Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

CHILE

Tullista selvittyämme jatkoimme bussilla kohti Santiagoa. Mahtavat ovat maisemat alas Andeilta.
Tulimme serpentiiniä pitkin alas hitaasti, edellä meni ja vastaan tuli pitkiä rekkakolonnia, hitaasti hitaasti, tuskin hölkkävauhtia nopeammin.
Kurvista kun kuski päästäis ratista irti oltaisiin ekana laaksossa. Kaiteita ei ole, ja mitäpä apua niistä raskasta bussia vastaan olisikaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=294182%2Ejpg

SANTIAGO

Asemalla äijä tuli kysymään haluanko taksin. Si si.
Kantoin mun rinkan 30 metriä, nosti auton takapaksiin ja oli heti pyytämäs tippiä.
Annoin jonkun hilun hullulle.

Hitto kun tää on iso kaupunki! Taksi ajoi ja ajoi eikä hotelli lähestyny. Mun suuntavaisto on aika hyvä itsesanottuna joten seurasin ettei ukko aja tahallaan ympäriinsä. Mutta eipä.

Loistohotellin sain! Hitto, vanhaa charmia, iso lobby vanhoine nojatuolineen.
Lonely Planet suositteli tätä että ehdottomasti yrittäkää saada täältä huone.

Sanoin että oon varannu huoneen emaililla ja sain tänä aamuna vastauksen että ok, huone löytyy.
Vaan eipä löydy. Kuulemma emailit menee jonkun muun ihmisen kautta eikä tieto kulje niinku pitäis.
Manasin siinä ja mies kysäisi kauanko ajattelin olla täällä? 3-4 yötä.
No, minäpä annan sulle yhden hengen huoneen, yks joka on varannut huoneen eikä ole vielä saapunut, saa luvan nyt väistyä.
Muchas gracias!

Huone on neljännessä kerroksessa. Kulkiessamme käytäviä siellä täällä on suuria huoneita hienoine kalustuksineen, saa istua ja lueskella tms. Hotellissa on sitä vanhaa arvokasta tyyliä mitä on entisen Neuvostoliiton arvohotelleissa, hienot puulattiat ja korkeat huoneet.
Hyvin kävi! Ja hintakin on aavistuksen yli 10 euroa yöltä!
Seinän hintalistassa lukee 7000 pesoa ulkomaalaisille, chileläisille 9000. Ne ressukat kun joutuu maksamaan veron.
Yleensä se on kyllä tasan toisinpäin, Romaniassa hinta oli moninkertainen ulkomaalaisille, aikoinaan.

Nälkä. Mikä lihava tekosyy.
Naapurustossa on ravinteli, pystybaarityyppinen kuppila jonka oven edessä istuu keskellä katua hyvästisyvästi juopunut chileläismies. Mutisee juuri samalla tavalla kuin suomalaiset kollegansa tekevät.

Minä sisään, nopea pizza, gracias, nälkä kuolettaa.
Pizzassa EI ole kinkkua mutta -tanan koppuraista pekonia, jota inhoan enemmän kuin kinkkua. Hyi helvetti, en pysty ymmärtämään ihmisiä jotka syö kovetettua sikapalaa jossa toisessa päässä tärähtelee sairaannäköinen klöntti sianrasvaa.
Pekoni lentää lautasen reunaan.

Nälkä jäi yhä. Enhän oo mitään tänään syönytkään.
En jaksa lähteä katua edemmäs kalaan, eka, eli toka jos äskeinen paikka lasketaan, ruokaa tarjoava mesta ja I'm in.
No, tuli vastaan Burger King. Luvattu mika luvattu, sanasta miestä, Burgerista hamppari.

Noteerasin edellisessä paikassa että vaikka jo alkaa ymmärtämään espanjaa niin täällä Chilessä menee ohi. Ihmiset puhuvat eri tavalla ja hemmetin nopeasti.
Burger-mimmin lause menee niin että aivan kuin siinä olisi yksi pitkä sana.
Meni hälle kuitenkin perille että yksi Whopper eikä juomaa ja joo, syön Heti.

Imuroidessani Whopperia suussa rouskuu jotain. Avaan Whopperin ja siellähän könöttää koppurapekonia! Klöntit pois ja syön.
Opettelen että tocino tarkoittaa pekonia, jatkossa ilmaisen halukkuuteni pekonittomaan vaihtoehtoon ehdottomasti.

Aamiainen katetaan joka kerroksessa olevaan oleskeluhuoneeseen, samaan aikaa istumme Silken, saksalaisnaisen kanssa joka on juuri tullut Uudesta Seelannista. Pitkä lento takana, Tyynen Valtameren ylitys.

Tulemme juttuun ja päätämme lähteä yhdessä kaupunkia katselemaan.

Santiagon selvitys on hyvä aloittaa yhdestä keskeisimmistä aukioista: Plaza de Armas on kohde. Elävä aukio, jätetty kuitenkin tilaa hengittää eikä ahdettu täyteen ravintoloita terrasseineen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297310%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297308%2Ejpg

Paikallinen saarnaaja huutaa vaahtoaa mikrofoniin kuin Castro aikoinaan, suu vaahdossa, parta vaahdossa. Uppoaako sana? Huonot olis kertoimet jos vedonlyönnit vedettäis. Jeesus taitaa olla jo kuollut?

Kotoista kun kaupungin vaakuna on kuin Suomesta, leijona seisoo miekka käpälässään valmiina vastaamaan huutoon.

Käytiin presidentin palatsissa. Chilessä on naispresidentti, punertava tukka. Tuli olo, kuin Matin bon voyage, että jossain muuallakin taitaa olla punertavahiuksinen naispressa.

Paraatipukuiset carabinerot tarkistivat laukut sisään mennessämme. Komeita uniformuja, saappaatkin kiiltää. Ei ole mokkaa ei.
Myös hyvännäköisiä naiscarabineroja! Tai tarkemmin sanottuna carabineras. Pakko ottaa kuva yhdestä. Kysyn luvan ja saan sen. Toisen kerran että jos tulisin kanssa kuvaan. Naista hymyilyttää, joo tuu vaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297312%2Ejpg

Kävelykatu Paseo Ahumadalla näkyy kahviloita kuten Cafe Haiti ja Cafe Caribe joita paikalliset kutsuvat café con piernas, säärikahviloiksi, tarjoilijoilla kun on erittäin lyhyet hameet. Tarkoitus on tässä macho-kulttuurissa se mikä se on. Quien sabe, sabe.

Ylhäältä 485 metriä korkealta Cerro San Cristobalilta näkyy hyvin koko Santiago, tai pikemminkin sen laajuus; kaupunki tuntuu jatkuvan loputtomiin. Smog tosin estää näkyväisyyttä, harmi kaupunkilaisille, taustalla olevat Andit olisi komea maisema katsella.
Väkeä piisaa 4,7 miljoonaa.

Chilellä maana on mittaa 4329 km, keskileveyttä on vain 180 km.

Yllättäen Chile on maailman toiseksi suurin lohen viejä. Kanada lienee suurin. Eipä mulle olisi kovin äkkiä moinen mieleen tullut. Ei oo kyllä tullut moni muukaan asia mieleen. Mikä on mun mieleen, se on mun asia, paitövei.
Ota nyt sit selvää, eh?

Muuta mukavaa hyödyllitöntä tietoa: 15 miljoonaa asukasta joista aymara- ja mapuche-intiaaneja 6% eli öpaut saman verran kuin Suomen intiaaneja, suomenruotsalaisia. Suomenruotsalaiset ovat kuuluisia musikaalisuudestaan kuten mustat yleensä. Ovat perustaneet rock-bändin ja se olikin suosittu jopa Ruotsissa: Hurri-ganes.

Santiago on kuin Euroopassa olisi, erittäin länsimainen.
Lännessähän se onkin.
Istun kahvilassa ja porukat tulee Ipodit ja kannettavat mukanaan, surffailevat netissä koska monissa näissä WiFi.

Silken kanssa syömme kunnon satsit lihaa ranskalaisilla. Kyytipojaksi koko kannu kaljaa. Kyllä iso pohjoissaksalainen nainen juo yhtä paljon olutta kuin kuus kuusankoskelaista. Tosin yks ylöjärveläinen juo neljän saksalaisen verran joten leikki loppu tähän.

Päätämme ottaa kokopäiväkierroksen viinitarhoille huomiseksi. Mukava vertailla argentiinalaisia viinejä chileläisiin.
Aamulla kun odottelen bussia hotellin edessä joku äijä pesee pyykkiä suihkulähteessä. Kovin on pramea pyykkitupa.

Kaksi viinitarhaa on tarkoitus tarkistaa, molemmat tuttuja Suomessakin: Undurraga ja Concha y Toro.

Maipun laaksossa levittäytyvät molemmat. Otollista seutua rypäleille.
Opas kertoo täällä olevan 38 eri valmistajaa, tänään tutustun kahteen. Loput jätän ensi kerraksi.

Oppaalla on hauska tyyli kertoa puoli lausetta englanniksi, heti perään saman espanjaksi. Koko matka menee näin, oppii samalla espanjaa kun kuuntelee. Hauska chileläinen tapa sanoa s-kirjain h-kirjaimeksi: fantastico onkin fantahtico, costa on cohta.

Chilellä on kyseenalainen maine oikeusvaltiona, hyvässä muistissa Pinochetin oikeistodiktatuuri. Ihmisiä katosi kymmeniä tuhansia samoin kuin Argentiinassakin.

Uusi hallitus ja uusi naispresidentti Michelle oli kovassa kurssissa alkuun mutta isot ongelmat Santiagon kaupunkiliikenteessä on kuulemma pudottaneet suosiota.
Ohitamme uuden oikeustalon, ja hallitus on luvannut nopeamman käsittelyn, vanhan vallan aikana kuulemma venyivät vuosiksikin, ja vankilakin on heti vieressä. Vangin ei tarvi pitkälle pötkiä. Pitkälle ei muutenkaan pääse, bisseä tuskin prisonissa saa.
Pressa kyllä tietää vankilaolot, oli pidätettynä ja kidutettuna Pinochetin diktatuurin aikana.

Opas keroo tarinan miten Chile luotiin. Jumala päätti kerätä kaikista maista parhaat palat ja teki niistä Chilen. Ja priimaa tuli.
Ja jos maa on näin upea niin miettikääpä millaisia ovat ihmiset sitten!
On se hyvä että on vaatimattomuutta ilmassa.

Saavumme ensin Undurragan viinitilalle.
Tila tuottaa 15 miljoona litraa viiniä vuodessa. Siitä on riittänyt kyllä muutama litra Suomen Alkoonkin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=294184%2Ejpg

Päälajikkeina Merlot, ja "uusi" laji Carmenere, hedelmäisempi lajike, vaikea kasvattaa muualla. Arka tuholaisille mutta Chile on vapaa niistä otuksista. Muualla maailmassa lajike on tuhoutunut lähes aina em tuholaisten takia.

