari, Incahuasi eli inkasaari. Saari kohoaa kuin muutamia kymmeniä metrejä korkea vuorenhuippu, ja se se onkin, vuorenhuippu.
Järvenpohja on magmaa joka täyttänyt laaksot huippujen väleissä. Päällimmäisenä on paksu suolakerros.

Salar de Uyunin alueen suola on tullut miljoonien vuosien aikana tulivuorista, sadevedet ovat huuhdelleet sitä tulivuorista alas. Itse järvi on 3660 metrin korkeudessa.

Hieno saari, valtavasti pitkiä paksuja kaktuksia.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307918%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307916%2Ejpg

Kiipesin ylös huipulle maisemia katselemaan. Ympärillä aavaa vitivalkoista maisemaa. Hienon näköistä kun jeeppejä näkyy kaukana ajavan, mustia pisteitä liikkuu kuin jään päällä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307934%2Ejpg

Just nyt saarella on muutama autollinen israelilaisia. Todella outoja ne on, ihmetellään oman porukan kanssa niiden metelöintiä ja huutoa, ne on kuin eläimiä. Juoksevat alasti suolajärvellä ja ovat nussivinaan housut nilkoissa kaktuksia. Eivätkä nämä ole mitään 12v vaan yli parikymppisiä ja selvin päin.

Jumalan Valittua Kansaa.


Todellakin helvetin iso tämä järvi on, silmänkantamattomiin kirkkaan valkoista suolaa. Sateen sattuessa vedenpinta nousee maksimissaan 30 senttimetriin. Kiva kahlata valkoisessa vedessä, voi soutaa vaikka fillarilla järven yli eli läpi.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307924%2Ejpg

Maasturilla kun ajamme kuuluu hassua suhisevaa ääntä kun suolakiteet jauhautuvat renkaiden alla, välillä kuulostaa kuin ajaisimme sohjossa.

Suola muodostaa 30 - 50 cm kokoisia heksagoneja, kuusikulmaisia kuviota, kuin suuria valkoisia hunajakennoja.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307920%2Ejpg

Välillä ajamme peilinsileää pintaa pitkin, voisi vaikka vannoa että se on jäätä, vaan kun ei ole.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307923%2Ejpg

Yhtäkkiä kuuluu loisketta. Allamme on 2-3 senttiä vettä! Auto stop, ulos autosta loiskuttelemaan suolaveteen. Vesi on kylmää ja, kuinka ollakaan, suolaista. Vain minä ja uusseelantilainen nainen mennään ulos, muut eivät uskalla. Vettä ei ole kuin kolmisen senttiä, ei tänne huku, höh.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307925%2Ejpg

Vartin päästä ollaan Tahuan suola-hotellilla, tämä vaan on keskellä järveä ja ulkona on terassi, pöydät, tuolit, kaikki tehty valkoisesta suolasta.
Kaukana tulee jeeppi, kangastuksen lailla se näyttää valtavan kokoiselta laivalta kun ilmanväreily suurentaa sen.

Ympärillä on suuria matalia suolavesilätäkköjä, näyttää kuin kevättä ilmassa, sohjolätäköitä ja aurinko paistaa yllä. Missasin Suomen talven ja kevään mutta tässähän tämä korvike on, 3700 metrin korkeudella!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307921%2Ejpg

Muutaman sadan metrin päässä oli suoladuunareita, rajaavat ison neliönmuotoisen alan, tekevät siihen suuren suolakeon ja antavat veden valua keosta neliöön.
Kun se on tarpeeksi kuiva, suola kerätään talteen puhdistettavaksi. Se on lähes kokonaan NaClia, eli ruokasuolaa, mutta puhdistus täytyy silti tehdä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307926%2Ejpg

Olin, kuten tavallisesti viimeinen autossa, haluan aina katella pitempään parempia kuvakulmia ja kuski hoputti että vamos vamos. Huusin että joo joo ja sen jälkeen siitä tuli yleinen lause. Kuski ja opas lopetti si'n sanomisen ja kaikki oli aina joo joo.
Opetin vielä ei-sanankin ja sekin kelpasi käyttöön. Joo-joo ja ei-ei tulivat sanastoomme vakiokalusteiksi.

Cholchanin kylässä on taas pöytä katettu herkuilla. Komea suolahotelli täälläkin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307928%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307932%2Ejpg

Ulkona nuori laama päättää pitää siestan keskellä pihaa, meen viereen silittelemään, näiden turkki on käsittämättömän pehmeä, lampaan villa on kuin teräsvillaa laamaan verrattuna.
Ja valtavan kokoiset silmät niillä on, kuin mustat luumut, tuijottavat pitkään mitä aion tehdä.

