Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

BUENOS AIRES, ARGENTIINA

Nappasin taksin satamasta ja nokat kohti Hotelli Alcazaria: täynnä.
Mihinkäs sitten? Taksikuski ehdottaa tien tois puol olevaa hostelia.
Ei ole jäljellä ku kahden hlön huoneita, ne maksaa 70 pesoa mut saan 60lla.
Taidan tykätä Buenos Airesista.

Tyypit lukee kirjautumiskortista että olen Suomesta ja nimi on Mika. Jeeee!
Mika Haekkine hyvä jätkä, F1 hyvä, Schumacher ok mutta Haekkine paras.

Myöhemmin kun käyn viemäs avaimet respaan respan tyttö sanoo että sähän olit Mika? Kivaa olla celebridad jo nyt.

Samassa kerroksessa juutalaiset pitää ravintolaa. En ole koskaan kuullut mitään hyvää juutalaisista, mua päätän silti syödä siellä. Hyvää ruokaa.

Hostellissa on monta kerrosta dormitoreja eli monen hengen huoneita, jaat kämpän 8-10 muun kanssa, hyvässä kuin pahassa. Aika bailuporukkaa ovat, kaljaa kitaroita, arvelen että yöllä aika meteliä.

Iltateen aikana porukka tuo ravintolan pöydälle ison pussillisen ruohoa ja menevät yläkerroksen dormitorioon vetämään myssyt. Reipasta touhua. Nyt siellä varmaan soitetaan Doorsia ja Bob Marleyta kunnes savu on hälvennyt.

Aamulla käyn kysymäs korttelin päässä olevasta Maaseudun Tulevaisuuden suosittelemasta Hotel La Argentinasta löytyy kammiota ja jos ni kui pal?
Löytyy, 50 pesos por noche ja valtakirja allekirjoitetaan. Tämä olkoon maallinen majani tästedes täällä.

Kämppäni on Avenue de Mayolla ja kivenheiton päässä maailman leveimmästä kadusta Avenue 9 de Juliosta. Katu on joulukuun Anna-lehden mukaan 120 metriä leveä ja autokaistoja riittää.
Kahden ison avenuen ristyksessä on iso valkoinen obeliski, Buenos Airesin symboli.
Komean näköinen katu ja Obelix yöllä tuhansissa valoissa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281000%2Ejpg

Päätin aloittaa päivän käymällä kansallistaidemuseossa. Syräntä oikeel lämmitti ku ei maksanu mitää sisää.
Jackson Pollockin taulu pitäis löytää. Löytyi mutta pieni ja melko mitätön, harmi.

Mutta argentiinalainen kyky Viola veti kyykkyyn! Harmi ettei ollut kuin yksi taulu. Toisaalta se kuittasi Monet muut koollaan ja komeudellaan kuten esim Monet'en.

Paikallinen tapa puhua kännykkään kuin mikrofoniin on hassu. Luuri on suun edessä ja sitten silmiä siristellen yritetään kuulla katumelussa mitä toinen sanoo.
Nokia Argentina vois laittaa käyttöohjeeseensa myös näyttöohjeen kuinka puhelimeen pidetään puhe.

Illalla istumaan komeeseen katuravintolaan joka rankattiin Hevoshullu-lehden asiakaspalautteen mukaan kaupungin kohtalokkaimmaksi. Pyysin tuomaan ison lasillisen jotain hyvää argentiinalaista punaviiniä ja sain Lopez-nimistä. Kelpasi. Kyllä.

Argentiinalaiset viinit on hyviä ja täällä on (tietysti) kohtuulliset hinnat.
Luulenpa että kun tulevaisuuden Tulimaan matka on tehty, viivähdys Mendozan viinikaupungissa tulee olemaan nautinnollinen!

Jäin katsomaan ilmaiskonsertteja joissa oli tangolaulajia, bolivialainen ponchopoppoo ja perinteisiin sinivalkoisiin pukuihin pukeutuneita tanssijoita.
Istuin hyvällä paikalla: vieressä metron tuuletusritilät ja hauska seurata Marilyn Monroe-efektiä kun naiset hameineen yllättyvät kun helmat pomppaa ylös. Jotkut kirkuu ja juoksee, useimmat vain nauravat ja katsovat kuinka moni huomasi. Minä huomasin. Buena vista.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281003%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281004%2Ejpg

Katukuvassa huomaa että argentiinalaiset on eurooppalaista juurta. Ei juuri koskaan näy mustia ja harvemmin edes intiaaneja.

Koti, kirkko, seksi ja seutukaava-lehden "pakko nähdä"-listaan kuuluu myös käynti kahdella eri hautausmaalla, Recoletassa ja Chacaritassa.

Upea hautausmaa!
Sanonta ettei voi eläessään tuhlata niin paljon rahaa ettei Recoletan hautausmaalle menisi enemmän.
Tänne haudataan lähes kaikki kaupungin kermakansa, ne joista on jo aika jättänyt.
Järjettömiä summia on pistetty kuolleiden kämppiin, hautausmaa on pikemminkin minikaupunki kuin nurmikkoa normaaleilla hautakivillä.
Haudat on pienten talojen kokoisia kivettyine katuineen. Monissa on koristeelliset lasiovet, kurkinta paljastaa että niissä on syvät kellaritkin kun lisää sukua siirtyy seuraavaan skeneen.
"Katutasossa" näkyy arkku tai arkkuja ja muistopöytiä suurine valokuvineen ja hopeisine maljakoineen ja kynttelikköineen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=282216%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=282218%2Ejpg

Tämän paikan täky on varmasti ohi kenraalien ja presidenttien Eva 'Evita' Peronin hauta. Oven edessä on punaisia neilikoita ja jatkuva pikku jono ihmisiä. Osa tekee ristinmerkkejä.

Evita kuoli syöpään 1952 ollessaan vasta 33-vuotias. Vaikka aviomies oli presidentti jäi hän tunnettuudessaan vaimonsa varjoon.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=282212%2Ejpg

Työnsin nokkani rikkonaiseen hautaan, ei tuoksunu kalma, ei hajuakaan ruumiista.

Kun nyt päästiin luupuiston makuun niin käyn tarkistamassa Chacaritankin.
Sinne taas on haudattu Carlos Gardel, seňor Tango. Gardelin ansiosta, tai syystä, tangosta tuli niin suositti 20- ja 30-luvulla.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=282209%2Ejpg

Alunperin tango alkoi bordelleista kun italialaiset ja espanjalaiset maahanmuuttajamiehet ikävöivät kotimaahan jääneitä naisiaan. Itse aksönin lisäksi miehet tanssittivat ilotyttöjä ja tietystä syystä tässä tanssissa on mukana reipasta annos seksuaalisuutta.
Mr. Gardel toi tanssin ulos bordelleista ja sai karismallaan ja laulutaidollaan siitä supersuositun. Tango-hulluus levisi USAan ja Eurooppaankin.
Gardel ura päättyi lento-onnettomuuteen 1935. Domino-efektinä naisia ympäri maailman teki itsemurhan kuultuaan Gardelin kuolleen.
Pelkään mitä Suomessa tapahtuu kun Danny
kuolee...
(Saati Tapani Kansa!)

Mutta nyt maistuu olut, tilasin siis sellaisen.
Juotuani moisen, tarjoilija kysyy:
Anteeksi, otatko toisenkin oluen?
En kiitos, yks riittää.
Mutta nyt on niin että yhden oluen hinnalla saa kaksi, on happy hour juuri nyt.
No sitte!
Taidan tykätä Buenos Airesista.

Palvelu BAssa on huippua kuten Tekniikka ja talous-lehtikin aprikoi. Jos jotain ei jossain ole, se hankitaan.
Pysähdyin syömään terassille, halusin tortilla espaňolan, sitä ei ollut mutta eivät halunneet päästää asiakasta pois niin tekivät mulle sellaisen.

Pulut on täällä todella röyhkeitä, ne tulee pöydälle nokkimaan vaikka istut ja syöt. Välillä pitää yrittää huitaista ettei samasta lautasesta syö.
Ja anna kun joku lähtee pöydästä niin kymmenen kirkuvaa pulua pärähtää siihen repimään ja riehumaan, lasit ja astiat lentelee katukivetykselle pirstaleiksi kun taistelevat jämistä. Hyi helevetin tautipesät. Karpolla olis asiaa.

Aamun parhaat hetket istun katukahvilassa avenuella ja seurailen ohikulkijoita. Tutut pysähtelevät poskipussaamaan toisiaan kun kohtaavat. Jännää miten eri tavalla eri paikoissa kohtaamistavat ovat; Vietnamissa ei naista saa kätellä ellei nainen ojenna kättään, eikä muutenkaan kosketella julkisesti. Puhumattakaan monista islamilaisista maista, poikkeuksena esim Tunisia.
Halaaminen ja poskisuudelmat on mun mielestä hieno tapa. Jollain tasolla vaikea ymmärtää muiden maiden ei-saa-koskea -tapoja.

Huvittuneena selasin Lonely Planetin graafisia tilastoja Argentiinan sademääristä eri kaupungeista, kaikkien skaala oli 0-200 mm paitsi Buenos Airesin joka oli 0-400 mm. Näin saatiin BAn sademäärä näyttämään pieneltä, äkkiä ei monikaan tarkista skaalaa verratessaan muihin.
Hyi teitä LPn tekijät, lähes huijaatte!

Kaupungilla oli isoja julisteita teatterissa esitettävästä Tanguerasta, tangoa teatterin keinoin. Se on pakko nähdä.

Iltaysiltä saavun hienoon vanhantyyliseen teatterisaliin, kaikilla on mustat tuolit ja kiiltävät mustat pöydät joissa punaiset lamput varjostimineen. Pöytiintarjoilua harrastetaan, tilasin vodkapaukun jäähileillä.
Sain hemmetin hyvän paikan keskeltä ja salin etuosasta.

Olipas upea esitys! Valot ja koreografia,
tanssivat jopa tuolien kanssa saaden ne näyttämään kuin tanssisivat mukana.
Kaunista virheetöntä hiottua liikettä koko show.
Erikoista tangossa on nopeat liikkeet ja välillä "potkaistaan" vastapuolen haaroväliin.
Esitys kesti tauon kera 2 tuntia. Ja upposi muhun kyllä. Samassa pöydässä istunut vanhempi herrasmies Chigacosta kertoi nähneensä useita show'ta Broadwaylla ja mikään ei tehnyt häneen näin suurta vaikutusta. Ehkä ylisanoja mutta mukava kuulla että itsekin olen päässyt nauttimaan huippushow'ta, Broadwaylla kun en itse ole koskaan käynyt.