Joka rivistön päädyssä on ruusuja, valkoisia valkoviinirypäleille ja punaisia punaviineille. Tapa on enää perinne, alunperäinen tarkoitus oli sama kuin kanarialinnuilla kaivoksissa: linnut reagoivat herkästi kaivoskaasuihin ja kuolivat varoittaen kaivosmiehiä räjähdysvaarasta, ja ruusut taas ovat herkkiä kasvitaudeille eli jos kukkaset alkoivat kuolla, oli vielä vähän aikaa tehdä jotain pelastaakseen rypäleet.

Ne rypäleet jotka eivät täytä viinin laatuvaatimuksia käytetään kansallisjuoma piscon tekemiseen. On tavallaan brandyä siis, tislattua rypäleviinaa. Maistoinkin aikaisemmin Pisco Limaria ja musta tuli kerralla fani!

Pinochet kielsi alkoholin vuonna 1973, syynä oli ajatus että humaltunutta kansaa on vaikeampi pitää aisoissa. (Sen voi pitää kyllä vankiloissa.) Logiikkaa on sekin tietysti tietynlaista. Neuvostoliitossa tehtiin tasan toisinpäin.

Alkoholi vapautettiin uudestaan 1990 Pinochetin vallan vaihtuessa. Viinitilat olivat tällöin jo ehtineet kurjistua mutta sijoittajat uskoivat viiniin ja nostivat viljelyn uudestaan jaloilleen.

Chile kun on hyvin maanjäristysaltis maa niin käymistankitkin on suojattu antiseismisin systeemein. Tankkien jalustat liikkuvat järistyksen tullessa eivätkä näin sorru. Maanjäristyksiä rekisteröidään noin 3 kpl joka päivä mutta ne ovat yleensä niin heikkoja ettei niitä huomaa.

Aikamoista bisnestä viineily on: sato osataan arvioida tarkasti etukäteen ja kaikki viini myydään jo ennen valmistusta! Ei tule hallissamakuuttamiskustannuksia sun muita turhia kuluja.

Tietysti viini joudutaan varastoimaan kypsytyksessä mutta viiniä ei tule "ylimääräistä" nurkkiin makaamaan. Varastointi on 14 - 17 asteessa ja pidetään tarkasti sillä alueella.

Tammitynnyreiden puu paahdetaan ennen tynnyrin tekoa, näin saadaan tietty aromi viiniin. Paahtamistakin on montaa eri tasoa, aromeja saadaan eri lailla.

Jotkut valmistajat käyttävät ruostumattomia teräsastioita (ovat paljon tammitynnyreitä halvempia ja voidaan käyttää monia kertoja) joihin laitetaan suuri teepussimainen sukka joka on täynnä paahdettuja tammilastuja. Aromi saadaan näistä.
Undurraga on puristinen firma, eivät halua käyttää moista keinoa.

Aromiin vaikuttaa myös mistä maasta puu tuodaan. Ranskalaisen tammen huokoset ovat pieniä ja luovuttavat makua hitaammin ja viiniä voidaan pitää pitempään tynnyreissä verrattuna suurihuokoisiin amerikkalaistammitynnyreihin.

Sulfiittiä lisätään suojaamaan viiniä, pidentää varastointiaikaa, parempi maku. Jos ei lisätä niin viini menee pilalle. Luomuviineissä ei sulfiittia ole mutta ne onkin sen takia aina nuoria viinejä.

Sitten päästään asiaan! Iso tammipöytä seisoo ulkona puistossa ja pöytää ympäröi lasirivistö.
Ensimmäisenä maistettiin Undurragan Chardonnay-rypälettä 2006. Hedelmäistä valkoviiniä, hyvää!

Seuraavaksi punaista Carmenere 2005, pippurista. Vahva maku.

Sitten Cabernet Sauvignon 2005. Täyteläisempää. Vähän liian täyteläistä mun makuun, Carmenere maistui paremmalta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297319%2Ejpg

Opas antoi upeat viinimaistelulasimme kaupan päälle, kyljessä hieno Undurraga-kaiverrus. Mitenkähän saan tämän ehjänä Suomeen?

Oppaamme on aivan fantastinen opas! Puhetta tuli koko ajan ja hyvällä huumorilla maustettuna.
Muut oppaat kiusoittelivat että ainoa opas joka kävelee takaperin. Ja niinpä; lähes koko ajan kun kävelimme tarhoilla, opas käveli takaperin edellä ja kertoi tarinaa viininvalmistuksesta.

Viiniä kun tultiin maistelemaan niin matkaamme sitten Concha y Toron tilalle.
Suurin viininvalmistaja Chilessä.

Viljelyalue on hyvin kuivaa, kaktuksiakin kasvaa. Köynnöksiä kasvaa silmänkantamattomiin.

Aloitammekin suoraan maistajaisille.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297314%2Ejpg

Casillero del Diablo 2006, Shiraz-rypäle, valoa vasten näkyy violetti rengas viinilasissa.
Maistuu.

Sitten toinen lasillinen: Cabernet Sauvignon, Don Melchor 1998, tutkimme jälleen viinirengasta, oranssi rengas, vanhempaa viiniä ja maistuukin paljon paremmalta!

Lisäjuttua tammitynnyreistä saadaan, amerikkalaisesta tammesta tulee vanilja-aromia. Ranskalaisesta taas tupakan ja kahvin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297317%2Ejpg

Valtava kellari! Jessus kun on tynnyreitä, monta suurta huonetta täynnä. Kyllä näillä neljät häät ja yhdet hautajaiset pitäis!

Kostea ja vanha ummehtunut haju leijaa, 14 Celsiusta ja 85% kosteus ympäröi meitä ja tynnyreitä. Vanha kellari onkin, jo 157-vuotias holvisellainen.

Viineillä oli tapana hävitä varastoinnin aikana joten omistaja levitti tarinaa että oli nähnyt itse pirun kellarissa. Ja kas. Viinin hävikki hävisi kuin pi(e)ru Saharaan.

Lisämaistiaisia sai talon viinituvasta. Piti maistaa Syrah'ia vuodelta 2005, kelpasi kyllä vaikka nyt lasillisesta piti maksaa.

Jätin kommentteja vieraskirjaan ja yllättäen tuli vastaan pari suomalaista nimeä samalle päivälle vielä, Merja Lahti Helsingistä ja joku toinen nainen Iisalmesta.

Santiagossa painelin postiin, lähetin 4 kirjaa Suomeen, ei niitä voi jättää tänne. Maksoi melkein 20 euroa mutta! Tilaa tuli vähän lisää mutta ostamani viinipullo kyllä käytti pehmustuksineen hyvinkin sen tilan. Ehkäpä tinttaan tinton sitten Lesan kanssa jossain päin Andeilla. Lesa kun tulee Kanadasta Peruun ja teemme yhdessä 3 viikon reissun.
Mutta ennen tätä teemme parin päivän reissun Silken kanssa Tyynen Valtameren äärelle Valparaisoon.

VALPARAISO

270000 asukasta

Valpoksi sanovat näin tuttavallisesti. Suomessakin on/oli Valpo. Kuka tietää?

Varaamamme hostel onkin oikea löytö, halpa ja upealla paikalla yhdessä kaupungin kymmenistä rinteistä. Omistaja puhuu espanjan lisäksi saksaa ja englantia, homma sujuu.

Vaikka kaupunki on meren rannalla, suuri osa taloista sijaitsee polveilevilla kukkuloilla, tasaista alustaa ei ole juurikaan. Kukkulat tekeekin mestasta näkemisen arvoisen. Kadut mutkittelee ja menee ylös ja alas, välillä katu jakautuu kahdeksi eri kaduksi. Kartta on tarpeen täällä.

Aloitamme talojen sisätarkastuksen. Nobel-kirjailija ja diplomaatti Pablo Nerudan yksi kolmesta asunnosta on täällä.
Kaunis nelikerroksinen kämppä! Aivan huikea, joka kerros on suht pieni mutta sitäkin persoonallisempi kurvikkaine huoneineen ja upeine merinäköaloineen.
Jessus kun sympaattinen hima. Ylinnä on makuuhuone, messinkinen suuri sänky kokolasisen seinän vieressä. Kyllä Pablon kelpasi heräillä kun aamuaurinko valotti meren näkyviin. Unelmakämppä. On. Täällä.

Seinillä on vanhoja karttoja. Yhdessä niistä kerrotaan sanan chile tarkoittaneen intiaanien kielellä "kylmää". Konkistadorit jäätyivätkin usein hengiltä ylittäessään Andeja Argentiinasta päin tullessaan.

Upeannäköisiä kukkuloita. Talojen seinät eriväreillä. puiston penkit, jopa kivet ja puunrungotkin on välillä maalattu. Sopivaa "sekasotkua", luo kaupungille sananmukaisesti oman leiman.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297323%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297326%2Ejpg

Hotelliravintola Brighton on kuin Pepin Huvikumpu. Terassilta on suora näkymä ja suora pudotus alas kaupunkiin, keskelle aukiota. Kaunis päivällä, ja yöllä kun kaupungin valot paistaa alla.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297907%2Ejpg

U-muotoisen lahden toisessa päässä näkyy Viña del Maren kaupunki, suuri sekin.
Paikoitellen ärsyttävää kun osa kerrostaloista on "liian" korkeita, kaksi kerrosta vähemmän ja ylemmilläkin taloilla olisi esteettömämpi ja esteettisempi näkymä valtamerelle.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297331%2Ejpg

Välillä kadut on niin jyrkkiä että tarvitaan monen hengen hissejä ylöskulkua varten. Valpon ascensores on rakennettu vuosina 1883 - 1916. Vielä toimivat, hiukan huteraa menoa mutta vanha on aina vanhaa. Onneksi eivät ole hävittäneet näitä ja korvanneet jollain muulla uudella hömpötyksellä.

TVssä kuulemma näyttivät näitä kuuluisia hissejä. Ja heti hinta nousi 200 pesosta 500 pesoon. Ympäri katuja näkyikin printtejä joissa luki tyyliin "haloo kaupunkilaiset, oletteko valmiita maksamaan 150% korotuksen?" Ahneus iski hallintoon.

Silke on kiinnostunut lapis-korukivistä ja poikkeamme hostellin lähellä olevaan kultasepän pikku pajaan. Miehen nimi on Victor Hugo. Ei ole kuitenkaan kurja.

Kävelemme rannalla jossa on vanha betoninen laiturinpätkä, lienee hajonnut maanjäristyksessä? Merileijonat ovat nyt sen vallanneet, valtavankokoisia otuksia. Makaavat läjissä laiturin päällä selällään ja örisevät kun joku tönii.
Ihmettelemme miten ovat päässeet sinne ylös, yli 2 metrin korkeudessa veden pinnalta. Sitten yksi leijona ui lähelle, sukeltaa ja loikkaa hurjaa vauhtia laiturille! On aika voima otuksessa hypätä noin korkealle, varsinkin kun elopainoa on reilusti yli sata kiloa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297329%2Ejpg

Yrittää flunssaa puskea nokkaan, hikosin Santiagossa rinkkani kanssa ja jääkaappibussimme oli liikaa hionneelle kropalle.
Limari-piscoa flunssantynkään, se tekee terää.
Jessus kun onkin hyvää! Pullo maksoi 1,2 euroa, hintalaatusuhde hiottu kohdalleen.
Tuli kyllä tuhottua koko pullo nassuuni myöhemmin Puconissa. Pullon pohjalle ei jäänyt piscoakaan.