UYUNI

Opas päätti näyttää meille heti kättelyssä junien haustausmaan. Kymmeniä vanhoja höyryvetureita peräkkäin ruostumassa. Pakkohan sitä oli kokeilla junamestarin virkaa, kiipesin ohjaamoon ja olin boss.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307945%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307941%2Ejpg

Joku Einstein-fani on töhertänyt kovan kaavan kylkeen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307943%2Ejpg

Uyunissa otimme kimpassa hotellin, 3 päivää ollaan rundattu yhdessä joten ollaan vielä yksi yö sitten yhdessä. Osa tosin lähti La Paziin seuraavalla bussilla.
Halusin yhden hengen huoneen omalla suihkulla, ei ollut enää joten sain kolmen hengen huoneen yhden hengen hinnalla. Kelpaahan tila mulle.
60 bolivianosia eli 6,5 euroa yö!

Alkaa taas uuden valuuttakurssin opiskelu. Onneksi Bolivia on etelä-Amerikan halvimpia maita joten mikään ei paljon mitään maksa.
20 bolivianosin seteli on hieno: kokonaan oranssinvärinen.

Illallinenkin tuli kadulla “vastaan”..

http://www.woophy.com/map/download.php?file=307946%2Ejpg

Päätimme agendan: ensin pankkiautomaatille, sitten hakemaan huomisaamun bussiliput Potosiin, ja sitten mättäämään pizzaa! Täällä on Minuteman-niminen pizzeria ja kuuluisa hyvistä pizzoistaan.
Ja niinpä. Loistavat pizzat, täytteenä mm laama-filettä. Ei taida vielä löytyä Kotipizzan listoilta? Vielä?
Jengi on pienentynyt viiteen; minä, 2 brittiä, 1 aussi ja 1 kiwi. Kaikkien murre on moista että täytyy todella keskittyä että pysyy mukana mistä puhutaan.

Yöllä heräsin taas tuttuun rintapuristukseen, ei sitä näköjään muutamassa päivässäkään kunnolla totu ohueeseen happeen. Uyuni on 3700 metrin korkeudella.
Aamiaisellakin vielä piti vetää huokauksenomaisia pitkiä vetoja, ei-niin-kovin-mukava tunne kun ei saa ilmaa.
Eilen silmätkin veresti huolestuttavan näköisesti mutta nyt ei enää juuri ollenkaan.

Kello 10 lähdettiin bussilla kohti Potosia. Tästä tuleekin mielenkiintoinen reissu. Vanha bolivialainen intiaanimummo istuu viereeni, sata kassia mukanaan. Ja tyypillinen asuste kuten kaikilla täällä, pieni musta knallihattu, poncho ja runsas hame.

Aika höykytystä tulee olemaan, matkaa kilometreinä Potosiin ei ole paljon mutta nämä tiet! 6-7 tuntia istumme ravisteltavina, stirred and shaked.
Joku into kuskilla on soittaa bussin tuplatorvia vähän väliä niin että korvat soi, desibelejä riittää muidenkin bussien edestä.

Nämä eivät täällä juurikaan huvimatkaile, jos lähtevät jonnekin, aina koko omaisuusarsenaali mukana, bussin katto pursuaa pakaaseja ja loput ahdetaan käytävällä.
Noustaan aina vaan korkeammalle, torvet soi joka mutkassa, kuski varoittaa tulevia kaasupääkuskeja kaahaamasta nurkan takaa, voi olla rankka reissu rullata alas rinnettä.

Komeat on Bolivian maisemat ylhäällä. Erivärisiä laamoja kyttäilee menoamme kun poukkoilemme niiden ohi. Takuulla ajattelevat että mikäs kiirus valmissa maailmassa.

Yhdellä tytöllä oli koira mukana ja sepä päätti kusta keskelle käytävää. Kusi kulki eestaas bussin keikkuessa kunnes tyttö otti hupparinsa ja pyyhki pahimmat pissendaalit pois. Hieno juttu, näin se homma etenee.

Keskisen Bolivian vuoristo on rauhoittavan näköistä, vaaleanvihreän hennon heinän peittämää. Ei täällä bussissa istuminen ja maisemien ihailu tylsämieliseksi tee, todellakaan.

Paitsi pieni sivuongelma. Aamulla ei sessiossa tullut kakka kankea vaan sameaa sössöä. Istuin niin kauan kunnes joka tippa tuli talteen posliiniseen valtaistuimeen.
Nyt välillä täytyy sitten istua bussissa paskajäykkänä, eli siis tasan toisinpäin, että tuleeko pyrstöyskän mukana muutakin.
Bolivia toivottaa turistit tervetulleeksi.

POTOSI

Potosilla on kunnia olla maailman korkeimmalla sijaitseva kaupunki, elevaatio 4070 metriä merenpinnan yläpuolella.
Vau, näin korkealla oleva kaupunki panee ihan haukkomaan henkeä!

Saa nähdä mitä keuhkot tykkää kun nousen vaan ylemmäksi, voi tulla tukala yö, taas.

Historia kertoo espanjalaisten löytäneen täältä helvetisti hopeaa ja sen kaivaminen maksoi kovan hinnan afrikkalaisille ja intiaaneille: 8 miljoonaa arvioidaan kuolleen kaivostyössä.
Ollut koko etelä-Amerikan rikkain kaupunki aikoinaan.

