Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

ECUADOR

MACARA
Macaran rajakaupungissa vaihdoin jääneet sol-hiluni dollareiksi ja sain runsaan 5 ja puolen dollarin saaliin.
Käyttävät sekaisin US-kolikoita ja omia centavoksia.

Maan päävaluutta on kuitenkin US-dollarit, luopuivat sucresta vuonna 2000 kun sen arvo upposi jatkuvasti.
Tietysti dollarin käyttökin aiheutti ongelmia, silloin todelliset hinnat tulivat ja kaikki kallistuivat. Mellakointiahan siitä syntyi.
Nyt tilanne on paremmin joskaan ei hyvä.

Mieltäni kiinnostaa että painattiko USA lisää dollareita tämän takia, ja jos, niin kuinka paljon?

Yhden dollarin kolikot ainakin sopivat tänne, kääntöpuolella on shoshoni-intiaanitytön kuva kankaaseen kääritty vauva selässään. Vaikkei shoshonit olekaan etelä-Amerikan intiaaneja niin vois tytöstä luulla että on "paikallisia".

http://edge.i-hacked.com/wp-content/sacagaweacoin.jpg


Macarassa oli hemmetin kuuma, melkein jo toivoin sadetta mutten sentään, sadetta tulee olemaan loppumatkani aikana tarpeeksi.

Heti kylän jälkeen alkoi hidas nousu vihreille vuorille, bussi murisee kun loppuu moottorista bofoorttit.

Maisema on aivan toista kuin muutama tunti sitten Perussa, tropiikki.
Puutkin on erilaisia, näyttäisi olevan apinanleipäpuun-sukuisia tynnyrimäisiä puita, niitä ei ole muualla näkynyt. No, ollaanhan hyvin lähellä päiväntasaajaa.
Ja kyllä; maa nimensä perusteella lävistyy päiväntasaajalla, menee 25km pääkaupunki Quiton pohjoispuolelta ohitse niin että humisee.

Ylhäällä ajaessamme vierelle tulee saattamaan saattanan suuri kotka, komeasti se nousee ylemmäs ilmavirran nosteessa. Lentäen olisitte jo perillä, se ajatteli.

Näkymät matkan aikana oli huikeat! Aurinko paistoi ja maisemat alas laaksoihin mykisti. Välillä kuljettiin pilvissä, välillä ne jäivät roikkumaan alapuolellemme.
Harmi ettei bussin kulkiessa saanut valokuvia otettua, pientä puskaa oli tienvieressä vähän väliä ja ei kuvaus onnistu. Eikä mopo-Canonilla saa kunnon kuvia liikkeessä.

Iltakuuden maissa kun aurinko alkoi laskea oli kyllä kymmenen pisteen maisemat kun ohuiden pilvien läpi valonsäteet laikuttivat vihreää laaksoa ja vuorenrinteitä! Hitto kun bussia ei voi pysäytellä kuvaamisen takia!

Kännykällä täällä ei soitella, ei edes kolmitaajuuksisilla, nämä käyttää neljättä taajuutta. Kummallista, mutta kai siinäkin jokin järki piilee?

LOJA

Hotelli Internacionaliin, gracias. Taksimatka maksoi dollarin.
Loja näyttää olevan hyvin hoidettu ja siisti city. Melkoisen länsimainen.

Hotelli maksoi 6 USD, siisti peruskämppä. Komeaa vanhaa leveää lattialankkua, ei ole matoilla "pilattu" vaan annettu lattian näkyä.

Syömään mennessäni kiinnitin huomioni eurooppalaisveren määrään ihmisissä, Perussa kun melkein kaikki oli intiaaneja, täällä on huomattavasti enemmän espanjalaisverta.

Kiertelen iltaa kaupungilla mutta jättää jotenkin viileäksi mut, enpä taida jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Seuraava mesta kiehtoo enemmän, täällä on hyvä levätä että jaksaa rallatella eteenpäin.

Aamupäivällä bussimatka Cuencaan, UNESCOn maailman perintö-kaupunkiin.
Saan laulavan taksikuskin, äijä osaa joka biisin radiosta ulkoa. Selittää biisien jälkeen laulajista jotain, kyselee mielipidettäni biiseistä. Hyviä biisejä on joo :)

Mukava istua hyvässä bussissa, molemmin puolin luetaan lehtiä ja molemmissa lehdissä runsaasti värivalokuvia murhatuista ihmisistä nimien kera.