Helvetin suuria ja painavia on nämä chileläiset kolikot, 100 peson kuparikillinki painaa kolmen ahkion verran. Vaihtoraha on tietty usein kasa kolikoita, shortsien sivutasku vaan venyy ja vasemman jalan kengän ulkoreuna kuluu enemmän kun kuljen kallella kypärin.
Mitäs siinä sitte, ei siinä sitte mitää, sano Raiskin Matti.

Teetä täällä onneksi saa joka nurkalta. Huvittavaa miten eri käsitys on té con lechestä, välillä pikku tilkka maitoa, väillä 50:50 mutta usein myös saan pelkästään kuumaa maitoa ilman vesitilkkaakaan. Noh, sittenhän se tosiaan on té con LECHE.

Chilessä näkyy selkeämmin intiaaniveren vaikutus, eurooppalaisen veren perintö on selkeästi enemmistö mutta Argentiinaan verrattu eron huomaa. Argentiina oli paljon homogeenisempi.

Silken lähdön jälkeen lähdin keskus-plazalle kuppilaan juomaan kupin kuumaa. Aika pysähtyi kokonaan kun istuin ikkunapöydällä taustalla kaunista jazzahtavaa naislaulantaa. Hyvä fillis. Ihmiset kadulla kulkee ohi ja minä seuraan ohivirtausta hidastettuna. Flow virtaa..

Kiirettä ei ole. Ei kotiin.kaan. Kahdeksas viikko menossa reissua. Lienenkö edes puolessavälissä eteläisen Amerikan vaellusta? En tiedä eikä ole väliäkään, oon tässä ja nyt.

Hatullinen aasikin tuli vastaan:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297333%2Ejpg

Lähdin pimeällä kuvaamaan kapeita kujia. Hienon keltaista lämmintä lampunvaloa. Kyykyin putsaamaan linssiä ja heti loikki joka nurkalta kissoja kun luulivat että nyt saadaan jotain herkkuja.
Ei tullu tällä kertaa, aimsori.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297918%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=297913%2Ejpg

Asemakahvilassa oli oikein huippumurteen puhujia, en saanut selvää yhdestäkään sanasta mitä ne puhui. Ymmärsivät kyllä tilaukseni mutta.
Graciaksen jälkeen yleensä sanovat de nada mutta täällä se tuli tyyliin daaahhh.

Ostin Mendozasta suht kalliin suojapussin rinkalle mutta kun rinkkamalli on vanhaakin vanhempi tyhmine metallitukineen niin ei pussipiru sovi kunnolla, hoosiannaa housut kinnaa. Tällä kertaa vika on todellakin peilissä eikä katsojassa.
No, suojaa se silti hyvin vaikka takkuamista on päällepuettaessa.
Tältä tuntunee pukea kurahaalaria keskenkasvuisen kakaran ylle sen penteleen simppaillessa? Rinkka ei sentään kilju eikä potki vastaan/vatsaan.

PUCON

Santiagosta kuuluisaa Panamericanaa pitkin etelää kohden ja pääsen Puconin 3000 asukkaan pikku"cityyn".
Panamerican pituus 48000km ja alkaa Alaskasta ja päättyy Tulimaahan. Ainoa kohta missä tie katkeaa on Panaman ja Kolumbian välillä. Alue on soista ja erittäin hankalakulkuista. Mutta on siinä jo tiellä mittaa!

Pucon on kuuluisa tulivuorestaan Volcan Villarricasta, ja Villarrican kauniista järvestään.

Asemalla oli vastassa Maria, kauppasi mökkiään ja koska se oli vain muutaman sadan metrin päässä enkä ole mitään varannut niin tsekkaamaan vaan.
Hieno kämppä! Kaksikerroksinen hirsimökki, suuri puutarha ja kylän paras näköala suoraan tulivuorelle. Lunta oli huipun ympärillä mutta itse ylin kohta oli lumeton. Lienee kuumat kaasut sulatelleet lumen.

Otan kämpän yläkerrasta, kolmesta ikkunasta saa valoa ja varmistan näkymän suoraan tulivuorelle.
Eip silti, vuoriston ympäröimä koko Pucon on, paitsi pohjoispäässä on suuri Villarrica-järvi.

Vuorellehan on päästävä. Lepään tämän päivän ja käppäilen kylässä, aion mennä järven rantaan istuskelemaan.
Kylä on pieni ja viehättävä mataline puutaloineen ja pikkuteineen. Täällä rentoutuu. Aivan kuin olisi lomalla?

Kyttäilen huvikseni hostellin vieraskirjaa. Näkyy olleen 2 päivää aikaisemmin suomalaispariskunta, joku Joonas jonka emailosoite on uwasa eli Vaasan yliopiston osoite. Kas vaan.

Päätän pistää spaghetti bologneset naaman rakoon ja Club 77 on siihen oiva mesta. Terassin lasin läpi näkyy muutama auton rekisterikilpi, ovat koristelleet seinää niillä. Ja yllättäen kuin isku puskasta vyön alle takaapäin yksi rekkareista on Suomesta VBI-471 ja vielä FIN-kilpi, ei mikään vanha pelti.
Tarjoilija ei puhu englantia mutta selittää jonkun lähettäneen sen postitse.
Vois huvikseen tsekata 16400-numerosta kenen rekkari se oli.

Muistan muutaman vuoden takaa nähneeni Vaasassa rekkarin VIP-1 uudessa Saabissa. Kuski oli sennäköinenkin että ajatteli olevansa VIP, täynnä itseään. Sääli et numero heitti vain yhdellä pieleen, olis sille sopinu paremminkin VIP-0.

Villarrica-järven ranta hiekkaa on mustaa, tulivuoren suunnittelema ranta, pisti mustan valkean sijaan. Oudon näköistä kävellä mustalla hiekalla.

Vastaan tulee nainen,Petra Münchenistä. Kysyy erästä hotelliaa, on unohtanut missä se on. Muistan nähneeni paikan ja saatan naisen sinne.
Petra on karaktääri josta ei ota kovin äkkiä selvää. Sopisi jonkun taidegallerian esittelijäksi, mustine baskerineen ja 30-luvun hiuskiehkuroineen. Näyttää ihan kapeakasvoiselta Anna-Leena Härköseltä. Puhuu paljon, kädet heiluu ja tulee lähelle silmät kiinni kun eläytyy ja intoutuu kertoessaan aikomuksestaan ajaa läpi koko Panamericanan, kunhan vain sais jostain sopivaa kyytiseuraa.
Kysyn olutseuraksi ja mennään lähikuppilaan kupilliselle.

Ihmettelen miten Petra on selvinnyt kaikista reissuistaa Afrikassa ja Aasiassa, kysyi kerrankin että missähän hänen aurinkolasinsa ovat, olen varmaan hukannut ne jonnekin? No, ne on kuule sun kädessäsi, vastasin. Ai? Kiitos.
Kysyin mitä töitä oikein teet kun on noin varaa matkustella? Vastaukseksi sain epämääräistä hymyilyä ja selittelyä että eräs mukava mies rahoittaa reissuilua. On tavannut 15 vuotta sitten rikkaan saksalaismiehen ja tämä antaa Petran asua jossain kämpistään ja antaa rahaa matkoihin. Ei siis ole sun mies, siis aviomies?
Ei, sehän on naimisissa mutta en ole kyllä vaimoa koskaan tavannut, vastasi Petra.
No, mikäs siinä, äijä on varmaa aika varakas jos huvittaa maksaa naisen asumiset ja matkat 15 vuoden ajan.

Petra on hauskaa seuraa parin tunnin ajan mutta en kyllä koskaan matkaseuraksi ottais, puhuu niin paljon ettei ehdi välillä sekaan sanoa. Hauskasti konjuktiot tulee saksaksi vaikka englantia muuten puhutaan.... aber I was there, I took my suitcases mit mich.
Naisella on 4 isoa matkalaukkua mukanaan! Miksi; mitä niissä on?
Vaatteita, tarvin paljon vaatteita, erilaisia.
Just. Kukahan ne aina raahaa.

Kaunis katsella kolmen vartin kuun loisteessa vuorijonoa. On rauhoittava paikka oleskella.

Koko keskiviikon lepäsin vain, makasin lepolassella reporankana auringossa ahmien Jungin omaelämäkertaa. Välillä kyttäilin Villarrican tulivuorta joka pössytteli pieniä pilviä uloshengityksessään.
Pistäiskö pistää porukkalotto pystyyn? Hommas mökin täältä palkintopesoilla, pistäis loput hinnat Hippo-lippaaseen, monedat muhimaan massiin. Vois toki tietty tuumia niinku entinen inttikaveri kun perin kasan rahaa että ostaisko asunnon vai joisko rahat? Tyyppi oli ja on yhä vähäkyröläinen.

Varaamani tulivuoritrekkausfirman Volcan Activon naistyöntekijä Loretalla oli niin kauniit silmät että teki mieli vain moikkailla monta kertaa hola Loreta. Kiva kissa kesällä, mukava muulloinkin.
Loreta halusi välttämättä laittaa mulle kiipeilykengät jalkaan sovitusta varten. Sopii. Kengätkin.

Meitä oli oiva oktetti, 2 uusseelantilaista, 2 hollantilaista, 2 israelilaista, 1 britti ja eräs suomalainen.

Tulivuori on aktiivinen, näin Volcan Activon toimiston seinällä suurennoksen kun vuori muutamia vuosia sitten puski hehkuvaa laavaa alas rinnettä. Kunnioitusta herättävä kuva punahehkuvirtoineen. Vuori on 2847 metriä korkea ja sinnehän kiipeämme tänään.
Lähtö oli jo klo 7 aamulla, raakaa.

Puimme kiipeilyvarusteet päälle aamulla toimistossa, latasimme repun täyteen vettä ja syötävää ja minibussilla vaan vuoren juurelle.
Flunssaa ei ole onneksi muuta kuin että nokka valuu koko ajan. Olo ei kyllä ole paras mahdollinen, en oo täysin terve ihan vielä, lepäsin pari päivää mutta kroppa kaipais ehkä vielä yhden päivän.
Hiki valuu vaikka kiipeilytakin alla ei ole kuin hiaton paita. Fleece ja varapaidat pysykööt repussa. En käsitä noiden muiden ihmisten kroppien toimintaa, niilla on monta paitaa ja vielä paksu fleece muovipinnoitetun kiipeilytakin alla. Eikö ne hitto vie sula tuon vaatevuoren alle? Oon aina ollut kova hikoilemaan, oli kunto ollut hyvä tai huono.