Hyvin nukuttu yö Hotel Jerusalemissa! Ajattelin aluksi että menenkö kys. hotelliin nimen perusteella. Ehkä täynnä metelöiviä israelilaisia. Mutta tuumin hinnan perusteella sen olevan heistä vapaa. Niinkuin olikin. Nimikin tulee viereisestä Jerusalemin kirkon nimestä.

Aamiaisella on korillinen koka-puun lehtiä muiden perussetin lisäksi. Tässä korkeudessa tarpeellista tavaraa sorochen eli vuoristosairauden oireiden rauhoittamiseen. Niinpä rauhoitan tykytystä kupillisella.

Vuoristosairaus voi iskeä opukseni mukaan yli 2500 metrin korkeudessa, varsinkin jos noustaan liian nopeasti. Kunnolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, rapakunto tai huippukunto, se iskee kenelle iskee. Edes tupakoinnilla ei ole korrelaatiota.
Tosin lihakset tarvitsevat happea joten voisi ajatella että bodareilla on muita hankalampaa korkealla. Ja mitä olen kuvia nähnyt, vuorikiipeilijät näyttävät olevan pikemminkin hoikkia kuin lihaskimppuja.

Mukava lukea mitä kaikkea mulla on odotettavissa: päänsärkyä (lisää?), unettomuutta, sekavuutta, pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta...
Vakavissa tapauksissa keuhko- ja aivoödeema odottavat, keuhkoihin tulee vettä ja aivot turpoavat ja henki heittyy poies eli veke..

TVstä tulee aamu-uutiset, mielenosoituksia on joka paikassa, niistä tämä maa on kyllä kuuluisa.

Plazalla on mukava salakuvata paikallisia:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=309682%2Ejpg

Cerro Ricon vuori oli täynnä hopeasuonia, ja espanjalaiset pistivät orjat hopean hakuun. Koska ollaan melkoisen korkealla niin afrikkalaiset orjat elivät korkeintaan 10 vuotta, Afrikka kun on merenpinnan tasolla niin eivät koskaan sopeutuneet tänne.
Siksipä täällä ei mustien jälkeläisiä ole niinkuin esim. Brasiliassa.

Tänne perustettiin 1700-luvun puolivälissä rahanlyöntipaikka Casa Real de la Moneda koskapa hopeaa tuli kuin tuutista.
Talo on koko korttelin kokoinen ja nykyisin museo. Pääsee vain oppaan kanssa, kaiketikin koska huoneissa on suuria määriä hopeakolikoita ja -esineitä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=314243%2Ejpg

Parissa huoneessa on intiaanien kopioimia eurooppalaistyylisiä tauluja, espanjalaiset teettivät heillä kopiot. Naamoista huomaa ettei maalari ole eurooppalainen; silmät ovat enemmänkin intiaanimaisia, samoin hevosten silmät ovat identtiset ihmisten silmien kanssa.
Maalasivat piruuttaan samanlaisiksi?

Lasikaapissa on suuren Nuestra Señora de Atocha-laivan miniatyyri.
Laiva upposi Floridan lähistölle mukanaan yli miljoona hopeakolikkoa sekä muuta kulta- ja hopea-aarretta.
Hylky löytyi vasta parikymmentä vuotta sitten kun hylynetsijät paikallistivat sen. Aarre on floridalaisessa museossa ja he armeliaasti lahjoittivat 2 kokonaista kolikkoa tähän museoon. Täällä ne ovat nyt sitten vierekkäin lasikaapissa.

Helvetisti hopeakolikkoja tässä museossa on, lasikaappia lasikaapin perään.
Monessa oli pieni reikä yläkulmassa koska aikoinaan kun raha vaihtuu uuteen malliin, vanha malli päätyi puvun koristeeksi tai kaula- tai rannekoruksi.

Yläkerrassa on 3 suurta laminointikonetta joilla paksut hopealevyt prässättiin ohuemmiksi kunnes paksuus oli sopiva kolikolle. Muulit kiersivät kehää alakerrassa pyörittäen koneita.
Kun kiertää ympyrää ympäri päivän saa ympyräisiä kolikoita.

Kaapissa oli kimpale kiveä jossa näkyi hienosti paksu hopeasuoni.
Ja yksi oli kuin nyrkinkokoinen sulatettu muodoton uudenvuoden-tina mutta kuitenkin puhdasta hopeaa suoraan luonnosta.

Järjettömän kokoinen Bolivianiitti-kide! Käsivarren paksuisia kristalloituneita kiteitä yhdessä varressa. Hieno violetti väri.

Käytiin pällistelemässä inka-ajan ruukkuja mutta muumiot mun huomion vei. Muutama aikuinen sekä erikseen lasipöydällä espanjalaislasten muumioituneita ruumiita. Monella oli lasten pitsimekko päällä rusetteineen. Osa oli hajonnut. Yhdestäkin tytöstä oli jäljellä vain irtopää, siinä se oli lasin alla erillään muista kavereista.