Ecuadorissa ryöstömurhataan päivittäin ihmisiä. Toisen lehden kuvat ovat Kolumbiasta jossa FARC-sissit ovat taas ottaneet yhteen hallituksen joukkojen kanssa, 19 kuollutta. Porukoilla on tapana ottaa panttivankeja ja usein maksun jälkeen uhri palautuu paketissa.
Yhteenotto oli tapahtunut Panamericanilla jota pitkin aion kulkea.
Jännää reissua tulee mulla :)

Puolitoista vuotta sitten oli englantilaislehdissä juttua naisesta joka oli kadonnut täällä, Baños-nimisessä lomakylässä. Kamerat pankkiautomaateilla paljasti että naisen hotellin turvamies nosti kortilla rahaa eri automaateista. Äijä todettiin syylliseksi kidnappaukseen ja ryöstöön mutta koska ruumista ei ole löydetty, ei voitu syyttää murhasta.
Kehen luotat jos et enää voi luottaa edes hotellin turvamiehiin?

"Hai saatana ku teki häijyä ku löi kylmällä puukolla selkään!" sanoi eräskin mies.
Toivottavasti edes täällä murhataan mukavasti, hellästi henki poies.

Samat hehkeäsalpaavat maisemat jatkuu matkalla Cuencaan, kunnon kuvia ei keikkabussista saa. No, pääasia että ne näen.

Täällä intiaanimiehillä on oma tyyli, monilla on palmikoitu pitkä (musta tietenkin) tukka ja housut ovat mustat suorat, paksua kangasta ja grungemaisesti ulottuvat puoleen sääreen. Tyyli on sama iästä riippumatta.
Kokonaisuus kruunataan mustalla knallimaisella huopahatulla. Se on siinä!

Bensalitra maksaa täällä 40 senttiä. Siitä vain haaveilemme Euroopassa.

Laskeskelen mielessäni rahankulutustani matkallani, tavoite 1700 euroa kuussa on alittunut joka kuukausi vaikka siinä on laskettuna hotellit, majoitukset, yöpymiset ja asuminen, sekä lisäksi ruoat, matkat, ostokset, huomattavan kalliit postipaketit Suomeen, useat hajonneet aurinkolasit ja kolme jäätelöä.

CUENCA

Kaupunki näyttää siistiltä, ihmiset pukeutuu siististi, siistiä. Ecuadorissa näköjään ymmärretään pitää asuinalueensa puhtaana.Taidan viihtyä täällä Cuencassa.

Hotelli Milan on LOISTO hotelli! Jessus, olin kuin kotonani heti kun pääsin huoneeseeni, parvekkeelta näkymä suoraan San Franciscon torille ja taustalla vuoret kehystämässä kuvaa.
Kunnon iso sänky, huone puhdas kauttaaltaan, kuumaa vettä suihkusta yllinkyllin (kuuma vesi ei ole todellakaan itsestään selvyys etelä-Amerikassa), 10 pisteen kämppä ja 12 USD yö.
Gyl gelbaa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=326306%2Ejpg


Käveskelen kaduilla suuntia hakemassa, lauantaina tuun heti aamusta kuvaamaan kaupungin elämää.
Yksi elämä tuli vastaan: nuori tyttö avonainen paita ja valtava koristeellinen risti tatuoitu rintakehään. Tyttö on tuskin täysi-ikäinenkään???

Toivottavasti aamulla aurinko nousee ja jos nousee niin paistaa. Kaupungeissa on vaikea ottaa ihmiskuvia, ovat varautuneempia, yleensä. Harmi, vietti on yhä enemmässä määrin kuvata ihmisiä, mitä persoonallisempia sitä parempi.
Tietysti voi kaukaa salakuvata mutta ne on usein huonoja.

Robert Capa yksi suosikkikuvaajistani, innokas sotakuvaajakin ja astui valitettavasti miinaan Korean sodan aikana.
Capalla on tärkeä neuvo joka olisi hyvä muistaa: "if photo is not good enough, you are not close enough".
Pitää kutinsa!

Oon nähnyt monilla potentiaalisen hyviä kuvia mutta räpsitty aivan liian kaukaa, yksityiskohdat eivät erotu kunnolla, ja kun ihmiskuvia ovat niin silmät ja ilmeet jäävät kunnolla erottumatta.

Lisäksi monissa digikameroissa on digitaalinen zoomi optisen ollessa max 3-kertainen. Digizoomi on huijausta, sitä ei kannata Koskaan käyttää.

Pullovettä kuluu. Cola-Cola omistaa helvetisti vesifirmoja, tämän reissun aikana suuressa osassa vesipulloista lukee part of Coca-Cola Company. Tekevät kyllä tilin.

Kuinkahan monta litraa olen juonut pullotettua vettä tämän matkan aikana, menee yli sadan litran. Missään ei raanavettä voi juoda täällä. Hampaanikin pesen jatkuvasti pullovedellä, jo maunkin vuoksi.

