Reissukertomuksia maailmalta

Reissuja, matkoja, kommelluksia ja muuta ihmeellistä maailmalta. Tässä reissuistani muutama email koottu yhdelle saitille. Lukea saa, kommentoida saa, kirjoittakaa palautetta, niitä on aina mukava lukea. Pari aiheeseenliittymätöntä linkkiä: Matkakuvia: http://www.fotolog.net/mikalehtimaki

My Photo
Name:
Location: Vaasa, Finland

Saturday, December 29, 2007

JAPANI

Etelä-Amerikan reissustani tuntui olevan jo tovi, ehkä kaksikin, ja vereni veteli - jonnekin.
Niinpä otin karttapallon käsiini,
klassinen silmät-kiinni-pallonpyöräytys-sormipysäytys-ja-sokki/sokko-valinta.

Tein tämän niin montaa kertaa että se varmasti osui Japanin kohdalle.

Sitten vain varasin lennot Helsinki -Tokio ja paluu Osaka - Helsinki. Pakkasin pikku rinkkani pikku pakkasessa ja lähdin.
Ei se sen kummempaa ole, ja jotkut sanovat lähdön olevan niin vaikeaa...


TOKIO

Finnairin lentokoneen trippimittari näytti 7837 km Helsingistä Tokioon.

Sitä se ei näyttänyt että Tokiossa majailee 12,5 miljoona japanilaista.
Sen tiesin muutenkin.
Ja nyt muuten tiedätte tekin.

127 miljoonaa asukasta saman kokoisella pinta-alalla kuin Suomi joten kun meillä on ollut vain yksi Spede niin täällä niitä on ollut 25.

Rankka yhdistelmä: Maailman toiseksi suurin talous + naisten elinajanodote huimat 85 vuotta! Talouskasvuhan perustuu kulutukseen ja naisethan tunnetusti osaavat kuluttaa.
Siinä on maan menestyksen salaisuus.


Naritan lentokentältä pääsee kätevästi suoraan Tokion "ytimeen" metro-junalla.
Onneksi tekstit on myös englanniksi, japanilaisia symboleja kun ei ymmärrä hän.

Hullunvarma metrosysteemi; katso taululta päämääräasemasi, sen alla on hinta, syötä raha aukkoon, kone pyytää lisää kunnes hinta on maksettu.
Ja sitten magneettilipuke pullahtaa ulos.


Pitkä on matka, istun junassa yli tunnin. Ja yllätys: Luurini ei toimikaan vaikka nettisivujen mukaan pitäisi pelittää!
En osaa siitä olla pahoillani, saanpa olla ainakin rauhassa kaikenmaailman lehtimyyjiltä.
Ei pääse japanilaiset lehtimyyjätkään soittelemaan.

Harmi vain etten siten-täten saa kiinni japanilaisia ystäviäni Erikoa ja Yumia, täytyy kokeilla hotellista soittaa.

Seuraan karttaani ja totean että Shinjukun asema on lähinnä varaamaani hotellia.
Tulipa sitten asemani ja ulos metro-junasta. Tarinat pitävät paikkaansa, kukaan ei yritä tulla vaunuun ennen kuin kaikki ulostulijat ovat ulos tulleet.
Seisovat reunoilla kiltisti jonoissa.

Aikamoista hälinää asemilla; Shinjukun asema on maailman kiireisin: 740000 matkustajaa päivittäin.


Alkuhavaintolistaus matkatessani jalan hotelliini:

- siistit kadut, ei roskia muttei myöskään roskakoreja missään (?)
- kumartelevia miehiä; kaikki tietyö- sun muut kadulla työskentelevät miehet kumartavat kohteliaasti hymyillen mulle kun katson.
- juoma- ja tupakka-automaatteja kaduilla liki joka nurkalla, (pelkästään Tokiossa on yli 6 miljoonaa automaattia, luen myöhemmin.)

Hotellia ei löydy mistään vaikka mulla on printti kädessä. Kävelen poliisiaseman ohi ja ukot äkkäävät mun olevan turisti, pyytävät sisään, tarkistavat passini jostain syystä.
Kovasti yrittävät neuvoa missä mestani on mutten en jymmärrä mitään kun jokainen "tietää" mitä kautta on paras kulkea.
On kai paras kulkea vaan, kunnes näen erään hotellin.

Sisälle siis, eteisessä on kenkiä siistissä riveissä ja huomaan että kaikilla asiakkaillakin on kengät pois jaloista.
Varovasti kurotun respan tiskille etten kosketa mattoa, en jaksa riisua kenkiäni.

Asiani esitys valkohansikkaiselle receptionistille ja hän etsii netistä hotellini, ottaa kunnon printin ja jo kirkastuu kohta, selviää sijainti, paljastuu paikka, hoksaan hotellini.

Hotelli New Koyo löytyykin!

http://www.newkoyo.com

Hinnat ei huimaa, saan pelkistetyn huoneen 17 eurolla yö. Lattialla on tiiviskaislakudottu tatami, sen päälle rullataan patja. Pikkuruinen TV, pikkuruinen vaatekaappi, siinä kaikki.
Suihkut ja vessat ovat yhteiskäytössä, siistit ja kuumaa vettä riittää.


Nurkalla on 7eleven-kioski ja kioskissa kaikkea, saa lämmintä ruokaa tiskiltä, kahvit ja teet lämpöhyllyssä, senkun valitset lajisi ja otat kuuman pullon mukaasi.

Minowan asemalla seison värikkään metrokartan edessä, en ymmärrä kun ovat jättäneet tässä versiossa englanninkieliset asemannimet pois.
Onneksi on Lonely Planet mukana, siitä löytyy asemat ja löydän Otemachin ja Ginzan asemat.


Esikäsitykseni tokiolaisesta metroista pitää paikkaansa: metrovaunut tukossa ihmisistä ja suurin osa torkkuu pilkkien istumillaan.

Jotkut käyttävät kasvosuojaimia, ihmettelen miksi koska Tokion ilma ei tunnu yhtään saasteiselta tai mitenkään huonolta.

Sarjakuvia luetaan iästä riippumatta, nuoret miehet mikemonroemaisissa moppitukissa, ei sentään blondattuina, tummat kapeat puvut ja kapeat nahkiaiskravatit kaulassa.

Tytöt ovat herkkäpiirteisiä manga-tyttöjä pienine sievine nenineen ja silmineen.


Käppäilen Yasukuni-Jinjalle, kiisteltyyn pyhättöön joka on omistettu 2,4 miljoonalle sodissa kuolleille japanilaisille. Tänne on haudattu myös A-luokan sotarikollisia mikä tekee paikasta "tulenaran" koska Japanin pääministeri Koizumi(kin) käy täällä omistamassa kunnioitusta kaatuneille ja kuolleille.
Varsinkin Kiina on kommentoinut kirpakkaasti paikka, kinetsut kun ovat saaneet kärsiä japanilaisten hyökkäyksistä monissa sodissa.

http://newmoon.air-nifty.com/bluesky/images/Yasukuni-Jinja.JPG

Keitähän siellä on vierailulla kun kengät on siististi jätetty ulos?

http://www.woophy.com/photo/455082.jpg

Ulkona oli telineitä joihin ihmiset kirjoittivat rukouksensa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455088%2Ejpg

Vieressä on mielenkiintoinen Yasukuni-Jinja Yushukan-museo. Se on sotamuseo ja täynnä Japanin historian aikana käymien sotien rekvisiittaa.
Kiinnostavin oli mielestäni kuitenkin samurai-huone, upeita vanhoja käsintaottuja ja koristeellisia samurai-miekkoja eli katanoita, sekä samuraiden eri varusteita.

Outo yllätys tuli vastaan merisota-osastolla: lasikaapissa oli suomalainen Amiraalin nelosolut-pullo koska siinä oli kuvassa Heihachiro Togo, yksi kuuluisimpia japanilaisia amiraaleja.
Joku sen oli kyllä juonut vaikka korkki oli kiinni. Vahtimestari?


Japanilainen puutarha kuuluu niihen kohtaamisiin mitä halusin täällä nähdä. Lähistöllä on pienehkö puisto, siellä sievä lampi aseteltuine kivineen.
Ohuita hopeisia lankoja oli pingotettu lammen yli ja ne kiiltelivät auringossa. En ole moista koristelutapaa tavannut. Näyttää aivan kuin harvaankudotulta hämähäkin verkolta sateen jälkeen.

Lammessa uiskenteli oransseja ja kirkkaankeltaisia kaloja, ja kun tiputtelin pikkukiviä niin johan tuli eviin säpinää, säntäsivät katsomaan mitä mannaa taivaalta tulee. Pettyivät perkeleet.
Viereisessä bambukatoksessa oli kalanruoka-automaatti, tupakka-askinkokoisia bokseja ja 100 jeniä aski. Jätin väliin välipalan koska itsellä on kunnon nälkä.

Ja eikun sitten katuruokailuun pikkutelttaan! Tilaan nuudelikulhon, kuumaa ja hyvää, ja täällä pitää lopuksi ryystää äänekkäästi loppuliemet. Nuudelit kun syödään tikuilla joten lusikoita ei ole.

Viereisestä eskarista valuu tummansinipukuisia lapsia kirkkaankeltaiset kumpparit jaloissaan ja knallit päässään. Helluusia tenavia kimeine äänineen.


Hauska tapa muuten täällä kun ravintoloiden ikkunoissa on todella aidonnäköiset muovijäljitelmät valmistamistaan ruoista. Helpottaa tietysti turisteja, mukaanlukien minä, valitsemaan mitä haluaa syödä. Parikin kertaa pyysin tarjoilijaa eri paikoissa ulos ja viisasin sormella mitä Mika mahtaa masuunsa haluta.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455078%2Ejpg

Ginza-katu. Tämä on SE katu jossa haluat olla kun kaipaat kauppoja ja tuhansia neonvaloja. On Pradaa ja Louis Vuittonia, kalliit kaupat kalliimpien perään.
Valoa valoa valoa! Jos viitsisi juosta autojen sekaan saisi hyvän kuvan vellovasta valomerestä.

http://www.tropicalisland.de/japan/tokyo/images/NRT%20Tokyo%20-%20Ginza%20shopping%20area%20with%20department%20stores%20and%20colourful%20advertisement%20lights%20by%20night%2003%203008x2000.jpg

Mukava huomata että tempo on hitaampi kuin esim. Helsingissä, kukaan ei rynni vaan ihmiset käveleskelevät rauhassa.
Ajoradan asfalttikin on erikoista, pehmeämpää, hiljaista sorttia, autojen renkaiden ääni on vaimea. Pinnoja kaupunkisuunnittelulle!