Teetauolla tuumittua: Miksiköhän täällä sanotaan croissantteja media lunaksi (puoli kuuksi) vaikka ne on selvästi kuun sirppejä??

La Bocan kaupunginosan Caminito on alkuaan köyhälistökortteleita, nykyisin suosittu turistikierrosmesta.
Caminito on sananmukaisesti monivärikäs alue, talot on maalattua useilla eri väreillä jokainen. Alunperin juttu lähti siitä kun maalit olivat kalliita ja talot maalattiin niillä mitä sattui olemaan, puoli seinää punaisella, kolmas osa keltaisella, loppulankkuihin läträttiin mitä naapurista löytyi.
Lopputuloksena värikäs kokonaisuus, alueen talojen väritys on yhtä sekamelskaa mutta koska kaikki talot ovat sitä samaa niin näyttääpä hyvältä!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=282225%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281006%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281007%2Ejpg

Istuin vanhan kapakan ulkoterassille nauttimaan jäähdyttävästä oluesta ja seurasin parin metrin päässä olevaa kahtaa miestä, toisella Polaroid-kamera ja toinen näytti ihan Diego Maradonalta pelipaidassaan.
Ihmiset poseerasivat äijän vieressä ja otattivat valokuvia. Hyvä tienesti olla Maradonan kaksoisolento.
Äijä istui viereiseen pöytään ja kysyi haluanko kuvaan? No dinero, ei rahaa, sanoin.

Katselin vähän aikaa taulua johon oli koottu valokuvia miehestä ja bergele, sehän on siis oikea Maradona! No olkoon sitten. Ilmankos ihmiset olivat niin innoissaan itseänsä valokuvauttamassa ukkelin vieressä. Mahaa oli mestarille aika lailla tullut. Nokka oli sentään kunnossa, ei ollut kokaiini valkaissut nenänreikiä.

Sunnuntai-illan kohokohta olkoon Tangofestivaalit. Palermon kaupunginosassa on suuri halli jossa bileet pidetään ja eikä maksa muuta kuin vaivan saapua perille.
Hallissa oli jos jonninmoista tangoon liittyvää kojuja, levyjä, julisteita, tauluja ja oikeita tangotamineita.
Mukava seurata suuren orkesterin soiton tahdissa tangoilevaa väkeä. Voi sitä vartalon vääntelyjä, koipien kopsetta.

Muutamassa kojussa sai maistiaisia argentiinalaisista viineistä ja sinne. Yllättäen kalliimmat viinit eivät mulle maistuneet. Mutta saipa maistella uusia tuttavuuksia.

Tangofestivaalien jälkeen hyppäsin summis bussiin kun metro ei näin kaukaa enää kulje. Bussis luki Avenue Corrientes ja sehän menee ihan keskustan läpi. Aikansa ajeltuaan ohitimme Corrientesin ja ajo jatkui. Oltiin jo kartan ulkona. Kysyin kuskilta että centro? No. Jaaha. Tää siis vain leikkas Corrientesin.
Nou häthätä.

Hyppäsin pois ja kävelin takas Corrientesille ja aloin tassuttelemaan lauantai-illan kiireettömyydessä keskustaa kohta.
Käveltyäni 30 minuuttia ei yksikään poikkikatu näkynyt vieläkään mun kartalla. Mita mita?
Laistin periaatteesta ja otin taksin ku alkoi ns vituttamaan.
Ja jumankekka taksi ajoi kauan sitä Corrientesia!
Montako miljoonaa kilometriä pitkä avenue tää onkaan? Ajoi runsaan vartin hyvää haipakkaa ja jos olisin lähteny kävelemään niin kävelisin vielä ens keskiviikkonakin.
Jepujee.

Ernesto "Che" Guevara on suosittu täällä, olihan hän argentiinalainen, myöhemmät vaiheet veivät sitten Kuubaan ja mm Boliviaan missä ammuttiin v 1967. Tänä vuonna tulee siis 40v kuolemasta.
Jopa ruokakaupoissa on seinillä Chen julisteita, naisten sormuksissa ja autojen takalasitarroissa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=281005%2Ejpg

Näistä poliittisista jutuista tuli mieleen ns Likainen Sota, josta luin aikaisemmin.
70-luvun lopulta 80-luvun alkuun täällä maata johti sotilasjuntta, samoin kuin Chilessä. Vainoharhainen ja epäsuosittu juntta perusti kuoleman partioita poistamaan "kommunistit
ja muun huonon" aineksen.

Mustat Ford Falconit ilman rekisterikilpiä neljän aurinkolasimiehen kera pysähtyy ovellesi ja tiedät missä mennään ja minne mennään.

Muutaman vuoden aikana yli 30000 ihmistä katosi, pääosin argentiinalaisia mutta heille kelpasi myös ulkomaalaiset. Kadonneista puhutaan nimellä Desaparecidos eli, noh, Kadonneet.

Vaikka valta on vaihtunut sittemmin jo monesti, vain muutama vastuussa oleva on tuomittu.
Kiduttajia ja poliisin jäseniä asuu edelleen kaupungeissa vapaalla jalalla ja kun ei kansa muuten oikeutta saa, Kadonneiden omaiset aloittivat kampanjan pitämällä mielenosoituksia salaisen poliisin jäsenten kotikadulla, aivan heidän oviensa edessä. He liimaavat lähiöön julisteita jossa iso valokuva ja teksti mitä he ovat tehneet.
Vaikuttamista se on sekin, ainakin hankaloittaa syyllisten elämää, edes jonkin verran.

Se historiasta, nykypäivään liittyy se että ajattelin sitten lähteä käymään Cordobassa.
Bussilla pääsee.

BAn bussiasema on taas sarjassamme valtava. Hälinää, ja ihmiset kasseineen on tankkeja, ne polkee allensa heikoimmat.
Laitureitakin on peräkkäin 75 kappaletta, neljännesmailin verran.

Hienosti näkyy BAn keskustan valot heijastuvan pilvistä, punainen näkyy olevan pilvien pop-väri.
Eivät maininneet että bussi on saunoitettu, lämmityslaite puskee kuuminta hottia koko hela tiden.

Bussi sammui keskelle ei-mitään keskiyöllä. Ensiajatus oli että hienoa. Aikansa moottoria yrittivät käynnistää, ei niin ei.

Menin ulos, täysikuu ja suuri suo tai kosteikko ympärillä. Sadat sammakot kilkattivat vesistössä aivan kuin satoja lasikuppeja koputeltais metallilusikoilla.
Osa matkustajista tuli myös ulos, totesimme tilanteen ja hurttia huumoria oli ilmassa. Tosin vain espanjankielistä mutta hyvää ilmapiiriä vaikkei vitsit valjennu mulle.
Täällä kun tuota matea juodaan niin johan joku jo kaivoi termoksen esiin ja alkoi mateen maistelua. Vanha ukko pisti kupin kiertämään, pakkohan munkin on maistaa aitoa matea.
Imin hopeapillistä huikan ja meinas suu palaa. Onneksi oli laittanu sokeria pehujen sekaan, perusmaku oli kitkerähkö.
Kuppia siinä täyteltiin useita kertoja kunnes kuuma vesi loppui termoksesta.
Kaiken lisäksi kirkkaan tähtitaivaan ylitse lensi iso tähdenlento.
Tästä ei bileet parane, yes!

Aamulla kuudelta pysähdyttiin aamiaiselle Rosarioon. Sekava ja sotkuinen asema mutta kuppi te con lecheä croissanteilla maistui.
Rosariossa syntyi aikoinaan Ernesto "Che" Guevara vaikkei täällä paljon muuta tehnyt kuin kerkes syntymään. Buenosiin vei pojan tie täältä jo nuorna.

CORDOBA

Tultiin sitten Cordobaan, 7 tuntia aikataulusta myöhässä.
1,3 miljoonaa asukasta, ei ihan pienimpiä paikkoja.
Löydän hyvän hotellinkin, kunnon tuplapeti.

Kaupunki on ihan kaunis mutta BAn jälkeen mikä tahansa city näyttää jotenkin vaisulta.
Keskusaukio monisatavuotisine kirkkoineen on kyllä kaunis. Esim katedraali vuodelta 1577.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=283788%2Ejpg

Yhden kirkon sisäkatto näyttää kuin se olisi tehty valtavasta väärinpäinkäännetystä kirkkoveneestä. Ja yllättäen kirkon suunnittelija oli aikoinaan myös veneenrakentaja.

Opiskelijoilla ihmebileitä, rikkovat toistensa päälle raakoja kanamunia ja hierovat sitten jauhoilla toisiaan. Ei ruoalla saa leikkiä.

Täältä Cordobasta pääsis kätevästi myös Jesus Maria -nimiseen kaupunkiin. Mahtaa olla mainio mesta, uskonnollinen urbaani lähiö.
Varmaan käteviä kadunnimiä olis siellä, kotiosoite vois olla vaikka Joosefin Avenue A 69 B-rappu, Profeetanpolku 21, Allahinkuja 666 ellei jopa Tiernapojantie 1000.

Sitä paitsi täällä Argentiinassa myydään Jumala-nimistä kahvia.
Mitäs siihen sanotte!

Yksi yö riitti mulle täällä, jos menis sitten sinne Bahia Blancaan bussilla.

Bussiaseman kahviossa on kyltti nokkani edessä: Espacio sin humo, tila ilman savua so. savuton tila.
Diabolo minussa heräsi ja jos silmät välttää niin pistän kynällä humo-sanan loppuun r-kirjaimen: Huumoriton tila.
He he.

Huomaan että olen oppinut paljon tällä reissulla kuten ettei kannettu kaivo vedessä pysy eikä kaadettu kalja lasissa.
Se on jo paljon se.

BAHIA BLANCA

Paras hotelli mitä aikoihin. Tuli semmonen olo että voisin ruveta vaikka matkustelemaan jos silloin näin mukavissa hotelleissa sais asua ja 18 eurolla vielä.
Toisaalta, syy miksi tulin BBhin on että se on puolivälissä Argentiinaa ja ajattelin ottaa täältä lennon Tierra del Fuegoon eli Tulimaahan. Siellä kun sijaitsee maailman eteläisin kaupunki Ushuaia.

En saanut taaskaan nukuttua kunnolla yöbussissa joten nokkaunet oikeassa sängyssä maistui.

Lähdin sitten etsimään LAPAn toimistoa, sieltä saa lennot suoraan Ushuaiaan.
Osoite löytyi mutta paikalla on joku rättikauppa. Joo. Missäs LAPA?