Potosi on ollut montaa kertaa suurempi kuin esim Pariisi 1700-luvulla. Nyt ei ihan hakkaa asukasmäärissä tai koossa.
Likaista täällä on, roskiksia ei löydy, kaikki nakataan kaduille. Pennut jopa vääntää tortut kadun reunaan. Äkkiä se siitä kyllä häipyy kun sade tulee, nämä kadut on helvetin jyrkkiä, puuskutus iskee jo muutaman metrin jälkeen. Jos kadut jostain syystä jäätyis täällä ei olisi mitään mahdollisuuksia liikkua.

Kiina-ilmiö on täällä tänään. Paljon Kiinasta tuotuja citybusseja. Oudon näköistä kun bussien kyljet täynnä suuria kiinalaisia merkkejä.

Yöbussi La Paziin.
Arvatkaa mitä maksoi?
Matkan kesto 11 tuntia.
Niin mitä?
No, 3 euroa 20 senttiä.
Jessus.

Raportti bolivialaisista vessoista: Ei heikkohermoisille. Ei vaihto- tai palautusoikeutta. Haju paksu mutta sakea.

Etelän Risti seuraa mua kun yön aikana seuraan sitä bussin ikkunasta. Se on kyllä selkeä risti. 4,5 kertaa ristin pituus ja siellä on se kohta mitä maapallon akseli kiertää, paikka ei muutu tähtitaivaalla, merimiesten oli helppo suunnistaa.

Oruron suuren kaupungin keltaiset valot loistaa kuin laavaa olisivat, hienon näköistä kun on vuoren alarinteellä koko kaupunki.

Täällä on näköjään tapana ajaa kilpa-ajoa öisin. Bussit kaahaavat rinnakkain kilometritolkulla kun eivät pääse toistensa ohi. Hulluja kuskeja!
La Pazista Coroicoon on maailman vaarallisin tie, pahimmillaan suoraa pudotusta alas liki kilometri, eikä kaiteita, vain kapea mutkainen tie vuoren rinteillä.
Kuulemma pahempiakin vuoristoteitä löytyy täältä ja Perusta mutta jostain syystä kuskit pullistelevat juuri tällä osuudella ja katsoipa mistä kohtaa tahansa alas, näkee bussin tai auton romuttuneena alhaalla.

LA PAZ

Enpä juuri nukkunut jääkaappibussissa. Onneks kävin kusella ennen lähtöä, näissä kun ei oo WCtä eikä liiemmin pysähtele.
Joku tais käydä kusella bussin takaosassa jonnekin kun koko bussi haisi puolen yön jälkeen tuimalta kuselta, uhmakkaalta urealta.

Aamuviideltä pimeässä La Pazissa, nyt olisi mut helppo ryöstää.
Nappaan taksin ja annan osoitteen hostelliin ja ajamme humalaisen kaupungin, keskustan kadut ovat täynnä metelöiviä kännisiä, onhan viikonloppu.

Ja tietysti hostellin ovet on lukossa ja paksu panssarikaihde edessä! Onneksi löytyy summeri ja uninen pystytukka tulee avaamaan. Huone löytyy ja romahdan petiin.

Päivällä ensimmäisenä market-alueelle etsimään alpakka- ja laamavillavaatteita, Bolivia on paljon halvempi kuin seuraava maa Peru.
Mellakkapoliiseja kyynelkaasuaseineen pyörii valtavalla torilla, Boliviassa on usein mellakoita ja suojaliivijepet ovat valmiina.

"Mennään hiljaa markkinoille" lauloi Neumann ja oli oikeassa. Alueen kadut nousee ja laskee jyrkästi ja tässä ilmanalassa hengästyy pikku ylämäessäkin. Mukavana bonuksena on miljoonat paksua sinistä savua puskevat autot. Muutenkin hankala hengittää saati tässä kaasussa.

Kaikkea myydään, kaikkea. Jopa kiiltäviä ruumisarkkuja on kadulla rivissä jos sattuis tulemaan mieleen elomme lyhyys.

Käyn taas nappaamassa kupin kokaa, olo kevenee.
Kahvilan tyttö tuli pöytääni katsomaan kun naputtelen kommunikaattoriin juuri tätä tekstiä. Ooh, computer? Cuanto costa? tyttö kysyi. Selitin että tämä on puhelin ja Suomesta, en tiedä hintaa täällä.
Täälläpäin en ole missään nähnyt kommunikaattoreita ja herättää ihmetystä. Luuri on yli 3 vuotta vanha ja täynnä naarmuja, kannen näyttökin on hajalla. Mahtaisivat ihmetellä jos olisin ottanut Nokia 7710ni mukaan. En halunnut ottaa kallista luuria mukaan jos sattuu että varastetaan, vaan huusin Huuto.netistä halvalla tämän.