Hienoja japanilaisia keksintöjä tuli myös vastaan:

Sateensuoja-automaatti! Työnnä sontsikkasi automaatin sisään ja se kiepauttaa muovin ympärille. Säästä sormesi ja hermosi.

Kahvilan WC:ssä oli sähköllä toimiva pytynrenkaan lämmittäjä. Sähkötuoli. Istu ja pala!


Tilasin kupillisen kuumaa Zen-teetä, sopii ruumiille ja sielulle jo nimensäkin vuoksi. Teefriikki, oikeassa maassa olen.

Myöhään illalla tapaan Erikon ja Yumin Minowan aseman ulkona. Jälleennäkemisen riemua!


Lähdemme Tokion yöhön ja aloitamme korkealta: Tokyo Towerista.

Tokyo Tower on Eiffelin näköiskopio ja korkeutta 333 metriä, ollen näin 13 metriä Pariisin pötkylää korkeampi. Pakkohan näiden oli epäonnenluvun verran lisämetrejä pykätä, taisivat saada jatkopalat samaan hintaan?

http://ssulliva.blog.uvm.edu/tokyotowerbg7tu.jpg

Olipa huippunäkymät kahdelta eri näköalatasanteelta yövalaistuun neonkaupunkiin, silmänkantamattomiin valoja ja vilkettä.
Taisin saada suhteellisen upeita valokuvia vaikka jätinkin Nikonin luottokamerani kotiin.

No, Canonin pokkarin kuva jää tälle kuvalle kyllä minkä netistä pokasin:

http://insomnia.ac/japan/images/imagining_tokyo/imagining_tokyo_3.jpg


Yösyöminen kuuluu Tokion naitlaiffiin, siispä syömään parasta mitä saa: Shabu-shabua!

Sakella aloitetaan, isosta kuumennetusta kannusta kuppiin ja ylikaatoa kunnes nelikulmaiseen alusastiakin oli äärilleen.
Lasin juotuani kaadoin kulmakiposta viinan kuppiin ja siitäpä tuli toinen täyslasi eli täyslaidallinen.
Kaksi kupillista yhdellä kupilla. Kyllä täällä osataan!

Sairaan hyvää chili-miso-kastiketta oli alkuruoan kanssa!

Shabu-shabu on on-line -ruokailua, iso renkaanmuotoinen astia täynnä vettä tuodaan pöytään, astia on joko tulen tai keittolevyn päällä. Vedessä on mausteita ja sinne "dipataan" syömäpuikoilla ohuempaakin ohuita lihasiivuja ja kasviksia.
Siivut kun ovat ohuita niin kypsyvät muutamassa sekunnissa alati-kiehuvassa vedessä jonka jälkeen niitä dipataan kahdessa eri kastikkeessa.

Kastikkeet ovat seesami- ja sitrus-pohjaisia ja ahhh niin maistuvia!
Kaikkien Japanin-matkaajien olisi syytä kokea tämä nautinto!


Meillähän oli niin hauskaa että Eriko myöhästyi viimeisestä junastaan ja ehdotin kelpo majataloani. Well, soitto paljasti että respa meni kiinni klo 23 joten nou ruum foo höö.
Eriko päätti mennä nettimestaan nukkumaan.

Ihmettelin miten niin nettimestaan? Ja kuulin että monet moiset ovat auki 24h ja niissä on suihkut ja ihmiset voivat nukkua suurissa pehmeissä nojatuolissa, halvalla.
Niinpä sitten halaus ja naiset lähtivät teilleen ja minä metroon.

Metrossa on hauska seurata alkuasukkaiden olemuksia, kukaan kun ei juuri toisia katsele, saa itse rauhassa havainnoida.
Nuoret naiset on kissanpennunnäköisiä, noin yleensä.

Kaikki joko pilkkivät paikoillaan tai räpläävät kännyköitään.
Kännykät on kaikki simpukoita joissa roikkuu lähes 200 tai runsaat 6700 erilaista killutinta Nalle Puhista tomaattitonnikalapurkkiin tms.
Tai jotain pientä kilisevää ja kivaa.


Japani on Muumimaa 2.0

Yumi on Muumi- ja Marimekko-friikki, paitoja ja laukkuja myöten Maria. Ja missä ei ole Unikko-kuvia, siinä on Muumu tai Pikku-Myy.
Hyvin myy muumelssonit Nousevan Auringon maassa.
Onneksi ymmärsin ostaa Muumi-mukit molemmille lahjaksi, kovasti kelpasi kupit, tykönsä teki tonkat.


Japanilaiset on siistejä.
Ja rehellisiä: tavaroita jätetään kaupoista kadulle laatikoihin, ei pöllitä, jos joku kiinnostuu kamasta, hän menee tavaran kanssa sisään ja ostaa sen.

Mua erityisesti viehättää tapa asetella kukkia asuntojen ulkopuolella kaduille. Purkkeja on monenlaisia, jos jonninlaista kukkaa.
Ja kukaan ei potki niitä kumoon kuten Suomessa hyvin helposti kävisi.

Japanilaisissa näkyy eräänlainen viattomuus, kukaan ei vaikuta minä-minä -tyypiltä jolle ego on tärkeä joka taasen karakterisoi länsimaisia ihmisiä.

Hennon elegantteja. Puhun nyt eo lauseessa naisista.

Pahoillaan-olo kuuluu japanilaiseen kulttuuriin, jopa pankkiautomaatit ovat pahoillaan kun ei Visa-korttikin kelvannut:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455163%2Ejpg


Tapaamme taas seuraava iltapäivänä, Eriko on väsyneen näköinen, lienee nukkunut huonosti.

Kiertelemme kaupunkia, shoppailen kirjoja ja myöhemmin tapaamme Yumin joka on kilttinä ihmisenä ostanut mulle kastikkeet shabu-shabua varten.
Kokkaus alkaa kun Suomeen pääsen. Kiirus ei ole kyllä kotiin, viihdyn täällä todella!

Perinteiset geta-puukengät on hyvännäköisiä matkamuistoja mutta todella kalliita:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=445491%2Ejpg


Tokio nähtiin eilen ilmasta käsin, nyt näemme sen vedestä....käsin..?

Galaxy Express 999 -nimisen mangan mukaan tehty alus näyttää avaruusalukselta, sarjakuvan piirtäjä on suunnitellut tämän hengen mukaan:
http://comics212.net/wp-content/uploads/2007/10/0151.jpg

Miljoonat valot loistavat molemmin puolen jokea, Tokio on pitkä, suuri ja korkea. Ja valoa täynnä.

Matkan loppupäässä noustaan laiturilta toiselle laiturille: palataan lähtöruutuun kaupungin yllä kulkevalla junalla.
Erikoista junassa on myös se ettei siinä ole kuskia, kaikki on automaattista. Eikä ylityökorvauksia makseta. Mutta me maksamme matkakorvaukset.

Kuskiton juna yllä teiden! Juna mutkittelee ja kaartelee kurveissa, outoa ajatella ettei tätä kukaan ohjaa vaan mikään.


Koska olemme edelleen Japanissa, täytyy kokeilla taas paikallisruokailua.
Tällä kertaa kaksin kappalein: Okonomiyaki-pizzaa ja Monjayakia

Okonomiyaki on tavallaan pizzaa ja sekin valmistetaan shabu-shabun tapaan suoraan nokan alla.
Aineet tuodaan kulhoissa, sekoitetaan ja kaadetaan suurelle laakealle paistolevylle.

Paistetaan 4 minuuttia, käännetään pöydällä oleva tiimalasi jonka pinkki hiekka valuu sen 4 minuuttia, pizzamassa käännetään ja taas 4 minuuttia tiimalasilla.

Tintataan raaka kananmuna päälle ja zydeemi on valmis nautittavaksi, päälle vain viinietikka-kastiketta!


Monjayaki tehdään suurinpiirtein samoin, paitsi sössö sekoitetaan, kaavitaan kulhosta mömmö siten että nestettä jää astiaan mahdollisimman paljon ja paistetaan renkaanmuotoinen paksu höttö ensin, sitten kaadetaan loppu vetelä löllö keskelle.
Esipaistettu reunarangas estää notkeamman löllön valumisen koko levylle.

Molemmat sapuskat napostellaan suoraan paistolevyltä ja sopivaa ruokajuomaa on kylmä olut!

Ravintolassa on kätevä tapa säilyttää laukut: Musta iso kannellinen laukku vieressä jonne saa laitettua omat kassinsa talteen varkailta ja ruoanpaistoroiskeilta.


Jälkkäriksi jäätelöä. Se on lasi jonka pohjalla kuivia corn flakesia ja jäätelöä päälle kopisteltu. Hmmm, sopihan ne keskenään.

Keskustelemme suomen ja japanin kielistä. Suomessa on omat lainasanansa venäjästä ja ruotsista.
Japanissa on melkoisesti lainasanoja taasen englannista, kuten seafood -> shiifuudo, beer -> biiru, coffee -> koohii tahi kakunkappale cake -> keeiki.


Sanon että missähän päin Tokiota voisin saada valokuvia Cos-Play-Zokusta eli nuorista tytöistä jotka "elävät" sarjakuvista kopioitua manga-elämää pukeutumalla erikoisiin hepeneihin.
Eriko sanoo että kyllä niitä on tietyillä alueilla mutta taitaa olla tänään liian myöhä jo.

Harmi, ne kuvat mitä olen pukeutujista nähnyt on aika kuvauksellisia.
Siksi nettikuvapoimintoja tähän:

http://2.bp.blogspot.com/_pGf3x9rvaAA/RlHBdbBRl0I/AAAAAAAAAHk/bn0brJ-ypPY/s1600-h/S%C3%B6p%C3%B6t+tyt%C3%B6t.jpg

http://st.blog.cz/s/sk8princess4u.blog.cz/obrazky/12054676.jpg


Päivä meni äkkiä ja jälleen on aika hyvästellä, tällä kertaa pidemmäksi aikaa, lähden nimittäin aamulla Hiroshimaan.
Pitkät halaukset ja lupaan lähettää heille lahjaksi suomalaista jouluheviä mitä he ovat toivoneet eli Raskaampaa Joulua -CDt.
(Näin teinkin palaamiseni jälkeen, he nauttikoon raskaasta joulusta)


Aamulla metrolla Tokyo-asemalle ja opasteet on hyvin merkitty valtavalla asemalla, nuolet osoittavat missä suunnassa on Shinkansen - luotijunat.