Poikkean nettipaikkaan ja Googlella löytyy LAPAn sivut. Jotka. Ei. Toimi.
Kysyn paikan pitäjältä (joka ei puhu englantia) mihin office on muuttanut. Vanhempi nainen tyttärineen puhuu englantia ja auttavat soittamalla toimistoon. Numero ei ole käytössä.
Tytär löytää netistä että LAPA on mennyt konkurssiin. Hienoa.

Mutta Aerolineas lentää ja toimistokin löytyy.
Ushuaiaan huomenna? Onnistuu. Mutta Buenos Airesin kautta. Mitä? Sitä että BBsta ei lennä lentoja muualle kuin BAhan.
Just joo.
Tulin tänne siksi että saisin halvemmat lennot kun lähempänä Ushuaiaa.
Vitun LAPA, menit konkkaan, ei lennä enää suoria lentoja etelään.
No, 270 euroa..

Kaupunki on ihme hyväkuntoinen, kadut ja talot laitetunnäköisiä, Cordobassa taas vähän väliä oli katu mutkalla ja aukirevitty.
Tarkistus Avotakasta asukasluvun, se on vajaa 300000. Kelpo kylä.

Muuta mukavaa: oli liikenteessä klo 14 jälkeen ja melkein joka mesta oli kiinni. Ajattelin että onko joku pyhäpäivä vai mikä.
Noeiku tääl on näitä siesta-juttuja, klo 13-16 paikat kiinni. Cordobassa ja Buenosissa ei moista tunnettu.

Ns. Likaisen Sodan kymmenien uhrien nimiä on maalattu pitkään kiviseinään, täältäkin salainen poliisi poisti epäilyttävät toisinajattelijat. Nimet listattuina seiniin muistuttavat.

Pizzatime! El Mundo de la Pizzassa on 92 erilaista pizzaa. Huh.
Tarjoilija tulee keinuen ja moikkaa sanoen hello baby! Ronski nainen, puhuu 15% englantia ja 89% espanjaa, lopusta 28%sta en saa selvää.
Löydämme yhdessä hyvän pizzan ja pyydän oluen. Grande Isenbeck? Si, grande.

Ja mimmi tuo granden, litran pullon Isenbeckiä, jesus, luulin et se on 600ml eikä tuhat! No, eikö tuo mee alas... varsinki kun pizzakin on grande. Pian on mahakin grande. Tres grandes.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=284958%2Ejpg

Palattuani hotelliin halusin varmistaa että taksi oli tilattu aamuksi kuten pyysin päivällä respan tyttöä tekemään.
Respassa uusi mies, ei englantia sanaakaan ja yritin selittää lappu kourassa missä taksin nro että onko tyttö, täällä, päivällä, soittanut, taksi? Mies katseli onko mitään lappua ja aikoi sitten soittaa taksin.
Ei kun mañana, aamulla, klo 7:30, tänne. Tyttö, tänne, soittaa.
Mies hoksasi ja alkoi kaivaa sanomalehteä. Mitä se sieltä muka mun aamutaksiin liittyvää löytää.
Levitti lehden deskiin ja alkoi sormella lukea henk.koht.palstaa. Aha, ajatteli siis että tyttö, tänne, soittaa eli että tahdon ilotytön tänne nyt ja soita mun puolesta.
Aloitin alusta tarinan ja löysimme yhteisen ymmärryksen. Aamulla tilaamme taksin tänne ja sitten lentokentälle.

Olis se ollut jännää jos äijä olis vaan soittanu johonkin ja sanonut homma bueno. Olisin tyytyväisenä menny kämppään ja jonkin ajan päästä olis tyttö ollu ovella että tässä mä ny oon, ruvetaanko hommiin vai pelataanko kierros Kimbleä ensin?

Etelä-Amerikassa ei paitövei sanota puhuvansa españaa vaan castellanoa. Espaňa-sana kun on "vanhan maailman" sana, he ei ole espanjalaisia.

Aamulla mies sanoo että lento 3 tuntia myöhäs. Meen takas nukkumaan.

Lopulta sitten kuitenkin tullaan BAhan. Lentokentällä kaaos, kaikki jonottavat johonkin ja joka lento myöhässä, portit ja lähtöajat sekaisin.

Tuli olo että mitenköhän rinkka? Bahiassa sanoivat että rinkka menee perille, ei tarvi huolehti vaihdon aikana.
Mutta luotan mieluimmin intuitiooni joka sanoo...
Meen väkisin takaisin Saapuvat-osastolle. Vartija ei päästä mua sinne, näytän jatkolentolippua ja äkkään ovesta että siellähän kaukana se mun rinkka makas hihnalla!
Lopulta uskoi mua ja päästi sisään. Raahaan rinkan eräälle virkailijalle ja sanon että voiko huolehtia että tulee samalla lennolla Ushuaiaan? Lupasi tehdä näin.
Katellaan kui käy.

USHUAIA, TIERRA DEL FUEGO

4 tuntia myöhässä mutta juuri ajoissa näkemään laskevan auringon värjäämät lumihuippuiset vuoret! Jumalaisen kaunis kaupunki!
Olen siis Tulimaassa, Ushuaiassa, maailman eteläisimmässä kaupungissa.
3242 km päässä Buenos Airesista.

Joku sääntö siinä on että saan aina rinkkani viimeisten joukossa, aina saa "pelätä" jäikö se jonnekin. Kolme lastillista laukkuja ja mun rinkka viimeisen lastin neljän viimeisen joukossa. Pääasia että tuli.

Taksi alle, osoite eteen ja baana.
Päästyämme keskustaan joku jolppi oli ajaa vauhdilla kylkeen ja juuri siihen kylkeen missä itse istuin. Jätkä ajoi punaisia päin ja pelästyi kun taksi tulikin eteen. Samoin!

Sanoin taksikuskille että loco hombre, ja äijä mulle että si, si, crazy man.
Jatkoin hijo de perro, ja äijä että si, si, son of a bitch.
Meillähän on yhteinen ymmärrys ja kieli.

Pääsin Familia Piattin mökkiin, vastassa erittäin ystävällinen nelikymppinen mies, Javier, puhuu hyvää englantia.
Sain ison kämpän, mukavasti vuoren rinteillä, vähän kuin alppimaja vaikkei Alpit ole täällä päinkään, kuulkaapas. No sanotaan vaikka että vähän niin kuin andimaja, se on siinä!

Aamiainen luvataan tuoda huoneeseen ja koska kello on jo 22 ja ruoasta puhutaan niin kysyn että mitä syömäpaikkaa suosittelis nyt. Mitä turhia keskustaan menet, mä tilaan sulle mitä sä haluat. Ja niin Javier soitti mulle raviolit ja juomat.
20 minuuttia ja mulla oli iso vesipullo, puoli kiloa ravioleja salsa-kastikkeella ja maksoi 3 euroa kotiintuotuna, ei paha!

Aamulla heräsin kun aamiainen tuotiin huoneeseen, Javier on hyvän palvelun mies.
Yö tuli nukuttua hyvin, kämpässä ehkä 15 astetta mutta viileässä nukkuu paremmin. Ja päällä paksu peitto.

Juttelimme Javierin kanssa pitkään, mukava tyyppi, puhuu hyvää englantia ja italiaakin, sukunimi kun on Piatti ja Italiasta lähtöisin .

Vaihdoin kämppää bungalowiin, kaks-kerroksinen, alakerrassa keittiö ja olohuone, yläkerrassa makkari. Terassi ja kaikki. Hinta on sama 120 pesoa eli 30 euroa.
Menee hiukan mun budjetin yli mutta kerrankos sitä Ushuaiassa? Sitä paitsi tämä ON kallis kaupunki, turistit haluaa nähdä tämän ja täällä ON paljon nähtävää.

Saan kyydin keskustaan ja ostan bussilipun El Calafateen ylihuomiseksi. Täältä kun nykyisin pääsee ilman lentokonetta Chilen läpi. Lautalla mennään myös.
Vittumainen lähtöaika 5:30 ja vittumainen perilletuloaika keskiyöllä.
Mutta: ajamme koko valoisan ajan ja näemme Patagonian kauneimmat alueet!!

Ushuaia itse on aika sekamelska kauneuden suhteen, city näyttää jotenkin norjalaiselta monine puutaloineen. Jotkut ovat kauniita ja laitettuja mutta monet taas vähän sinne päin.
On tiilitaloa, maalaamatonta lautatönöä ja aaltopeltiseiniäkin. Keskusta on parhaimman näköistä mut heti sen ulkopuolella alkaa viritykset.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286688%2Ejpg

Ostamani kympin takki muuttuu kakkostakiksi kun näen kaupassa upeita paksuja fleecejä ja joissa komeat Ushuaia- ja pingviini-aiheiset kuvat selässä, täytyy ostaa ettei tuu vilu vuorilla, kalsa kallioilla ja reuma rinteillä.

Ennen kuin ehdin matkaa jatkaa vuorille päätän kiskaista kunnon sapuskat jottapa jaksan kiipeillä.
Äkkään menussa lasagnen jauhelihalla. Tilaan sen, sen täytyy olla kinkuton ja aito vaihtoehto.
Ruoka tulee ja maistuu. Söin ehkä kolmatta palaa kun äkkään jotain pinkkiä. Ja haa!, olivat laittaneet leveän mutta ohuen kinkunsiivun levyn alle etten näkisi sitä. Mutta minä näin.
Kinkkua. Sitä. Tosiaan. Laitetaan. Joka. Jumalan. Ruokaan.
Tyydyn kohtaloon.

Kiipeän hitaasti tasaiseen tahtiin polkua pitkin ylös Martial Glaciarille. Alussa askel on kepeä mutta kun rinne välillä jyrkkyyntyy alkaa hien eritys ja maitohappojen vaikutus reisissä tuntua.
Pakko pitää pikku taukoja.
Täällä on tullut vettä usean viikon ajan ja onnekseni tänään paistaa aurinko. Hyvä maisemien ja valokuvaamisen kannalta, huono kiipeilyn kannalta. Paita on aivan likomärkä, vettä kuluu.

Pääsen puolentoista tunnin kuluttua ylös jäätikölle, lunta on paksulti laikuittain ja laikuittain vihreää ruohoa ja ihmeen paksua sammalta, 30 cm välillä.
Ja jumalainen näkymä, valkoinen lumi loistaa hangilla auringossa ja alhaalla kaupunki makaa lahden rannalla.
Taustalla korkeita lumihuippuisia vuoria, kerrassaan upea näköala!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286166%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286164%2Ejpg


Istun aikani ja välillä etsin hyviä kuvakulmia. Sain vihkosen jossa kerrotaan seuraavan vuoren rinteillä olevan Panoramic View to city and bay.
Sinne siis.