Silmäilen samalla karttaa ja La Pazin tietoja. Sijaitsee 3660 metrin korkeudella ja 1,5 miljoonan asukkaan ohella maailman korkeimmalla oleva pääkaupunki. Jonkunhan sekin titteli on lunastettava.

Illalla LP muuttuu värivaloiksi, hostellini lähellä oleva Plaza Venezuelan alue kohisee. Tukossa tämä oli päivälläkin mutta eri henki leijuu ilmassa. Varmasti oman osansa tuo lauantai-illan vapaus.
Vapauskin on suhteellisista. Kylmällä kadulla istuu mummoja myymässä jotain pientä elääkseen. Pikkupojat tulevat koreisiin kahviloihin sisään laulaakseen pienen laulun muutaman lantin toivossa. Bolivia on köyhä maa.

Verrattuna Potosiin LP on kyllä vapaammin hengittävä joka merkityksessä. Potosia leimasi jonkinlainen ahtaus henkisessä mielessä, en osaa sitä määritellä. Sen vain kokee nyt kun on vertailukohdetta.

Alpakka- ja laamavillaa haluavat eivät pety täällä, ulkoilmamarket-alueita on useita ja ne on valtavia.
Laaman sikiöitäkin myydään, osa on pieniä, osalla on jo karvapeitekin. Kuivatetut sikiöt haudataan puutarhaan onnea tuomaan.
Kuinkahan monta tarvitaan että saa loton päävoiton, se ei mulle selviä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=310392%2Ejpg

Nuorehko nainen kauppaa kauniita käsintaottuja hopeoituja maskeja. Hemmetin hyvännäköisiä, pakko ostaa yksi. Ostan Viisauden Jumalan, lautasen kokoinen, ehkä siis tarpeeksi suuri suureen viisauteen.

La Paz on rakennettu niin että keskusta on laakson matalimmassa kohdassa. Siispä menemme ylemmäs että kuvakulma kohenisi. Yhdelle keskeiselle huipulle on rakennettu huvipuisto ja upeat on näkymät ylhäältä kaupungin keskustaan.

Huvipuisto on näin sunnuntaisin täynnä perheitä, hälinää kun kakarat riehuu joka vempeleessä.
Yksinäinen intiaanityttö vaeltelee siellä täällä, hiljaisen oloinen, missä lienee ystävät. Kiinnitämme Lesan huomiota tytön kauniisiin intiaanisilmiin. Lesa kysyy saako ottaa valokuvan ja tyttö tulee mua kohti. Luulin ensin että yrittää taakseni piiloon mutta tuleekin viereen kiinni kuvaa varten.

Pakkohan helluselle tytölle on jotain ostaa, kysyn haluaako limsaa, ei, suklaata, ei, entäs jäätelöä? Johan osui.
Lesa vahtii reppuja kun menemme tytön kanssa jäätelöjä valitsemaan.
Tyytyväisenä avaa paperit ja otan kuvan minäkin.

Harmittaa etten ottanut toista kuvaa kunnon Nikonillani, Canonin Ixus on osoittautunut puolipellekameraksi, digisysteemi ei ole oikotie onnelliseen kuvaamiseen. Canonin softa on helvetin hidas, moni liikkuva kohde on mennyt epätarkaksi, kamera ei anna yhtään anteeksi nopeaa kuvausta.
Jostain syystä tytönkin kuva jäi hiukan epätarkaksi ja vituttaa vieläkin. Nikonin filmikameralla onnistuu aina.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=309681%2Ejpg

Illalla keksimme hyvännäköisen ravintolan ja palvelukin on viimeisteltyä. Laama-filettä listalla! Pakkohan suloista elukkaa on maistaa. Mureaa on ja rasvatonta, hyvää lihaa. Ollut onnellinen eläin ja sisäistin siivun onnea.

Siis tilastojen mukaan Boliviassa on 50:50 intiaaneja ja eurooppalaisten jälkeläisiä. Ihmettelen vaan missä ne on ne eurooppalaisten sukulaiset, näyttää tähän asti että pelkkiä intiaaneja koko ajan. Liekö ei-intiaanit suljettu reservaatteihin? Joo, sinne.

Tuplapalmikko-muoti on pysyvää ja jatkuvaa, ja niissä paksut pampulat päissä koristeina jotka "sitovat" päät yhteen, lienee silläkin joku historia. Samoin hattumuoti on kaikilla naisilla samanlainen, joku suuri symboliikka siihenkin liittyy koska monilla hattu on niin pieni ettei sillä pääpallukkaa paljon peitellä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=309683%2Ejpg

Yö meni aluksi jees, vaan heräsin ja iski paniikki. Luulin että henki loppuu kokonaan. Meinasin painua ulos huoneesta hengittämään mutta kun sitä happea ei sen kummemmin ole ulkonakaan niin sain itseni rauhoiteltua. Hitto kun voi olla raskas vetää ilmaa sisään.
Lesa oli myös yöllä herännyt jossain vaiheessa kun olin hengittänyt niin raskaasti, oli kysynyt are you okay Mika, ja olin kuulemma vastannut yes, yes. En muista koko siitä tapahtumasta mitään.