Kyllä onkin helppoa Suomessa kun saa pistää kupin suoraan hanan alle ja juoda. Sitten on näitä pöllöpäitä jotka Suomessa ostavat jotain Eviania koska se on niin hienoa juoda ranskalaista vettä, joka testien mukaan häviää suurimmalle osalle suomalaisesta hanavettä, puhumattakaan lähdevesistä. Järjetöntä rahdata vettä Suomeen Ranskasta asti.
Haetaan seuraavaksi lunta Korsikasta.

Lehdessä oli paramilitaarien "testi jäsenilleen"; murhattuaan 5 ecuadorilaista joivat uhrien verta.
Tervetuloa sivistyneeseen maailmaan.

Tappaminen ei täällä tunnu loppuvan, joka päivä lehdissä on värikuvia verisistä tapetuista ihmisistä. Ja nimet alla. Mässäilevät vielä. Pahempaa kuin Alibi-lehti Suomessa. Jonka vois kieltää lailla, sairasta lukea yksityiskohdittain montako kertaa uhria löytiin vasaralla.
Murhadekkarit ovat toinen puolisairas laji. Ihminen jonka läheinen on tapettu väkivaltaisesti ei lue moisia.

Huomioin että naiskauneus senkun lisääntyy Ecuadorissa, ovat täällä jollain lailla erilaisia, ehkäpä kapeakasvoisempia ja sirompia.
Tuskinmaltanodottaa Venezuelaa joilla on eniten Miss Universumeja maailmassa. Vaikka kauneusbisnes siellä onkin saavuttanut sairauden mittasuhteet, takuulla löytyy aitojakin kaunottaria ilman kirurgillakäyntiä.

Naisilla on perinteiset valkoiset röyhelöpaidat ja kaulassa Valtava kasa kullanvärisiä helmiä. Musta hattu ja musta hame, perinnejatkumoa.
Eletään nykyaikaa; kaduilla on sekaisin perinteisiin asuihin pukeutuvia ihmisiä ja nuorisoa joilla on naamat täynnä lävistyksia ja kroppa kaulaa myöten tatuoitu.

Kolikoissa outo logiikka; 5 centavon kolikko on huomattavasti suurempi kuin 10, mutta sitten kun tullaan 50 centavokseen niin johan pomppas, kolikko on kuin vanha plooturaha, pizzalautasen kokoinen ja raskas.
Taitaa kymppi olla sen takia pienenmpi että se on samankokoinen kuin jenkkien kymmensenttinen.

Inkatyyliä on täälläkin, tosin ei niiin kovin vanha ovi liene?:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=326312%2Ejpg

Osuin kukkatorin vieressä olevaan pikkuruiseen Santuario Marianon kirkkoon, pieni ja sievä:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=326311%2Ejpg


-tanan kollit ne on pahanteossa täälläkin. Superman-asuun pukeutunut kloppi piirteli kaverinsa kanssa puutikulla auton pölykylkeen viivoja ja omistaja tuli hätistelemään pois, ei kylläkään kiukkuisesti.
Ei kylkeen saa piirrellä, tulee naarmuja.

Otin salakuvan itseteosta, seurasin duoa kun läksivät kahden tyttökaverinsa luo. Sitten näytin yllätyskuvan ja riemukkaan naurun sain.
Sen jälkeen pitikin aloittaa kimppakuvaus kun koko kvartetti halusi tulla kuvatuksi.
Hauskaa oli kun näytin joka kuvan jälkeen tulokset, voi sitä riemua kun pitää pölläillä kuvissa.

Pohojanmaalla sanottaas notta siinon lauma päässilimääsiä kakaroota.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327673%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327683%2Ejpg

Pienen joen rannassa olevassa 3 de Noviembren kadulla on hienosti-ikääntyneitä taloja:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=326314%2Ejpg


Tulin hyvään aikaan Cuencaan, täällä on Art Biennal, taidetta ympäri kaupunki, suuria öljyvärimaalauksia on "ripoteltu" plazoille, kadunkulmiin ja kaikki museot ovat auki myöhään, ja ilmaisia.

Maalari Ibrahim Mirandalla on hieno idea: hän on maalannut Pariisin, Madridin ja Baselin suurennetuille kartoille hevosen, sarvikuonon ja aasin käyttäen katuja ja kortteleita "silhuettinaan" aivan samoin kuin inkat aikoinaan rakensivat kaupunkinsa johonkin hahmoon.
Pariisin keskustasta mies loihti takajaloillaan seisovan hevosen, Madridissa jyrää sarvikuono eteenpäin ja Baselissa on ainakin yksi iso aasi.

Cuencassa on joku taika, viihdyn täällä, kävelesken katuja katsellen hyvinpidettyjä ja -maalattuja taloja. Vaikka liikenne tukostuu vähän väliä kapeisiin katuristeyksiin ei kukaan tööttäile kiukkuisena, rentoa fiilistä.