Rinnettä onkin kumman helppo tulla alaspäin! Kunnes poluntapainen erkaantuu em paikalle ja alkaa taas ylärinneraahaus.
Polku jatkuu ja jatkuu välillä kahlaten lumensulamisveden mutauttamien kohtien läpi, välillä litteiden kiviröykkiöiden karatessa alta.
Nyt jos kompurois vois olla makea matka alas mäkeä, rinne on aika jyrkkä ajoittain.

Sitten pääsen laelle. No näkyyhän tästä komeasti kaupunkiin ja lahdelle mutta vain puoliksi.
Sitten huomaan että polku pahenee, kulku kovenee, olen vasta alle puolivälin, on mentävä vielä seuraavan rinteen päälle ja runnottava läpi piikkipensaiden ja ylitettävä iso vuoripuro.
Ilmankos moni on jäljistä päätellen jäänyt tähän eikä jatkanut "perille" Panoramic Viewiin asti.
Mie en tähän jää.

Jotkut ovat aloittaneet kivien kasaamisen läjään keoksi kuin buddhalaiset ikään. Lisään minäkin oman kiveni kasaan.

Puolentoista tunnin räpellyksen ja parin luiskahduksen jälkeen olen kaupungin puoleisella ylärinteellä ja näkymä on huikea. Koko kaupunki on kaukana alhaalla, sen takana sininen lahti ja kaikkialla muualla on lumihuippuvuoria!
Istun pitkään vaan nautiskellen tilasta ja tunteesta. Mykistävä maisema.

Myöhemmin kaupunkiin päästyäni käyn entisessä rangaistusvankilassa josta tehty museo. Iso asuntola on ollut, paljon on pahaa tehty kun näin paljon tilaa on tarvittu, koppeja kaivattu.
Todella mielenkiintoinen, runsaasti isoja valokuvia vankila-ajoilta joka suljettiin 1947 ja muutettiin sen jälkeen laivastoasemaksi.
Selleistä on tehty näyttelytiloja ja yhdessä siivessä on kuvia Nordenskjöldin Antarktiksen matkasta. Samoin kuin miehen tavaroita tutkimusmatkaltaan.
Ja kuvissa sun muissa on tekstitykset myös englanniksi, bueno!
Todella mielenkiintoinen museo.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286163%2Ejpg

Puhelin piippaa, Tekstiviesti. Ranskasta:
Lähetin kaverilleni Michelille tekstarin Pariisiin 3.3 ja sain pikimmiten vastauksen, kolmena kappaleena tosin, jostain syystä. Eikä se siihen jäänyt ei. Tänään 9.3 sain taas samat viestit kolmena kappaleena. Mikäs siinä muuten mutta kun niitä samoja saatanan viestejä on tullut koko viikon ajan yötä päivää. Puhelin on vinkunut vähän väliä. Laskin lokitiedoista että melkein 100 viestiä on jo tullut ja hermot on mennyt.
Loppuis jo.

Tääl on iso komea muistomerkki Falklandin sodasta. 25v sitten argentiinalaiset hyökkäsivät saarille yrittää ottaa ne itselleen Englannilta.
Suurin syy moisten saarien havitteluun oli suuri epäluottamus maan johtoon ja pikku voitokkaalla sodallahan se asia muutetaan.
Harmi heille että myös Margaret Thatcher oli aallonpohjassa samaan aikaan ja sota tuli hällekin kuin tilauksena.
Englanti lähetti omat joukkonsa laivastoineen saarille ja sota loppui äkkiä englantilaisten voittoon. Ja Margaretin suosio nousi.
Täällä kävi tasan päinvastoin johdolle.
Ja nyt sitä sitten surkutellaan kun nuoret pojat kuoli turhassa sodassa ja pystytellään muistomerkkejä, jee jee.

Argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges kuvasi sotaa "kahden kaljun tappeluksi kammasta".
Hyvin sanottu. Tappelu saarista joissa ei kasva kuin heinää ja lampaita jotka syövät sitä heinää.

Seuraavan päivän vietin kansallispuistossa vaelluksella. Siellä on useita eri pituisia reittejä eri vaikeusasteella. Otan 6 tunnin reitin, eiköhän siinä ole jo jotosta jolkutella jonnin verran joo.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286686%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286165%2Ejpg


Polku kulkee mukavasti välillä lahden rantaa pitkin, välillä metsässä nousten ja laskien, pohkeet saa tuta tuntumaa.

Rannalla oli XL-kokoisia kuolleita meduusoja, puna-kellertävälaikkuisia. Oudon näköisiä, oli kuin ihmisen kananlihalla oleva nahka, paksu mutta läpikuultava.
Teki mieli koskea mutten viitsinyt, saa pian sormisyövän, luuvalon ja epidemian.

Trekkaamiseen meni koko päivä, maasto vaihteli, välillä mutavellipolkua, välillä rantaa pitkin sileää pikkukivikkoa.
Kauniit maisemat, lahdenpoukaman takana lumivuoria.
Kansallispuistoa kun on niin mihinkään ei ole koskettu, kaatuneita puita ja pystyyn kelottuneita joissa roikkuu pitkää keltaharmaata naavaa "old man's beard".

http://www.woophy.com/map/download.php?file=286687%2Ejpg

Reitti ei kyllä ollutkaan mikään pururata, aikamoista nousua ja laskua. Välillä varttuneemmat vastaantulijat kyselevät että onko vielä pitkä matka. Lannistan heitä sanomalla dos horas. Jaksakaahan, tsemppiä ja suerte.

Bussilla takas, radiossa soi espanjankielinen versio Robbie Williamsin Angel-biisistä, toimii!

Cityssä kävin katsomassa 2 museota; Museo del fin del Mundo ja Museo Yamana.
"Maan lopun museossa" oli haaksirikkoutuneista laivoista kuvia ja juttuja (laivoja on uponnut täällä satoja), vankila-osastolla erikoisista vangeista tarinoita ja kuvia. Yhdeltäkin vangilta oli hörökorvat leikattu kun ajateltiin että josko se pahuus johtuis höröttävistä korvista. Tuskin ei.

No, ajattelihan se yksikin Freudin kollega että nenäkuorikoita leikkaamalla psyykkiset vaivat saadaan pois.

Toisessa museossa oli mielenkiintoista faktaa alueen intiaaniheimoista kuten Yamana-heimosta. Söivät pääosin hylkeitä ja olivat niin tottuneita (ja hylkeenrasvan avittamana) tähän rankkaan ilmastoon että elivät alastomia vaikka luntakin tuli. Ja karvattomia olivat kaiken lisäksi, ei mitään luolamies-lookia.
Kroppa heillä oli erilainen, lyhyt jalat ja pitkät kädet, elivät suuren osan elämästään kyykky-asennossa joten silloin seisoivat, polvien iho jatkuvan "venytyksen" takia meni paksulle rypylle. Seisominenkin oli ryhditöntä, kun ei kerran seisontaa harrastettu niin ryhti oli kumara, selkä ei suoraksi saatu.
Rahaa ei ollut eikä käytetty joten tästä lienee sanonta "köyhät kyykkyyn".

Seinillä oli kuvia intiaanien seremonioista, maalasivat alastomaan kroppaansa leveitä raitoja, vuoroin tummia, vuoroin valkoisia. Ja sitten vielä tuohilippa naaman eteen ja konfirmaatio olis aloittamista vaille valmis!

Olis se kyl komeeta kun oltaisiin aikoinaan seisty Laihian kirkon portailla alasti kimpassa, pelkkiä punamulta-raitoja päällä tuohitötterön kera, ja pappi olis joikunut ja saattanut meidät initiaatiomenoin aikuisiksi. Virvon varvon tuoreeks terveeks ja perseet olalla Laihian jokirannassa initiaatio-kännit Koffista.

Aamu alkoi aamuteellä majassani klo 4:20, Javier lupasi hoitaa taksin että ehdin bussille. Ja taksi tuli.

Aikanaan auringon noustessa tuli pieneen kaupunkiin. Tolhuin oli aika mitätön semmoinen. Näytti ihan joltain grönlantilaiselta kylältä.
Teetauko ja matkaa jatkuu Atlantin rannikon läheisyydessä kohti Rio Grandea. Siitä ei ole enää pitkä Chilen rajalle.

Saarihan tämä Tierra del Fuego on, ei ole kuin lauttayhteys sitten Chilen puolelta Argentiinaan takaisin.

Rio Grandessa bussinvaihto uuteen bussiin, iski pieni pelko mitä matkan aikana tapahtuu koska kattotelevisioissa oli jo valmiina DVD: Roxette Ballad & Pop Hits! Ei kai täällä nyt ala koko matkan luukutus Roxettea?
10 minsaa ja Roxette aloitti koottujen kilkatusten esityksen. Onneksi apukuskikin kyllästyi viidennen virren jälkeen ja pisti videon vipulukkoon.

Ajallaan tultiin Argentiinan tulliin, jonotus lippujen ja lappujen kanssa, mm todistuksen jossa vannotaan ettei tuoda mm kasviksia Chileen. Syömpä juustokasvisleipäni pois ettei tullimiehet sitä syö.
Ajellaan puoli tuntia ei-kenenkään-maata tai jotain muuta välimaastoa. Litteää on, kevytkumpuilevaa siiliruohoa, well, tämä osa Patagoniaa on tätä.
Taitaa olla alue sukua tietylle osalle Mongolian Gobin autiomaata, just samanlaista lyhytheinä-kumpua.

Chilen tullissa taas jonotus, komean monivärileiman saan passiin, kyllä nyt kelpaa passia katella.

Chilen Atlantinpuolinen Tulimaa on kyllä todellakin aikamoista aavaa lakeutta, 2 tunnin ajon aikana näkyy vain 4 puuta, nekin vierekkäin.
Laamansukuisia guanacoita näkyy vähän väliä, ne kyttää arkoina korvat antenneina ja seuraa tarkkana bussimme ohitsemenoa.
Sympaattisennäköisiä otuksia. Vähän niinku oravat vaikkei sinne päinkään.

Lautalle saapuessamme ranta on piikkilanka-aidattu ja isot miinavaara-kyltit reunustaa aitaa. Mitä täällä on jota pitää miinoin suojella? Tulimaa loppuu tähän.