Laahaava marssi alkakoon. Hitaasti etenemme kivikkoista polkua ylöspäin. Jossain vaiheessa tulee vastaan suuri betoninen talontapainen uloke. Se oli rakennettu hiihtohissiä varten mutta jo samana vuonna vuori päätti tuhota tunkeilevan tuvan. Pisti paksulti laavaa niskaan. Nyt se on kuin aavemainen betoniuloke.

Matka jatkuu mutkitellen jonossa. Rinne on aika jyrkkä mutta onneksi ei ole rotkoja matkan varrella. Mutta sen verren jyrkkä että jos kaatuis niin alaspäin mentäis.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299949%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299951%2Ejpg

Sitten alkaa lumivyöhyke. Kiipeilykengät on jäykät, nilkka ei pääse taittumaan yhtään. Onhan se hyvä, ei satu nyrjähdyksiä mutta oudokseltaan jalat väsyy nopeammin.
Joka askeleella täytyy katsoa miten astuu ettei jalka lipsahda. Jos kivikko-osuudella oli vaara valua alas niin nyt lumella se vasta menoa olis. Jäähakulla otan tukea mutta jos äkkiä lipsahtaa ei hakulla ehdi iskeä ankkuriksi rinteeseen.

Mutta ei voi valittaa näkymiä! Jumalainen näköala alas laaksoon. Maisema jatkuu ja jatkuu kauas. Tuolla jossain kaukana erottuu toinen suuri tulivuori lumihattu päässään.

Tunnin välein pidämme pikkutauon purtavalle ja hengityksen tasaamiseksi. Olen jo ajat sitten nakannut hemmetin muovipussitakin lanteille, päällä on pelkkä hiaton paita ja silti hikoilen. Kroppa valittaa kun en odotellut flunssasta kunnolla toipumista. Muilla on edelleen tamineensa päällä, paitsi toinen hollantilaisista on ottanut takin myös pois.

Matka jatkuu. Kärki näyttää olevan ihan lähellä mutta vaikka kuinka etenemme niin ei. Opas sanoi alussa että kestää 5 tuntia mennä ylös asti ja alan uskoa että mies tietää.

Muutamia kymmeniä metrejä ennen huippua lumi loppuu. Kävely ei siitä helpotu, joka askel painaa ja huohotus pahenee. Hitaasti jalka nousee ja hitaasti laskee. Tasaisella tahdilla kun kulkee niin hyvin menee. Tai hyvin ja hyvin. Huojuen koko porukka tässä kulkee kuin humalaiset.

Vihdoinkin! Huipulla! Olen ensimmäisenä huipulla, kärkiopas antaa mulle tietä että pääsen ennen häntä. Hälle tämä on tuttu paikka, monta vuotta lähes joka päivä tekee saman kiipeilyn.
Jesh! Upeat näköalat! Koko jengimme on ylhäällä, osa rojahtaa vaan makaamaan eikä heti innostu maisemista.
Helvetinmoinen tuuli puhaltaa. Välillä meinaa lentää nurin. Israelilaismies huikkaa että pue nyt jumalista vaatetta päälle, mulla kun on edelleen pelkkä hiaton päällä. Tuuletan hikeä pois vähän aikaa mutta tuuli on jäätävä, on pantava päälle kaikki vaatteet fleeceä myöten ja muovipussitakkikin vielä. Se ei päästä tuulta läpi mutta kylmä tulee silti.

Koko vuoren huippu on keltaisen kiteisen rikin peittämä. Rikkihöyryä puskee kivien välistä. Repuissamme on kaasunaamarit varmuuden vuoksi mutta höyryjä ei tule ainakaan nyt niin paljon että olisi vaikea hengittää.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299956%2Ejpg

Meen ihan aukon reunalle josko laavaa näkyisi. Ei näy mutta kuuluu kova pulputus, siellä sitä kuplii syvemmällä. Istun reunalle, kivet ovat lämpöisiä. Pyydän jotain ottamaan kuvan, istun kuin saunan löylyissä höyryjen keskellä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299953%2Ejpg

Alhaalla pilvet on peittäneet koko laakson, upeannäköistä valkoista höytyä. Ja taas kamera laulaa. Kauemmainen tulivuori puhkoo pilvet ja tönöttää arvokkaasti. Laakso olisi ollut mukava nähdä pilvettömänä mutta sittenkin tuntuu että pilviverho on kuvauksellisempi.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299952%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299957%2Ejpg

Olemme ylhäällä vajaan tunnin, sitten on aika pukea päälle "kurahaalari". Vedämme muoviset suojat reisien ja takapuolen päälle hihnoilla ja alamme laskeutua. Tarkoitus on liukua osa matkasta lumisia rännejä pitkin. Mahdamme saada aikamoista kyytiä.

Päästyämme takaisin lumelle, opas näyttää miten pitää istua, kantapäät tiukasti yhdessä ja jäähakkua tietyssä asennossa jotta voimme jarruttaa sille ja ettemme vaan puhko terällä naamaamme kun jarrutamme.
Katson ränniä ja tiedän että nyt mennään alas ja lujaa. Naiset kiljuu ettei he ainakaan mene. Opas sanoo että kävellen on hidasta ja vaarallisempaa kuin valmista kourua pitkin.

Hollantilaismies menee ensimmäisenä ja katoaa kuvasta nopeasti. Menen ehkä neljältenä ja tuntuu että mikäs tässä. Mutta ekan kurvin jälkeen se pudotus vasta alkaakin! Jumalauta meikä lentää kujaa pitkin! Painan jäähakkua lumiseen jääseinämään ja vauhtu hidastuu vain vaivoin. En tiedä kuinka lujaa tulin alas mutta useita satoja metrejä liu'uin ehkä minuutin aikana.
Näen muiden seisovan kourun päässä ja pakko yrittää jarruttaa myös kantapäillä.
Pysähdynkin ja allani on lumipatja joka tuli kun jäähakulla jarruttelin seinämää.

Kivikkoisemmat paikat kävelemme alas mutta sama ralli toistuu yhteensä kuusi kertaa. Opas sanoo että varokaa, kourun pohjalla voi olla kiviä koska lumi on osittain sulanut kesän aikana. En kyllä halua vielä menettää mun los cojones, niitä tarvin vielä.

Kaksi kertaa kiviä onkin rallin aikana mutta kantapäillä saan työnnettyä ne sivuun.
Lumi työntyi housujen sisään suojista huolimatta ja kaikilla meillä on märät persukset.

Alastulo nopeutuikin huomattavasti. Lumen vähetessä jatkamme kävellen. Alhaalla kävelemme pilvissä, näkyväisyys on parikymmentä metriä. Jännästi pilvien kosteus tiivistyy pieniksi pisaroiksi hiuksiin ja vaatteisin. Kosteus ei silti estä pölyä nousemasta kävelyssä ja pian olemme ruskeita pölyn tarttuessa kosteisiin vaatteisiimme.

Aah, vihdoinkin alhaalla. Opas pyysi radiopuhelimella auton valmiiksi vastalle ja 45 minuutin päästä olemme toimistolla jossa ihanasilmäinen Loreta jo odottaa tarjotin täynnä kylmiä olutpulloja. Rojahdamme sohville ja nautimme oluet! Mahtava päivä, mahtava fiilis! Vain kuuma sauna vois enää nostaa lisäfiiliksiä muttei se ole tarpeen.

Loreta ehdottaa jos haluaisimme lähteä vielä illalla pimeän aikaan Termas Los Pozonesin kuumille lähteille rentoutumaan? Hitto, sehän olis hyvä saunan korvike. Lähdemme koko porukka sinne!

Auto tulee hakemaan meitä ennen yhdeksää, pimeä täällä tulee jo seitsemältä.
Israelilaispariskunta on ostanut muutaman pullon viiniä mukaan ja käsitys juutalaisten piheydestä laimenee.

Meille on varattu 3 tuntia aikaa lillumiseen kuumissä lähteissä. Ihmisiä siellä on muitakin mutta hyvin sovimme sekaan. Eka allas on ehkä 30-asteinen, sopivaa. Pian alkaa tottua lämpöön ja vaihdamme kuumempaa. Tuntuu että nyt nahka palaa mutta pian siihenkin tottuu. Hiki virtaa otsalla, kuumaa on ja rentouttavaa. Israelilaiset avaavat pullot ja mukit jaetaan jokaiselle. Paras mahdollinen kuittaus parhaalle päivälle!

3 tunnin kuluttua porukka sammuu bussiin, minä ja israelilaismies juttelemme ja vertailemme mm Suomen ja Israelin sotilaspalvelusta, ja herra kadehtii suomalaista vuorotteluvapaasysteemiä ja sanoo muuttavansa Suomeen. Israelissa eläkkeellekin pääsee vasta 67-vuotiaana, minä taas pääsen "jo" 60-vuotiaana, näillä näkymin jos Kemira vielä silloin on palkanmaksajanani.

Hostellissa oli jäänyt TV auki, tuli uutisia Santiagosta. Siellä on kovia yhteenottoja poliisin kanssa, naamioituneet opiskelijat polttopulloja heittelivät poliisien päälle. Vesitykkejä ja pamppuja oli poliisin vastine mielenilmaisulle.

Aamulla mietin menisikö minne. Päätän napata bussin Valdiviaan, sinne on vain 3 tunnin ajomatka.

VALDIVIA

Kaupunkia sanotaan Chilen kauneimmaksi ja on samalla myös yksi vanhimmista. Valdivia on jokien ympäröimä ja rannoilla kuulemma makaa merileijonia (miksei jokileijonia, rantaleijonia?). Pitäähän moinen mesta nähdä omin käsin.
140000 asukasta, joten kohtuukokoinen ja siten Kokkolaa suurempi.
Mister Pedro de Valdivia perusti mestan 1500-luvun puolivälissä mutta eipä siellä montaa fiestaa ehditty pitää kun mapuche-intiaanit pistivät häjyjen malliin paikat ns. paskaksi elikkä remonttiin.
Hollantilaiset yrittivät pistää kioskin uudelleen kasaan mutta mapuchet iskivät jälleen. Kova lapsuus inkkareilla kun noin pitää riehua.
Lopulta keksivät että pannaans poijat kunnon aitaus ympärille niin eiköhän sulkatukat pysy poissa plazalta.

Onneksi bussi lähti Puconista sillä kun pääsin Villarricaan, tuli bussi enemmän kuin täyteen, myivät paikkoja käytävällekin. Tätä ei oo tullu vielä vastaan, jossain Boliviassa tai Equadorissa ehkä mutta.

Samat kujeet on koijareilla Chilessäkin. Vieressä istuu yläastelainen hemmo ja lueskelee esihistoriasta. Kirjassa on kuvasarja kuinka ihminen on kehittynyt, ja kaverit tökkii sormella cro-magnonin kuvaa ja härnäävät että jätkän koulukuva on päässyt oppikirjaan. Heko heko tuumaa hemmo.