Harmi että aurinko ei paistanut Catedral Nuevan sinisiin kupoleihin kuvanottohetkellä, komea kiilto-sine niissä:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327674%2Ejpg

Kahviloissa on kiva istahtua katselemaan knallihattumummojen taaperrusta värikkäisiin kankaisiin käärittyine kantamuksineen ja vanhoja kuluneita puku-ukkoja hiukan jo rispaantuneine panama-hattuineen.
Panama-hattuja täällä on usealla ja niitä myydään joka toisessa katukojussa.

Kadulla istuu wanha pariskunta parhaimmissaan, ukolla kitara kädessä ja mummolla jonkinlainen rytmikolistin, mainion kuvan saisin mutta pariskunta kieltäytyy. Harmi.

En muuten enää valita ikkunanpesusta kotona:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=326316%2Ejpg


Ympäri kaupunkia on aanelosia joissa kuvia kadonneista lapsista, moni näyttää kadonneen matkalla koulusta kotiin. Sääliksi käy vanhempia, tuskin löytyy mistään, elävänä ainakaan.

Vaarallista on siis liikkua päivisinkin, ehkei aikuisten niinkään mutta lapsien.
Itse kävelin takaisin hotelliin molempina iltoina klo 23 jälkeen, ehkä ei viisasta mutta ainakaan mitään ei sattunut.
Kameraa ja kännykkää en ota mukaani mutta kohtuullinen määrä dollareita pieninä seteleinä. Jos ryöstö tapahtuu, on parempi olla jotain annettavaa muuten ryöstäjät turhautuvat ja seuraus voi pahanpäiväinen (pahanöinen?) mukilointi.
Näitä on sattunut.


Sunnuntainen aamukaupunki on hiljainen kun nappaan taksin. Bussini kulkee jälleen vuoristojen kautta kohti Quitoa.

Bussillahan ei joka päivä pilvissä ajella.
Liki 8 tuntia maisemaa makeaa, serpentiinitie mutkitteleen vuoren rinteillä, välillä "ahdistaakin" kun ollaan aivan tien penkereellä ja satojen metrien pudotus alas kaiteettomalta tieltä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327680%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327679%2Ejpg


Onneksi on cumuluspilvipäivä, sinistä taivasta riittää. Välillä harmittaa helvetisti kun puskaa pökkää tulilinjalle, kohde on jo fokusoitu ja odottaa laukaisua mutta mr. bush välissä.
Muutama hyvä kuva jäi ottamatta kun musta roikkuvapuhelinkaapeli katkaisi valkopilvisen maiseman.
Tietysti kuvan olisi voinut ottaa mutta tietysti sitä voi ottaa kuvan konfirmaatiopäivänäkin ja kuvattavalla on ranskanperunat nenänrei'issä.

Hienosti paksut pilvet puskevat itsensä vuorten takaa ja vyöryen valuvat hitaasti alas rinnettä hitaan tuulen mukana.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327682%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327681%2Ejpg


Ajantaju menee maisemia katsella, yhtäkkiä huomaan että bussi on kulkenut 6 tuntia. Mihin se aika meni? Ei huono tapa kertakäyttää aikaansa.
Aikaa ei ole ilman havainnoitsijaa, en havainnoinut sitä, siksi sitä ei ollut.

Jossain vaiheessa ylängöllä maisema muuttui kumpuilevaksi. Olin siis tullut Jämsään?

Matka jatkui kohti Riobambaa, ja lipunmyyjä vinkkaili mua bussin etuosaan ja teki käsillään valokuvanotto-merkkejä. Mitäs siellä nyt muka on? Jatkoi vinkkaamistaan ja otinkin molemmat kamerani mukaan.
Tuulilasista näkyi Chimborazon lumihuippuinen tulivuori! Vau! Äkkiä kuvia napsimaan, kuski oli mukana ja hiljensi auton kävelyvauhtiin. Sain napattua muutaman kuvan, täytyy tsekata tietononeella miten hyviä tuli. Aika möhkäle se on, 6310 metriä korkea, korkein vuori Ecuadorissa, tunnetumpi Cotopaxikin jää sille kakkoseksi 5897 metrillään.

Muchas gracias kuskille ja lippumiehelle että vinkkasivat ja hidastivat bussin mun valokuvien takia.

Hienolta tuntuu nähdä jatkuvaa vehmasta vihreyttä Perun kuivan hiekan jälkeen. Luonto on täällä tyystin erilaista.

25 km ennen Quitoa alkaa jonotus, yhtä seis-ja-menoksi koko ajan, mikä jarruttaa? Miljoonakaupungin ruuhka. Radiossa soi Juaneksen La Camisa Negra.
"...on mulla musta paita...."

QUITO

"Laaksossa" noin 2850 metrin korkeudella merenpinnasta. Toiseksi suurin city vaikka on pääkaupunki. Mutta silti kepeät 1,6 miljoonaa asukasta.