Ajo jatkuu kunnes Chilen tulli, leimaus, 5 minuutin ajo, Argentiinan tuli ja leimaus.

Tunnin päästä ollaan Rio Gallegosissa, 90000 asukkaan uneliaassa bussinvaihtopaikassa.
Risteyksessä komeili komea Evitan patsas käsi ojennettuna kuin puhetta pitäessä. Evita on kuollut, eläköön Evita!

Aikaa seuraavan bussin lähtöön 4h joten menenpä keskustaan vetämään kunnon argentiinalaisen pihvin kylmällä Guilmesillä alas.

Cityssä muuten vieraili länkkäreistä tutut Butch Cassidy ja Sundance Kid joukkoineen aikomuksenaan ostaa maata karjankasvatukseen v 1905. Veijarit sitten kumminkin päättivät ryöstää pankin sen sijaan ja saivat saaliikseen 100000 USD käteisenä ja hopeana.
Nopeampi tuotto kuin ammujen kasvatus joskin riskipääomana oma pää.

20:30 alkaa yömarssi kohti El Calafatea. Kaikissa busseissa on näköjään suuret ritilät tuulilasin edessä, kiviä kun lentelee vähän väliä mutkaisilla kiviteillä.

EL CALAFATE

Joudun nukkumaan yöni kolmen kuorsaavan äijän kanssa, ei ollut yksiöitä jäljellä.
El Calafate on turistien suosiossa, täältä kun hoidetaan kuljetukset Morenon jäätikölle. Jäätikkö yksi harvoista joka kasvaa jatkuvasti sen sijaan että sulaisi.
Alue saa kosteaa ilmaan Chilen puolelta Andien yli ja sataa sitten laaksoon ja tiiviistyy hitaasti sinetäväksi jääksi.

Jäätikön etureuna on 60 metriä korkea ja pystysuora. Vaikuttavan näköinen.

Muutaman kerran vuosisadassa jäätikkö murtuu ja se pystytään havaitsemaan useita kuukausia etukäteen. Silloin tämä alue on tukossa mediaa ja turisteja ja hinnat takuulla pilvissä!
Hotellin staffin mukaan jään hajoaminen on kuin jatkuvaa valtavaa räjähdystä, kuulosuojat kuuluu asiaan.

Huonosti nukutun yön (-tanan kuorsaajat) päätän mennä vasta iltapäiväbussilla, saan nukuttua kunnolla kun muut lähtivät. Varaan koko huoneen itselleni seuraavaksi yöksi niin on herkuttelua se yö!

Kaunis puhdas pikkucity on tämä, Argentiinan nuorin kaupunki. Kaikki on uutta tai noin 10 v. vanhaa.
Hostellini on isoista pyöröhirsistä rakennettu, niinkuin useimmat asunnot.
Onpa tänne jo keksitty kasata Casinokin jo, turismia turismia..

Calafate tarkoittaa intiaanien kielellä "korjata venettä". Inkkarit korjailivat täällä lahden rannalla veneitään aikoinaan ja kun muodostui kyläntapainen niin nimi adoptoitiin tietysti siitä.

Keskustassa on mielenosoitus. Meen lähemmäs kylttejä kyttäämään että niissä oikein seisoo. Eräs nainen lähestyy mua ja selittää että he ovat opettajia ja eivät ole saaneet palkankorotusta 17 vuoteen ja ovat siksi lakossa.
Buenos Airesissakin oli jos jonkinmoista mielenosoitusta vähän väliä. Ei taida olla hallitus kovin pätevä ja toimelias.

Ajaessamme kohti 80 km päässä olevaa jäätikköä, matkalla tulee kauuuunista Patagonian maastoa: lyhyttä ruohikkoa, pensaatkin tuskin 20 senttiä korkeita, aaltoilevaa maastoa taustoilla lumihuippuvuoria ja isoja turkoosinvärisiä järviä. Täällä ei juurikaan puita kasva.
Joku muista 300 miljoonan vuoden taakse että sielloin täällä oli viidakkoa kunnes mannerlaatat puskivat toisiaan vasten ja tekivät vuoriston. Puut saivat luvan puuttua.

Muuten, mukavaa kun mua puhutellaan Mikaksi, herrä Haekkinen on niin tunnettu täällä että kun kysyttäessä kerron nimeni, kaikki muistaa mut nimeltä sen jälkeen. Bueno.

Perillä! Kaksi isoa kondorikotkaa leijailee järven yläpuolella etsien nääntyviä turisteja. Ehkei.

Opas lähtee viemään meitä vaellusreitille ylemmäs kukkuloille paremmalle näköpaikalle. Kuljettuamme jonkin matkaa 3 israelilaistytöistä yksi kompastuu ja taittaa pahasti nilkkansa. Kävely ei onnistu ollenkaan vaikka nilkka sidotaan tiukasti.
Opas sanoo mulle ja itävaltalaispariskunnalle että sitten meidän on palattava takaisin, hän ei voi jättää tyttöjä eikä vaellusreittiä saa jatkaa ilman opasta.

Kieltäydymme jyrkästi, sanoin että tulin Suomesta tänne asti näkemään jäätikön ja maksoin matkasta ja vaelluksesta. Samaa mieltä olivat itävaltalaiset. Pariskunta sanoo vaeltaneensa jo 60v Alpeilla ja he kyllä osaavat kulkea täällä.
Tytöt sanovat pärjäänsä ja odottavansa.
Niin lähdemme eteenpäin.

Puolivälissä opas huolestuu uudestaan ja sanoo että on käännyttävä, tytöt eivät pärjää siellä.
Sanon että edelleen aion jatkaa matkaa, joko oppaan kanssa tai ilman.
Saamme oppaan vakuutetuksi että pärjäämme kolmistaan ja opas piirtää maahan kartan missä kohdin pitää kääntyä ja mihin suuntaa.
Niinpä jatkamme kolmistaan ylöspäin.

Ja kannatti! Sininen jäätikkö aukeaa eteemme ylhäällä! Jumaliste se on vaikuttava! Käsittämätön!
Jäätikkö loppuu kuin seinään järvellä, jääseinän korkeus on 60 metriä ja veden alla sitä jatkuu 120 metriä lisää.
Jäätikön etureuna on 5 kilometriä leveä ja pituutta koko komeudella on sata kilometriä.
On vaikea uskoa että se on niin korkea ja niin leveä, ei ole mitään vertailukohtaa mihin suhteuttaa.
Tiivis jää suodattaa muut valon aallonpituudet niin että se kirkkaansininen ja alareunassa väri vain syvenee sinisemmäksi.
Jumalaton pauhu kuuluu kun iso jäälohkareita irtoaa reunasta ja putoaa veteen, kuin ukkosen paukahdus.
Jäätikkö pitää syvää natisevaa ääntä kun se elää ja puskee hitaasti itseään eteenpäin hinkaten samalla kylkiään molemmin puolin olevia vuorenseinämiä vasten.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289730%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289729%2Ejpg


Jäätikölle tehdään trekkausretkiä, tietysti kaukana etureunasta joka sortuilee satunnaisesti ja on vaarallinen. Veneetkään eivät saa ajaa 300 metriä lähemmäksi reunaa.

Puissa hyppelehtii vihreitä papukaijoja ja saan niistä kuvan taustanaan jäämassa.
Filmiä palaa aika lailla mutta nyt ei säästellä.

Vaellusreitti on helppo ja tunnin kuluttua olemme takaisin leirissä. Näemme tutut tytöt siellä, oppaan oli täytynyt kantaa nilkkatyttö sinne, kävely ei onnistunut millään.
Leiristäkin näkee hyvin jäätikön sitä varten rakennetuilta tasanteilta. Nojailen tunnin verran tuijottaen sinistä halkeilevaa ja päältä etäisyyksiin aaltoilevaa jäätikköä. Näyttää edelleen käsittämättömältä.

Palaamme Calafateen auringon laskiessa, maa on punaista kumpua.
Uneen, aamulla uusi reissu entistä upeampaan paikkaan.

EL CHALTEN ja FITZ ROY

Kahden tunnin aamuajon jälkeen pysähdys tauolle teetupaan Viedma-järven rannalle. Tästä olis lyhyehkön matkan päässä Estancia Helsingfors-niminen ranchi. Tarjoaa luksusmajoitusta, kuulemma upea puistoalue rakennettu ympärille. Oma rauha olisi, ei muuta asutusta lähistöllä. Hintakin sen mukainen, 200 USD yö yhden hengen huoneessa.
Nettiosoitekin on, pitääpä käydä vilkaisemassa
http://www.helsingfors.com.ar

Maa on suuri. Kuljemme Ruta Nacional 40:tä, tie halkoo Argentiinan länsipuolta kulkien Andien juurta pitkin 5224 km ylös Boliviaan asti.
Maisemat on upeita, kaukana vuoristoa lumipeitteineen, tien ympäristö taas keltaista pikkupensaikkoa. Outoa ajaa sileää hyvää asfalttia halki "tyhjyyden".
Välillä tie muuttuu soratieksi joka pahasti kihraalla, nopeus tippuu 50 km/h.

Joitain estancioita eli karjatiloja on matkan varrella piikkilanka-aitoineen. Aita jatkuu ja jatkuu kilometrejä tien vieressä, kyllä näillä rancheroksilla rahaa on.
Haukkoja näkyy välillä istumassa silmät tiukkana aidantolppien päällä.
Pari kertaa näkyi emujakin.

Etäisyyden arviointi on mahdotonta. Vastaan tuli kyltti "El Chalten 90km" ja siitä on vielä matkaa Cerro Fitz Roylle. Silti näyttää kuin vuoret olis ihan tuossa lähellä.
Cerro Fitz Roi on El Chaltenin korkeimpia vuoria, 3441 km korkea.

Tie näyttää ajavan suoraan edessä oleviin vuoriin. Täytyy sanoa että tämän kuuden viikon aikana tämä päivä tuntuu olevan upein. Uskomattoman kaunista aluetta tämä Patagonia. Se täytyy nähdä omin silmin.
Kaikki, itseni mukaan lukien, menivät sekaisin bussissa kun lähestyimme vuoristoa, kamerat kädessä loikimme bussin etuosassa niin että kuski jo hermostui ja huusi jotain että vaarallista!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289733%2Ejpg


Hostellissa kimppakämppä, olkoon. Lataan repun täyteen vesipulloja ja suklaapatukoita ja lähden rinteeseen vaelluksen tarkoituksena päästä Cerro Fitz Roylle.
Kartan mukaan matkaa kestää 2,5 tuntia.