Bussiasemalla tulee vanhempi naishenkilö kysymään tarvinko majoitusta. Periaatteessa mulla jo on, katselin kirjasta valmiiksi kämpän. Mut aina kannattaa kuunnella vaihtoehtoja.
Nainen kertoo hinnaksi 4500 pesoa, halpa! Näyttää valokuvia, on näköjään kotimajoitus. Hieno homma, pääsen näkemään aidon chileläisen kodin. Eikunautonkyytiinjahimaan!

Kämppä on pieni ja siisti. Saan käyttää perheen tiloja ja keittiötä mieleni mukaan. Ma olla tuutuvainen.
Kodikas koti, seinät täynnä tauluja ja kaikenlaista elämän varrelta kertynyt kamaa.
Nainen ei puhu kuin espanjaa mutta pärjäämme kyllä.

On aika citykiertueen. Lähden leveän joen rantaan katselemaan ihmisiä ja merileijoniakin on kaksi maata möllöttämässä lautan päällä. Melkein kädellä ylettyis jos kankeanjäykkä kroppani venyisi. On ne eri otuksia, nahka on kuin puunrunko, paksun sammaleen peitossa. Taitaa olla jalkasieni joka on levinny koko kroppaan kun ei jalkaa löytäny.

Lokit ja muut linnut riehuvat vesirajassa kun kalastajat huuhtelevat jämät takaisin veteen. Sushisirkus.

Kävelesken keskusaukiolla. Kaupunki on siisti ja jollain lailla virkeä ja leppoisa yhtäaikaa, kiva city. Yliopistokaupunki tuo tuoreen olon. Viihdyn heti täällä. Kivvaa ja mukavvaa sammaan aikaan, vojje ku o huluppeeta. Kyllä onki kivaa. Voijäsys, mahtavaa. Voe tokkiisa. Vaude. Ja muitta mutkitta.

Ruoka se jaksaa vetää puoleensa. Club de la Unionissa on karismaa, vanha korkea rakennus korkeine huoneine ja vanhoine lautalattioineen täytyy kokea. Koreat pellavaliinat pöydillä.
Tilaanpa siis fileen ja lasin punaviiniä. Hyvässä muistissa Puconin loistava file-kokemus. Josko täälläkin? Tilaan aina, poikkeuksetta, lihan bien hechona, kypsänä. Empiirisenä kokemuksena on että puolikypsä pursuaa verta. Raaka lienee veressä uitettu pesusieni?

Saan valtavankokoisen yli 10 cm paksun kimpaleen lihaa. Syön "reunat" ensin kunnes sisältää valuu verta, ei tipottain vaan valumalla. Ja ruokahalu meni samantien. Joo, tiedän, olen helvetin nirso mutta syntymälahjana kun olen "lahjani" saanut se ei muuksi muutu.
Lasi punaviiniä oli pöytäviiniksi hyvää ja kaipa pieni huppelintynkä boostasi kiukkuani lihaklönttiä kohtaan niin että suutahdus muuttui aineettomasta negatiivissävyisestä olomuodostaan kineettiseksi liikkeeksi johtaen siihen että viskasin lihan ulos lasista. Sinne meni. Koirat sai kelpo klöntin.

Aamulla juttelin emäntäni Anita Maria Caro Perezin kanssa, ilahtui kun kuuli että Suomessakin on naispresidentti. Sanoin että taitavat olla siskojakin kun punatukkaisia molemmat.
Ei tuntunut mammani kovasti Suomesta tietävän, luuli aluksi että se on Aasiassa. Sinne päin sinne päin...

Tätä kaupunkia on jotenkin hankala valokuvata, tämä on kokonaisuus jota ei saa kootuksi kuvaamalla muutamia rakennuksia, erikoista.

Painelen rantaan katsomaan kalatoria. Vau! Merileijonat istuvat ruoan perässä betonilaiturilla ja kalastajat nakkelevat perkuujätteitä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299959%2Ejpg

Yksi suuri uros on kiivennyt rauta-aidan yli paremman saaliin toivossa. On se VALTAVA otus, painaa ainakin 200 kiloa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299962%2Ejpg

Yksi laitapuolenmies haluaa hiprakassaan esitellä mulle miten kalaa syötetään leijonille. Puikkaamme märkien betonipöytien välistä kapealle "laiturille" jossa elukat mouruaa römeällä äänellään kalan toivossa. Äijä esittelee syöttötaitojaan ja pyytää että otan valokuvia. Omaa kivaa ukolla kun sanoo että pitää saada pusu ennen kuin antaa kalanpään urokselle. Uros röyhtäyttää kunnon pasuunaäänen kun ukko suikkaa suukon suoraan suulle. Nakkaa toki fisunpään kiitokseksi. En tiedä kumman suu haisisi pahemmalle jos haistais, vanhan katu-ukon vai kalaverisen merileijonan. Elukan suu on kyllä ämpärinkokoinen ja aika jätemylly se taitaa olla.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299965%2Ejpg

Kesyjä otuksia kylläkin, eivät uhkaile muuta kuin toisiaan. Eräs varsinkin saa kovaa kyytiä kun erehtyy nousemaan samaan karsinaan toisen uroksen kanssa; alkaa huumaava karjunta ja repivät toisiaan suullaan kunnes toinen tönäistään vauhdilla takaisin jokeen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299966%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=299963%2Ejpg


Kalastajat alkavat hiukan hermostua meihin kun notkumme heidän perkuujätteenheittotiellään, eivät saa nakattua ilman että joutuvat vilkuilemaan ettei jämät jämähdä meihin. Oukei, oon jo napannut kasan kuvia! Hyviä kuvia sain, aivan otusten vieressä oli hyvä nappailla.

Katselen kalatorin touhuja ja eri kaloja. Vastaan tulee merluzakin eli kummeliturska (turska rules! paras kala!), herkku jota on jo tullut syötyä useammankin kerran. Jaa että tommonen se on kuosissaan.

Kiertelen kaupunkia leppoisin fiiliksin. Kivannäköisiä puutaloja on paljon ja kivoittuu mitä kauemmaksi menen keskustan ulkopuolelle. Tämä on kuin Kristiinankaupungin ja Hangon sukulaiscity, toki suurempi. Kauniita vanhoja puutaloja isoine lasitettuine ulkoeteiseineen ja leveine puuportaineen. Pitsitaloja jotka on pidetty hyvässä maalissa. Vanhoissa puutaloissa on enemmän sielua kuin uusissa tylsissä omakotitaloissa. Onhan uusi tietysti uusi mutta jos joskus oman ostan en takuulla uutta teetä. Vanha puutalo ehdottomasti!
On uusissakin tietysti tyylikkäitä ja suht kodikkaitakin mutta kaikista niistä puuttuu sielu ja henki. Ilman niitä koti ei ole koti vaikka viimeinenkin lainanlyhennys olisi jo maksettu.

Äiti (en muista kenen äiti) sanoi mulle kerran että "Elämä on kuin suklaarasia - et koskaan tiedä onko pikkusiskosi jo syönyt sen tyhjäksi jouluaattoiltaan mennessä saamatta itse siitä palaakaan."

Välillä on hyvä tuumia outoja asioita. Kuten että portugalinkielen sana madeira tarkoittaa puuta. Sitten on ihmisiä jotka asuu Madeiralla. Jos niiltä sitten kysyy että missäs asut niin ne vastaa että Puussa. Ai, koskas ajattelit tulla alas?
Sitten sitä on vielä päätetty tehdä madeira-viiniä. Maistuuko se puulta, vai joltain ihan muulta? Jos sen tislaa, saako siitä puu-spriitä?
Nämä ovat asioita joita kannattaa miettiä.

Äkkäsin että täällä kiinalainen ravintola! Pitkästä aikaa maistuu kinetsu, ñam ñam!

Päätän vaihtaa maisemaan pohjoiseen takaisin, takaisin Santiagoon katsomaan joko olisi polttopulloista bensa loppu. Ja vaihtamaan bussia La Serenaan menevään. Yöbussi on must tälläkin kertaa.


LA SERENA

Chilen toiseksi vanhin kaupunki. Rantaviivaa piisaa bussin ikkunasta tutkittuna. Asukkaita öbaut 120000.

Hiljainen hiippakunta näin sunnuntaisin.
Täällä on rantaviivaa vaikka kuinka hurumycket. Onkin eloisa rantamesta kesällä mutta nyt on siisoni ouver.

Eka majapaikka täynnä. Eihän nyt ole lomailuaika enimoo? Saan huomiseksi varattua, mutta se on huomenna.
Naapurissa sama homma, completo.
Respa on avulias ja soittaa tuttavaperheelleen, heillä on kotimajoitus. Ja tulevatkin hakemaan mua respasta autollaan. Eläkkeellä oleva pariskunta, ja talosta löytyy pari "ylimääräistä" huonetta.
Hintakin on aamiaisineen 6000 pesoa, runsas 8 euroa.
Siisti puhdas huone. Pariskunta on kovia juttelemaan, chileläisten castillaño on hankalaa mutta kyllä me siitä.

Keskusta on matalaa taloa täynnä. Ja hiiiljainen, sunnuntain takiako?
Ei meinaa millään löytyä ravintolaa nälkäiselle.
Vihdoin kuitenkin. Omistaja huikkaa ovelta että sapuskaa saa! On kuulemma niitä harvoja paikkoja jotka on auki på söndag.

Puhuu jopa englantia, opetellut amerikan aksentin, kuulostaa vähän hölmöltä kun "murre" on liian paksua. Mutta mukava mies muuten.

Mainostaa kovasti omatekemäänsä piscoa, on tehty tuna-kaktuksen (ei siis mistään kalasta, hö) hedelmästä. Tekee mulle siitä paukun ja tuo vielä mehun ehtanakin jotta maistaa saa. Makeaa muttei liian.
Ruoaksi tilaan, ah, niin hyvää merluza-filettä kera lasillisen chileläistä punaviiniä.

Seuraava päivä. Joutopäivä, kävelin Tyynen Valtameren rantaa pitkin. Valtavat aallot, ei liene kovin nimensä veroinen.
Ranta on pitkä, useita kilometrejä. Ihmisiä ei ole kuin kymmenkunta enää, Chilessä alkaa olla syksy.
Kauniin näköistä kun aallot on huuhdelleet rantahiekan peilisileäksi, vain tuhansia vitivalkoisia simpukoita pilkuttaa sileää pintaa siellä täällä. Pistekirjoitusta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302635%2Ejpg

Sadat linnut tietävät mut turistiksi ja antavat siksi kohteliaasti tilaa kävellä vesirajaa pitkin. Täyttävät kyllä jälkeeni jäävän tyhjiön nopeasti.

Kauempaa ylängöltä päin virtaa vettä mereen pienenä purona. Hassua seurata miten se hitaasti tekee suorasta virrasta kurvikkaampaa ja lopulta päivien kuluttua siinä tulee olemaan serpentiinipuro.