Mukava huomata ettei tullut ohuen ilman oireita, syksyn reissua silmällä pitäen "jännitin" jo tuleeko rintapuristuksia mutta ei tunnu missään, syyskuussa kun tullen löytämään itseni taas korkealta. Mutta se on silloin ja siitä sitten.

Aikataulut on mitä sattuu joka kerta, sanoivat että matkaa kestää 8 tuntia mutta kesti vajaat 11 tuntia.
En ehtiny nähdä Pikku Kakkosta. Voi juku.

Osun sopivasti ratikkapysäkille ja sepäs meneekin sopivasti Santa Claran kautta, missä mulla on sopiva hotelliehdokas.
On kiusallisen pimeää ulkona koko matkan, sunnuntai-ilta ja paikat kiinni.

St. Claralla ulos pimeyteen. Joo, tämä alue on Mariscalin alueen reunamilla, ja Mariscal on vaarallinen pimeällä.
Nyt olis helppo keikata mut, raskas rinkka selässä, en pääsis edes karkuun.

Kävelen vartin verran pimeitä katuja ja epämiellyttävä olo. Olikohan viisas veto tulla tänne alueelle? Alea jacta est.

Pääsen kumminkin hotelli Carrioniin, hinta onkin 19 USD, kevyt arvonnousu, kirjan mukaan piti olla 11 USD.
Väsyneenä en jaksa valittaa, otan huoneen, siisti ja hyvä, mutta budjetti ylittyy, ehkä etsin aamulla uuden hotskun.

Täälläkin on omat pistorasiat, onneksi ostin tullessani multiboksin, siinä on kaikki pistokemallit samassa ja saan ladattua kamerani.

Kumma maa, puhelimissa oma taajuus ja pistokkeetkin omanlaisensa. Ovatkohan kuulleet standardisoinnista?

Aamiaisen jälkeen kävelen vaihtamaan matkashekit käshiksi.
Matkalla "tulee vastaan" arabialaiseen tyyliin rakennettu talo, kaari-ikkunat komeine symmetrisine kuvioineen. Kaukana on koti Arabiasta. Hauska hima.

Pankissa vain 1% komissio, vaihdankin heti useamman shekit. Matkashekit on turvallisia mutta ongelmallisia eteläisessä Amerikassa. Vaikka AmExin toimistoon meet, niin ei vaihdeta käteiseksi. Ainoastaan Buenos Airesissa vaihdettiin AmExilla, ja tietysti ilman kuluja.

Seuraan viereisten ihmisten rahannostoja, täällä on tilinomistajien nimikirjoitukset talletettu kuvana tietokoneille, virkailija tarkistaa koneelta nostajan nimmarin täsmäävyyden.

Pankissa on näköjään myös pikapalaute virkailijalle: 4 eritasoista arvostelua palvelun mukaan eli Excelenta, Bueno, Regular tai Malo.
Nappia painetaan tapahtuman jälkeen ja äänestys rekisteröityy, virkailija ei itse näe mitä nappia asiakas painaa.
Ei huonompi keksintö.

Ratikka toimii, ja on halpa, 25 US-senttiä. Paitsi että nämä on aina tukossa ihmismassasta. Ja taskuvarkaille paratiisi.

Santo Domingon aukiolla oli kirkko, kuulin messun olevan menossa ja sisään. En ehtinyt olla minuuttiakaan kun pappi pyysi kaikkia halaamaan tai kättelemään läsnäolijoita ja saman tien vieruspappani ojensi kätensä mulle. Kättelin tietysti ja sitten vaihdettiin kaveria, kättelin toistakin pappaa.
SItten alkoi uskontunnustus, keski-ikäinen nainen todella tunnusti, huusi kovaan ääneen niin että varmasti kuului taivaaseen asti.

Aukoilla joku oli sirottanut jyvistä sydämenmuotoisen kuvion ja siinä pulut sitten nokkivat niitä sydämenmuotoisena. Tilataidetta tai jotain?

Täällähän tapahtuu. Neljä mummoa riitelee aukiolla, huutavat ja pian jo poliisikin on paikalla selvittämässä asiaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Vaarallinen maa. Mummotkin ovat aggressiivisia.

San Franciscon museossa on kirjoja vuosilta 1339 ja 1495. Niin on hyvinsäilyneitä ettei uskoisi ellen uskoisi. Vitivalkoista paperia, ei kellastusta lainkaan. Pientä tarkkaa tekstiä kauniilla keskiaikaisella fontilla siinä vuoden 1495 kirjassa.
Mietin onko tehty siis käsin mutta koska kirjapainotaito keksittiin 1445 niin ehkä painettu?