Aurinko paistaa vuorten rinteille, oon hiestä märkänä jo alkumatkasta.

Ekan rinteen yläpäästä avautuu mahtava näköala suoraan laaksoon, joki virtaa keskellä ja kaukana näkyy lunta. Kuin unta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289735%2Ejpg

Tunnin taapertamisen jälkeen saavun View Pointille, sieltä näkyy koko Fitz Roy naapurivuorineen.
Istun vartin kielekkeen päällä ja vain nautin näköalasta.

Vastaan tulee israelilaistyttö ja tulee varovasti hymyillen kysymään onko mulla vesihuikkaa antaa. On jo juonut omansa. Annan puoliskan pulloani lahjaksi.
Vuoripurojen vesi on täällä juomakelpoista mutta ei niitä joka välissä virtaa. Hullua lähteä ilman tai vähillä vesillä tänne. Varsinkin kun aurinko helottaa.

Runsas tunti lisää ja pääsen Fitzin juurelle. On se juhlava ilmestys! Sääli että muutama pilvi peittää ylintä huippua, täydellinen valokuva tulisi muutoin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289734%2Ejpg

Kauempana näkyy suuri sinertävä jäätikkö, pääsisköhän sinne lähemmäksi? Kartan mukaan kyllä.
Kävelen polkua pitkin ja 45 minuutin kuluttua tulee vastaan rinteellä istuvia tyttöjä. Yksi jopa puhuu englantia. Kysyn onko tästä vielä pitkä jäätikölle?
Voi, sun olisi pitänyt ottaa toinen tie Fitzin juurelta, sanoi tyttö!
Shit, kello on jo puoli 5 ja tulee kiire ennen kuin ehtisin sinne, ja jäätiköltä pitäis vielä ehtiä ennen pimeää takas kylään.
Kiroan kuin pieni hikinen possu ja päätän hölkätä osan matkaa takaisin.
Oon siis hukannut puolitoista tuntia valoisaa aikaa. Sisu sanoo sisälläni että EN kyllä jätä jäätikköä näkemättä TÄNÄÄN vaikka sitten joutuisin yöpymään vuorilla.

Vastaan tulee pari tyyppiä, kysyn onko jäätikölle vielä pitkä matka. Huh, on sulla vielä vajaa tunti matkaa vielä, on vastaus.
Kello käy, pimeä tulee pian klo 20 jälkeen.

Kuljen joenrantaa pitkin ja loppumatkan vain vaikeutuu. Kiipeän isojen vierinkivien ylitse. Nyt jos tipahtais niin täällähän viettäisin yöni pää kainalossa kivikossa kipeänä.

Pääsen kuitenkin aikani kavuttuani jäätikön alaosassa olevan sulamisvesilammen ääreen. Vedessä kelluu sinisiä jäälauttoja, koitan sormella vettä, no jääkylmäähän se on.

Istun veden äärellä rauhassa vartin verran syöden suklaat pois ja juon vettä sen verran että jää loppumatkaksi 3 desiä. Ei paljon mitään siis mutta saa edes huuhdeltua suun.
Kello on varttia vaille kuus.
Pakko jo lähteä, paluumatkan päätän rytmittää siten että kävelen vauhdilla 1,5 tuntia, juon loppuveden ja huilaan 5 minuuttia ja sitten suoramarssia kylään.

Takaspäin matka menee ihmeen hyvin, oon jo View Pointilla "etuajassa".
Yksinäinen tyttö seisoo siellä hiljaa ja tuijottaa auringon punertavaa vuorta, komea näky.
Istun kivelle juoden samalla veden pois. Olispa taskulamppu niin vois jäädä kuvaamaan auringon viimeiset säteet vuorelle mutta pimeän tultua ei ole kyllä suuriakaan mahdollisuuksia päästä kylään.
Lähden hoippumaan himaa kohti.

Lopulta kylän valot näkyy juuri pimeän tultua, polun vielä erottaa juuri ja juuri. Päätän palkita itseni kunnon pihvillä ja sadalla litralla kylmää olutta!


Hyvin nukutun yön jälkeen aamukasilta ylös. Kintut on kuin kivestä tehdyt mutta tulikuuma suihku ja hyvä aamiainen ja olen valmis rumbaan.
Voiko olla ihanempaa aamua, liki pilvetön taivas ja ympärillä kaunis vuoristo kylpemässä auringossa! Que lindo dia!

Mulla on ollut hyvää onnea, Patagoniassa on satanut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon mutta aina kun oon jonnekin tullut, on siellä aurinko paistanut.
Itävaltalaispariskunnalla taas ollut päinvastoin, viettivät täällä viikonlopun ja vettä tuli yötä päivää.
Mulla onnistunut reittivalinta, sattumalta toki.

Vaeltajia tässä hostellissa on ympäri maapallon ja isolla osalla on omat teltat, jäävät puistoon parin tunnin kävelymatkan päähän yöksi. On se komeaa herätä Fitz Roy ensimmäisenä vastassa kun teltan avaa aamulla.
Tää El Chaltenin kylä on viehättävän hidastempoinen, aamulla käveleskelin "keskustassa", hiekkatie ja hitaasti kulkevat muutamat autot ja ihmiset, kiireetön ja leppoisa ilmapiiri. Mikäs tässä, valmis maailma, valmis vuoristo!

Kuljen hissukseen polkua ylös päin, T-paita päällä tällä kertaa, jätin eilisen poolon pois, koko paita on uinut kunnolla hiessä ja mustassa paidassa näkyy paksuja valkoisia suolaraitoja kuivuneesta hiestä. Paita on kuin kartta kuusta.

Ylhäältä on upea näkymä laaksoon ja lumivuorille kauemmas. Cerro Torren nimensä mukainen terävä torni puhkoo ilmaa.

Kello 12 on mun ruokis. Jään istumaan kuivuneelle sammaleelle kielekkeellä ja mulla on takuulla yksi parhaimmista lounasterasseista maailmassa! Juustoa patongin kanssa, jälkiruoaksi paksu suklaapatukka. Luonnossa ruoka maistuu.Aurinko paistaa, nyt ei ole enää yhtäkään pilveä sinisellä taivaalla, aurinko lämmittää selkää, onhan kesä. Hyvät fiilikset, flow virtaa.

Vanha mies tulee vastaan, kulkee kurakkojen läpi niitä väistämättä. Mies on Nietschensä lukenut "Kaikkihan me täällä kuraojassa kuljemme, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin".

Alhaalla laaksossa lähes kaikki puut ovat palaneet, muutama vuosi kuulemma joku heittänyt tumpin maahan varmistamatta että se oli sammunut. Paha juttu luonnonpuistossa.
Yllättävän hyvin ihmiset tuovat roskansa takaisin kylään, en näe kahden päivän aikana kuin kaksi kertaa jonkun pikku paperinpalan.

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen pääsen Cerro Torren juurella olevan jäälammikon rantaan. Torre on kaunis vuori, kunnon pystysuora piikki, ei mikään lanteikas kivikasa jonne vois kävellä. Upea näky lumineen ja alaosan jäätikköineen. Ja: pilvetön taivas, saan loistavia valokuvia pilvettömästä huipusta, great & bueno!
Nämä kuvat pistän välittömästi Woophyyn kunhan koneen ääreen pääsen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=289731%2Ejpg

Hyvään kuvaan pitää liittyä myös tarina. Toki kuva vesiputouksesta ei välttämättä vaadi sanaakaan, mutta.
Huomasin moisen asian kun laitoin joskus kuvia Woophyyn ja jätin laittamatta kuvatekstin. Kukaan ei kommentoinut tai pisteyttäny sitä kuvaa. Kunnes lisäsin hauskan tekstin mitä kuvassa tapahtuu. Johan tuli pisteytyksiä ja kommentteja! Ja positiivisiä olivat ne, kivahyvämukavaa.

Harmi ettei jäätikölle pääse muuta kuin oppaan kera, siellä on paikoittain halkeamia ja onhan se tietty ymmärrettävää ettei turisteja päästetä palloilemaan sinne.

Aikani nautittuani auringosta maisemineen, palailen kylää kohden.
Helle pukkaa päälle, onneksi lähdin jo aamusta, vältin poltteen.
Vastaan tulee naamat punaisina muita vaeltajia, alkaa olla jo turhan kuuma näihin mäkiin. Toivottavasti niillä on tarpeeksi vettä mukana.

Vedestä puheen ollen omakin vesi tulee juotua nopeammin kuumuuden takia, 2 litraa + pullo Fantaa loppuu jo ennen puolta väliä.
Tunnin kävelyn verran kylästä näin vuoripuron, pakko juoda siitä, muuten hyytyy hemmo.
Pääsen rinteeseen puron kohdalle ja täytän pullot jääkylmällä vedellä. Jotain hiutaletta siellä leijuu mutta olkoon. Kylmä vesi maistuu, nyt jaksaa jo loppumatkan.

Olen kylässä reilu tuntia ennen paluumatkaa El Calafateen. Ihana suihku ja pistelen ison salaatin poskeeni, nyt on taas hyvä olla!

Lueskelen kirjaa ulkona bussia odotellessa ja saan tietää että Argentiinassa on yksi maailman lyhimmistä joista: Rio Correntoso, 250 metriä pitkä. Siitä vaan sitten kalastelemaan. Joki muuten ei näy kuuhun asti. Kuulemma. En usko ennen ku en näe.

Omituinen tapa täällä kun pidetään tauko bussimatkoilla, bussi käydä jyskyttää koko tauon ajan vaikka paussia kestää 30 minuuttia. On pojille annettu paksulti bensarahaa.
Toisin oli Kaukasuksella, taksit sammutti moottorit joka alamäessä. Säästi siinäkin senttilitran verran.

Bussin palatessa takaisin El Calafateen istun ja ihailen maisemaa auringon hitaasti laskiessa kukkuloiden taakse.
Maisema värjäytyy punaiseksi ja oranssit pilvet antaa loppusilauksen iltataivaalle. Kaunista. Hiljaista. Tilaa. Tilaa loputtomiin horisontissa. Parasta juuri nyt.

Luulen että tarvitsen vapaapäivän tämän kaiken viime päivien kokemusten läpikäymiseen ja sulatteluun. Reissun upeimmat hetket.

Tultuani takas tuttuun hostellin mun huonevaraus onkin muuttunut huoneesta 3 huoneeseen 5. Ei väliä mutta ihmetyttää.
Meen huoneeseen ja totean että kolme muuta sänkyä on varattu vaatekasoista päätellen, otan sitten jäljelle jääneen alapunkan.
Kengistä totean että nämä kolme muuta onkin naisia, mitäs minä siitä mutta saa nähdä onko tyttäret mitä mieltä miesvahvistuksesta.
Päättelen että koska nimeni loppuu a-kirjaimeen, ovat respassa luulleet mun olevan nainen ja siksi siirtäneet tyttöjen kanssa samaan.