Aamulla Lesa sanoi että nyt jumaliste otat näitä pillereitä mitä hän mukanaan, pitäisi auttaa vuoristosairauteen. Aloitin siis niiden syönnin, reseptilääke.
Pilleri pisti kropan kihisemään. Sama tunne kun on istunut pitkään huonossa asennossa ja jalka puutunut, ja kun sitten veri lähtee raajassa kiertämään niin menee kuin muurahaisia olisi. Tosin tässä tapauksessa mulla kihisi kädet ja koko selkä.
Lääkkeen pitäisi laajentaa verisuonia ja auttaa hapenkulkua elimistöön.

Sivuvaikutuslista on iloinen; vatsavaivoja, impotenssia ja muuta mukavaa...

Nokia... eikun... La Paz. Connecting. People:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=310391%2Ejpg

Katedraalin aukiolla partioi kaksi naispoliisia ja toisella on niin pinkkiä punaa huulissa että! Kysyn saako ottaa kuvan ja aluksi naisia naurattaa vaan hymyt hyytyy kun kaivan kameran esiin. Ekassa kuvassa toinen sulkee vahingossa silmät ja sanoo notta eiku uus kuva, no bueno. Niinpä uusi kuva otetaan ja olemme tyytyväisiä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=310390%2Ejpg

Plazallakin sotilaat ovat tylyn tiukkana:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=309684%2Ejpg

Ja sitten postiin. Oven edustalla istuivatkin jo Tupu, Hupu ja Lupu:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=310393%2Ejpg

Postissa pistän pakettia Suomeen ja Lesa Kanadaan. Postinainen kävi uteliaaksi kun äkkäsi että ollaan tuttuja että mikäs juttu tämä on kun eri maihin lähetellään, ollaankos sitä missä suhteessa toisiimme? Solo amigos, sanon ja nainen ei niele tarinaa.
Kyllä tässä nyt jotain on, kavereita vain, joo joo? No joo joo. Ei kyllä näy sormuksia. No ei näy kun niitä ei ole. Pikkuhiljaa alkaa postin pimu uskomaan, voe tokkiisa kun ei tullut tytölle skandaalipaljastusta salasuhteesta.

Muistan kun Lesan kanssa Iranissa kierreltiin, oli pakko pitää sormuksia sormessa, muuten ei olisi päästy samaan huoneeseen.
Respassa aina kovasti ihmettelivät miten te sitten eri maissa asutte? Selittelimme kaikenmaailman työlupajuttuja ja puuta heinää. Huomasimme ettei mennyt läpi mutta mitäs heitä nyt parin turistin elämä painaa.

Kadulla taas tuttu vanne puristaa rintakehää, kauanko tässä oikein pitää kärvistellä? Jos olisi Ipodissa Jean-Michel Jarren Oxygene, laittaisin sen soimaan, saattais avittaa?

2,5 pilleriä Diamoxia nappasin ennen nukkumaan menoa. Outoa nukkua kun en herännyt kertaakaan koko yönä, tehokasta tavaraa!

Täällä olis discobaari jossa tarjoillaan myös happea pullosta, naamari vaan naamalle, hana kaakkoon ja taas jaksaa bailata.
Baarin nimi on yllättävää kyllä Ozone. Saa baari olla missä on.

COPACABANA ja ISLA DEL SOL

Aamubussilla La Pazista Copacabanaan (kyllä, Boliviassakin on Copa).

Copacabana (3800 m) on Titicaca-järven eteläpuolella ja täältä pääsee veneellä Isla del Soliin puolessatoista tunnissa. Hintakin on taas kohdallaan, 1 euro per suunta.

Komea aurinkoinen kesäpäivä laivailla Aurinkosaarelle, Titicaca on syvänsininen, johtuneeko korkeasta sijainnistaan? Ollaan lähempänä taivasta. Joo joo. Siitähän se.

Aymara-intiaanien asuttama Isla del Sol on inkojen mytologiassa auringon syntymäpaikka; siitä saaren nimi.
Tänne ilmestyivät myös ensimmäiset inkat Manco Capac ja sisarvaimonsa Mama Huaca.

Lonely Planet vinkkasi että kannattaa kokeilla hiukan parempaa majoitusta Casa de Don Ricardoa, ja päätimme mennä katsastamaan sen kunhan saarelle pääsemme.

Venematka kesti 1,5 tuntia ja istuimme aurinkokannella jutellen vanhemman italialaismiehen kanssa. Mies on ollut kulta-asiantuntija Afrikassa kaivoksilla ja meinasi päästä hengestään perheensä kanssa Mobutu Sese Sekon hallinnon sekasekasorrossa.
Vaihtoi alaa ja tekee grafiikkatöitä nykyisin.