Junan nokka on kuin ankan nokka, virtaviivainen.

http://blog.jpopdb.org/media/shinkansen_300_700.jpg

Niitä on sitten "vähän" virtaviivaisemmankin näköisiä:

http://www.yamasa.org/acjs/images/discovery_shinkansen_600.jpg


Juna pysähtyy juuri oikeaan kohtaan, vaunut on merkitty numeroin ja juna on kuin sentilleen oikeassa kohdassa.
Pinkkipukuiset siivoojat seisovat asennossa vaunujen vieressä ja astuvat sisään kun ovat aukeavat.

Luuraan lasista siivoojien touhuja, penkkirivistöt pyöräytetään näppärästi junan menosuuntaan.

Juna lähtee tasan silloin kun sen pitikin, täsmällisyyttä!

Siisti päältä on myös siisti sisältä:

http://www.tropicalisland.de/japan/hakone/images/NRT%20Yokohama%20-%20interior%20view%20of%20a%20japanese%20Shinkansen%20bullet%20train%20from%20Tokyo%20Station%20to%20Hakone%203008x2000.jpg


Ajamme Tokion esikaupunkialueen läpi, paikoittain omakotitaloaluetta, voisi pikemminkin laittaa lainausmerkkeihin: kuinka oma voi olla talo kun maksaa 4 kertaa enemmän kuin vastaava Helsingissä? Toiseksi, talot niin tiukasti toisissa kiinni ettei torakatkaan mahdu väliin kuin konttaamalla.


Konduktööri tuli käytävän päähän, otti koppalakin pois päästään, kumarsi syvään ja ilmoitti kohteliaasti tulevansa lippuja tarkistamaan.
Kohteliaisuuskisa JR vastaan VR, erävoitto JR.

Viereisessä penkkirivistössä vanha pariskunta avaa kukalliseen paperiin käärityt paketit ja sisältä paljastuu puuastioihin pakattuja ruokia, japanilaiseen tyyliin esteettisesti lajiteltuina.
Tottuneesti tikut napsahtelevat kun herkuttelu alkaa.

Marraskuun 8. ja ulkona täyskesä Suomen mittakaavassa. Sinne jäi Vaasaan luminen nurmikko ja jäinen tie kun lähdin.

Yksi pysähdyspaikka on Osaka, tänne tulen sitten myöhemmin.

Osakan asemalla mieletön mainos: lehmä, sen yläpuolella lukee COW ja alapuolella Beauty Soap.
Varma valinta kauneussaippuan logoksi.

Suomeksi siinä vois vielä lukea että "pese pärstäs tällä ja et muu'ksi muutu".


Okayaman siltojen alla näkyy siistejä pikku telttoja. Kodittomien koteja.
Vihreä kaupunki se on, puita ja puskia penteleesti.


HIROSHIMA

Löydän kohtuuhintaisen hotellin aivan aseman vierestä. Aseman lähistöt on hyviä majoituspaikkoja, kulkuvälineet on vieressä ja steissit eivät ole Japanissa levottomia niin a vot!


Suihku ja nälkä, sukellan Hiroshiman keskustaan etsimään ruokaa. Istun pikkupaikkaan syömään, edessä kulkee junaratamaisesti liukuhihna jota pitkin ruoka kulkee. Kukaan ei puhu englantia mutta onneksi valokuvasta voi näyttää mitä tahtoo turisti.

Sushia eli merilevään käärittyä riisiä raa'alla kalalla, hyvää soijakastikkeen kera. Ja täyttävää, ähky tuli.


Jokainen varmaan arvaa miksi tänne Hiroshimaan tulin? Kyllä, syy löytyy 62 vuoden takaa.


Kaunis päivä koitui tuhoksi silloin, ei pidä koskaan sanoa että voi mikä ihana päivä. Voi tulla atomipommi niskaan.

Aloitan ekskursioni Peace Memorial Museumista. Täällä on "täydellinen" tapahtumakertomus mitä tapahtui 6. elokuuta 1945

Sisääntuloaulassa on kello joka ilmaisee kuinka monta päivää on kulunut Hiroshiman atomipommista ja montako päivää on viimeisestä atomikokeesta maailmalla.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455094%2Ejpg

Lasikaapeissa on uhreilta jääneitä tavaroita. Yhdessä niistä on rannekello joka on pysähtynyt näyttämään aikaa 8:15.
Juuri silloin kun atomipommi räjähti kaupungin yllä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Hiroshima-atombomb_watch.jpg/800px-Hiroshima-atombomb_watch.jpg


Kuumuus on ollut valtava. esillä oli jopa kattotiilejä jotka olivat sulaneet keskenään kiinni.
Jopa sulaneita tiiliskiviä, tiili sulaa 1300 asteessa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455104%2Ejpg

Hiekkakin sulaa vihertäväksi lasimassaksi jota kutsutaan triniitiksi.

Lämpötila nousi 30000 asteeseen ensimmäisen sekunnin ajaksi, sitten putoaa 5000 asteeseen.


Myös paine oli valtava: Betoniseinässä on syviä jälkiä lasista 1,5 km keskuspommista, lentävät lasinpalat iskivät senttienkin syvyisiä uria betoniin.

Museoon oli siirretty osa pankin kiviseinästä ja -portaista, kiviportaisiin oli jäänyt tumma varjokuva. Siinä oli joku istunut ja odotellut pankin aukeamista.
Kuumuus oli polttanut miehen(?) ja jäi vain jälki muistoksi.
Aika on vaalentanut kohdan mutta näkyvissä se on yhä:

http://www.richard-seaman.com/Travel/Japan/Hiroshima/AtomicBombMuseum/IndividualArtifacts/WomansShadowOnBankSteps.jpg

https://eee.uci.edu/clients/bjbecker/SpinningWeb/bombshadowbankbw.jpg


Tikkaiden ja alla seisseen ihmisen kuvat jäivät myös varjona:

http://i3.photobucket.com/albums/y95/armyyouhave/Hiroshima_Shadow.jpg


Törkeimmännäköisiä oli kaapeissa olevat kynnet ja nahanpalat, kuumuus kärvensi niin että ne kuoriutuneet irti jäsenistä.

http://farm2.static.flickr.com/1008/1299983384_b9a655e54e.jpg


Samoin valokuvat joissa nahka roikkui kuoriutuneena ihmisten yllä. Hyi helvetti mitä kärsimystä.

http://www.tamilnation.org/images/humanrights/hiroshima1.gif


Lasten vaatteita oli lasikaapeissa runsaasti, repaleisia ja palaneita koululaisten vaatteita. Samoin metallisia vääntyneitä lounaspakkeja.
Liikuttavannäköinen oli 3-vuotiaan pikkupojan kolmipyörä, poika paloi kuoliaaksi pyöränsä päälle.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=445510%2Ejpg

Atomipommi kehittää valtavan paineen räjähtäessään ja työntää ilman ja kaiken muunkin mukanaan aluksi. Paineaallon jälkeen syntyy alipaine ja ilma vetäytyy takaisin.

Alipaine veti silmät ja kielet ulos, näin kuvia joissa ihmisiä makasi selällään ja silmät ja kieli roikkuivat pitkällään sijoiltaan. Huh.



Tummat värit ja kuvioinnit absorboivat enemmän lämpösäteilyä niin kimonon kuviota jäivät ihoon palovammoina:

http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/4/40/220px-Gisei32.jpg

http://ocw.mit.edu/ans7870/21f/21f.027j/groundzero1945/gz_core_ghosts.html


Joku Calvin on tehnyt hyvät sivut Museosta:

http://calvin-myjourney.blogspot.com/2007/09/hiroshima-peace-memorial-museum.html


Yksi koskettavimmista tarinoista on Sadako Sasakin tarina. Hän oli 2-vuotias kun pommi pudotettiin ja kymmenen vuotta myöhemmin Sadako sairastui leukemiaan säteilyn takia.
Japanissa paperista taitellut origami-kurjet tuovat onnea ja pitkää ikää, niinpä Sadako ajatteli että jos hän tekisi niitä tarpeeksi hän jäisi eloon.
Hän ehti tehdä 1300 kukea ennen kuin sairaus vei hänet.

Museossa on lasikaapissa muutama hänen tekemä kurki.

http://farm1.static.flickr.com/32/47707349_44d3d70c23.jpg


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/90/Sadako_Sasaki.jpg


Peace Memorial Parkissa on Sadakon muistomerkki, oli kaunista kuulla kun monikymmenpäinen lapsilauma lauloi jotain japanilaista laulua muistomerkin ympärillä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d0/Childrensmemorial.jpg

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/be/PaperCranes.jpg

Puistossa oli valtavasti koululaisia vihkoineen, pysäyttelivät ujosti turisteja ja alkoi kyselykausi.
Mutkin pysäytettiin muutaman kerran, yksi kerta oli ujompaakin ujompi neljän tytön seurue, kesti ainakin minuutti tai kaksi ennen kuin uskalsivat aloittaa kyselyn.

Haastattelu alkoi kysymällä mistä pidän eniten, tykkäänkö japanilaisesta ruoasta ja mistä ylipäätään Japanissa. Ja että mistä maasta olen?
Tuokio päättyi syvään kumarrukseen ja ujoihin bye bye-hyvästeihin.

http://sp6.fotologs.net/photo/38/54/16/mikalehtimaki/1197496052_f.jpg

Helluusia kakaroota.


Joen toisella puolella on jätetty muistomerkiksi kaupungintalo jonka yläpuolella pommi räjähti. Paine jakautui muihin suuntiin, siksi rakennus jäi pystyyn:

http://www.nymander.com/images/1990s/Year_1998/12_Japani/1998_12_Japani_36_Hiroshima_Raunio.jpg


Juttelin pitkään rannalla miehen kanssa, kertoi syntyneensä 3 päivää pommin jälkeen.
Mies pyörii oppaana, sanoi että heitä on muutama puiston alueella.
Näitä oppaita oon tavannut satatuhatta eri maissa ja aina ne lopuksi yrittää pyytää rahaa mutta ei tämä.

Istuimme pitkään joen varressa ja juteltiin pommista, Japanista ja Suomesta. Jokelan tragedia oli juuri sattunut ja mies tiesi siitä enemmän kuin minä, enhän ollut netistä juurikaan seurannut mitä siellä tapahtui.