Nukahdan ja herään kun naikkoset pyrähtää huoneeseen. Amerikkalaisia aksentista päätellen. Kuulen kun sanovat "here is someone, a man!"
Samuttavat äkkiä valot ja kuiskuttelevat keskenään. Riisuvat pimeässä ja menevät nukkumaan.

Aamulla herään kun kello piipittää. Tytöt eivät taaskaan laita valoja vaan pakkaavat tohinalla rinkkansa ja häipyvät ennätysajassa. Aikamoisen ennätyksen tekivät pakkaamisessa, sen verran sitä tavaraa oli tuhansine purkkeineen ja vaatteineen edellisillalla. Kyllä naisetkin osaavat kun vain haluavat! Niin!

Otan lennon Buenos Airesiin, yöpyminen taas Hotel La Argentinassa ja varaan yöbussin Mendozaan, lähtö klo 18 ja perillä pitäis olla aamulla 7:30.

Hyvä bussiyhtiö, lämmin ruoka tarjoillaan bussin takaosan keittiöstä ja ruokajuomana punaviiniä. Kelpaa!
Saisivat Suomessakin tarjoilla busseissa viiniä. Vois tulla enemmän asiakkaista?
Yksi ruokalajeista oudoksuttaa, kääretorttua jossa on sisällä..... kyllä: kinkkua.

6 tunnin tauottoman ajon jälkeen luki tienviitassa Mendoza 726 km. Jeps, iso maa, isot etäisyydet. Reippaasti yli 1000 kilometriä on matka. Kartalla se tosin näyttää kivenheitolta.

MENDOZA

Viimeiset kymmenet kilometrit ennen Mendozaa näkyy silminkantamiin viinitarhoja. Siinä toinen syy miksi tulin tänne; Mendoza on Argentiinan ehdottomasti suurin ja parhain viinialue.

Ajattelemani hotelli löytyi helposti, respassa sanoivat että puolisen tuntia kun odotat niin saadaan huone siivottua sulle.
Sanovat että haluamani yhden hengen huone omalla kylppärillä on kallis, haluanko varmasti sen?
Paljonko se siis on?
43 pesoa.
Siis melkein 11 euroa, onpa kallis, otan sen.
Onko tämä heidän mittapuun mukaan kallis??!!

Bussiaamiainen vähän tuottaa kaasua joten meen puistoon piereskelemään siksi ajaksi. Plaza Pellegrini onkin sopivasti kadun toisella puolella.
Puistossa on lauantaiaamun vanhan tavaran kirppis, tai pikemminkin antiikkia näyttäis olevan.
Kiertelen pöytien välissä kaasutellen kevyesti, kivaa.
Aurinko paistaa, tulee hieno päivä!

Puiston yksi vanhojenrahojenmyyjä natisee liitoksissaan kun kuulee että mulla on mukana suomalaisia eurokolikoita. Vaihdan yhteen isoon amerikkalaiseen kolikkoon jossa on kotka toisella puolella ja JFKn kuva toisella, komea kolikko.
Saan vielä pesojakin vaihdossa, voiton puolelle jäin. Suomi-kolikot on täällä erittäin harvinaisia turistien tuomanakin, espanjalaisia tietysti löytyy, mutta ne näitä kiinnosta.

Keskustan leveä puistokatu on vain jalankulkijoille ja sitä reunustaa kymmenet terassiravintolat. On kuuma, on siis päiväoluen aika, kunnon Guilmes maistuu aina.

Kaupungissa on isoja puistoja, taidanpa vaan viettää tämän lauantain vain hengailemalla niissä, luen kirjaa ja käristän samlla nahkaani, kuuma on, 32 astetta.

Illalla istun punaviinillä, alueen omaa tuotantoa, Mendoza Trapiche-nimisen pullon tilaan pöytään, maistuu.

Helvetin enkeleitä valuu kadulla satakunta, täällä on ilmeisesti joku kokoontuminen. Selkämyksissä lukee Chileä ja Argentiinaa, veijarit täällä tapaavat naapureitaan.

Aamuyöstä herään kun naapurihuoneessa naidaan niin että lasit helisee. Mimmi huutaa niin että kuulen kun äijä pistää TVn huutamaan päälle ettei kiljuminen muka kuuluis. Kuuluu se läpi urheiluohjelman, tässä urheilussa taas on pallo maalissa koko ajan huudosta päätellen.
Onneksi erä oli lyhyehkö ja katsomo tyhjä niin saamme kaikki nukuttua.

Aamulla tilausbussilla ajetaan suurien viinitarhojen läpi kohti Uspallataa, pikku paikka Andeilla. Alue muistuttaa niin paljon Tiibetin vuoristoa että täällä on kuvattu leffa "Seitsemän vuotta Tiibetissä".
Kelpo leffa maisemien puolesta mutta koska olen lukenut kirjan, leffa on lähinnä pilaa, sillä ei ole juuri mitään tekemistä Harrierin alkuperäisen opuksen kanssa. Suututti katsoa hemmetin Brad Pittin heilumista leffassa. Toisaalta ohjaaja tässä pitäisi ampua, sehän siitä vastaa. Vai mitä TT?

Pysähdymme katselemaan Agoncaguaa, läntisen pallonpuoliskon korkeinta vuorta, mittaa makeat 40 metriä vaille 7km.
Suhteellisen tylsännäköinen vuori vaikka lumivaipalla kuorrutettu onkin. Pikemminkin kupolimainen ja lanteikas kuin kunnon torni.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292458%2Ejpg

Tupungato on toinen kivikko, 6650 metriä, Aconcaguan kaveri, lunta niskassaan silläkin.

Mainio oppaamme, joka ei kyllä puhu kuin 10 sanaa englantia mutta sitä hauskempi habitus, viisaa että ajamme bussilla tuonne vuorelle, ylös asti.
Bussilla? Tuonne asti?
Eipä aikaakaan kun vastaan tulee serpentiinitie mutkitellen yläkertaa kohti. Kutsuvat näitä teitä caracoleiksi, etanoiksi. Vauhti ei kyllä mutkissa ole kävelyä kovempi. Varsinkin kun vastaan tulee muita autoja, siinä katellaan alas laaksoon että nyt jos sorapenkka sortuis niin kuolema tuli kiepin kera.
Yksi mamma-matkustaja peittää silmänsä koko matkan, huimaa vissiin, vetää veteläksi.

Yllättäen vastaan tulee kaksi koltiaista, skeittilaudoilla!! Hullut on laittaneet isommat pyörät niihin ja tangon sivuun jossa ilmeisesti jonkinlainen jarru. Reipasta haipakkaa jätkät tuli mutkamäkeä alas. Mukavannäköistä vaan jos lipsahtaa niin se on siinä ellei onnistu heittäytymään tielle.

Lopulta olemme ylhäällä, keskellä on Argentiinan ja Chilen raja, ja niiden välissä Jeesus-patsas, Cristo Redentor, pikku versio Brasilian vastaavasta. Tosin vanhempi, tehty v. 1902.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292462%2Ejpg

Huipulla ollaan, 4200 metriä merenpinnan yläpuolella. Ja huipulla on tietysti myös huipputarjoilua: ilmaista viinaa, tehty viinirypäleistä ja maustettu hunajalla. Ja hyvää.
Sitä tarjoaa paikalla oleva matkamuistomyymälä, tai pikemminkin se on pöytä jossa rihkamaa myynnissä ilmaisen viinan kera.
Yksi argentiinalaisista kertoo seuranneensa F1-ajoja edellisyönä ja kertaa Kimi Räikkösen voittaneen. Kopistamme muovikuppeja vastakkain ja otamma hömpsyt kunniaksi.

Ylhäältä on komeat näkymät alas laaksoon Argentiinan puolelle, Chilen puolella on pikemminkin lisää vuoria.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292463%2Ejpg

Ajamme yli Rio de Vacasin eli Lehmäjoen. Aiva niinku Isooskyröös vaikkei sitte ollenkaa niinku.

Matka jatkuu.
Puente del Incassa, 177km Mendozasta on entinen terveyskylpylä, jonka tulva tuhosi kauan sitten.
Paikalla on keltaisia rikkilähteitä, aikoinaan kylpivät niissä täällä. Kivinen kylpylärakennus peittyy hitaasti virtaavaan rikkiveteen, alkaa olla oranssinkeltaisen massan peitossa jo.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292456%2Ejpg

Paikalla on tietysti souvenir-kojuja, myyvät Cokis-pulloja, astioita, tennistossuja, kaikkea mahdollista. Mutta kama onkin keltaista! Ovat upottaneet em esineet rikkivirtoihin ja jonkin ajan kuluttua esineet ovat puolen senttimetrin paksuisessa kerrostumissa.
Hauskan näköisiä keltaisia sananmukaisesti rikki-näisiä tossuja paksun kovan mössön peittämänä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292452%2Ejpg

Kyltti kertoo että ollaan 2720 metrin korkeudessa.

Vamos, menemme geologiseen museoon, opas kertoo Andien synnystä.
Kertoo tuttua tarinaa atomeista ja sammuttaa valon ja hinkkaa kahtaa kvartsikiveä vastakkain, syntyy valoa kun elektronit vaihtavat orbitilta toiselle. Kylmää valkoista valoa.
Mies kertoo myös että Andit nousevat 10mm joka vuosi, mannerlaatat puskevat toisiaan vasten, edelleen. Enää siis satatuhatta vuotta niin Andit on kilometrin verran korkeammat.

Istun bussissa kahden naisen kanssa, ovat Buenos Airesista, Veronica ja Sylvani nimiltään. Aitoja porteňoja ovat, syntyneet BAssa. Mukavia naisia, puhuvat kohtuullista englantiakin.

Takaisin tultaessa menemme syömään ravintolaan, oven vieressä kyltti että sijaitsemme tasan 2000 metriä merenpinnan yläpuolella. Tuntuu oudolta ajatukselta että 2km korkealla kun alue näyttää samalta kuin oltaisiin vaikkapa meren äärellä.
Noh, onhan Mendozakin 750 metriä meren pinnan yläpuolella.
Raviolin kanssa maistuu Suomestakin saatavaa Santa Juliaa.