Satamassa oli komea kaisloista rakennettu totora-alus. Pääsisi purjehtimaankin jos haluaisi mutta nyt täytyy saada majapaikka.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313557%2Ejpg

Satama on Yumani-kylässä ja paikalliset lapset puhuvat yllättäen englantia. Pakko oppia jos haluaa saada taskurahaa turisteilta.

Vuoristotauti ei ota hellittääkseen. Katselen hemmetinmoista jyrkkää ylämäkeä ja tuumin etten moisesta selviä rinkkani, reppuni ja muovipussini kanssa. Varsinkin kun kuulen että kävely majataloomme kestää 45 minuuttia noita vanhoja kivisiä Escalera del Incan eli Inka-portaita pitkin.

Kyselen saisiko muulin tänne jostain jotta pistäisin kamat sen selkään. Saa toki mutta kestää hakea kaukaa. Lesa päättää mennä mäkeen rinkkansa kanssa, ja noin 9-10v poika tarjoutuu maksua vastaan kantamaan mun kamat. Kieltäydyn sanoen pelkästään rinkkani painavan 25 kiloa, saman verran varmaan kuin poika.
Sisu iski, ja sanon että näyttää tietä missä majamme on, itse kannan kamani, raahaan rojuni rinkkani rujon ruumiini.

Henki meinaa lähteä jo 5 minuutin kiviporrasnousun jälkeen, pakko kyykkyä välillä ja huohottaa.
Puolen tunnin nousun aikana kyyhötän ainakin 7-8 kertaa ennen kuin pystyn jatkamaan matkaa. Keuhkot meinaa revetä, ilmansaanti on kuin hengittäisi muovipussi päässä jossa on muutama pieni neulanreikä.
Helvetin soroche, auttais nyt jo ne Lesan pillerit ja tottuis jo kroppa.

45 minuutin kuluttua ollaan majatalossamme, paiskaan rinkan sängylle ja huilaan pitkään. Päässä jomottaa, ja huulet on tunnottomat, lienee huohotuksesta?

Tukanpesukin ottaa hengen päälle. Kyllä ny olis kaljuna kivaa. (Vai mitä Antti? :) )

Mutta majamme mainio on! Iso kattoterassi, suora näkymä alas kauniille Titicaca-järvelle! Pihalla pari laamaa jauhaa heinää ja pällistelee meitä leuat louskuen. Naapurissa muuli moikaa rumalla äänellään ja iso sika mennä röhkii ruohikossa tuumien että ei tuolla äänellä ainakaan Bolivian Idols-kisassa pärjäisi.

Vastaan tulee pari iloista tyttöä ja hihkuen photo, photo! Arvaankin että kuvaus kelpaa kun kolikkoja antaa. Kuvaaminen kun on mun juttu, ja hauskoja kun ovat, ja kun kolikkojen arvo on sentti-luokkaa niin antaa palaa. Tyttöjen lakeissa on kirjaimet N ja S ja kysyn tarkoittaako se että toinen teistä on pohjoisesta (Norte) ja toinen etelästä (Sur). Ei kuulemma tarkoita ja olen kuulemma pöllöö kun moista arvelen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313558%2Ejpg

Pillerit pierettää. Kaasua kehittyy. Rekyylikaasut rektaalista tulla tupsahtelloo. Onneksi Lesa on se patologisempi päästelijä, häiritse häntä ei tuhnuttelu.

Hidas käveleskely kylässä säästää keuhkoja. Hidasta on myös elo täällä, paikalliset köpöttelevät muuliensa kanssa kiireettä. Yhtäkään moottoriajoneuvoa täällä ei ole.

Kaksi pikkutyttöä tulee vastaan kantaen pikkuveljeään, iloisena rallattelevat ja sama vanha photo, photo-pyyntö kolikkoa vastaan. Toinen tytöistä, Gabriela nimeltään, on loistokuvattava ja nappaankin hänestä muutaman hyvän kuvan.
Näkevät kommunikaattorini ja on aivan pakko päästä painelemaan jokaikistä nappulaa. Avaan muistilistatoiminnon ja annan heidän naputella omia juttujaan, kirjoittaa tytöt eivät vielä osaa. Hauskoja ja iloisia ovat!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313560%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313561%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313559%2Ejpg

Aamulla päätämme lähteä saaren pohjoispäähän veneellä ja kävellä takaisin sen kolmisen-nelisen tuntia minkä emäntämme arvioi.

Satamassa alkaa keplottelu. Äijät väittää ettei venettä mene juuri nyt ja meidän on otettava kallis privaattikuljetus. Samaa väittävät japanilaispariskunnalle. Arvaan kusetuksen ja menen laiturin nokalle ja tiedustelen totuutta.
Nyt tarjotaan 25 boliviaanolla matkaa pohjoispäähän ja vene on juuri tulossa laituriin.