Mies suositteli käyntiä Miyajimassa, runsaan tunnin junamatka täältä.
Sinne siis.

Homma kannattaa aloittaa infopisteestä ja sellainen on sadan metrin päässä olinpaikastani. Tarkistin kellon, hiukset, lottonumerot ja luin pikaisesti Tolstoin koko tuotannon ennen lähtöäni, nyt olisin valmis.

Infopisteessä mimmit tuijottivat tiskin takaa paitaani, siinä kun on japaninkielistä tekstiä. Tosin sanat eivät tarkoita mitään ja sitäpä ne ihmetteli että mikä ihmepaita tuo on?
Ostin sen pari vuotta sitten eräästä vaasalaisesta liikkeestä ja otinpa piruuttani mukaan että saan selville mitä siinä lukee.

Ei mitään järkevää kuulemma. Hyvä. Sopii mulle hyvin.

Kysyn miten pääsen Miyajimaan, temppelisaarelle joka on ja pitäisi olla lähistöllä.
Auttavaiset leidit antavat kartat ja opastavat miten sinne pääsen.
Arigatoo.

Ja ulkona joessa lipuu pinkki laiva joka pulputtaa perässään saippuakuplia.

Iiihhanaa!

Tämä on enne jostain. Uneni toteutui.


MIYAJIMA


Odotan junaa asemalla, onneksi niitä menee tiiviiseen tahtiin. Seurailen takseja, kaikissa takseissa ovet aukeavat kuskin painaessa nappia ja menevät myös kiinni asiakkaan istuutuessa takapenkille. Ei tarvin kuskin nousta autostaan. Kätevää sateella.

Ratikkasysteemikin toimii hyvin. Niitä menee niin tiheään peräkkäin että on ihme miten niihin riittää kaikkiin väkeä. Noh, onhan Hiroshimassa 1,2 miljoona asukasta että...

Junassa samoin kuin metrossa kaikki räplää kännyköitään ja jokaikinen puhelin on simpukkamallinen. So cell phones are shell phones here.

Tunti tuhisi äkkiä, olen pääteasemalla. Vain pari sataa metriä ja olen satamassa. Ostan lipun lauttaan joka kulkee Miyajiman saarelle.

Saari on kaunis ja täynnä temppeleitä. Erityisen tunnettu se on "kelluvasta" toriista eli pyhästä shintolais-portista jonka läpi pääsee veneellä nousuveden aikaan. Laskuveden aikaan toriin viereen pääsee kävellen.
Suurin osa temppeleistä on peräisin 1200-luvulta.

En ole kokenut Japania missään vaiheessa epäsiistiksi mutta tällä saarella siisteys tuntuu ja näkyy vieläkin selvemmin. Ihania pienia ravintoloita ja puoteja rantakadulla. Ja kesyjä kauriita pyörii vierellä etsiessään syötävää, näitä ei kukaan jahtaa kun noin luottavaisina ovat "jaloissa".

http://www.kouri.org/images/Japan/Miyajima%20wild%20deer.jpg

Kelluva torii on upea! Nyt harmittaa etten ottanut Nikonia mukaan, Canonin pokkari on mopo, mutta kyllä silläkin jonkinasteisia kuvia saa:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455125%2Ejpg

Ja netistä loput lainakuvina:

Paikka nousuveden aikaan:

http://www.nihon-zen.ch/wallpaper/images1024x768/Miyajima.jpg

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/75/Miyajima_Torii_2004.jpg/800px-Miyajima_Torii_2004.jpg

Oikeaoppinen postikorttikuva:
http://www.kuffner.org/james/gallery/raytracing/torii/Miyajima_torii_gate_postcard.jpg

Ostan Aliisalle matkamuistoksi puisen nuken, toivottavasti tyttö tykkää:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=445496%2Ejpg

Paluu Hiroshimaan sujuu, juna on juuri lähdössä kun palaan lautalla takaisin mantereelle. Jos olisi enemmän aikaa reissuun, olisin jäänyt saarelle yöksi, hyvännnäköisiä majataloja ja hotelleja siellä oli. Ja ihana rauha.

Hotellini vieressä on pelihalli, jossa pelataan Pachinko-pelejä.
Järjetön korviahuumaava keinuva kakofoninen meteli kuuluu ulos asti. Astun liukuovista sisään, miten ihmeessä tässä desibelipauhussa kukaan voi olla.
No, useilla pelaajilla pelikuulat korvissa pauhun takia.

Ääni muistuttaa tuhansien sekopäisten pianistien sekasoittoa, korvissakiertävää kilinä-pauhua. Kipuraja ylittyy paikassa helposti.

Ihmepelaamista muutenkin, pelaajilla on isot laatikolliset kuulia sylissään tai vieressään ja ne syöttävät niitä jatkuvalla tahdilla koneisiin. En edes ymmärrä miten peli toimii.

http://users.tkk.fi/~tumakela/images/japani_pachinko1_iso.jpg

Hallit on kuitenkin yakuzain eli Japanin mafian suurbisnes, halleissa liikkuu 3 triljoonaa jeniä vuosittain.


Kiva kokeilla uusia ravintoloita, Hiroshimassa niitä riittää.
Löydän itseni perijapanilaisesta kellariravintolasta matalan pitkän puupöydän äärestä. Otan kengät pois, mukavempaa.

Ympärillä hälinää, ruoan tuoksuja ja jumalattarennäköisiä tyylikkäitä japanittaria viettämässä perjantai-iltaa.

Valitsen miso-keiton, 6 raakaa tonnikala-ruohosipuli-sushirullaa käärittynä meriruohoon wasabi-dippikastikkeella, sekä orgaanisista perunoista ja majoneesista tehdyn pizzantapaisen lätyn.
Palanpainikkeeksi savikupillinen kuumaa Iichiko-sakea.

Ja hyyyyvääää oli! Lämmitetty sakekin kolisi kalloon, hujahti huppuun ja fiilis nousi entisestään.


Koko juhla maksoi 9 euroa.
Sillä saa pussin jugurttirusinoita Suomessa. Ei muuta.

Kirjan mukaan Hiroshimassa on 4000 baaria, ei ehtisi Hiro himassa pysymään jos aikoisi kaikki läpi käydä.


Aamulla kahvilaan syömään aamiainen, aurinko paistaa, kiireetön hetki seurata ohikulkevia japanilaisia, kuka mihinkin kulkee.
Ei hassumpi muoti nuorilla naisilla kun käyttävät mikroshortseja ja stay up'ja. Ei hassumpi muoti, ei hassumpi, ei ei....

Hyvä kevyt fiilis.


Aika mennä Shinkanseniin. Paikkavaratut liput on kalliimpia mutta mukava kun on mesta valmiina ikkunan vieressä.

Asemalla on tolpissa numero missä kohtaa on mikäkin vaunu, ja junan vaunut todellakin ovat juuri siinä kohtaa eikä sielläpäin, japanilaista tarkkuutta taas.


Kaukana Hiroshiman ulkopuolella maaseudulla talot ovat juuri sellaisia kuin mielikuvat etukäteen niistä: käyriä kiiltävätiilikattoisia, koristeellisia, kuin temppeleitä itsessään, hyvinleikatut puut ja pensaat ympärillä, makrokokoisia bonsaita, siistit pihat.

Tarjoilija tuli kahvivaununsa kanssa, käytyään osastomme läpi pysähtyi ovelle, kumarsi ja kiitti. Sen jälkeen tuli konduktööri moitteettoman siistissä puvussaan, kumarsi ja esitti kohteliaasti tulevansa lippuja tarkastamaan.
Kohteliaisuus ja kunnioitus on Japanissa kovassa kurssissa ja näyttää ja tuntuu mukavalta.

Pysähdymme Kobessa, kaupunki toipui nopeasti pahasta maanjäristyksestä. Suuri city se on Kobe(kin).
Ennen Kiotoa ei olekaan kuin kaksi pysähdystä, Osaka ja muistaakseni Kortesjärvi.


KIOTO

Kioto on must, se kuuluu jokaisen Japanin-kävijän kohteisiin.

Asemahalli on valtava ja korkea lasin ja teräksen kombinaatio.

http://www.plasticbamboo.com/wp/wp/wp-content/uploads/ss_kyoto_station.jpg


Nappaan mukavan business-hotellin parin sadan metrin päästä asemaan, jostain syystä ns business-hotellien hinta/laatu/sijainti-suhteet ovat huippuluokkaa. 40-50 euroa yöstä ja huoneet ovat Suomen mittapuun mukaan huippuja, monissa on HD-TVt ja todella hyvät sängyt. Ja erittäin siistejä huoneita.

Päivä alkaa Fushimi-Inari Taishalla. Metropysäkin nimi on Inari. How mukavaa!

Fushimi-Inarin pyhättö on vanha, jo 700-luvulla rakennettu ja omistettu riisin ja saken jumalille. Kukkulalla on neljä muuta pienempääkin pyhättöä mutta pääsyy miksi tulin on kymmenien tuhansien musta-oranssisten toriien näkeminen.
Toriit kulkee peräkkäin mutkittelevien polkujen yllä, välillä haarautuen.

Visuaalinen ihminen kun olen tämä on pakko nähdä omin silmin.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455139%2Ejpg

Ja pari kuvaa netistäkin:

Pääporttikin on nähtävyys itsessään:
http://www.tacoyaki.com/wp-content/uploads/2007/10/Fushimi%20Inari%20Entrance.jpg

http://www.twip.org/photo/asia/japan/photo-7375-29-06-07-09-07-12.jpg

Suurin temppeleistä:
http://japan-geographic.tv/kyoto/hushimi-inari06081006.jpg

Täälläkin on pieni lähde josta juodessaan ja kädet ja kasvot pestessään varmistaa itselleen pidempää elämää:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455154%2Ejpg

Poikkean radalta ja lähden kävelemään bambumetsään. Tiheän sisään kuljen, bambunrunkoja joka puolella, ei kuulu kuin lintujen tiukumaista laulua.
Ohut polku mutkittelee, minnehän tämä vie?

Kuljeskelen pitkät pätkät metsässä, välillä on ihan hiljaista.

Jonkin ajan kuluttua tulen pienen talon edustalle, puikkaan pokkana sisään. Vanha mummo on juuri kantamassa riisiä ja vettä jumalhahmolla talon ulkopuolelle. Nyökkään kohteliaasti ja sanon konnichiwa ja saan tervehdyksen takaisin.
Huilailen kivellä ja nautin hiljaisesta auringonpaisteesta.