Taulujakin on, yllättäen kristillisaiheisia. Erikoinen quitolainen tapa maalata aiheet kiillotetuille marmorilaatoille, maalaukset saivat erityisen värisyvyn ja kiillon.
Kutsuvat tyyliä Escuela Quitoñaksi, Quiton koulukunnan tyyli.

Ja tässä hieman nuorempaa maalaussuuntausta ajalta n. 2005- 2007 AD, perustyyli kuitenkin selkeä Escuela Quitoña:

http://sp6.fotologs.net/photo/38/54/16/mikalehtimaki/1179365832_f.jpg

Otin taksin El Panecillon kukkulalle, olisin mieluimmin kävellyt ylös mutkaisia katuja ja kiviportaillisia pikkukujia pitkin mutta kirja varoitti ehdottomasti tekemästä sitä. Turisteja on ryöstetty usein näillä kujilla.

Otin siis taksin, kirja sanoi sen olevan 10-20 dollaria. Kysyin hintaa. Vitosella. Halpaa! Ja sinne.

Sanoin että josko kuski odottaisi mua kun katselen maisemia ja valokuvailen, ja kuski kaivoi listan hanskalokerosta ja näytti että sitten se 20 dollaria.
Mitä, kakskybää??
No, ok, saat 15 taalalla.
Tehdään kaupat. Kallista mutta turvallista.

Kukkula on keskellä kaupunkia ja siellä on suuri hopeanvärinen La Virgen de Quiton neitsytpatsas. Komea näkymä kaupunkiin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327675%2Ejpg


Valtavan kokoinen, city jatkuu molempiin suuntiin pitkin leveää laaksoa, rinteetkin ovat täynnä huusholleja.
Ajattelinki eilen illalla kun tultiin kaupunkiin että miksei bussiasema jo tule vastaan. Nyt kun mestan näkee päivän valossa niin en enää ihmettele. Taloja ja katuja silmän kantamattomiin.
Suuri kaupunki. Suomi sielussani senkun pienee.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327676%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327677%2Ejpg


Taksikuski odotteli kärsivällisesti. Takaisin alaspäin mentäessä ajattelin että olisiko sittenkin pitäny maksaa vain femma ja tulla alas kävellen, helppoa, sen kun vaan tassuttelee.

Puolivälissä mutkamatkaa näkyi taas kiviportaita ja niillä notkui kuuden levottomannäköisen nuoren jengi. Norkoilivat ja parilla oli kepit millä tökkivät toisiaan. Ei tarvitse olla sokea nähdäkseen millä asialla roikkuivat kujalla. Tervetuloa turistit tänne.

Onneksi en kävellyt alas. Olisin joutunut antamaan pojille pikkuisen selkään eikä maanantai ole mulla muilutuspäivä.
Pääsitte vähällä pojat.
Ette tienneet mua odottaa.
Ette tienneet etten tullutkaan.

Kuuman päivän kunniaksi otan oluen, en ole juonut yhtäkään yli kolmeen viikkoon joten terveyskin sitä jo vaatii.
Todella hyvää ecuadorilaista olutta. Harvinaisen mielikuvituksellinen nimi sillä on: Pilsener.

Listalla on myös tomaattipuun hedelmämehua, pitää maistaa.
Oranssia makeaa mehua, kaukana tomaatinmausta.
Eipä aikaakaan kun paksu kärpänen lentää kuppiini ja kroolaamaan makeaan mehuun.
Arghh! Jää juomatta loppuliemi.
Tarjoilija tulee ja sanon että mehussani on mosca.
Kerrankin sopiva sana, tarkoittaa kärpästä.

Lähellä on Ipialesin katettu tori, kävelen huvikseni siellä katselemassa myyntikojuja. Kenkiä myydään joka toisessa puljussa, en kuitenkaan jaksa ostaa mitään. Vaatettakin olisi vaikka muille jakaa. Rinkka on edelleen täynnä joten jää nekin ostamatta.
Turistin kun näkevät niin alkaa tuotteiden mainostus, osta osta, halpaa ja hyvää laatua.
No gracias, kunhan vain katselen ja ilmeilen takaisin.

Must-to-see -juttuihin kuuluu käynti La Compañia de Jesuksen kirkossa. Yksinkertaisesti siksi että kirkon koko sisusta on kullattu, lattiasta kattoon. Ainoat mitä ei ole kullattu on lattia, penkit ja maalaukset, kaikki muu on kullan peitossa.
Väitetään että kultaamiseen on käytetty 7000 kg sitä itseään.
Rakentaminen alkoi v. 1605 ja kesti 160 vuotta, eli 1765 tupa oli tehtynä.