Potkaisin kuivuneen koiranpaskan puroseen. Helposti olisi luullut että se kelluu ja häipyy mereen. Mutta ehei. Se olikin yllättävän heviä kamaa. Uppos ja jäi pohjaan. Aika karu kakka. Tiukka torttu. Stydiä shittiä!

Palatessani takaisin hostellin rannalta tien varrella oli iso kyltti jossa tämän tien kerrottiin olevan evakuointitie tsunamin iskiessä. Kuinkahan usein niitä täällä on, empä ole kuullut...

Pikkubussi tuli hakemaan klo 19 mua hostellista, mennään katsomaan yhtä maailman suurimmista observatorioista.
Hyppäsin bussin perälle, moikkasin kahta tyttöä ohimennessäni ja hetken kuluttua tytöt alkoivat puhua keskenään - suomea! No eipä ole suomea kuultukaan!
Aloin juttelemaan ja kyselin mistä ja mitä etc. Jossain vaihees toinen tytöistä kysyi että säkö oot se Mika?
Mitä?

Toimistossa jossa olin päivällä käynyt matkoja kyselemässä olin esitellyt itseni ja kun nämä suomalaiset olivat käyneet varaamassa reissun oli mies kertonut yhden suomalaisen Mikan käyneen tänään siellä. Joopa joo!

MAMALLUCA

Lähdimme pimeän aikaan Mamallucan observatorioon tähtiä katselemaan. Paikka on 70 km päässä La Serenasta autiomaahan. Chile on yksi parhaista paikoista maailmassa tähtien tarkasteluun, kuivaa maata ja ilmankosteus matala. Atacaman autiomaa on Antarktiksen jälkeen maailman kuivin paikka. Ja siellä onkin yksi Chilen observatorioista.

On täysikuu ja pilvetön taivas, tähdet näkyy loistavasti!
Opas käyttää laserkynää osoittaen sillä missä mikäkin tähti sijaitsee, toimii hienosti "viisarina", säde näkyy vihreänä ja on helppo nähdä mitä tähteä tarkoitetaan.
Etelän risti näkyy kirkkaasti. Merimiehet käyttivät sitä kompassina suunnistaessaan merellä.

Katsomme putkella Alpha Centauria, lähin tähti auringostamme, 4,5 valovuoden päässä. Putkellapa näkyy että AC onkin itse asiassa 2 tähteä vierekkäin.

Opas kertoo että horoskooppimerkkejä on oikeasti 13 eikä 12. Paavi Gregorius (jonka nimestä gregoriaaninen kalenterimme on saanut nimensä) päätti että koska meillä on 12 kuukautta eikä 13, niin poistetaan yksi listoilta. Joulukuun kaksi ensimmäistä viikkoa
ei olekaan jousimies vaan orphiuchos.

Astronomit eivät usko horoskooppeihin muutenkaan koska kuvio on 2-ulotteinen. 3-ulotteisina näkyy valtavat etäisyyserot tähtien välillä, jopa useita valovuosia joten "sivusta" katsottuna ei kuviolla olekaan "yhteyttä" toisiinsa.
Esimerkiksi jotkut tähdet näyttävät olevan vierekkäin vaikka todellisuudessa ovat toisistaan jopa tuhansien valovuosien päässä.

Katsomme pienemmällä teleskoopilla kuuta. Kraatterit näkyvät hienosti! Ja meteroriittien jättämät vanat myös. Opas ottaa digikamerallani valokuvan kuusta. Harmi että zoomi on digitaalinen 3x-suurennuksen jälkeen, Tico-kraatteri tulee kyllä kuvatuksi mutta koska digi-zoomi on huijausta niin siitä kuvasta ei tule tarkkaa.
Onneksi oli täysikuu, näki kauniisti yksityiskohdatkin. Silmiin vain otti kuun kirkkaus.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302629%2Ejpg

Opas esitteli lisää tähtiä, lähes kaikilla on numerosarja nimenä. Kysyin monellako on "oikea" nimi. Vain 420llä on "kunnon nimi".

Paljain silmin voidaan nähdä noin 6000 tähteä.
Sirius erottuu edukseen taivaan kirkkaimpana tähtenä.

Siirrymme sisälle pyöreään taloon, ei kuitenkaan hullujen huoneeseen. Talossa on isompi teleskooppi, sitä ei enää käsin käännellä vaan opas naputtaa koordinaatteja tietokoneeseen ja kooppi kääntyy jylisten annettuun suuntaansa.

Opas viisaa laserkynällään tiettyyn kohtaan taivaalla ja sanoo että vaikka silmin siinä kummoselta näytä niin siinä on 2000 tähden niinsanottu klusteri. Matkaa klusteriin on reippaat 5000 valovuotta.
Katsomme koopilla ja kyllä, näyttää olevan selkeä kasauma tähtiä. Näkemämme valo on siis 5000 vuotta vanhaa valoa. Tähdet saattavat jo olla tuhoutuneet mutta valo vielä jatkaa matkaa.

Opas valittaa että vaikka on hienoa kun on täysikuu niin se haittaa tähtisumun eli nebulan katsomista. Emme näe kunnolla kaukaisia aurinkokuntia.
Omassa aurinkokunnassamme on noin 150 miljardia tähteä ja aurinkoakuntia arvellaan olevan saman verran: 150 miljardia. Ne kun kertoo yhteen niin aika määrä. Ihme onkin jos ei muualla ole elämää.

Seuraavaksi Saturnukseen. Näppäilee koodit ja kooppi kolisee toiseen suuntaan. Saturnus näkyy selkeänä kuin myös kehät sen ympärillä, se loistaa niin selkeänä ja kirkkaana että tuntui kävikö opas liimaamassa hohtavan Saturnus-tarran koopin päähän. Renkaatkin erottuvat hyvin toisistaan.

Saturnuksen kuiden määräkin vain lisääntyy kun teknologia kehittyy. Niitä erottuu lisää kun optiikka kohenee.

Tosiaan upeannäköinen renkaineen! Kuvaa ei saa normaalilla kameralla, valovoima ei riitä vaikka vaikuttaa kirkkaalta. Harmi.

Netissä on sivusto jossa pystyy hakemaan maailman observatorioiden kuvaamaan materiaalia yhteenkoottuna. Saitti löytyy: http://www.starrynight.com/

Alueen kaikki lamput on vaihdettu pistemäisempiin kohdevalaisimiin että valosaaste pienenisi. Joutuu maksamaan lisää veroja jos haluaa välttämättä pitää vanhanmalliset valot. Kaikki ovat lamppunsa vaihtaneet.

Observatorion vieressä on pikku "museo", koottu tähtitiedekamaa vanhoilta ajoilta. Lasikaapissa on 1,5kg meteoriitti, halkaistu jotta näkyy sisäosa. Pieniä klönttejä täynnä, rautaa pääosin. Mistä asti lienee möykky matkustanut...

Aamulla alkaa tutustuminen alueen Capelin pisco-tislaamoon. Tuttua kamaa jo aikaisemmin nähtyen viinifirmojen jälkeen.

Pullottavat 20 miljoonaa pulloa eri pisco-laatuja vuodessa ja vain 3% menee vientiin.
Pisco ei ole kovin tunnettu ulkomailla ja Chilen verotus nostaa hinnat pilviin.
Limari-pullo maksaa kaupassa 1,2 euroa ja kuulemma ulkomailla hinta on yli 10-kertainen.

Vicuñan kaupungissa pikku tauko että ehditään maistaa perinteistä jäätelöä ja kurkata kirkkoon. Vanhan puukirkon pilarit on kuin pisco-tynnyreistä tehdyt.
Seinällä oli listattuna kaikki Vatikaanin paavit alkaen San Pietrosta (kuoli v. 67) 265:een paaviin eli nykyiseen Benedetto XVI:iin asti. Turhien julkkisten lista.

Ruokiksella mennään kaupungin ulkopuolella olevaan laaksoon, rutikuiva, ei sada juuri koskaan. Ruoka tehdään täällä auringon avulla, metallilaatikkoihin heijastetaan peileillä säteet ja ruoka kypsyy.
Tilasin vuohta. Sain ison luisen klöntin jossa oli syömäkelpoista lihaa muutama haarukallinen. Nekin suht mauttomia. Tulipa tökittyä kuollut vuohta haarukalla, kokemus sekin. O yeah. Lasi punaviiniä kyllä maistui. Yllättäen.

Käytiin myös Chilen vanhimmassa pisco-tislaamossa, vuodelta 1927.
Hoitavat etiketöinnin sun muut käsipelillä.

Pullot varastoitu vanhoihin seinissä oleviin hautoihin kellariin. Brändi onkin nimeltään Los Nichos eli Haudat. Kukaan ei varastanut pulloja enää kun ne olivat haudoissa. Se on kuulemma selitys varastoinnille. Taitaa saada lisäpotkua markkinointiin. Viina vei ennen hautaan. Nyt toisin päin.

Gabriela Mistral oli toinen chileläinen Nobel-palkinnon voittajista Pablo Nerudan kanssa. Kävimme tutustumassa hänen kotiinsa. Koti on nykyisin museona. Alkuperäinen makuuhuonekin komeine messinkisänkyineen oli hyvässä kunnossa. Pitkä nainen hän on ollut, 180 cm. Paikalliset kun on aika lyhyitä niin kontrasti vain lisää.

Opas näytti vanhan kuvan jossa oli Gabriela oli väkijoukon keskellä, vieressä oli pieni tyttö. Tyttö on nykyisin vanha nainen ja pitää museota yllä, istui aulassa hymyillen.
Joku kysyi että oliko Gabrielilla lapsia. Ei ollut kun oli lesbo, opas vastasi täydellä pokalla ja jatkui että surullisia oli hänen runot, ei johtuen lesboudesta vaan kolme läheistä teki itsemurhan ja se näkyi kirjallisuudessa.

Illan tullessa tulee vaihteeksi yöbussimatka, oon ottanut joka kerta yöbussin kun mahdollista. Säästyy hotelliyöpyminen vaikken kunnolla saakaan nukuttua puolimakuulla. Semi-cama-busseissa saa kaadettua penkit taaksepäin kunnolla mutta ei se kunnon sänkyä korvaa. Nyt tulee reipas 19 tunnin bussimatka. Chile ON pitkä maa.

ARICA

Reipas reissu yöbussilla, pitempi matka kuin Helsingistä Nuorgamiin.

Aamupäivä meni bussissa istuessa ja ihmetellessä autiota maata, ei sitten ruohotupsuakaan kasva, vain ruskeanharmaata hiekkaa, soraa ja matalaa vuoristoa. Pari kertaa tuli vastaan suuria sementtitehtaita, eikä ainakaan pilaa kyliä kun ovat ei-missään. Olivat muka puitakin istuttaneet mutta paksussa betonipölyssähän ne oli ja jos eivät jo olleet kuolleet niin henkihieverissä. Päätellen siitä että olivat niin kalpeita.