Ei huvita kääntyä takaisin vaan luotan suuntavaistooni ja jatkan matkaa.
Hetken kuluttua tulenkin mutkaiselle tielle ja sieltä pääsen talojen välisille pikku kaduille.
Talojen välit ovat pikemminkin kapeita kujia kuin katuja.

Seurailen pappojen hidasta puuhastelua ulkona, kuka mitäkin väsää.
Joka puolella siistiä, ja pieniä pensaita ja bonsai-puita.


Hautausmaakin tulee vastaan, käyn katselemassa kiviä. Monella haudalla on vesilasi asetettuna kuolleelle.

Täälläkin on juoma-automaatteja! Hautausmaalla!
Otan siis sairaan hyvää ja kuumaa Royal Milk Teetä.
Oon todella seonnut tähän japanilaiseen maitoteehen, sitä kuluu tölkeittäin joka päivä.
Enpä arvannut että sitä saa hautausmaallakin....

http://www.imagestation.com/picture/sraid225/p4e70fc497bfe805c8052dc9ce88a6bd5/ea66e620.jpg


Osun vahingossa kauniiseen ravintolaan! Matalat pöydät ja litteät pikkutyynyt istumista varten tiukastikudotun olkitatamin päällä.
Nyt on Japanissaolon tuntua!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455747%2Ejpg

Tilaan nuudeleita kananmunalla ja tarjoilija kysyy "soba?" "udon?"

Pyydän udonin. Soba on ohutlieminen tattari-nuudelikeitto ja udon paksua vehnästä väännettyä soppaa.

Kylläpä kuuma keitto maistuukin pitkän kävelyreissun päälle!


Palaan takaisin hotelliini, otan kuuman suihkun ja lähden testaamaan aitoa alkuperäistä japanilaista shiatsua.
Paikka on siisti ja yksi hierojista osaa sanasen englantiakin.

Wikipedian mukaan shiatsu on kokonaisvaltainen vartalohieronta joka perustuu kehon energiakanavilla eli meridiaaneilla sijaitsevien akupunktiopisteiden, tsubojen paineluun. Hoidossa meridiaanien akupunktiokanavat käydään läpi mm. peukaloilla, polvilla, kyynärpäillä, rystysillä tai jalkaterillä painellen. Useimmiten asiakas makaa lattialla hieronnan ajan. Shiatsusta on olemassa eri tyylilajeja.
Sanana shiatsu tarkoittaa peukaloilla painamista.

Puen päälle hassun kimonomaisen oloasun ja makaan pöydällä. Nainen kysyy haluan kovaa ja kevyttä hierontaa.
Kovaa kiitos, ei nämä lihassolmut aukea hippa!-kosketusmetodilla.

45 minuutin ajan tuskallinen hieronta tosiaan avaa ki-energiakanavani. Kovasti sieltä puskee kireää ki'tä kun noin sattuu.

Ki on elämänvoimaa tai henkistä energiaa, joka on osa jokaista elävää olentoa. Se on usein käännetty myös muotoon ”energiavirta”.

Mutta olo on käsittelyn jälkeen kepeä, kylläpä tekikin terää. Saan kupin kuumaa vihreää teetä vaihdettuani vaatteet ja nainen yrittää kovasti keskustella kanssani mutta hänen englanti ei ole niin hyvää että voisimme kovin pitkälle jutella.
Arigatoo ja lähden tyytyväisenä kaupungille tallustelemaan ja katsastamaan ruokapaikkoja.

Vastaan tulee pikku sake-baari, kunnon kokoiset pullot, ei mitään fingerporillisia. Joku on todella päättänyt ottaa parit tukevat kun on näköjään tullut pyörällä paikalle:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455166%2Ejpg

Mustissa kiiltävissä takseissä näkyy kimono-pukuisia naisia, kuka minnekin matkalla. Juhlia piisaa.
Yhtäkään geishaa tai geisha-kokelasta maikoa en ole nähnyt. Kimono-pukeisia naisia useinkin mutta geishat ja maikot maalaavat kasvonsa aina valkoisiksi ja siten kimono-asu ei riitä geishan määritteeksi.

Geishat eivät ole ilotyttöjä vaan seuralaisia jotka ovat korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä, ja osaavat keskustella aiheesta kuin aiheesta.


Järjetön valomeri velloo joka puolella, jos olisin epilaattori eikun epilektikko olisin jo saanut kohtauksen vähän väliä.

Opettelin shabu-shabu -sanan merkit japaniksi ja kyttäilen koska ravintoloiden mainostauluissa se näkyisi.
Ja vastaan sellainen tuleekin!

Ravintola on katolla, suuret lasiset seinät antavat hyvän näkymän alas kaupunkiin. Pöytiin kuljetaan kivistä tehtyjä polkuja pitkin puulattian lomassa, ja kaikilla tarjoilijoilla oli kimonot.


Alkuruokakattaus on katseenkestävää, salaattilautanen on rakennettu tyylikkäästi ja loppusilattu laittamalla keltainen kukka keskelle.
Alkuruokia tuodaan kolme erilaista ennen kuin pääsen itse asiaan.

Hykertelen kun tarjoilijatyttö tuo siivutetut lihat eteeni. Hän haluaa näyttää miten valmistus tapahtuu ja mikäs siinä, otan kuvan samalla.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455157%2Ejpg

Sunnuntai ei kyllä eroa yhtään muista päivistä, sama kaiku on askelten täysillä kaduilla.
Päivä on juuri sopiva seuraavaan kokemukseeni:

On aika mennä kokemaan perinteisen japanilainen teeseremonia.
Respa on printannut mulle valmiiksi ohjeen miten mestaan pääsee bussilla.
Ongelma on taas kerran opasteiden, bussiasemien sun muiden systeemien kieliversioiden yksipuolisuus: vain japaniksi.
Metroissa homma toimii hyvin mutta bussipysäkeissä on parantamisen v(a)araa.

Onneksi avuliaat virkapukumiehet neuvovat oikean bussin. Tosin bussissa kaikki on pelkkää puolaa eikun japania, täytyy tökkiä tikulla kuskia ja pyytää vinkkaamaan kun kohalla ollaan.

Vieressä seisovalla naisella on tutunoloinen kuviointi kassissa. Unikkoja, ja teksti Marimekko.


Teeseremonia

Seremoniassa käytetään matcha-teetä joka on japanilainen laadukas vihreä teejauhe. Liikkeet matchan valmistamisessa on hitaita ja tarkkoja, vesi kaadetaan tietyllä lailla kuppiin, teejauhe sekoitetaan veteen sudilla jota pyöritetään kunnes tee on valmis jolloin se vaahtoaa hiukan.
Ennen matchan juomista nostetaan kulho ylös ja katsotaan sitä, pyöritetään kulho kerran ympäri ja ihastellaan "oi miten kaunis kulho", jonka jälkeen voi nauttia tästä suurenmoista teetä.

1100-luvulla matcha alkoi olla suosittua. 1500-luvulla teetä joivat jo niin rikkaat kuin köyhätkin. Sen no Rikyu -niminen mies alkoi opettaa teeseremoniaa. Vielä nykyäänkin teetä valmistetaan siten kuin hän opetti.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455158%2Ejpg

Laitanpa huvikseni kuvan vielä netistäkin:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a7/Tea_ceremony_performing_2.jpg


Kuninkaallinen Puisto vetää mut seuraavaksi puoleensa. Alue on valtavan kokoinen, käveleskelen hissukseen ja nautin lämpimästä päivästä. Istuskelen penkillä ja seurailen muiden puistoilijoiden touhuja. Lomafiilis ja stressitön sellainen. Onneksi ei ole kiire minnekään.

Matkalukemisena mulla on Dalailaman kirja "Työn ilo", ajattelemaan pistävää tekstiä. Kirjan nimi on tyhmähkö mutta sisältö ei.

Mietin karoshia joka on japanilainen termi ja tarkoittaa "kuolema ylityöstä".
Ensimmäiset karoshi-tapaukset todettiin vuonna 1969, jolloin siihen asti terve, perheellinen, 29-vuotias mies yhtäkkiä kuoli. Vuonna 1990 karoshi-kuolemia todetaan jo yli 10 000 vuodessa.

Kun ylityötä tehdään yli 100 tuntia viikossa, elimistö pettää. Uupunut uhri kuolee yhtäkkiä sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen. Vaikka tilanne tiedetään, japanilaiset "salarymen", liikemiehet, jatkavat silti elämäntapaansa (ja kuolemantapaansa).

Onneksi en ole enkä aio mennäkään oravanpyörään. Rahaa tarvitaan muttei niin paljon saa sen tekemiseen uhrata ettei enää siitä ja olostaan nauti tai ehdi nauttia. En tarvi aineellista tavaraa, mulla on jo kaikki mitä todella tarvin. Jos ja kun rahaa jää, ostan sillä vain sitä mitä tarpeelliseksi katson.


Päätän käydä lukemassa emailit, osun nettikioskiin. Täällä on monissa kioskeissa jopa valokopiokoneet ja faksit.
Kaikkea on ajateltu. Palvelua kerrassaan!


Kiotossa kun näitä temppelitä riittää, on jo "pakko" karsia mitä haluaa nähdä. Täällä kun on yli 2000 temppeliä ja pyhättöä.
Valitsen pari parasta A-ryhmään kuuluvaa mestaa.

Kinkaku-ji eli Kultainen Temppeli

Alkoi satamaan kun pääsin bussipysäkille, helvetti, ei mestaa voi kuvata sateessa.
Vaan kun pääsin poisjäänti-pysäkille sade loppui kuin seinään ja taivas kirkastui.
Huh!

Kultainen Temppeli rakennettiin alunperin 1397 sotapäällikkö shogun Ashikaga Yoshimitsun asunnoksi mutta poika meni isänsä kuoleman jälkeen muuttamaan sen temppeliksi.
Rakennus pysyi vuosisatoja kunnossa kunnes 1950 mielenvikainen munkki sytytti sen tuleen.

Nykyinen rakennus valmistui 1955 ja kopio alkuperäisestä.

Upea! Kullatut seinät kiiltää ja lampi täydentää kuvaa.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455165%2Ejpg

Netissä oli kuva jonka joku on ottanut talvella, olisinpa täällä silloin(kin):

http://www.dharmanet.com.br/multimidia/bgtemplos/kinkakuji5.jpg

Polku temppelin takana kulkee mutkitellen ulos alueelta. Matkan varrella tulee varmaankin onnea tuottava tapa; ihmiset yrittävät heittää kolikkoja astiaan kaiverrettujen kivien juurella. Aika määrä on mennyt onnensa ohi:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455167%2Ejpg

Vaihdan mestaa liki samannimiseen eli bussi alle ja Ginkaku-ji kutsuu.