Juttelen koko paluumatkan naisten kanssa, vaihdamme emailosoitteet ja Veronica kokeilee lähettää mulle tekstarin. Ei onnistu, tyhmällä Elisalla ei ole sopimustan Movistarin kanssa, soittokaan ei onnistu.
Naiset kutsuvat mut mukaansa kylpylään ylihuomiseksi, lupaavat varata toimistonsa kautta bussikuljetuksen. Mukavaa, tulemme hyvin juttuun keskenämme.

Päästyämme hotellini eteen vaihdamme poskipusut ja chaot huikkaamme toisillemme, nähdään tiistaiaamuna kello 9.

Mukava päivä ollut, näin kaiken sen minkä halusinkin. Koko 12 tunnin lysti maksoi vain 70 pesoa eli noin 17 euroa!

Käyn myöhemmin lukemassa sähköpostin ja Veronicalta oli tullut moikkausviesti. Kukaan muu ei ollut mua kaivannut tänä iltana, are you lonesome tonite, lauloi joko Elvis tai Berit aikoinaan, en muista kumpi?

Nälkäkin olis, argentiinalaista parrillaa en oo kyllä maistanut:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=292448%2Ejpg

Haa, aamu, tänään meen viinitiloille maistelemaan itseni piloille, tinttaan vino tintoa kunnes vinossa koko mies.
Bussi tulee ovelle asti, ja oppaana tuttu veijari eilisestä, buen dia, Mika, sanoo hän, Häkkisen etunimi avaa portit ja bussin ovet niin kuin sinikantinen vielä joskus 80-luvulla.

MAIPU

Tutustuimme aluksi pienempään Cavas de Don Arturon bodegaan. Tila on perheyritys, koko tuotanto menee USAan, edes paikallisista ravintoloista ei tilan viiniä saa.
Perheen yksi tyttäristä on oppaana mulle ja kahdelle jenkille, muut menevät espanjankielisessä porukassa. Kolmestaan onkin mukavempi, saa paremmin kysyttyä kun kysytyttää.
Tyttö puhuu hyvää englantia ja niin aloitamme perusasioista kuten että alueen tammet on aikoinaan tuotu Ranskasta. Etelä-Amerikkalainen tammilaji ei anna tarpeeksi hyvää makua viiniin.
Mendozan alue on ihanteellinen viinirypäleille, kuumaa ja kuivaa. Keinokastelulla hoidetaan tarhat ja kuukausi ennen poimintaa kastelu lopetetaan kokonaan. Näin rypäleiden vesipitoisuus vähenee ja maku ja sokeripitoisuus paranee.
Mendozan alueella on 150000 hehtaaria viinitarhoja ja tämä perhe viljelee vain 7 hehtaaria. Laatuviiniä tekevät niin elelevät sillä hyvin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=294184%2Ejpg

Käymme koko viininvalmistusprosessin läpi alusta loppuun. Kellarissa on riveittäin tammitynnyreitä, viini kypsytetään niissä vuoden verran ennen pullotusta. Perhe käyttää samaa tynnyriä vain neljä vuotta maksimoidakseen aromit.

Katoksen alla on kuusi valtavaa tammitynnyriä, 80 vuotta vanhoja. Perheen äiti aikoo teetättää niistä olohuoneeseen lattian, tulee tyylikäs pinkinruskea antiikkilattia. Olen kateellinen!

Sitten päästiin asiaan! Menemme sisään taloon ja alkaa maistelu!!!
Aluksi tarkastelemme viinin väriä valoa vasten, mitä nuorempaa sitä vaaleampaa väri on. Pyörittelemme lasia niin että viini kieppuu seinämään vasten ja tutkimme miten kyyneleet valuu alas pintaa vasten. Mitä hitaammin ne valuu sitä rotevampaa on viini.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=294179%2Ejpg

Sitten haistelemme, löydämme sikarin ja kahvin aromeja muunmuassa, ja niinpä onkin.
Maistelun herkkä hetki, otamme varovaisen suullisen ja nautimme viinin maun leviämisestä. Todella hyvää! Rypälelaji on Malbec ja keskitäyteläisen kastiin asettuu hänen maku.

Lisää viiniä, tällä kertaa Cabernet Sauvignon, maku on paljon paksumpi, täyteläinen. Hiukan liian täyteläinen mun makuun. Me gusta Malbec!
Kehun Malbecia ja tyttö sanoo että sitten pitäisit meidän Syrah-viinistä. Pyydän maistiaista mutta valitettavasti se on koko pullo ostettava.
Päätän ostaa pullon jossa fifty-fifty Malbecia ja Syrah'ia.
Mulla on jo rinkassa pullo Trumpeteria, millähän saan nämä joskus 2-3kk päästä tuotua Suomeen? Ehkäpä juon Trumpeterin jossain Macchu Pichulla Andien huipulla myöhemmin?
Viinipullo ei maksa kuin 12 pesoa (3 euroa) mutta USAssa se maksaa jo 50 USD.

Seuraavaksi matkaamme oliivitarhaan. Tämä yritys tekee oliiveista kaikkea mahdollista, pääasiassa puristaa öljyä.
Ensimmäinen prosentti puristettua öljyä on extra virgen-laatua.
Samaan tyyliin täälläkin kastelu hoidetaan, vettä annetaan vain kerran kuussa, oliivipuu ei enempää vettä kaipaa.

Nyt olis halpaa öljyä saatavilla, pitäiskö ostaa kaks 5 litran kanisteria mukaan? Olis mitä kanniskella 22kg rinkan ja repun kanssa? Jätän väliin, en ole anonut kanniskeluoikeutta.

Jesh, menemme vielä toisellekin viinitilalle!

Seuraavassa paikassa näytettiin alusta loppuun miten rypäleet murskataan ja säiliöidään 15 vuorokaudeksi isoissa säiliöissä ennen kuin varastoidaan tammitynnyreihin

Bodega Viňa el Cerno on yritys ja Wayna-viini on yksi viinimerkeistä. Ei taida löytyä sitäkään Alkosta.

Jälleen maisteluita! Näyttää siltä että tästä lähtien kyttään Malbecin ja Syrahin rypäleistä tehtyjä viinejä, niissä oleva sikari-kahvi-vanilja-aromi on mun juttu.

Seuraavana aamuna odotin turhaan naisten tuloa porukkabussilla mua hotellilta hakemaan. Ehkei paikkaa löytyny? Voi olla että kysymyksessä on välinpitämättömyys luvattuja asioita kohtaan. Luin vuosi sitten jutun netistä jossa suomalainen pariskunta myi kaiken Suomessa ja muuttivat kylmiltään etelä-Amerikkaan. Asuvat nykyisin Argentiinassa.
Sanoivat argentiinalaisten olevan mukavia mutta eivät pidä lupauksiaan. Jos on sovittu tapaaminen jonnekin, eivät tule eivätkä edes vaivaudu ilmoittamaan tulemattajättämisestään. Vittumaista mun mielestä, ei Suomessa tuonmoiseen törmää. Ei ainakaan mun tutut tee noin.

Mutta mitäs tuosta, pidän vapaapäivän, istun katuravintoloissa, luen kirjaa, grillaan nahkaa ja kattelen ohikulkijoita, kuten naista jolla kaunis mekko, korkokengät, 5v pikkutyttö ja kädet täynnä tatuointeja, kaunis disharmonia.

Koira joka päätti kiivetä huvimajan tapaiseen, kakki korokkeelle, tuotti tortut, siihen sontasi, pienen protestin? Kenelle, mille?

Viimeinen päivä Argentiinaa. Tulee ikävä. Ihan oikeasti. Viihtynyt olen täällä, todellakin, ja erityisesti Patagoniassa. Joka tänne tulee muttei Patagoniassa käy on loco!

Matka kohti Santiago de Chileä alkaa. Onneksi on taas auringonpaistetta!
Varasin kaksikerrosbussin yläosan eturivin paikan, sieltä on parhaat näköalat kun Andeja ylitämme. Etuikkuna on koko bussin levyinen ja todellinen panoraamalasi.

Ajamme samaa tietä kuin pari päivää aikaisemmin. Tie nousee mutkitellen ylemmäksi ja ylemmäksi. Paikoitellen ajamme tunneleista, tehty vyörymävaarankin takia.

Edellä ajelee autoja kuskin mielestä turhan hitaasti, painelee kylmästi vaan ohi vaikka sulkumerkit ja mutka edessä. Mitäs valokuvailevat köröttävästä autosta!

Joki vuorilta on kyllä kaikkea muuta kuin kirkasta lähdevettä, kaakaonväristä kuravettä. Aika haipakkaa se sieltä tulee, vois olla huippua harrastaa raftingia ja kurakasteen kokea.

Täällä on vissiin liian vähän riistaa metsästettäväksi kun yksikin mutka-kyltti oli ammuttu kiväärillä seulaksi?

Aconcaguan lähistöllä on muutamia muulitalleja, vuokraavat täältä niitä kiipeilijöille, saa kuljettua isotkin määrät tavaraa perusleiriin.

Andien läpi on tehty tunneli, pitkä ku Lapin talviyö, tunnelin toisella puolella olemme sitten Chilessä jo.

Tullirakennukseen on mahtava jono busseja, saa nähdä kauanko joudumme bussissa pönöttämään. Piti syödä juustoleivät pois tuntien jo tullimiesten tavat takavarikoida kaikkia kasvis- ja maitotuotteet.

Tullirakennus on betoninen mörkö, tyly halli. Jonotus Argentiinan tullin läpi Chilen tulliin. Chilen leimassa luki SAL, toivottavasti ei tarkoita salidaa, olisivat pistäneet mut ulos jo ennen kuin olisin maassa.

Ja sitten tavaratulliin. Jessus, meidät pantiin kahteen riviin seisomaan matalien metallipöytien eteen käsimatkatavaroineen, rinkat ja laukut menivät läpivalaisuun.
Äijät laskivat meidät ja keräsivät tullauslaput. Siinä seistiin rivissä kuin keskitysleirin vangit. Ovat tarkempia kuin Argentiinan tullissa.

Ja jotenkin sopi kuvaan että tietysti mut käskettiin tulla näyttämään mitä rinkassani on! Olivat nähneet siellä jotain mitä en ymmärtänyt, sanoin etten ymmärrä espanjaa. Ei kun rinkka auki ja sitä ratsaamaan.
Turhaan kollasivat ja pistivät uudestaan läpivalaisuun, totesivat ettei mitään.
Ei kun uudestaan pakkaamaan.
Bussiin sisään ja menoks.

Nyt ainakin olen Chilessä!

0 Comments:

Post a Comment

<< Home