Huijarihäiskät tulevat venettä vastaan myös ja mitä ilmeisimmin kieltävät kipparia ottamasta meitä kyytiin. Kippari sanookin että vene on jo täynnä, ja meidän pitää ottaa em kepuleiden kyyditys.
Vastaan kohteliaan kiukkuisesti että veneessä kummasti on tyhjää tilaa meille kaikille neljälle ja sanon ettemme todellakaan aio ottaa kallista kyytiä ja että aiomme nyt tulla veneeseen ja maksaa kyytimme kipparille.

Kepulit ilmeisesti totesivat etteivät saa meitä rahastettua ja lähtevät rantarosvoilemaan muita turisteja. Niinpä pomppaamme laivaan ja pääsemme pohjoiseen.

Pohjoispäässä on Cha'llapampan kyläpahanen, ja sieltä alkaa polku Chincanan inkakylän raunioille. Legendan ensimmäiset inkat syntyivät siellä.
Aikamoiset rakennelmat täällä on aikoinaan ollut, sokkeloisia huoneita peräjälkeen. Tosin katot ovat sortuneet aikoja sitten.
Hienot näköalat inkoilla on olleet suoraan järvelle taloistaan.

Polku takaisin eteläkärkeen on hyvin merkitty kivillä. Eipä tällä liki puuttomalla saarella kyllä eksymään pääsisikään.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313564%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313562%2Ejpg

Kuuma on. Onneksi repussa on evästä ja vettä parisen litraa, sillä pärjää.

Ylämäissä ei paljon puheltu. Olo oli ku Tobleronella tupakeittiön tulisijassa. Niska ja olkapäät käristyy kunnon UV-kylvyssä, rusketusraja korostuu, nokka punottaa mukavasti.

Kylläpä se kävely sen 3 tuntia otti. Mutta hieno reissu oli, komeat maisemat ja mukava tallustella rauhassa ajan kanssa. Pari kesympää laamat tuli ruokaa pummaamaan mutta kun tarjoilu ei pelannut löntystelivät takaisin ruohoa nyhtämään, mistä sitä ikinä löytävätkään kuivasta ja kuuman kuluttamasta maasta.

Kylässä tuli vastaan tuttuja tyttöjä yrittäen kaupata alpakka-villapaitoja. Myyntiyrittely loppui naureskeluun kun aloitin Norte ja Sur-kiusottelun. Hihitellen hiihtivät tyttäret muille maille.


Aamuveneellä takaisin Copacabanaan jälleen, kunnon hotelli ihan rannasta. Tuli taas shoppailtua alpakkakamaa. Ja kallis postimaksu pistää boksi Suomeen.

Kiipesimme 166 metrin matkan ylös Cerro Calvario-"kukkulalle" (3966m) josta on hyvä näkymä satamaan ja Titicaca-järvelle. Istumme ylhäällä olevilla kivetyksillä ja muutamia "pyhiinvaeltajia" tekee rukousmerkkejään ylhäällä olevien kiviristien edessä.
Titicaca-järven valtava koko näkyy hyvin täältä. Suuri on se. Kaukana häämöttää Perun puolella olevan Punon kaupungin talot.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=313565%2Ejpg

Päätän olla menemättä takaisin porrastettua polkua pitkin ja liukastelen sandaaleilla jyrkkää kiviseinämää pitkin. Tyhmä ajatus, jos ote irtoaa niin kivulias on kivikon kutsu.
Noh, oli se roikkureissu ainakin oikolyhyempi kaupunkiin kuin kevytköpöttely polkua pitkin.

Pimeän tultua äkkäämme hyvän ravintolan joka lupaa lasin punaviiniä ruoan kanssa ilmaiseksi. Lesa kun ei ole viini-ihmisiä, hän maistaa vain huikan ja minä saan siis kaksi lasillista. Muy bien! Bolivialainen viini on yllättävän hyvää muttei hakkaa chileläisiä ja argentiinalaisia sentään.

Aamulla bussiin ja nokkendahl kohti Punoa, Perun puolelle mennään.
Kuski oli upea, antoi kaikenlaisia vinkkejä Perun puolellaoloon kuten että älkää vaihtako kadulla rahaa, yleensä väärää rahaa.

Raja-asema on pienen ajomatkan päässä ja tullijutut hoituu läpihuutona. Sillä aikaa bussi on ajanut jo Perun puolelle odottamaan kun kävelemme Perun passintarkastukseen.
Sama juttu, leima passiin ja tullilappu mukaan ja menoksi.

Suuren seikkailun Perussa blogitan myöhemmin....

1 Comments:

Blogger Platte said...

Olen tainnut lukea alkemistin, mutta totta sanoakseni pidän Coelhoa yliarvostettuna aikuisten satujen kirjoittajana, saan varmaan kuulla tästä kyynisestä kommentistani mutta tämä on mielipiteeni.

Aivan ihania kuvia sulla täällä kuten jo vastasin blogissani sulle mutta tulinpa vielä tännekin kehumaan =)

-Petra-

18:16  

Post a Comment

<< Home