Ginkaku-ji

Sama shogun Ashikaga Yoshimitsu rakennutti tämänkin mestan tarkoituksenaan päällystää se hopealla. Hanke jostain syystä ei toteutunut ja rakennukselle kävi samoin kuin kultaiselle versiolle; se muutettiin kuoleman jälkeen temppeliksi.

Temppelin ympärillä on japanilainen hiekkapuutarha.


http://www.shokoku-ji.or.jp/english/e_ginkakuji/photos/ginkaku-ji_silver_pavilion_in_spring2.jpg

http://www.jaist.ac.jp/~litak/images/kyoto_04_gw/photos/Kyoto_2ndday0032.JPG

http://www.ryokan-yachiyo.com/ginkakuji-temple-koyo.jpg

http://www.roie.org/images/kob022.jpg

http://www.ryokan-yachiyo.com/ryokan-kyototrip/ginkaku_j.jpg


Käveleskelin polkuja pitkin ja jäin seuraamaan kuinka hartaasti työntekijät siivosivat aluetta. Puutarhassa harjasivat vispiläharjoilla sammalmattoa puhtaaksi lehdistä ja neulasista, harava olisi ilmeisesti ollut liian raju työväline siihen.


Kyllä ihmetyttää Kiotonkin laajuus, citybusseilla kun matkustaa niin tuntuu etteihän tämä kaupunki lopu koskaan. Karttaa kun katsoo niin eihän tuosta ole kuin kivenheitto mutta kun bussissa istut ja matkaa kestää ja kestää kiität itseäsi ettet lähtenyt kivenheittolinjalla etenemään.


Kuljin vahingossa veitsikaupan ohi. Ja koska kuljin ohi, palasin koska en voi ostaa veistä jos kuljen ohi.
Oli pakko ostaa kunnon käsintaottu veitsi, sillä aion tehdä kotona shabu-shabua ja siihen tarvittava liha täytyy saada alle 1mm siivuiksi. Tällä onnistuu.

Myyjä esittelee erikokoisia erittäin teräväksi hinkattuja veitsiä, kaikki käsintehtyjä ja tekijänsä signeeraamia. Isommat ja raskaammat maksaa hemmetisti mutta onneksi en häräntappomallia tarvikaan. Teimme kaupat ja veitsi käärittiin öljypaperiin ja laitettiin koristeiseen laatikkoon lepäämään.

Samalla reissulla tarttui mukaan pieni pullollinen Iichiko-sakea. Täytyyhän oikeassa japanilaisessa illallisessa nauttia lasi riisiviinaa.
Täytyy.


Netistä tuli hauskaa faktaa vastaan Japanista sen asukkaiden tavoista ja tottumuksista, laitanpa senkin koristeeksi kertomukseen:


1. Vilkuttajat

Kun Japanissa juna saapuu asemalle, siivoojat menevät vaunuihin sisään ja sulkevat ovet siivouksen ajaksi. Matkustajat odottavat kiltisti asemalla. Kun vaunu on siivottu, heidät päästetään sisään, ja siivoojat asettuvat riviin asemalle. Junan lähtiessä he vilkuttavat matkustajille.
Sama tapahtuu lentokentällä. Siinä vaiheessa, kun MD-11:ta aletaan työntää lähtöön, japanilaiset työntekijät asettuvat kentällä riviin — ja vilkuttavat. Vastaavaa ei tapahdu lähes missään muualla maailmassa.

2. Junaohjeet

Japanilaiset ovat järjestelmällisiä. Kun he odottavat junaa asemalla, he asettuvat parijonoihin. Kun juna sitten saapuu ja matkustajat tulevat ulos, odottajien parijono aukeaa heille kunniakujaksi. Vasta sen jälkeen mennään sisään. Kukaan ei törmää eikä tuupi, vaikka Osakan juna-asemalla kulkee viisi miljoonaa ihmistä. Kaupungissa on seitsemän miljoonaa asukasta.
Ihmisvilinästä huolimatta Japanissa ei tarvitse pelätä, että joku vie lompakon. Paikalliset pilailevat, että taskuvaras pääsisi varmasti pääuutislähetykseen.
Japanilaisissa junissa on myös pelkästään naisille tarkoitettuja junavaunuja. Niitä ilmestyi siksi, että miehet olivat yrittäneet kähmiä naismatkustajia aamuruuhkassa.

3. Siniset teltat

Kioton ja varsinkin Osakan pelloilla näkyy sinisiä telttoja, joissa asuu kodittomia ihmisiä. Aikaisemmin japanilaisessa yhteiskunnassa sellaista ei suvaittu, mutta nyt telttojen annetaan olla. Niissä asuu myös sellaisia japanilaisia, jotka ovat tehneet ns. sosiaalisen itsemurhan ja väistyneet yhteiskunnasta sivuun. Esimerkiksi työttömyys voi olla väistymisen syy.

4. Sakebaarit

Japanilaisissa kaupungeissa on sake- ja viinabaareja, joihin mahtuu usein vain noin kymmenen asiakasta. Viinat voi tilata joko kylmänä tai lämpimänä, jos elekielellä viestiminen onnistuu. Paikalliset puhuvat huonoa englantia, mutta lukevat sitä paremmin. Vaikka sanan "sake" ymmärtää sekä myyjä että tilaaja, joskus kannussa saattoi kuitenkin tulla lämmintä paloviinaa.
Sakea juotaessa on hyvä muistaa, että parin ensimmäisen kierroksen aikana sitä ei saa kaataa itselleen, vaan pöytänaapurit kaatavat aina toisilleen.

5. Mummon pitsit

Japanilaiset rakastavat estetiikkaa. Myös taksien pitää olla kauniita; niinpä niiden takapenkit ja etupenkkien yläosat on verhoiltu kauniilla, valkoisilla pitsipeitteillä. Taksikuskeilla on yleensä ajaessa valkoiset puuvillakäsineet kädessä. Taksit ovat kaasuautoja.

6. Vasemmanpuoleinen liikenne

Japanissa ajetaan vasemmalla puolella. Diesel tuli laittomaksi vuonna 2006. Tavallinen japanilainen ei saa ostaa autoa, ennen kuin hän voi osoittaa, että sille on varattu oma parkkipaikka.

7. Pilkkahinnat

Kiotossa ja Osakassa on halpaa. Suomalaisen työmaaruokalan hinnalla syö helposti kymmenen pienen ruokalajin aterian, jossa on pääruokana lihaa, kalaa tai kanaa. Herkullinen nuudelilounas maksaa alle kaksi euroa. Kolpakko olutta verottaa lompakkoa kolmen euron verran.
Esimerkiksi yö japanilaisessa ryokan-majatalossa, keskellä Osakan vilkkainta yöelämäkeskusta Dotonburia, maksaa 80 euroa. Se sisältää majoituksen kahden hengen tilavassa huoneessa, tunnin majatalon japanilaisessa kylpylässä, yli kymmenen ruokalajin juhlaillallisen tatamilla ja kahdeksan ruokalajin japanilaisen aamiaisen.
Japanilaisessa peruskapakassa syöty lounas, johon kuului porsaanlihaa, paistettuja ituja, täytettyjä gyozo-nyyttejä, korealaista kimchiä eli tulista kaalia sekä olutta, maksoi viideltä hengeltä 20 euroa.
Metrolippu Osakan sisällä maksaa 140 jeniä eli euron verran, Kioton ja Osakan välillä taas 490 jeniä eli vähän päälle kolme euroa.

8. Ei juomarahaa

Japanilaisessa kulttuurissa ei tunneta tippien antamista. Paikalliset eivät ymmärrä, kuinka he voisivat pitää omistuksessaan jonkun toisen omaisuutta. He eivät siis pidä juomarahaa omanaan. Sen antaminen saa heidät hämmentyneiksi ja onkin turisteille mieluummin kiellettyä kuin suositeltavaa.
Japanilaisesta häpeästä kertoo myös se, että esimerkiksi golf-kilpailussa toiseksi viimeiseksi tullut saa palkinnon. Hänhän on joutunut jättämään jonkun toisen vihoviimeiseksi ja pahoittaa näin mielensä. Palkinto on tarkoitettu lohdutukseksi.

9. Mätä kala ja muut herkut

Japanissa saa loistavaa ruokaa. Oppaan mukaan 90 prosenttia suomalaisista vieraista pitää siitä. Tarjolla on sushin ja raa'an kalan lisäksi myös paljon liharuokia, friteerattuja herkkuja sekä jopa valkosipulilla ja persiljalla höystettyä paistettua perunaa.
Extreme-kokemuksia haluavat voivat maistella fermentoitua eli hapatettua kalaa ja riisiä, suomeksi siis mädäntynyttä ruokaa. Simpukan peräsuoli maistuu sekin karvaisen eksoottiselta.
Pallokalan liha on vaaleaa ja hyvin kiinteää. Sen voi Suomessa korvata ohueksi siivutetulla kuhalla, jota dipataan soijaan.

10. Izakaya-pöytä

Japanilaisten tapakset eli izakaya tarkoittaa sitä, että kokille sanotaan "anna tulla". Izakaya-ravintoloita on paljon, ja pienet ruokalajit saapuvat pöytään valmistumisen tahdissa. Ruokia ei jaeta alku-, pää- tai jälkiruokiin, vaan kaikkea syödään sekaisin. Lopuksi pöydässä saattaa olla lähemmäs 20 ruokalajia.
Izakaya-illallisen kallein pikkuruoka, eli kokonaisena hiillostettu kala, maksoi osakalaisessa izakaya-ravintolassa 3,50 euroa.



Sanjusangen-do

Uskomatonta että voi olla hyvällä tuulella jo kello 8 aamulla. Japani tekee hyvää mulle. Olen sentään armoton aamuntorkku ja väistämättä pahantuulinen aamuisin. Usein. Aika yleensä. Joskus.

Royal Milk Tealla on kyllä onnellisuutta lisäävä vaikutus, joka-aamuinen rituaali on napata automaatista pikkurahalla kuumaa teetä tölkissä. Nam ja päivä hyrähtää käyntiin.