Kyllä sitä kultaa olikin!! Ja kuvaa ei saanut ottaa. Tivasin oppaalta että miksei?
No kun salama vahingoittaa maalauksia.
En aio käyttää salamaa.
No kun, öö, sitten valokuvasta joku voi tehdä kopioita noista tauluista.
Just joo. Ei sitten oteta kuvia.


http://www.terraecuador.net/panteon%20nacional/06-Quito%20(La%20Compania).jpg

http://www.terraecuador.net/panteon%20nacional/07-Quito%20(La%20Compania).jpg


Kirkko on hiukan eklektinen, katon kultakoristeet on arabialaista tyyliä. Yhtä kultaista rönsyä täynnä hela kyrkan.
Vaikuttava on.
Kaikki on kultaa mikä kiiltää.

Onneksi myyvät hyvälaatuisia kortteja kirkon sisuksista. Teki mieli piruuttani kysyä että eikös näistä korteista sitten joku voisi tehdä kopsuja tauluista mutten viitsinyt opasta kiusata.

Iltakuuden jälkeen parkkeeraan itseni terassikahvilaan kadun varteen. Nautin suuren kuuman te con lechen, CDltä pulppuaa Policen Roxanne, naapuripöydässä istuu rinki nuoria reppureissareita tuhannen ja yhden olutpullon kanssa ja polttavat suurta arabialaista vesipiippua.
Nojailen tuolilla ja katselen kun aurinko laskee vuorten taakse. Hyvä päivä tämä päivä.

Takaisin hotelliin kulkiessani äkkään intialaisen Bombay Palace ravintolan. Nyt tiedän missä illalliseni syön.

Niinpä klo 21 istun väkevä Pollo Tikka -annos edessäni ja nautin suun palaessa. Listalla on myös Finlandia vodkaa, ja sehän menee aperitiivina. Kana-annos on suuri ja loistava ja totean että hyvä ilta tämä ilta.

Paitsi kun lähden kävellen takaisin hotelliin, jonne on noin kilometrin verran, huomaan että taas on kadut pimeänä ja kaupat kiinni.
Kaduilla liikkuu outoa jengiä, tulipa mieleen että turpaankin voi tänään tulla. Tämä kun on sitä aluetta missä suositellaan taksin käyttöä lyhyilläkin matkoilla.
No, sitten ryöstetään, päätän kävellä kotiin. Puiston ohi kulkiessani sieltä kuuluu kovaa huutoa. Nuorisoporukkaa metelöi, potkivat jotain palloa tai sitten juuri tapetun kaljun turistin irtileikattua päätä, en erota selvästi kumpaako.

Onneksi mulla on camisa negra, musta paita, luulevat Juanesiksi, saan kävellä rauhassa.
Ei ryöstetty, eipä mulla olisi ollutkaan kuin kympin verran...

La Basilica del Voto Nacionalin pääoven yläpuolella on jotenkin tutunnäköinen hahmo patsaana. Katohan äijää, ite Juan Pablo II, tai Johannes Paavali II suomalaisittain.
Oli näköjään vieraillut tässä kirkossa 1985 ja heti sai patsaan.
Siinä hän sitten odotti kädet levitettyinä kivettyneenä.

Mussa ja JP II:ssa on paljon samaa. Molemmat harrastelijanäyttelijöitä. Erona vaan että toinen meistä on kuollut ja toinen meistä on huono näyttelijä.

Erikoinen basilica, hissillä pääsi ylös "katolle". Sieltäpä olikin kunnon näköalat kaupunkiin. El Panecillon kukkulakin näkyi hienosti kaukana ja La Virgen de Quiton neitsytpatsas ylväänä ylimpänä.


http://www.woophy.com/map/download.php?file=329475%2Ejpg

El Panecillon kukkula näkyy hienosti Guayaquilin kadulta, hienoja taloja myös:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=327678%2Ejpg

Lähellä on Galapagos-katu jonka yli on päätetty tehdä tupa. Asukas asuu siis kahdessa eri osoitteessa? Vai Calle Galapagos nro 100 ja puoli?

http://www.woophy.com/map/download.php?file=329476%2Ejpg


Kulttuurinnälän käyn tyydyttämässä Casa de la Cultura Ecuadorianassa. Valtava pyöreä lasirakennus jossa useita eri museoita samassa kompleksissa.

Vaeltelin pari tuntia taidepuolella katsellen 1900- ja 2000-luvun maalauksia.
Moderni taide kiinnostaa enemmän kuin keskiaikainen kristustelu, moderni on niin luovaa ja rajatonta. Jeesus ja Marian toistoa eri muodoissaan oon nähnyt liiankin paljon.
Modernissa taiteessa kaikkea ei ehkä voi, tai tarvi ymmärtää, mutta antoisaa se on, oivaltavaa.