Andit häämöttää kaukana korkeana vuorijonona.
Useita isoja trombeja näkyy viimeisen 2 tunnin aikana. Hiekkatornit kieppuu ja liikkuu tasankoa pitkin.
Bussissa on mukava taas matkustaa, nukuin yön hyvin ja ruokakin tarjoillaan vaikka mulla on säkillinen safkaa itelläkin. Välillä uppoudun C.G.Jungin hyvinkirjoitettuun ja maanläheiseen ja rehelliseen omaelämäkertaan, välillä hypnotisoidun ohivirtaavasta maasta. Rauhoittavaa vaan-olemista.

Jossain vaiheessa noustaan vuorten päälle. Uskomattomat näkymät alas laaksoon. Kaikki on ruskeaa, ei kasvillisuutta missään.Kaunista kaunista, tie mutkittelee pitkin paljasta rinnettä.
Välillä hirvittää kun reuna on alle metrin päässä autosta, nyt jos reelinki murtuu niin kyllä tulis kierroslukumittariin lukuja ennenkuin oltaisiin pohjalla ottamassa lukua. Viimeinen kierros.

Lähestyessämme Aricaa alkaa laaksokin vihertää. Jännästi laaksonpohja on litteä, mihin vuori päättyy, se päättyy kuin olisi tasaiseksi aurattu.

Sain kivan hotellihuoneen, omistajina ranskalaisjuuriset Marie-Jeanne ja David.

Ihana helle pukkaa heti aamusta! Nyt on hyvä kiivetä Morro de Aricalle kattelemaan kunnon näköaloja alas kaupinkiin ja Tyynelle Valtamerelle. Saa nähdä ryöstetäänkö mut, polku ylös Morrolle on ollut joskus suosittu ryöstöpolku. Mutta onneksi mulla on sädepistooli, ammun ahneet aricalaiset atomeiksi.

Ylhäältä Morro-kukkulalta on hyvät näköalat alas kaupunkiin ja merelle. Museonkin ovat keksineet tänne rakentaa, puoliksi ulkoilma-, puoliksi katettu museo. Täällä on ollut kovat taistelut 1880-luvulla, chileläiset hakkasivat perulaiset silloin täällä. Museossa on asetakkeja ja aseita tuolta ajalta, ja ompa valokuviakin, äijät seisovat asennossa valmiina taistoon.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302644%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302649%2Ejpg

Alhaalla aukiolla on punavalkoinen Iglesia San Marcos vuodelta 1875 ja suunnittelija on aika kuuluisa: A. G. Eiffel. Jees, sama mies.
Uteliaana painelen sisään miettien näkyy teräsrakennelmia kirkossakin ja niinpä; sisäkaaret on paksuja koristeellisia teräskaaria.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302663%2Ejpg

Jäätelö-ukko ulkona huutaa ja hoippuu, heladooos, heladooos. Tekis mieli huikata että "elä etelän mies huua, käytä Koffia"

Tyynen meren aallot on mahtavia, pitää päästä lähemmäksi. Betoniset aallonmurtajat on täynnä rapuja, lähtevät vikkelästi karkuun kun yritän passikuvaa niistä.

Suuria aallot on kyllä, ja ranta-alue on täynnä tuhansia ristinmuotoisia betonista valettuja aallonmurtajia, aaltojen hautausmaa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=302652%2Ejpg

Nälkä ja Maracuya-ravintola kuuluvat yhteen. Tämä kuuluu sarjassamme huippuravintoloihin. Onneksi mulla on päällä uusi musta hiaton paita, olen kuin kala kuivassa vedessä.
Istun meren päälle rakennetulla terassilla, aallot vesipiiskaa murtajien niskoja kohinalla. Tässäpä oiva kohta ravintolalle!

Ruoka maksaa rahaa ja sitä on niin ettei pian ole. Alkuherkuttelen haudutetulla sipulikeitolla ja sitä mukaa kun syön vastaleivottua leipää tuovat uutta uunista.
Pääruoaksi reineta-kalafilettä, juomaksi sirpaisen kiivimäistä tuna-mehua suoraan kaktus-hanasta.
Kalakastike on excelente, maustettu chilillä, katkaravuilla ja herkkusienillä, huippusalsaa!
Päälle kuppi kuumaa teetä.
Lysti maksoi tippeineen 14 euroa mikä on aika kallis täällä. Sitä paitsi Visahan sen maksoi, en minä.

Iltaruokailu oli sitten taas perinteisempää kamaa, vetäisin kahden hengen annoksen chorrillanaa, vastaa aika hyvin pyttipannua. Kunnolla valkosipulichiliä päälle ja ai shatana ku o hyvää!

PARQUE NACIONAL LAUCA,
PUTRE & JAMES FLAMINGO


Mukava aika aloittaa reissu, klo 9, eikä mitään aamukuudelta.
Meitä on pikkubussissa vain kolme, tsekkiläinen Jana ja tsekkiläisranskalainen David ja minä.
Hemmetin sympaattinen pariskunta, välittömiä ja hyvä huumorintaju.

Pysähdyttiin hemmetin isolla torilla, kaislakatettu. Ostin pussillisen banaaneja ja maksoi 80 pesoa eli 12 senttiä.

Vuoren rinteellä on suurista kivistä tehtyjä kuvioita eli geoglyfejä 1000 vuoden takaa. Kuvia laamoista ja ihmisistä, tarkoituksena näyttää kulkutie vuorilla, eräänlainen tieviitta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303916%2Ejpg

Toisella vuorella on symboleja. Pitkä lisko ja outoja kuvioita. Ovat säilyneet hyvin kun täällä ei sada juurikaan, eroosio ei vaivaa.

Arkeologinen museo oli mielenkiintoinen! Muumioita 6000 - 2000 ennen Kristusta. Ennen inkojen saapumista alueelle.
Hautalöydös jossa oli chinchorro-heimon mies, nainen ja kaksi lasta. Kasvojen päälle oli laitettu puunaamio, ruumiit oli vaatettu ja päälle oli sivelty savikerros.
Heimo katosi 3000 vuotta sitten. Mitä lienee sattunut...

Lasikaapeissa oli paljon hyvinsäilyneitä astioita, vaatteita ja ihmeen paljon kudottuja laukkuja.
Yhdessä oli esillä lapsen pääkallo joka oli koristeltu värikkäillä kudotuilla kankailla.

Puumannaamanahasta tehtyjä rituaalinaamioita oli myös. Parempi puumanaama ku puunaama?

Ihmeen paljon muumioita oli. Kiinnostava oli lapsen kuivunut ruumis, iho oli mustunut kokonaan, varpaat erottuivat hyvin pienine kynsineen, samoin sormien vaaleat kynnet. Ruskea tukka näkyi pienen savinaamion alta. Muumio oli 3000 vuotta sitten haudattu.
Suuri oli muista muumioista oli haudattu istuvaan asentoon, joillakin oli metallista taottu naamio. Koreissa oli maissia tuonelanmatkaa varten evääksi. Kalastajille oli laitettu harppuunoita ja koukkuja taivaallista kalaonnea varten.

Aurinkorasvaa täytyy panna paksulti, vaikka mulla on jo 9 viikon pohjarusketus, säteily on täällä runsasta, hartiat ja nenä punoittaa, nyt palais helposti. Opas moittii kun mulla on kerroin 8, sanoo että olis hyvä olla 40!

Hurmaavan huimaava tie taas ylhäällä vuorilla, kaiteita ei ole, taaskaan. Saavumme lopuksi alas laaksoon Puconchilen kylään. Hiekkaa riittää vaikka saavat vettä pumpattua maan alta.
Erikoinen hautausmaa, puisia ristejä ja hopeankiiltäviä heliseviä muovikukkia. Oikeita kukkia ei kasva tässä rutikuivassa hiekassa.
Surullisen näköinen se on. Suuri osa haudoista vain hiekkakumpu ja puuristi.

Yllättäen täällä asuu myös Hare Krishna-lahko. Laaksossa on pieni aidattu alue muutaminen puutaloineen. Ja yksi kupolikattoinen temppeli. Olis kiva käydä moikkaamas, mua kun jäi yhdestä kirjasta mietityttämään eräs asia: jos kerran hiukset on "kiteytynyttä ulostetta" ja pitää siksi leikata pois niin miksi ne jättää sitten niskaan hiustupsun? Kakkakikkareen? Oi miksi?

Alue on kuuluisa myös UFO-havainnoistaa. Saa nähdä saammeko kyydityksen kuuhun keskiyöllä.

Istun kuskin vieressä etupenkillä, hyvä panoraama. Kuskimme Manuel puhelee heikohkoa englantia mutta juttuun tullaan. Vastaan tulee bolivialaisia komeita autoja. Sanoo että vaikka Bolivia on köyhä maa niin huumediilereillä on rahaa, tulevat Chileen viettämään pääsiäistä.
Koka-lehtiä saa käyttää vuoristossa Chilenkin puolella, mutta Perussa ja Boliviassa sen käyttö on yleistä. Auttaa vuoristotautiin ja päänsärkyyn.
Kuski kertoo että täällä vankiloissa olevista vangeista 90% on huumeiden salakuljettajia.

Tällä tiellä on paljon onnettomuuksia, yleensä kuski nukahtaa ja siinä ei montaa sekuntia nukuta kun rotkossa ollaan ikiunessa. Näkyi useita ristejä tienvieressä.
Yksi iso puuristi oli päällystetty kokonaan autojen rekisterikilvillä.

Komean näköisiä kaktuksi, suuria kynttelikköjä, Candelabra Cactus. Kasvavat vain tässä laaksossa. Öisin kosteutta tiivistyy sen verran että saavat siitä vettä.
Kasvavat erittäin hitaasti, noin 1 cm vuodessa. Korkeimmat kuitenkin voivat olla 11-metrisiä ja elävät 400-vuotiaiksi.
Todistaa sen miksi juopot elävät lyhyemmän aikaa, liikaa juomalla ei elä pitkään.
M.O.T.

Saavumme zona magneticalle. Kuski sammutti auton moottorin ja jätti käsijarrun pois päältä. Auto alkoi valumaan ylämäkeen!
Tien vieressä oli kyltti että alue on magneettinen.
Jostain kuitenkin luin että se on näköharhaa, ylämäki vain näyttää alamäeltä. Silmin voisin vaikka vannoa että että mennään vierien ylämäkeen.
Teemme testin: valutamme vettä asfalttiin ja se valuu lievästi ylämäkeen. Siis optinen harha. Vaikka kuinka mäkeä katsoo, se näyttäis menevän selkeästi ylämäkeen. Tai ehkä sittenkin jotain ylimaallista maan alla. Satavarmasti UFOjen tukikohta maan alla ja tekevät gravitaatiokokeita siellä.
Äkkiä pois!

Tultiin Socoroman pikku kylään, aidattu koko alue ettei eläimet tule ja syö viljelyksiä. Rinteet on pengerretty ja kasvaa oreganoa. Pizzan tuoksua joka paikas!