Sanjusangen-do on vuonna 1164 valmistunut valtavan pitkä temppeli ja nimi tarkoittaakin "33 osaston salia".
Luku viittaa jumala Kannon Bodhisattvaan jolla on 33 erilaista hahmoa.

Sisälle mentäessä oli otettava kengät pois ja jätettävä ne "eteiseen".

Sisäänkäynti on hallin kapeasta päästä ja kun etenin, nurkan takaa paljastui suuri käytävä jossa satoja kullattuja jumal-hahmoja. Upeannäköiset rivistöt! Seinillä oli kyltti ettei saa kuvata mutta koska muutkin napsivat niin aloin kuvaamaan minäkin.

Vaikuttavaa!

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455173%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455169%2Ejpg

Munkki oli polvistuneena rukouksiinsa niin ettei ollut tietoinen muista tapahtumista:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455175%2Ejpg

Ja kaupan päälle yksi kuva netistäkin omani lisäksi:

http://static.flickr.com/41/114530993_816299f74f.jpg


Kannon Boddhisattva -jumalalla, tai toiselta nimeltään Ekadasamukhasahasrabhuja-Avalokiteshvara, on 11 pientä päätä ja 21 paria käsiä jotka symboloivat 1000 kättä. Koska yksi käsi pelastaa 25 maailmaa.


Temppelin pitkä verannalla, "Tooshiya"lla on pidetty jousiammuntakilpailuja 1500-luvulta lähtien. Rikkomaton ennätys on tehty 7.4.1686, jolloin Daihachiro Wasa ampui 24 tunnin aikana 13053 nuolta joista 8133 osui maaliin.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f0/Sanjusangendo_temple01s1408.jpg/800px-Sanjusangendo_temple01s1408.jpg

Sana Tooshiya tarkoittaa "nuolta joka osuu maaliinsa".



Ulkona koululaiset poseeraa tyypillinen peace-ele sormissaan. Tuntuu että se ele pitää tehdä joka kerta kun joku kuvan ottaa.
Liekö Hiroshiman ja Nagasakin pommeilla osuutensa asiaan?


Niksi-Pirkka-osasto:

Kun matkustat muista ottaa mukaan lääkedosettisi.
Matkan edistyessä voit tarkastella dosettisi tyhjistä luukuista montako päivää olet reissussa ollut.
Vempeleestä tulee näin kätevä kalenteri!

Ja vielä vinkki perheen pienimmille: syökää tätinne psyykenlääkkeet dosetista ja pistäkää Sirkka-Lissu -täti sekaisin päivien määrästä.
Hauskaa ja kivaa koko perheelle!


NARA

Öbaut 40 minuutin junamatkan päässä on Naran kaupunki. Siellä on eräs mesta nimeltään Todai-ji jonka haluan nähdä.

Kaupunki on pikkukaupunki Japanin mittakaavassa, 400000 asukasta.

Kapeahkoja kauniita katuja, pikkukauppoja ja -ravintoloita. Nälkä on aina mukanani, siksi menenkin kokeilemaan kansankuppila-tyylistä tiskilläsyönti-mestaa.
Viisaan sormellani että haluan saman satsin kuin vierustoverillani. Sillä kun on gallonankokoinen saavi paksua keittoa edessään.
Sitä saa mitä tilaa ja pian on nokkani edessä sama höyryävä keitto.

En edes jaksa kaikkea syödä, Obelix-luokan annos. Uhhh...


Puistossa oli kesyjä kauriita, söivät suoraan kädestä.
Erikoinen ääni niillä on: ensin pitkään iiiiiiiiii-uuu ja lopuksi mööööh.
Höh?

Ostin kauris-keksejä ja ne syötiin käsistä, lauma pomppi ympärilläni. Yksi kauris oli mielestään jäänyt huomiotta ja alkoi nyppiä hampaillaan paitaani että hoksaisin antaa sille kanssa.

Lonely Planet mainitsi näistä keksikauppiaista ja varoitti että ne ovat vain kauriille ne keksit sen jälkeen kun joku turisti oli itse mässyttänyt nipun naamaansa.


Todai-ji

Todai-jin historia alkaa jo vuodesta 728 kun hallitsijana ollut Shomu käski rakentaa valtavankokoisen Buddha-patsaan.
Patsaan tekeminen valamisineen kesti 3 vuotta ja kooksi sille tuli 15 metriä ja painoakin puoli miljoonaa kiloa.

Todai-ji tarkoittaa "suuri itäinen temppeli" mikä tulee siitä että temppeli sijaitsi silloisen pääkaupungin Naran itäpuolella.
Simppeliä nimenkeksintää.

Itse rakennus on maailman suurin puinen rakennus, korkeutta 49 metriä, leveyttä 57 metriä ja syvyyttä 50 metriä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455197%2Ejpg

Pääportin molemmin puolin vartioivat suuret puuhahmot. Vaikuttavat portsareilta ilmeistä päätellen:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/1/16/T%C5%8Ddai-ji_left_statue.jpg

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/e/e9/T%C5%8Ddai-ji_right_statue.jpg



Buddhan eli Daibutsun vieressä on kokonaan lehtikullattu Kokuuzobosatsu.
Budhan koosta saa selvän vertaamalla sormia, yksi sormi on ihmisen kokoinen.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455198%2Ejpg

Veri vetää taas polulle, jotos jatkuu temppelin päädyltä kukkulalle. Ohittamaton ostospaikka tulee vastaan kun näen samurai-miekkoja myytävän.
Hinnatkin ovat pilkkahintoja, ostan komean pitkän katanan 40 eurolla.

Mahtava matkamuisto, tappava tuliainen!

http://images.quizilla.com/A/amaroqwolf/1108428713_uresKatana.jpg

Valitettavasti Naran suuri museo oli remontin alla, en päässyt pällistelemään mitä mielenkiintoista se sisällään pitää.

Lähden siis junalla Osakaan.


OSAKA

Todella avulias turisti-info steissillä, nainen soitti moneen paikkaan yrittäen saada mulle hotellia. Viides hotelli tärppäsi. Olipa täällä täyttä.
Sain hyvän kartankin kaupungista kaupan päälle.

Kaikki tämä ilmaiseksi ja mitä kohteliaimmalla tavalla. Arigatoo!


Hyvä hotelli, hyvä sijainti ja huoneessa puhdasta ja komea teräväpiirto-TV.
Täälläkin sängyn päällä paperiset origami-kurjet, symbolivat pitkää ikää.


Suuri kaupunki ja pienet parkkitilat. Autot ajetaan hyllyille ja pois ajettaessa peruutetaan alustalle joka pyörittää auton 180 astetta, nokka valmiina ajoradalle.
Ei tarvitse sahailla eestaas kapealla kujalla.

Lonely Planet suositteli Court Lodge-ravintolaa, srilankalaista, ja sitäpä en ole vielä kokeillutkaan.

Suunnistan kartan kanssa kadulle ja löydän alueen. Miljoona vilkkuvaa ravintolakylttiä eikä LP anna kovin tarkkaa osoitetta.
Löydä nyt sitten yksi pieni srilankalainen ravintola satojen seasta. Ei löytynyt!

Pieniä katuruokaloita riitti mutta halusin istua sisällä ja nautiskella viinilasillisesta samalla:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455200%2Ejpg

Menin sitten piruuttani italialaiseen kun paikka näytti niin kutsuvalta.
Ruokalista oli vain japaniksi, onneksi yksi tarjoilija osasi englantia.
Pastaa ja punaviiniä. Nam.

Seinällä oli liimattu seteleitä ja kauhua kaasuuntui kallooni kun totesin että setelit olivat 100 euron ja 100 dollarin ja aitoja.
Saa nähdä kuinka kipeäksi itseni syön... tai siis maksan.

2552 jeniä oli lasku, siis 15 euroa. Ei paha.
Mutta kallis suhteessa aikaisempiin ruokailuihin.


Yli sadan koneen nettikahvila, ilmaista juomista niin paljon kuin jaksaa juoda.
Kengät jätetään käytävälle, tohvelit saa laittaa jalkoihin jos haluaa, ne odottaa siististi telineessä koneen vieressä.

Ihmiset viettää aikaansa näissä nettikahviloissa. Kunnon paksut pehmeät penkit, automaatista saa ilmaiseksi viitisenkymmentä eri kahvi- ja teelaatua. Kuumana tai kylmänä.
Satoja manga-sarjakuvia pitkissä hyllyissä nettikahvilan käytävillä, ota, istu ja lue.

Tähän tuoliin vois vaikka nukahtaa mutta menen sittenkin mieluimmin hotelliini.


Mikä ihana aamu!
Aurinko paistaa, hyväntuulisia japanilaisia, miten voisikaan olla itsekään bäädmuudilla.

Nappaan kuuman Royal Milk Tean automaatista ja nautiskelen sen hitaasti käveleskellen ja katsellen ihmisten aamutohinoita.

Nuori mies kysyy voinko ottaa valokuvan hänestä ja taustalla näkyvästä valomainosmerestä.
Korealainen kaveri, kävellään samaa matkaa pankkia kohden rahanvaihtoon ja jutellaan.

Poika-parka tuntuu olevan vähän hukassa kaupungissa, neuvon läheiseen info-pisteeseen että saa kunnon kartan kaupungista.
Mukava tyyppi.


Aamiainen katukahvilassa tuodaan taas niin kauniisti katettuna useisiin pieniin astioihin, japanilaiset todella arvostavat esteettisyyttä.


Näin eilen info-mestassa mainoksia Mysteries of the human body -näyttelystä.
Olen lukenut siitä joskus aikaisemmin ja nyt on hyvä tilaisuus nähdä se.

Melekosen järkyttävä näyttely! Pitkin näyttelytilaa on ihmisiä pilkottuina palasiin, joillain iho nyljetty, jotkut halkaistu kahtia.

Miten se on tehty?
Günther von Hagens kehitti plastinaatio-menetelmän jolla korvataan elimistössä oleva vesi eräänlaisella muovinesteellä joka kuivuttuaan kovettuu.
Sen jälkeen ruumista voi sahailla ja leikellä kuin muovinukkea.

Tuloksia näkyy täällä. Nämä ihmiset ovat testamentanneet ruumiinsa tähän tarkoitukseen.
Unohtakaa elinluovutus-kortti, luovuttakaa koko kroppa!

Hirvittävää oli katsella suoraan silmiin, silmäripsetkin olivat paikoillaan siististi.
Siinä minä katselin kuollutta suoraan ja se katsoi suoraan minuun.
Hirvitti lisää kun aloin ajattelemaan että kukakohan hänkin on ollut... huh...