Ovesta ulos ja seuraavasta sisään.
Vaihdoin historialliseen Museo de Banco Centraliin, joka on Quiton paras arkeologinen museo. Eipä tarvitse ecuadorilaisten hävetä perulaisille museoille, kultaa kaipaaville täällä on yllin kyllin esineitä eri kulttuureista. Muutakin tietysti löytyy kuin kultaa.

Vaikutuksen teki La Tolitan kulttuuri.
Osasivat työstää platinaa jo 2000 vuotta ennen länsimaita. Taidokkaita koruja joissa kulta ja platinaa käytetty yhdessä.
LT:t asuivat rannikolla pohjois-Ecuadorissa ja Kolumbiassa. Jostain syystä katosivat 350 jKr, luultavasti sulautuivat muihin kulttuureihin.

Yläkerrassa oli aikakaudet espanjalaisten tulon jälkeen. Jeesus ja Marian tuhat toisintoa, puuduttavaa katsella samaa tyyliä hiukan eri variaatioin. Not my cup of tea.

Ihmetyksen teki kultainen pyhäinjäännökselle tehty "teline", 40 cm korkea ristinmuotoinen esine, jossa keskellä pieni lasiovinen tila jonne pyhäjäännös laitetaan. Vempaimeen on käytetty 993 timanttia, 143 rubiinia, 1156 smaragdia, 46 topaasia, 6 ametistia, 1147 helmeä, ja 1187 muuta hiottua kiveä.
Kopion huvikseni esineen vieressä olevan jalokivilistan.
Siinä on ollut tekemisen makua kun tuota on naputeltu kasaan.

Vaihdoin kahden yön jälkeen hotelli Loro Verdeen Mariscalille, muutaman sadan metrin päähän Panamericanin bussiasemaa. Mulla kun on aikainen lähtö, aamulla kello 5 bussittelen kohti Kolumbiaa ja Loro Verde on sopivan lähellä, ja vain 10 USD per yö.

Mariscalin alue on hyvä jos kaipaa ravintoloita ja iltaelämää, täällä riittää monenmaalaista raflaa ja kymmeniä halpoja hotelleja.

Niinpä istunkin meksikolaisessa Red Hot Chili Peppersissä syömässä atsteekkikeittoa ja tortilloja. Viihtyisä paikka. Onneksi paikka ei soita samannimisen bändin musaa vaan ehtaa meksikolaista.


Kello 4 aamulla herätys. Enpä voi sanoa nukkuneeni hyvin, onneksi bussi ajaa yli 5 tuntia ennenkuin ollaan Kolumbian rajalla, saa nukkua.

Huolestutti kävely yössä , raskas rinkka selässä, pikkureppu sekä pussillinen evästä käsissä ei pitkälle karata jos joku päättää mut putsata. Tämä Mariscalin alue on vaarallinen pimeän tullen.
Jo klo 20 maissa kaduilla liikkuu nuoria tyyppejä pipot silmillä pikku porukoissa pälyillen turisteja, ei ongelmia silloin kun kaduilla pyörii muitakin.

Onneksi kaduilla ajeli vain takseja, ketään muita ei näkynyt, ja olin jo 4:40 asemalla.
Lipunmyyjä käski olla ajoissa paikalla ja bussista ei ollut vielä tietoakaan 5:20.
Just joo, tää on tätä taas. Olisin saanut nukkua vielä.

Kello 5:45 aamu alkaa valaista taivaanrantaa, kengänkiillottajapojat hankaa jo ohikulkijoiden kenkiä.
Bussista ei tietoakaan. Näin sitä pitää.

Kello 6:05 hän sitten tulee ja pääsemme matkaan. Odotin tähän hintaan saavani vähän paremman bussin mutta menköön ja mennään.

Päiväntasaajakin ylittyy huomaamatta, nyt ollaan pohjoisella pallonpuoliskolla ensimmäistä kertaa reissuni aikana.

Pikkukylää pikkukylän jälkeen. Naiset pesevät pyykkiään joessa. Aika kulkee näissä kylissä omaa hidasta tahtiaan, ei ole kiire minnekään.

Samaa komeaa vihreää vuoristoa riittää. Kyllä on korkealla kuljettu viimeiset 2 kuukautta.

Bussia pysäytellään kolmekin ja poliisit tarkistavat papereita.
Ratsaavat bussin tavaratilatkin. Joka kerta samat kaksi miestä joutuvat ulos syyniin tavaroineen.

Tulcanissa vaihdan bussin uuteen Chryslerin henkilöautoon, kuuluu Panamericanin kuljetukseen, kuski vie mut 5 km päässä olevalle raja-asemalle ja jonotan aikani kunnes saan salida-leiman.
Sitten yli pikkusillan ja olen Kolumbian tullissa. Kirjan mukaan saan varautua että rinkka pengotaan ja etsitään huumeita ja aseita.

Siitä sitten taas Kolumbia-osuudessa....

0 Comments:

Post a Comment

<< Home