Kylässä asuu vain 13 henkilöä. Keskelle pikkuruinen vanha kirkko ja luupuisto eli hautausmaa. Hiljainen on mesta. Taloja on useampiakin mutta kaikissa ei enää asuta.

Taas vuoret avautuu alas laaksoon ja jälleen upea näköala! Laaksossa on Putren kaupunki taustanaan lumihuippuinen sammunut tulivuori.
Putre on aymaran kielellä "kuiskaavaa vettä". Ollaan 3500 metrin korkeudella meren pinnasta.

Äkkiä tienvieressä seisoo huemul, erittäin harvinainen kauris, elää korkealla vuorilla. Pysähdymme ja saan kuvankin napattua.

Laamaeläimiin kuuluvia guanacoja sen sijaan tallustelee vähän väliä. Aika kesyjä, eivät juurikaan meistä piittaa. Samoin vicuñoja näkyy välillä.

4100 metrin korkeudessa pysähdytään kuumille lähteille "termas de Las Jurasi"iin.
Tulikuumaa rikkipitoista vettä juoksee vuoren sisuksista. Vettä kootaan altaisiin joista saa valita mieleisensä lämpötilan vedessä lillutteluun.

Hengittäminen on välillä jo raskaampaa, hengästyy helposti ja ilmaa pitää vetämällä vetää sisään. Tuulee viileästi, hassua miten sitä mieltää että kun tuulee niin saa happea enemmän. Mutta sitä kun ei ilmassa ole niin ei ole. Rauhassa vaan kun astelee niin olo on ok. No, ollaanhan sitä jo yli 4000 metrissä.

Yöpyminen Putren kylässä, kolkohko La Paloma hotelli.
Mutta ruokailu olikin sitten nannaa. Kalafilettä pistelin taas poskeen punaviinin kera. Tsekkipariskunta nautiskeli guanacoa.
Kokeilimme jälkiruoaksi kokalehtiteetä ja chachacoma-teetä. Kokatee oli aika mautonta mutta chachacoma taas hyvää. Hassun näköistä vaan, kaksi oksantynkää kellui kupissa kuumassa vedessä. Mutta hyvä maku siitä lähti.
Chachacoma on pensas joka kasvaa vain 4000 metrissä tai korkeammalla ja auttaa korkeanpaikantautiin. Sydän on tässä naputtanutkin normaali tiuhempaa tahtia ja nokkaunista ei tullut oikein mitään, heräsin vähän väliä vetämään henkeä. Pian tähän tottuu,kai. Pakko tottua, huomenna mennään
vieläkin ylemmäs!

Yö meni vähän hankalasti, hengitys oli ajoittain hankalaa, piti vetää syvään ilmaa.

Saa nähdä nähdäänkö tänään flamingoja. Niitä on täällä kolmea eri lajia. Hassu nimi yhdellä lajille: James Flamingo. Kuulostaa ihan jonkun rockbändin kitaristin nimeltä. Hey, mä soitän skittaa Fuckin Rockbabies-bändis ja mun nimi on James Flamingo. Painakaa se mieleen beibsit!

Manuel kysyy ikääni aamiaisella ja kertoo että on syntynyt päivä ennen Kennedyn murhaa.
JFK.
James Flamingo Kennedy.

Ajettiin ylemmäs vuoristoon, on ollut kylmä yö, pikku puro oli jäätynyt. Aurinko lämmittää mukavasti vaikka on vasta 8:30 aamulla, tarkenee hiattomalla paidalla.

Pysähdyttiin katselemaan chinchilloja, jäniksen kokoisia jyrsijöitä joilla on pitkä häntä. Manu käski kokeilla painaa varovasti sormella vihreää piikkisammalta. Jesus, se olikin kuin olisi oikeaa neulamattoa painanut, vihreitä teräviä kovia piikkejä. Luonnon suojaus ettei guanacot, laamat etc pysty sitä syömään. Kuulemma puumakaan ei pysty astumaan sen päälle.

Pysähdyttiin ilmoittautumaan kansallispuistoon carabineroille. Samantien tuli yksi laama pummaamaan syötävää. Se työnsi päänsä bussin sisään ja nuuhki reppujamme.
Syötin laamalle Domino-keksin, sen jälkeen meistä tuli erottamattomat. Se seuras mua koko ajan ja pieni alpacakin innostui kaveeraamaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303921%2Ejpg

Kivenheiton päässä oli pieni laguuna ja sain upeat kuvat kahdesta lumipeitteisestä tulivuoresta Pomerapesta (6280 m) ja Parinacotasta (6310 m) ja niiden heijastuksesta laguunaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303915%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303918%2Ejpg

Ehdimme ajaa satakunta metriä ja valtava lauma laamoja tuli tien yli. Sekosin täysin kameran kanssa, juoksin "nurmelle" ottamaan kuvia laamoista ja tulivuoresta. Mahtavat maisemat!
Laamat peseytyivät pyöriskelemällä kuivassa hiekassa. Kimppakylpy kun kaikkien piti päästä yhtä aikaa ja samaan paikkaan.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303920%2Ejpg

Parinacotan kylässä (4392 m) on vaatimattoman viehättävä kalkittu matala kirkko 1600-luvulta. Kirkon katto on tehty queñoa-puun suorista sileistä oksista, puu kasvaa 5000 metrin korkeudessa ja on korkeimmalla kasvava puu maailmassa.

Kävelin kylän viereisen mäen päälle, alle 100 metriä ja jo puuskutin.
Opas kertoo että mitä lihaksikkaampi ihminen on sitä heikommin se pärjää korkeassa ilmanalassa. Lihakset tarvitsevat paljon happea.
Rikoo on riskillä ruma.

Myöhemmin järvellä ollessamme viereen pysähtyy auto ja kysyy onko meillä happea. Tyttö on sairastunut vuoristotautiin ja tarvisi happea. Kuski antaa auton perältä happipullon ja kolmessa minuutissa tyttö voi jo paremmin.

Maailman korkeimmalla sijaitseva järvi on tämä Chungara (4515 m). Titicaca on taas 3800 metriä meren pinnasta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=303919%2Ejpg

Vaikken limnologi olekaan, enkä seminologi vaikka semiotiikasta oon kiinnostunut, niin jostain syystä on tullut järveiltyä neljän eri järven ääripäissä.
Siperiassa olin maailman syvimmällä järvellä Baikalilla, Bakussa olin taas suurimmalla eli Kaspianmerellä (järvi nimestä huolimatta), tänään korkeimmalla järvellä Chungaralla (Titicaca on korkeimmalla sijaitseva navigoitavissa oleva järvi) sekä maailman turhimmalla järvellä eli Jalasjärvellä.

Mahtava ilma, istumme järven rannalla ja seuraamme mustien giant cootien sukelluksia järvellä.
Taustalla loistaa useita humihuippuisia vuoria. Yksi korkeimmista on jo Bolivian puolella Sajama (6500 m). Alueen ainoa aktiivinen tulivuori Guallatire pössäyttelee savua lumihuipustaan.

Oppaamme muuttui kuskista huippukokiksi, loihti pöytään viimeisen päälle sapuskat, tuoretta leipää, kanaa, avokadoa, tomaatteja, eri leikkeleitä ja jälkiruoaksi hunajamelonia.

Alastullessamme vuorilta hengitys alkoi olemaan kuin vettä vain, henki kulki kuin itsestään. Tyhjäksi juomani vesipullo paukahti kovaäänisesti kasaan kun ympäröivä ilmanpaine muokkas sen matalaan profiiliin.

Otan taas yöbussin, aamulla San Pedro de Atacamassa.
Bussiasemalla takutaan, mun käsketään tullata mun tavarat. Meen tulliin mutta sepä onkin kiinni. Takaisin portille ja kerron tilanteen. No ei se mitään, mee bussiin vaan. Siis nou problems vaikken tullannutkaan? Nou problems.
Mutta problems kun en ole maksanut "lähtöveroa" täältä. No en ole maksanut kun edes lipunmyyjä ei siitä maininnut. Ja takaisin taakse lippua hakemaan.
Ja pääsen bussiin. Kiitos ja näkemiin.

Aamulla klo 4 kaikki ulos bussista, pussukat ja rinkat riviin, tulli tsekkaa ettei ole maitovalmisteita sun muita mukana. Outoa että tulli on monen sadan kilometrin päässä rajasta. Mutta ehkä helpompi kontrolloida kulkijoita täällä kuin vuoristoisemmassa pohjoisessa. Laiton siirtolaisuus Boliviasta ja Perusta halutaan pitää kurissa.

SAN PEDRO DE ATACAMA

Viimeinen etappini Chilessä ennen rajanylitystä Boliviaan. Pikku kylä, 2800 asukasta mutta turvoksissa turisteja alueen nähtävyyksiä varten. Täällä on Kuu-laakso, geysirejä, kuivuneita vitivalkoisia suolajärviä, laguunoja, flamingoja, löytyy melkein mitä vaan.

Bussi kun saapuu aamu-ysiltä, ihmettelen että tämäkö se on? Jonkinlainen räjähtänyt kadunpätkä, haukottelevia kiviseiniä. Löytyy kyltti joka kertoo "keskustan" olevan tässä suunnassa.
Keskusaukio on kuin postimerkki, kadut kivistä koottuja ja hiekka pöllyää. Mutta joka paikassa on pieniä hosteleita, ravintoloita ja matkatoimistoja. Ja varsinkin artesaanipuljuja, myyvät kaikkea mahdollista mitä alpakan- ja laamavilloista saa tehtyä.
En osta pipoa piruuttanikaan kun Boliviasta saa sata kertaa halvemmalla. Kehtasivat ottaa 1200 pesoa eli melkein 2 euroa teekupista kun se muualla maksaa n. 250 pesoa.
Mutta boksin kokateetä ja pussillisen chachacoma-puun risuja ostan, saatan tarvita jos ylevänpaikantutinat taas tulevat korkeammalla.

Hinnat tosiaan kiskotaan turisteilta, maksan melkein 20 euroa kämpästä jossa WCkin on erikseen hotellin perällä. Pizza maksoi mulle 10 euroa pikku ravintelissa. Saatuja rahoja ei ole kyllä liikoja satsattu asumuksiin sun muihin, minne lienevät menneet?

Joktap tämä on mun lähtöpiste kolmen päivän aavikkoreissulle Boliviaan, hinta ei hirvitä, 90 dollaria. Kaikki kuuluu hintaan, majoitukset, nelivetojeeppi, ruoat, yöpyminen suolasta tehdyssä hotellissa jne.
Kylän matkatoimistoista on paljon valituksia etteivät lupaukset pidä paikkaansa, saa nähdä kuinka homma toimii mun kohdalla. Kuskit kuulemma nukahtelevat kesken ajon, voi olla komea kuperkeikka jos niin käy.

Kylä on 2440 metrin korkeudessa, hengitys saa taas totutella rauhassa jos/kun ylemmille mestoille mennään.

Mutta tämä Chilestä... matka jatkuu kohti Boliviaa. Se onkin jo toinen juttu...

0 Comments:

Post a Comment

<< Home