Valokuvia ei saanut ottaa joten linkkaan kuvia netistä.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e3/Bodyworlds-man.jpg

http://dangerousintersection.org/wp-content/uploads/2007/10/body_worlds_03.jpg


Yksi miehistä pitää omaa nahkaansa kädessään:

http://www.canadianchristianity.com/nationalupdates/graphics/061101plastinate.jpg

http://news.medill.northwestern.edu/uploadedImages/News/Chicago/Images/Arts/skin%20man.jpg


http://blog.sellsiusrealestate.com/wp-content/uploads/2006/07/chessplayer.jpg


Marlboro-miehen keuhkot ON vähän toisen väriset kuin vasemmalla olevat terveet palkeet:

http://www.asianreporter.com/stories/local/2007/25-p10-Body%20Worlds%203-b.jpg


Ruumiisiin voi ihan vapaasti koskea, ne tuntui pehmeältä, hiukan ..hmmm... muovimaiselta...

Yhdessä kaapissa oli aivot superlonin päällä, ne oli siellä ihan siksi että jokainen voi kokeilla niiden pintaa ja paljonko ne painaa.
Siinä minä sitten seisoin jonkun ihmisen aivot kädessä, 1,4kg luki seinäkyltissä niiden painoksi.

Vieläköhän niissä on dataa sisällä tallessa?


Vastapainoksi taidetta, modernia sellaista.
National Museum of Art on minun mestani


Marc Quinnin veistos Kate Mossista "Road to Enlightment" oli hieno:

http://www.artnet.com/Images/magazine/reviews/robinson/robinson5-21-07-2.jpg


Paljon mieleenkiintoisia töitä, Jan Fabren vihreäkiiltoisista kovakuoriaisista (jewel beetle) tehtyjä "juhlapukuja",
Yasuyuki Nishion mustemaalauksia, Motohiko Odanilla oli sadoista lampaiden selkärangoista tehtyjä Alien-olentoja jotka oli maalattu valkoisiksi.

Muutama tunti siinä vierähti ihmetellessä ihmisen mielikuvituksen ja luovuuden rajattomuutta.



Kaupunkielämä on citilaiffii, totesin kuljeskellessani kaduilla, voisin käydä puistoutumassa välillä.
Puistossa oli puiden alla pressuista tehtyjä asumuksia, siististi kengät jätetty telttojen ulkopuolelle.
Japanilaisten ovat siistejä syrjäytyessäänkin.

Puiston perällä mies soitti yksin trumpettia, eipä kukaan häiriinny, joskin mies tiesi kuinka sitä soittaa, kaunista.


Kun on nälkä, kannattaa syödä, hoksasin. Hotellin vieressä samassa kerroksessa on Saizeriya-ravintola, päätän tarkistaa ruoan.

Listalla on lasillinen talon viiniä ja hinta käsittämättömät 100 jeniä eli 60 senttiä!!!??

Tilaan alkupaloiksi lasillisen punaviiniä ja saan täyden lasillisen ja on jopa hyvää. Nyt jos olisi taipumusta hommata humala punkusta Osakassa niin sen tekisin.

Tällä hintaa punaviiniä?? Ja hyvää punaviiniä!!?!?!?!

Listalla on pastaa ja pizzaa, tahtoo kokeilla osaako nämä tehdä suom.. eikun italialaisia perinneruokia.
Tilaus, jauhelihapasta ja jälkiruoaksi katkarapupizza ja Kirin-olutta.

Maistuu, osaavat siis täälläkin.
Lasku lasista viiniä, pastasta, pizzasta ja oluesta vain 11 euroa.
Kuka sanoo että Japani on kallis ja suurkaupungit eritoten?


Kello on yhdeksän illalla ja samalla keksin mikä Japanissa on huonompaa kuin Suomessa: aika.

Aika täällä kuluu paljon nopeammin kuin koto-Suomessa. Tuntuu että just lähdin kierrokselle ja nyt on jo ilta.
Lapinlahden Lintuja siteeratakseni: aijai-kylläpä-viituttaa...

Maksan ja saan taas kohteliaat kiitokset käynnistä ja kumarrukset päälle.
En jaksa olla vieläkään viehättymättä tästä viehkeästä kohteliaisuudesta.


Shoppailua voisin kokeilla, opaskirja vinkkaa että Naniwa Cameralla on halvimmat hinnat.

Menin sitten sekaisin kamerakaupassa, ostin kerralla 10 megapikselin Nikon D80 -digijärkkärin, siihen Nikon AF-S 18-135 mm ED DX -zoomin ja 1Gb muistikortin.
Nam!

Katoin netistä Mikrobitin hintaseurannasta setin hinnan ja maksaisi halvimmillaan Suomessa reilusti yli 1200 euroa.
Mä maksoin 597 euroa. Selvää säästöä.

Maksoin siis periaatteessa lentolipuistani runsaat 100 euroa jos haluan ajatella näin.
Ja näin haluan ajatella.

Kävi ilmi että japanilaiset maksavat tuotteistaan veroa VAIN 5%!!!
Ne oli kauhuissaan kamerakaupassa kun kerroin Suomen veroprosenteista, autoissakin on öbaut 90%.

Jessus että oon tärinässä kamerastani, kotona on toinen Nikonin järkkäri joten sai
hyvän kaverin filmikameralle.


Osaka-jo eli Osakan linna pitää kyllä nähdä.

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455049%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455075%2Ejpg

Linnan portilla istui ryhmäkuvassa eläkeläisiä, vanhoja sellaisia. yksi 80 - 90-vuotias näytti tyylikkäästi peace-merkkiä sormillaan.

Valtavat muurit linnaa ympäröi, suurin kivi 60 neliötä ja painaa 130 tonnia. On siinä ollut raahaamista.

Linna on rakennettu 1583 ja saanut monta kertaa siipeensä eri sotapäälliköiden tapeltua alueesta.
Nyt linna on museona, lasien takana vanhoja maalauksia sodista ja arvoherroista.

Katolta on hieno näköala alas kaupunkiin. Osaka on suuri niin kuin Tokiokin, silmänkantamattomiin taloja.


Ulkona oli äiti ja tytär kimonoissaan, perinteinen 4-vuotisseremonia. Oli pakko taas laukoa kameraani, UUTTA Nikoniani!
Hyvä kuva tuli, voiko tytöllä enää nätimpää hymyä olla? Ja kuinka noin pieniä silmiä tehdäänkään?

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455050%2Ejpg

http://www.woophy.com/map/download.php?file=455053%2Ejpg

Toinenkin äiti oli paikalla tyttönsä ja poikansa kanssa. Ilostui kun aloin ottamaan kuvaa heistäkin:

http://www.woophy.com/map/download.php?file=448539%2Ejpg

Kadulla seisoi kaksi yakuzaa pulisemassa kännyköihinsä. Toiselta loisti niskaan asti tehty tatuointi. Näillä mafia-miehillä on yleensä suurin osa kropastaan tatuoitu.
En kumminkaan ruvennut kuvaamaan äijiä. Olis pian tullut nokkaan?

http://web.telia.com/~u31302275/ya_bild/guy.jpg

http://photos1.blogger.com/blogger/1856/2130/1600/tatoo3.jpg


Totean että huomenaamulla olisi sitten lähtö koto-Suomen kylmyyteen.
Koen kasvukipua kuin rintamaidosta vieroitettu, en haluaisi vielä lähteä. Niin paljon jäi vielä näkemättä.
Koko Hokkaidon saari pohjoissa esimerkiksi.

Kulkisin kuukausitolkulla kunnes tolkku menisi.


Aamulla junalla Kansain lentokentälle. Järjetön ihmisvyöry valuu joka suuntaan metrossa ja juna-asemalla.
Kylläpä näitä japanilaisia onkin siinnyt.

Lähtö maasta on vaikeaa. Ostin mukaani kaksi tölkkiä Royal Milk Teetä, saan edes kahtena aamuna ottaa varovaisen herätyksen koleassa Suomessa.

Vaikea hetki, vaikea.
Minua lohduttaa se että tiedän että vaikeina hetkinä on puhallettava yhteen köyteen ja otettava positiivinen asento.
Ei kannata haudata sotakirvestä kaivoon.

Näkemiin Japani, nähdään vielä......

5 Comments:

Blogger Pessimissi said...

Hoi!

Samanlaisia havaintoja ollaan paikasta tehty, ihmisistä heidän kohteliaisuudestaan ja siisteydestä. Eikö tullutkin sellainen olo, että kävi hyvyyden alkusijoilla, tai ainakin melko lähellä ;)

t.Petra

05:23  
Blogger Sari said...

Blogilistan kautta päädyin lukemaan. Kiinnostuinkin melkoisesti varsinkin kun huomasin sinun matkanneen täällä meksikossa ja olet käynyt myös poikaystävän kotikauungissa brasilian belo horizontessa :)

itselläkin haaveena kiertää jonain päivänä maailmaa, niinkään ei kiinnosta japani mutta sensijaan nämä muut latinalaisen amerikan valtiot + jostain kumman syystä intia ja uusi-seelanti, ehkä myös kiina..

aikaa minulla kyllä on, vaan ei rahaa toistaiseksi :)

21:15  
Anonymous Anonymous said...

Kiitos Mika kun jaat kokemuksiasi!
Näitä on mahtava lukea.

Jos ei lähre niin ei pääse..

t Max

22:05  
OpenID n3y0 said...

Ihania luettavia nämä, kiitos kirjoittamisesta ja julkaisusta. :3

Tokiossa kasvosuojainten käyttäjät, etteivät vain olisi näitä kipeitä? Japanissa on kohtelias tapa pitää kasvosuojainta jos on yskää, kurkkutulehdusta, flunssaa tms., ettei tartuta muita.

*jatkaa lukemista*

19:59  
Anonymous Mistertwo said...

Japan wallpapereita googlasin ja pääsinkin lukemaan mahtavaa kerrontaa. Hyvällä tyylillä kirjoittettu, sulla on sana hallussa.

Jos joskus itekin pääsis tonne Japaniin, tälläiset matkablogit kyllä saa passin kuumottamaan piirongin laatikossa. Oon kateellinen hyvässä mielessä :)

Varmaan tekee tollanen Japanin matka olon nöyräksi ja kiitolliseksi. Seura tekee kaltasekseen, eikös se niin mee...

-Ville-

18:00  

Post a Comment

<< Home